Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko avustatte aikuisia 20+ v lapsianne?
06.04.2026 |
Mä olen ajatellut, että autan omiani (vielä teinejä, asuvat kotona) tasan oman elämän alkuun, mutta sen jälkeen saavat alkaa itse miettimään mistä jatkossa maksavat itse. Ymmärrän jos opiskelevat ja tuet on pienet. Silloin voin harkita maksaa esim. joskus ruokaa tai lahjaksi jonkun vuokran jos tiukkaa. Mutta en halua opettaa lapsiani siihen, että täältä pesee. Ei itse tarvi silloin edes yrittää saada rahaa riittämään.
Tällä oman elämän aloituksella tarkoitan, että maksan ajokortin, takuuvuokran ja ekaan asuntoon tarvittavia juttuja mahdollisesti, mutta en ajatellut olla maksumiehenä huvituksiin ja toistuvasti säännöllisesti arjen kuluihin. Eli ei joka kuukausi.
Kommentit (82)
Olenko oikeasti ainoa, kenestä tuntuu ihan utopistiselta lukea tätä ketjua: vuokria, matkoja, vaatteita, puhelinliittymiä, juhlia, autoja, bensaa jne. Kustannetaan omille aikuisille lapsille?
Itse, sisarukseni, eikä kukaan kaveripiirissänikään ole juuri mitään saanut. Ehkä joitain yksittäisiä hyvin pieniä apuja on voinut tulla (tyyliin vanhemmat tarjoaa ruokaa omassa kotonaan tai syntymäpäivälahjaksi saa jonion kaipaamansa esineen). Opintotuella asuttiin solussa, syötiin sitä kaurapuuroa (mikä ei ole millään tavalla ikävä ruoka, en ymmärrä miksi sitä "haukutaan"), elettiin pienesti, ja mahdollisuuksien mukaan hankittiin työpaikat ja ansaittiin rahaa opintojen sivussa. Ei se ole helppoa aina ollut, mutta ihan hyvää elämää. Ei olisi tullut mieleenlään kitistä vanhemmille, vaan ylpeästi rakennettiin oma elämä.
Enkä ole mitään vanhemmiltani kaivannutkaan. He ovat pienituloisia keskiluokkaisia ja olen aina sanonut, että parempi, että varaavat ylimääräiset rahansa eläkepäiviin.
Nykyään hyvissä töissä, oma asunto jne. ja mielelläni kustannan vanhemmille kivoja juttuja, kun pienistä eläkkeistään eivät ihan kaikkeen pysty. Ei mitään sen kummempaa draamaa.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miksi on mielestäni turhaa maksaa isoja summia lapsille. Eivät he opi jos eivät itse joudu miettimään ja ponnistelemaan rahojensa eteen. Jos käyvät töissä, niin sen rahan pitäisi riittää elämiseen. Niin se on meillä muillakin.
Ap
Minusta taas rahan suhteenn on ollut tärkeää että lapsi on oppinut kunnolla sijoittamaan jo nuorena. Miettimään ja etsimään tietoa. Ja tähän on hyvä olla rahaa.
Pidän myös siitä, että lapset ovat oppineet käyttämää rahaa. Ei siis vain säästämään.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat vielä koululaisia, kiertelin paljon kirpputoreilla. Keräisin silloin jo varastoon kaikenlaista lasten tulevaa muuttoa varten tarpeellista, kuten keittiötarvikkeita ja verhoja kirppareiden ilmaislaatikoista. Nämä tavarat olivat vuosikausia laatikoissa odottamassa muuttoja. Vasta kaksi lapsista on vielä hankkinut vuokrakämpät. Näin paljon vaivaa kämppien kalustukseen ja hankin Tori:n kautta joko ilmaisia tai halpoja huonekaluja, mattoja valaisimia yms. Tein sen siksi, koska mielestäni osasin homman tehokkaammin ja edullisemmin kuin lapseni olisivat osanneet ja minulla oli kuljetusmahdollisuus. Kahden lapsen puhelinlaskut maksan edelleen, koska olen kilpailuttanut nuo liittymät joka vuosi ja onnistunut saamaan hyvät vastatarjoukset alkuperäiseltä operaattorilta.
