Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko avustatte aikuisia 20+ v lapsianne?
06.04.2026 |
Mä olen ajatellut, että autan omiani (vielä teinejä, asuvat kotona) tasan oman elämän alkuun, mutta sen jälkeen saavat alkaa itse miettimään mistä jatkossa maksavat itse. Ymmärrän jos opiskelevat ja tuet on pienet. Silloin voin harkita maksaa esim. joskus ruokaa tai lahjaksi jonkun vuokran jos tiukkaa. Mutta en halua opettaa lapsiani siihen, että täältä pesee. Ei itse tarvi silloin edes yrittää saada rahaa riittämään.
Tällä oman elämän aloituksella tarkoitan, että maksan ajokortin, takuuvuokran ja ekaan asuntoon tarvittavia juttuja mahdollisesti, mutta en ajatellut olla maksumiehenä huvituksiin ja toistuvasti säännöllisesti arjen kuluihin. Eli ei joka kuukausi.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Heh. Minun 25 vuotias poikani tienaa it-alalla 3 kertaa enemmän kuin minä tienaan siivoojana. Tuntuisi todella erikoiselta ratkaisulta alkaa avustaa minua huomattavasti parempi tuloista aikuista ihmistä. Mutta rikkaathan tätä ei toki ymmärrä kun elävät ihan eri todellisuudessa.
Ei sulta kysytty tai ei edes ajateltu sinua, puhutaan normituloisista vanhemmista, monikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosiaankin hyvätuloisten vailla huolia olevien etuoikeutettujen perheiden pulmaketju. Onkohan 1000€ kuussa liikaa +20v lapselle vai ei?... 🙄🙄
Ei ole hyvätuloisten ketju vaan tavallisten työssäkäyvien vanhempien vastauksia. Kaikki tajuaa ettei tt tuella elävä yh vanhempi pysty auttamaan lastaan, ei siitä tarvitse tehdä numeroa
Laitan aikuisille lapsilleni yhä reilusti rahallista apua. Enemmän he rahaa tarvivat kuin minä. Yhteensä noin 20 000€ vuodessa kolmelle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä avustaisin heitä kun pärjäävät ihan omillaan? Paremmin heillä on raha-asiat kuin minulla, minulla meni säästöt äkilliseen ja pakolliseen remonttiin (vesivahinko) eikä edes piisannut. Tässä lainaa maksellessako pitäisi vielä jakaa rahaa paremmin toimeentuleville työssä käyville? (olen eläkeläinen). 😂
No joo, onhan se asenne tuokin. Tuo sun hymiö kertoo jotenkin kaiken tarvittavan.
Asenne? Ai se on asenne kun on pieni tuloinen, velallinen eläkeläinen joka joutuu laskea senttejä jotta saa ruoan ja lääkkeet, ja jonka lapset ovat hyvin tienaavia työssäkävijöitä akateemisilla aloilla ja osaavat huolehtia omasta taloudestaan ilman että äidin tarvii laina rahalla heitä elättää kun tuloussa ei ole otettavaa? Aaaa. Ai se olikin asenteesta kiinni eikä siitä että nollasta ei oikein saa otettua nollaa enempää, edes itselleen. No mutta loistavaa! Mäpä muutan asennettani ja vilkaisen montakos euroa sillä tippu taivaasta tyhjälle tilille!
Eihän tyhjästä voi nyhjäistä, eikä etenkään, jos ei tarvitse. Mutta vaikutat joko katkeralta tai hieman ilkeältä, se on se asenne. Mutta, jatka sä elämääsi, niin jatkan minäkin, miettimättä, oletko mun äiti. Onneksi tiedän, ettei ole.
Paras lahja minkä lapsi voi saada, että oppii tienaamaan itse rahansa ja pärjäämään omillaan. Liika rahan työntäminen vanhemmilta johtaa vain passiivisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein vahingollisin on mielestäni tilanne, että yhtä sisarusta autetaan ja toista ei. Olemme siskoni kanssa molemmat aika saamattomia ja mukavuudenhaluisia, mutta sisko on saanut kaiken vanhemmilta, itse en. Nyt sisko on edelleen vanhemmissa kiinni, ei työhistoriaa 25-vuotiaana. Noh, vanhempien onneksi varmaan sitten aittaa heitä myöhemmin, itse kun en tule auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja minkä lapsi voi saada, että oppii tienaamaan itse rahansa ja pärjäämään omillaan. Liika rahan työntäminen vanhemmilta johtaa vain passiivisuuteen.
