Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Minä voin väittää aivan samaa taiteen kohtaamisesta, jos tuolle tielle nyt lähdetään. Jos ei ole koskaan itse tehnyt taidetta ja syventynyt taidenäyttelyssä taitelijan teoksiin niin, että ihan sydän pakahtuu, niin ei ole oikeasti elänyt elämää. On vaan tollottanut Salkkareita tai formuloita ja kosketus taiteeseen on Aku Ankan taskukirja. Kyllä jokainen normaali ihminen sykähtyy taiteesta ja kaipaa sitä. Jos ei, niin on vaan laiska tylsimys, joka ei viitsi edes yrittää. Kyllä taiteen ymmärrys tekee ihmisestä vasta ihmisen sohvanpohjaeliön sijaan ja mieli kirkastuu ja taivas näyttää siniselle, kun on kohtaamisessa itseään suuremman taidelämyksen kanssa. Jos ei tajua sitä eikä halua itse tehdä taidetta ja olla luova, niin ihminen on vaan saamaton, koska KAIKKIHAN saavat kipinän taiteen tekemiseen, jos vaan viitsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Niinkö? Miksi sitten tässä ketjussa himoliikkujat sanovat, etteivät saa liikunnasta mitään ja että se on itsensärääkkäämistä? Liikkuvat vain ulkonäön takia.
Liikunta (raskas liikunta, eli tehokkaasti kuntoa tai voimaa kohentava) on jonkin sortin itsensä rääkäämistä, suorituksen aikana.
Mutta EN SILTI liiku "vain ulkonäön takia".
Liikunnasta saatavat psyykkiset hyödyt ovat valtavia, ja tieteellisesti todistettuja. MERKITTÄVÄSTI parempi opimmiskyky, MERKITTÄVÄSTI parempi keskittymiskyky, parempi stressinsietokyky eli rauhallisuus paineen alla, vähemmän neuroottisia oireita (kuten vapina, tilannehikolu, paniikkihäiriöt, tykytykset, punastuminen hermostuneen), parempi unenlaatu. Lisäksi kiistattamot hyödyt sydämelle, verenkiertoelimistölle. Vahvistunut luusto, voimaharjoittelui vahvistaa luustoa ja suojaa luunmurtumia vastaan.
Nämä kaikki tulee vielä siihen ulkonäön päälle... ne jotka tietää, tietää. Ne jotka tyytyvät olemaan mätisäkkejä, eivät koskaan tule tietämään.
Nämä ovat tieteellisesti todistettuja faktoja (mm. Jyväskylän Yliopisto, Liikuntatieteen yksikkö), vaikka kuinka läskit painelee alanuolta, ei se siitä mihinkään muutu.
Tekstisi oli fiksu ja pitää paikkaansa, mutta alanuolen saat ihmisten haukkumisesta läskeiksi.
Ainakaan liikunta ei ole tehnyt sinusta fiksumpaa tai empaattisempaa tuon kommentin perusteella, vaikka sillä noita tutkittuja hyötyjä onkin - sille ihmiselle itselleen. Empaattisesta ja fiksusta ihmisestä on hyötyä muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin salilla ähelletyt lihakset miehellä on yksinkertaisesti rumat. Mitä isommat, sen rumemmat. Katselin säälien ja surkutellen yhtä työkaveria, joka oli tosi kivannäköinen mies ennen kuin hurahti salihommiin. Nyt on jalat tolppatöppöset ja kädet kuin shrekillä. Naamakin on levinnyt entisestä hyvännäköisestä miehestä jylyksi möntiksi. Alkujaan oli minusta upea vartalo, pitkät jäsenet, leveät hartiat ja kapea lantio. Silloin olisin pannut, jos olisin ollut sinkku, nykyään en todellakaan, vaikka olisin ollut vuosia puutteessa.
Kai näillekin ottajansa on, mutta itselleni saisi olla superhyperihana luonne, että onnistuisi. Mutta useat ovat tämmöisiä kuin tämä yksi eliitti-hömelö täällä näyttää esimerkkiä.
Tiettyhän kaikilla on oma makunsa, yleensähän se oma kumppani on juuri se ihanin. Ja hyvä niin.
Itse olen ollut joskus nuorena ihan tavallinen pitkä ja hoikka kaunispoika, sittemmin kunto vaihdellut suht läskistä ja isosta ns voimanostaja-lookista suhteellisen kireäänkin kuntoon eriaisilla lihasmassa -tasoilla vähän treeni-innosta ja ruokavalioon panostamisesta riippuen. Kieltämättä geenit on siinä mielessä osuneet kohdalleen, että komeuden lisäksi myös lihas kasvaa helposti.
Mitä "kauniiden" naisten kiinnostukseen tulee, niin tähän mennessä alle kympin rasvat ja sellainen roinatun ja kovakuntoisen natikan välillä pyörinyt lihasmassa on ollut ehdottomasti se, jolla on saanut eniten huomiota ns. hyvän näköisiltä naisilta. Tavallisemman näköiset naiset eivät ihan samalla lailla ole ottaneet esim katsekontaktia, kuin normaalimman näköisenä, mutta tietysti kun on jutellut ja osoittautunut ihan tavalliseksi mukavaksi persoonaksi, niin sitten kiinnostusta on löytynyt vaikka miten.