En ole koskaan maksanut viikkorahaa lapsilleni, mutta olen tarvittaessa tehnyt hankintoja. Vain yksi lapsista on ajanut ajokortin ja maksoi sen osittain itse kesätyöansioilla. Taisin maksaa osan kuluista. Yksi sai sukulaisilta "stipendin" opintoihin kansanopistossa. Sai sillä kuitattua lukukausimaksun. Hänelle ostin uuden läppärin, kun vanhan akku oli sökö ja toimi vain verkkovirralla. Jonotin Powerin avajaistarjousjonossa useamman tunnin. Ostin kyllä samalla itsellenikin läppärin. Yhdelle "lainasin" juuri rahat uusiin silmälaseihin. Tuskin vaadin rahoja takaisin, jos saa kevään tentit läpi.
Aikuiset lapset ovat aina tervetulleita kotiin vaikka syömään, jos rahasta on pulaa.
Kesäansioilla? Oletko itsekin teini-äiti, ootko jo 30 v täyttänyt kun sulla jo teini ?
Pakko kompata että minä 31v en ole tietoinen että kukaan kavereistani olisi saanut mitään merkittäviä avustuksia opiskelun aikana vanhemmilta. Toisaalta ei kukaan olla rahakkaista perheistä. Ehkä se on niin piireistä kiinni. Jos minä ja kaverit oltais lapsuus asuttu kivoilla omakotitalo alueelta eikä halvoissa kerrostalovuokrakämpissä niin kuulostais varmaan normaalilta nämä viestit eikä utopialta!
Vierailija kirjoitti:
Olenko oikeasti ainoa, kenestä tuntuu ihan utopistiselta lukea tätä ketjua: vuokria, matkoja, vaatteita, puhelinliittymiä, juhlia, autoja, bensaa jne. Kustannetaan omille aikuisille lapsille?
Itse, sisarukseni, eikä kukaan kaveripiirissänikään ole juuri mitään saanut. Ehkä joitain yksittäisiä hyvin pieniä apuja on voinut tulla (tyyliin vanhemmat tarjoaa ruokaa omassa kotonaan tai syntymäpäivälahjaksi saa jonion kaipaamansa esineen). Opintotuella asuttiin solussa, syötiin sitä kaurapuuroa (mikä ei ole millään tavalla ikävä ruoka, en ymmärrä miksi sitä "haukutaan"), elettiin pienesti, ja mahdollisuuksien mukaan hankittiin työpaikat ja ansaittiin rahaa opintojen sivussa. Ei se ole helppoa aina ollut, mutta ihan hyvää elämää. Ei olisi tullut mieleenlään kitistä vanhemmille, vaan ylpeästi rakennettiin oma elämä.
Enkä ole mitään vanhemmiltani kaivannutkaan. He ovat pienituloisia keskiluokkaisia ja olen aina sanonut, että parempi, että varaavat ylimääräiset rahansa eläkepäiviin.
Nykyään hyvissä töissä, oma asunto jne. ja mielelläni kustannan vanhemmille kivoja juttuja, kun pienistä eläkkeistään eivät ihan kaikkeen pysty. Ei mitään sen kummempaa draamaa.
N32
No jos sinusta utopiaa niin meille muille taviksille työssäkäyntiä harrastaville vanhemmille ihan vain normaalia huolehtimista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ylempänä joku kysyi että mitä apua on itse saanut. En mitään. Siis se oli kamalaa. Minulla ei ollut edes tyynyä tai peittoa, vanhempiani ei kiinnostanut. Omalle lapselle haluan olla tukena ja se tarkoittaa myös taloudellista apua. Jossain vaiheessa hän toivon mukaan pärjää itse, mutta saan iloa lahjojen antamisesta, ja voisin kuvitella että vähintään jotain kunnollista, tarpeellista hankin synttärilahjaksi niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon kuin pystyn.
Hienoa! Mää jouduin lopettamaan opinnot kun rahat loppui ja vanhemmat eivät auttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sain lapsiani autettua, kun muuttoa tekivät ja pari vuotta sen jälkeenkin. Sitten kävi hullusti, että jäin työttömäksi ja sairastuin. Säästöt hupeni aika nopeeta, vaikka pienempään asuntoon muutin ja luovuin autostakin.