Ei johda jos rahaa antaa esim ajokorttiin, opiskeluun, oman asunnon hankintaan yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini auttaa minua vielä toisinaan rahallisesti, vaikka olen jo 30+. Äitini on vakitöissä, ollut lähes koko ikänsä, siinä missä itselläni on takana pitkiä työttömyysjaksoja, kuntoutuksia, hyvällä lykyllä joskus joku satunnainen osa-aikaistyö. Emme niin minä kuin äitikään varmasti ajattele, että hänen tarvitsisi minua avustaa, jos joskus pääsisin olemaan edes vuodenkin yhtäjaksoisesti töissä. Toivoisinkin, että oma tilanteeni olisi joskus niin hyvä, että pystyisin vuorostani tarjoamaan äidilleni jotain arjen luksusta, vaikkapa kylpyläreissun. Tai saisin ostettua ajokortin ja auton, jotta voisin kuskata äitiäni sitten vanhempana.
Mutta koska nykytilanteeni on mitä on, niin äiti hyvää hyvyyttään vieläkin antaa "taskurahaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä avustaisin heitä kun pärjäävät ihan omillaan? Paremmin heillä on raha-asiat kuin minulla, minulla meni säästöt äkilliseen ja pakolliseen remonttiin (vesivahinko) eikä edes piisannut. Tässä lainaa maksellessako pitäisi vielä jakaa rahaa paremmin toimeentuleville työssä käyville? (olen eläkeläinen). 😂
No joo, onhan se asenne tuokin. Tuo sun hymiö kertoo jotenkin kaiken tarvittavan.
Asenne? Ai se on asenne kun on pieni tuloinen, velallinen eläkeläinen joka joutuu laskea senttejä jotta saa ruoan ja lääkkeet, ja jonka lapset ovat hyvin tienaavia työssäkävijöitä akateemisilla aloilla ja osaavat huolehtia omasta taloudestaan ilman että äidin tarvii laina rahalla heitä elättää kun tuloussa ei ole otettavaa? Aaaa. Ai se olikin asenteesta kiinni eikä siitä että nollasta ei oikein saa otettua nollaa enempää, edes itselleen. No mutta loistavaa! Mäpä muutan asennettani ja vilkaisen montakos euroa sillä tippu taivaasta tyhjälle tilille!
Eihän tyhjästä voi nyhjäistä, eikä etenkään, jos ei tarvitse. Mutta vaikutat joko katkeralta tai hieman ilkeältä, se on se asenne. Mutta, jatka sä elämääsi, niin jatkan minäkin, miettimättä, oletko mun äiti. Onneksi tiedän, ettei ole.
Minusta tuo ei kyllä kuullostanut kummaltakaan. Minusta sinä vaikutat lähinä ylimielisestä ja hyökkäävältä kun joku eläkeläinen kertoi olevansa köyhä ja lastensa pärjäävän omillaan. Ihan normaalilla tavalla kirjoitti ja sinä hyökkäsit hänen äitiyttään vastaan. Aika sairaata minusta. Itselle taas tuli noista sinun kirjoituksistasi mieleen että taidat olla itse kateellinen tai katkera siitä että tuo mummo on kasvattanut lapsensa pärjäämän omillaan eikä hänen lapsensa tarvitse aikuisena enään äitiä avustamaan taloutensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset olivat vielä koululaisia, kiertelin paljon kirpputoreilla. Keräisin silloin jo varastoon kaikenlaista lasten tulevaa muuttoa varten tarpeellista, kuten keittiötarvikkeita ja verhoja kirppareiden ilmaislaatikoista. Nämä tavarat olivat vuosikausia laatikoissa odottamassa muuttoja. Vasta kaksi lapsista on vielä hankkinut vuokrakämpät. Näin paljon vaivaa kämppien kalustukseen ja hankin Tori:n kautta joko ilmaisia tai halpoja huonekaluja, mattoja valaisimia yms. Tein sen siksi, koska mielestäni osasin homman tehokkaammin ja edullisemmin kuin lapseni olisivat osanneet ja minulla oli kuljetusmahdollisuus. Kahden lapsen puhelinlaskut maksan edelleen, koska olen kilpailuttanut nuo liittymät joka vuosi ja onnistunut saamaan hyvät vastatarjoukset alkuperäiseltä operaattorilta.