Just viime kuussa pyysin tyttäreltä 50 euroa lainaksi. Olihan se todella noloa mennä käsi ojossa, mutta en vaan keksinyt muutakaan. Kaikki rahat menivät jo laskuihin. Oli 600 euron sairaalalasku, jonka maksoin kolmessa erässä.
Olin varustautunut näyttämään oman kirjanpitoni hänelle, muttei hän halunnut nähdä. Hän auttoi, olisi ostanut ruokaakin ja sanoi vielä, ettei tarvii maksaa takaisin.
Näinhän tämän ei pitäisi mennä missään tapauksessa! Hävettää, että joudun olemaan tuo vanhempi, joka pyytää lapseltaan rahaa. Maksoin takaisin tietenkin.
Olivat sisarukset keskustelleet yhdessä, kun tulivat pääsiäisenä tekemään ruokaa ja jättivät runsaasti ylimääräistä kaappeihin ja pakkaseen. Yleensä mä olen kutsunut, mutta nyt vaan en olisi voinut tarjota mitään. <3
Vierailija kirjoitti:
Pakko kompata että minä 31v en ole tietoinen että kukaan kavereistani olisi saanut mitään merkittäviä avustuksia opiskelun aikana vanhemmilta. Toisaalta ei kukaan olla rahakkaista perheistä. Ehkä se on niin piireistä kiinni. Jos minä ja kaverit oltais lapsuus asuttu kivoilla omakotitalo alueelta eikä halvoissa kerrostalovuokrakämpissä niin kuulostais varmaan normaalilta nämä viestit eikä utopialta!
Mä olen lähtöisin Paavolan ghetosta (hyvinkää) ja niin vaan vanhemmat auttoi ekoina itsenäistymisen vuosina. Oli kavereita muitakin, jotka saivat apua. Ne jotka opiskelemaan lähtivät, niin saivat apua. Se oli kyllä silloin ysärin alkua ennen lamaa. Persaukisillakin oli rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuin järkevästi voin tinkimättä asioista, mitä haluan itse tehdä. Sen voi tehdä summista riippumatta verovapaasti maksamalla esimerkiksi lasten asumiskuluja suoraan velkojalle. Lapset perheineen saavat nautittua kivoista asioista elämässä kun nuoria vielä ovat, ei tarvitse maksaa perintöveroa enkä minä itse mitään elämästäni menetä. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat vielä koululaisia, kiertelin paljon kirpputoreilla. Keräisin silloin jo varastoon kaikenlaista lasten tulevaa muuttoa varten tarpeellista, kuten keittiötarvikkeita ja verhoja kirppareiden ilmaislaatikoista. Nämä tavarat olivat vuosikausia laatikoissa odottamassa muuttoja. Vasta kaksi lapsista on vielä hankkinut vuokrakämpät. Näin paljon vaivaa kämppien kalustukseen ja hankin Tori:n kautta joko ilmaisia tai halpoja huonekaluja, mattoja valaisimia yms. Tein sen siksi, koska mielestäni osasin homman tehokkaammin ja edullisemmin kuin lapseni olisivat osanneet ja minulla oli kuljetusmahdollisuus. Kahden lapsen puhelinlaskut maksan edelleen, koska olen kilpailuttanut nuo liittymät joka vuosi ja onnistunut saamaan hyvät vastatarjoukset alkuperäiseltä operaattorilta.
En ole koskaan maksanut viikkorahaa lapsilleni, mutta olen tarvittaessa tehnyt hankintoja. Vain yksi lapsista on ajanut ajokortin ja maksoi sen osittain itse kesätyöansioilla. Taisin maksaa osan kuluista. Yksi sai sukulaisilta "stipendin" opintoihin kansanopistossa. Sai sillä kuitattua lukukausimaksun. Hänelle ostin uuden läppärin, kun vanhan akku oli sökö ja toimi vain verkkovirralla. Jonotin Powerin avajaistarjousjonossa useamman tunnin. Ostin kyllä samalla itsellenikin läppärin. Yhdelle "lainasin" juuri rahat uusiin silmälaseihin. Tuskin vaadin rahoja takaisin, jos saa kevään tentit läpi.
Aikuiset lapset ovat aina tervetulleita kotiin vaikka syömään, jos rahasta on pulaa.
Kesäansioilla? Oletko itsekin teini-äiti, ootko jo 30 v täyttänyt kun sulla jo teini ?
Olen kuusikymppinen ja aikuiset lapset ovat vielä alle kolmekymppisiä kaikki. Poika oli opintojen ohessa kesätöissä. Ei mennyt autokouluun vielä 18-vuotiaana vaan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini auttaa minua vielä toisinaan rahallisesti, vaikka olen jo 30+. Äitini on vakitöissä, ollut lähes koko ikänsä, siinä missä itselläni on takana pitkiä työttömyysjaksoja, kuntoutuksia, hyvällä lykyllä joskus joku satunnainen osa-aikaistyö. Emme niin minä kuin äitikään varmasti ajattele, että hänen tarvitsisi minua avustaa, jos joskus pääsisin olemaan edes vuodenkin yhtäjaksoisesti töissä. Toivoisinkin, että oma tilanteeni olisi joskus niin hyvä, että pystyisin vuorostani tarjoamaan äidilleni jotain arjen luksusta, vaikkapa kylpyläreissun. Tai saisin ostettua ajokortin ja auton, jotta voisin kuskata äitiäni sitten vanhempana.
Mutta koska nykytilanteeni on mitä on, niin äiti hyvää hyvyyttään vieläkin antaa "taskurahaa".
Sulla on rakastava äiti, olet onnenpekka
Vierailija kirjoitti:
Pakko kompata että minä 31v en ole tietoinen että kukaan kavereistani olisi saanut mitään merkittäviä avustuksia opiskelun aikana vanhemmilta. Toisaalta ei kukaan olla rahakkaista perheistä. Ehkä se on niin piireistä kiinni. Jos minä ja kaverit oltais lapsuus asuttu kivoilla omakotitalo alueelta eikä halvoissa kerrostalovuokrakämpissä niin kuulostais varmaan normaalilta nämä viestit eikä utopialta!
Minun vanhemmat on molemmat pelkän kansakoulun käyneitä duunareita, ja silti he auttoivat minua 400-500 eurolla joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat vielä koululaisia, kiertelin paljon kirpputoreilla. Keräisin silloin jo varastoon kaikenlaista lasten tulevaa muuttoa varten tarpeellista, kuten keittiötarvikkeita ja verhoja kirppareiden ilmaislaatikoista. Nämä tavarat olivat vuosikausia laatikoissa odottamassa muuttoja. Vasta kaksi lapsista on vielä hankkinut vuokrakämpät. Näin paljon vaivaa kämppien kalustukseen ja hankin Tori:n kautta joko ilmaisia tai halpoja huonekaluja, mattoja valaisimia yms. Tein sen siksi, koska mielestäni osasin homman tehokkaammin ja edullisemmin kuin lapseni olisivat osanneet ja minulla oli kuljetusmahdollisuus. Kahden lapsen puhelinlaskut maksan edelleen, koska olen kilpailuttanut nuo liittymät joka vuosi ja onnistunut saamaan hyvät vastatarjoukset alkuperäiseltä operaattorilta.
En ole koskaan maksanut viikkorahaa lapsilleni, mutta olen tarvittaessa tehnyt hankintoja. Vain yksi lapsista on ajanut ajokortin ja maksoi sen osittain itse kesätyöansioilla. Taisin maksaa osan kuluista. Yksi sai sukulaisilta "stipendin" opintoihin kansanopistossa. Sai sillä kuitattua lukukausimaksun. Hänelle ostin uuden läppärin, kun vanhan akku oli sökö ja toimi vain verkkovirralla. Jonotin Powerin avajaistarjousjonossa useamman tunnin. Ostin kyllä samalla itsellenikin läppärin. Yhdelle "lainasin" juuri rahat uusiin silmälaseihin. Tuskin vaadin rahoja takaisin, jos saa kevään tentit läpi.
Aikuiset lapset ovat aina tervetulleita kotiin vaikka syömään, jos rahasta on pulaa.
Kesäansioilla? Oletko itsekin teini-äiti, ootko jo 30 v täyttänyt kun sulla jo teini ?
Olen kuusikymppinen ja aikuiset lapset ovat vielä alle kolmekymppisiä kaikki. Poika oli opintojen ohessa kesätöissä. Ei mennyt autokouluun vielä 18-vuotiaana vaan myöhemmin.