En ole koskaan maksanut viikkorahaa lapsilleni, mutta olen tarvittaessa tehnyt hankintoja. Vain yksi lapsista on ajanut ajokortin ja maksoi sen osittain itse kesätyöansioilla. Taisin maksaa osan kuluista. Yksi sai sukulaisilta "stipendin" opintoihin kansanopistossa. Sai sillä kuitattua lukukausimaksun. Hänelle ostin uuden läppärin, kun vanhan akku oli sökö ja toimi vain verkkovirralla. Jonotin Powerin avajaistarjousjonossa useamman tunnin. Ostin kyllä samalla itsellenikin läppärin. Yhdelle "lainasin" juuri rahat uusiin silmälaseihin. Tuskin vaadin rahoja takaisin, jos saa kevään tentit läpi.
Aikuiset lapset ovat aina tervetulleita kotiin vaikka syömään, jos rahasta on pulaa.
Minulla on hyvätuloiset vanhemmat jotka eivät auttaneet, kuulemma itse pitää pärjätä. No pärjäsin toki, omiani autan todellakin ja olen säästänyt heille jo molemmille 10t jotta pääsevät elämän alkuun. Itse en tietysti mitään säästöjä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksamme ihan kaiken siihen asti, kunnes muuttavat asumaan kumppanin/puolison/miksi niitä nyt nimitetään kanssa. Asunto on meidän, auto on meidän, ns. elatuslahja on verovapaata perinnönsiirtoa.
Jotta tilanne olisi tarpeeksi outo, on jokainen kolmesta lapsesta maisteri ja he kaikki ovat töissä, mutta omat tulonsa he voivat sijoittaa tai tuhlata. Toistaiseksi raha näyttää menevän sijoituksiin.
Tuossahan olisi lapselle ihan loistava sauma "tienata" - elää ikänsä naimattomana vanhanapoikana/-piikana niin rahaa sen kun tulee. :D
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja minkä lapsi voi saada, että oppii tienaamaan itse rahansa ja pärjäämään omillaan. Liika rahan työntäminen vanhemmilta johtaa vain passiivisuuteen.
No johan on kommentti. Kyllä me halutaan omaa, rakasta lasta auttaa rakentamaan elämäänsä. Ei ole helppoa opiskella, yrittää löytää töitä ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti.
Asumisvaihtoehtoja kun miettii, niin kannustaako soluasunnossa asuminen jotenkin enemmän kuin omassa asunnossa asuminen. Ehkei sillä ole merkitystä, mutta rauhallinen, viihtyisä koti on nuorellekin tärkeä juttu.
Meidän oli tarkoitus ostaa lapselle asunto, mutta siihen ei sitten mitään tukia saisi. Nyt harkitaan, jos ostettaisiin hänelle asumisoikeusasunto. Siitä lapsi saisi sitten pienen pesämunan. Enpä usko sen passivoivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jokaisen vanhemman velvollisuus on auttaa nuorta alkuun, se on vaihe jossa tarvitaan työntämistä eteenpäin, usein se on rahaa mutta myös muuta apua, huolehtimista. Ei mitään kk summia joihin nuori helposti tottuu vaan apua just jossain tärkeässä kohdassa, asunto, ajokortti, opiskelu. Autan sinua tässä, mutten halua että olet riippuvainen minusta koska tarkoitus on että lennät pesästä .
Ehkä onkin kyse siitä millaista apua sitä on itse saanut?
Minua autettiin opiskeluaikana suunnilleen näin kun itsekin autan. Eli maksettiin ajokortti, joskus ruokakassi. Takuuvuokra. Mitään ylimääräistä en kuitenkaan saanut huvin vuoksi. No, ehkä joku bensaa tankkiin. En kuitenkaan myöskään käynyt kotona pyytämässä rahaa. Apu tuli pyytämättä. Opin itse pitämään rahoistani huolen tällä tapaa.