Miten voi olla että 60 vuotiaalla on useita alle 30 v lapsia ja kaikki riippuvaisia äitin tuloista, ei isän ? kukaan ei ole mennyt töihin, tuohan on kauheaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Minun 25 vuotias poikani tienaa it-alalla 3 kertaa enemmän kuin minä tienaan siivoojana. Tuntuisi todella erikoiselta ratkaisulta alkaa avustaa minua huomattavasti parempi tuloista aikuista ihmistä. Mutta rikkaathan tätä ei toki ymmärrä kun elävät ihan eri todellisuudessa.
Ei sulta kysytty tai ei edes ajateltu sinua, puhutaan normituloisista vanhemmista, monikossa.
Kuka määritteli tän "normituloisten vanhempien" ketjuksi, johon pienituloiset tai hui kauheaa, yksinhuoltajat, ei sitten vastaile? Olen keskituloinen, myös vanhempani olivat sitä, ja opiskeluaikana sain ruokaa, lainaa jos rahat oli loppu ja jotain kipeästi tarvitsin, muuten opintolainalla mentiin. Samalla tyylillä autan yliopistossa opiskelevaa lastani, maksan joitakin laskuja ja ruokaa, lapseni käy töissä opintojen ohella. Jos kovasti ylimääräistä on, ymmärrän, että autetaan enemmänkin, nuoren on kuitenkin hyvä oppia hallitsemaan talouttaan ja tajuta, että elämässä voi tulla aikoja jolloin pienemällä on pärjättävä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kompata että minä 31v en ole tietoinen että kukaan kavereistani olisi saanut mitään merkittäviä avustuksia opiskelun aikana vanhemmilta. Toisaalta ei kukaan olla rahakkaista perheistä. Ehkä se on niin piireistä kiinni. Jos minä ja kaverit oltais lapsuus asuttu kivoilla omakotitalo alueelta eikä halvoissa kerrostalovuokrakämpissä niin kuulostais varmaan normaalilta nämä viestit eikä utopialta!
Eihän tällaisista asioista puhuta. Itse sain asua opiskelemaan muuttaessani vanhempieni ostamassa yksiössä. En usko, että sitä kukaan tiesi. Nyt olen 50 v ja juuri pari vuotta sitten sain yli 100 000 e lahjan (ja kyllä, maksoin verot). En tästä maininnut kenellekään.
Minä ja veljeni saimme molemmat joka kuukausi 700€ siitä asti kun täytimme 16v. Siitä maksoimme omat kulumme, koulukirjat, harrastukset, autokoulun, piilolasit yms. ihan kaikki. Oppi jo kotona ollessa hoitamaan asiansa ja säästämään rahaa.
Nyt kun meillä on ammatit, asunnot ja työpaikat olemme maksaneet vanhemmillemme takaisin mitä olemme pystyneet. isä sai hyvän hoitopaikan, mikä olisi liian kallis hänen yksin maksaa eläkkeestään. Äiti asuu vielä lapsuuden kodissamme. Hän joutuu käyttämään ulko- ja sisätöihin maksullista työvoimaa, että pystyy vielä asumaan kotonaan. Tämä tyyli taitaa olla aika harvinainen, mutta meillä toimi.
Ei ole omia lapsia. Tätinä ostan viikottain pienen määrän ruokaa täysi-ikäisille sukulaislapsille. Ostan myös pitkin vuotta kenkiä ja vaatteita ym. Olen myös maksanut yhden lapsen autokoulun.
Surkuhupaisaa tässä on se, että moni kuvailee lapsettomia naisia itsekkäiksi ja välinpitämättömiksi. Näitä kommentteja kuullessani/ lukiessani hymyilyttää.
Eivät ole vielä 20v, mutta molempien kanssa ollaan sovittu, että maksan yliopistoajalta kohtuullisen vuokran ensimmäisen 3v ajalta kunhan opinnot sujuvat. Todennäköisesti toinen hyödyntää tämän ja toinen ei.
Alue: Aihe vapaa
Satunnaisesti autan vielä 20-vuotiasta. 25-vuotias ja 30-vuotias eivät enää varsinaisesti tarvitse rahojani, mutta annoin, kun sain vähän perintöä.