Nykyään en saa vanhemmiltani mitään. He ovat jo kohta kahdeksankymppisiä. Molemmat eläkkeellä jo kauan, eivätkä käytä rahaa oikein mihinkään. Voisivat ohan hyvin lahjoittaa verottomasti lapsilleen tai lapsenlapsilleen, mutta ei.. Minut siis tuettiin tietyllä tapaa oman elämän alkuun, mutta sen jälkeen ei ole apua herunut jos olen apuakin joskus tarvinnut.
Itse olen asunnon hankkinut ASP-lainalla (eivät olisi taanneet) ja autoni ostanut. Vanhemmillanikin kuitenkin rahaa on, tiedän sen, vaikkeivat miljonäärejä olekaan, mutta hyvin säästäväisiä kylläkin.
Tarvittaessa. Pyytää jos tarvii rahaa. On tarkka rahankäyttäjä ja pärjää vähällä rahalla. Enemmänkin antaisin mutta ei halua. Haluaa itse pärjätä. Jouluna ja syntymäpäivänä annan isomman summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Minun 25 vuotias poikani tienaa it-alalla 3 kertaa enemmän kuin minä tienaan siivoojana. Tuntuisi todella erikoiselta ratkaisulta alkaa avustaa minua huomattavasti parempi tuloista aikuista ihmistä. Mutta rikkaathan tätä ei toki ymmärrä kun elävät ihan eri todellisuudessa.
Ei sulta kysytty tai ei edes ajateltu sinua, puhutaan normituloisista vanhemmista, monikossa.
Kas. Lisää itseään täynnä olevia huuhkajia jotka kuvittelee harhoissaan olevansa jollain jalustalla josta jaella muille puheenvuoroja ja kertoa kuka saa ja kuka ei saa kommentoida kaikille avoimella keskustelupalstalla. Ei varmaan rouva tiennyt että sä olit asettanut tänne tulorajan joka määrittää kuka saa vastata. Hyppää nyt harppu pituutta.
Nojoo. Ei ole vielä ihan jsikille lapdilleni ajankohtaista, mutta aikoinaan mulle ja sisaruksilleni maksettiin ajokortti, takuuvuokra, ylioppilaskunnanmaksu, bussi -tai junaliput, jotta pääsi käymään vanhempien ja kavereiden luona. Myöhemmin on maksettu sairaskuluja, terapiakuluja, jollekulle puhelin, jollekulle ruokaa. Myöhemmin kuin parikymppisenä on lahjoitettu asunnot/ rahaa asuntoa varten. Emme ryypänneet tai muuten tuhlanneet rahoja.
Aion jatkaa samalla linjalla. Nää mun nuoret saa ja ovat saaneet lukion jälkeen asua kotona ilmaiseksi, kunhan säästää ja sijoittaa tulevaisuuteensa. Ja olisihan se kumma, jos en antaisi omien nuorten asua tässä ilmaiseksi, kun kerran mullekin on tätä lahjoitettu. Poismuuttaneelke opiskelijalle voi maksaa elatuslahjoja verottomasti, niin tulen maksamaan ruokakassia, opisjelijalounasta ( Jos tuon pystyy joku toinen maksamaan), opiskelumaksuja yms. Myöhemmin sitten mahdollisuuksien mukaan takaamaan asuntolainaa jne.
Lasten kanssa on puhuttu, että meidän suvussa sodanaikaiset ja sen jälkeisessä maailmassa eläneet raatoivat monella tavalla, jotta tulevien sukupolvien elämä ei olisi niin vaikeaa. Raha helpottaa elämää, mutta tyhmyyksiin ei perintöä/lahjoitusta saa tuhlata. Koska silloin se ei helpota elämää, vaan vaikeuttaa, kun tottuu tuhlailuun.
Minä pystyin tekemään lasten ollessa pieniä 50 prosenttista työaikaa, samoin mies. Näin se, että oli lahjoitettu asunto, antoi mahdollisuuden viettää paljon aikaa perheen kanssa. Tämä oli paras lahja, jonka vanhempani ja edeltävät sukupolvet saattoivat antaa. Omasta vuorostani haluan antaa omille lapsilleni jotain vastaavaa.
No eipä ihme että nuoriso on mitä on kun nykyvanhemmat syytää vastikkeetonta rahaa
Alue: Aihe vapaa
Tämä on tosiaankin hyvätuloisten vailla huolia olevien etuoikeutettujen perheiden pulmaketju. Onkohan 1000€ kuussa liikaa +20v lapselle vai ei?... 🙄🙄