Minusta tuo lihaksikas kireä kunto on vähän niin kuin isot silikonitissit hoikalla naisella. Tavallisempien vastakkaisen sukupuolen edustajien silmissä voi mennä pikkuisen yli, mutta jos vaikka tavismies hoksaa, että tässähän voisi olla sittenkin mahiksia, niin kiinnostus silari-blondiin on aivan omalla tasollaan.
Hoikka-kaunispoika kondis oli vähän sellainen mitään sanomaton, mutta suhteellisen ok aika isolle osalle naisista.
Ja se on muuten aika jännä, miten näkymätön sitä voi naisille olle, kun on oikein läski. Erittäin opettavainen kokemus sekin.
Parastahan tässä vuosikymmenien treenihistoriassa on se, että kun on rakentanut kovan pohjan ja hyvän rutiinin, niin on helppoa pysyä todella hyvässä kunnossa pitkälle vanhuuteen. Näin viittäkymppiä lähestyessä ero ns tavikseen on aika älytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on usein hirveet luulot omasta liikunnastaan. Tämä legendaarinen video tuli mieleen, missä kolme "kovakuntoista" fitness-naista häviää kolmelle ihan tavalliselle miehelle, jotka eivät urheile ollenkaan. youtube.com/watch?v=zleO9T543ns
Miten tuo kertoo heidän harhaluulosta liikunnastaan? Luulivatko he että liikkuvat vaikka eivät liikkuneetkaan?
Keskiverto mies nyt vaan on vahvempi kuin nainen. Vaikka nainen treenaisi ja olisi vahvannäköinen, on keskiverto mies kuitenkin vahvempi. Se on biologiaa.
Testosteroni ja androgeenihormonit tekevät miehistä vahvempia. Ei naiset pääse mitenkään samaan, elleivät ala syödä steroideja ja testoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän se on niin, että mies on se liikunnallisempi. Välillä näinkin päin
Kaikilla miehillä on joku peruskosketus rankempaan liikuntaan, armeijan kautta. Monilla naisilla ei minkäänlaista kokemusta siitä, mitä on treenata epämukavuusalueella, mikä on kuitenkin aika tavallinen päivä armeijassa.
Myöhemmin mieheltä odotetaan ainakin lievää raamikkuutta. Aivan pulkannaruille ilkutaan, että miksi pidät kesällä hihatonta paitaa, kun sieltä roikkuu kaksi liaania.
Vastaavasti jos mies on aika lihaksikaskin, somessa ketään ei kiinnosta. Sellainen on niin tavallista. Sen sijaan jos nainen saa somessa valtavaa suitsutusta salituloksista, paljon vähäisemmistäkin kuin mies. Riittää kun on peppua treenannut niin seuraajamäärä voi kasvaa satoihin tuhansiin. Sama asia kuin jos mies treenaisi pelkkää hauista.
No johtuisiko ihan biologiasta, miehet saa luonnostaan helpommin lihaksia kuin naiset, miesten odotetaan luonnollisesti olevan miehekkäitä.
Itselleni ei herää minkäänlaista kiinnostusta kaljamahoja tai pulkannaruja kohtaan.Johtuu, mutta naiset piiloutuvat tämän taakse liikaakin. Ja heittäytyvät avuttomiksi, vieroksuen kaikkea raskasta liikuntaa "Iik minulle kasvaisi mieslihakset jos nostaisin puntteja" no ei todellakaan kasva. Monilla naisilla on ihan harhainen käsitys miten "lihakset vain vahingossa tulevat jos nostaa vähän painoja, sitten näyttää ihan mieheltä!" kun eivät tajua miten vaikeaa lihasta on saada kasvamaan edes VÄHÄN. Naiselle vielä vaikeampaa, teston vähäisyyden takia. 90% naisista tekis ihan hyvää ulkonäölle, jos yrittäisivt niitä painoja nostaa. Kyllä siitä on silti mieslihakset vielä kaukana
Mulle kasvaa reidet äkkiä, kun teen painoilla kyykkyä yms. En halua sellaisia broikunkoipia.
Samoin tykkään solakoista käsivarsista, en halua enää leveämpiä hartioita enkä pallo-olkapäitä.
Allit pidän pois treenamalla ja hauista on riittävästi kassien kantamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Minä voin väittää aivan samaa taiteen kohtaamisesta, jos tuolle tielle nyt lähdetään. Jos ei ole koskaan itse tehnyt taidetta ja syventynyt taidenäyttelyssä taitelijan teoksiin niin, että ihan sydän pakahtuu, niin ei ole oikeasti elänyt elämää. On vaan tollottanut Salkkareita tai formuloita ja kosketus taiteeseen on Aku Ankan taskukirja. Kyllä jokainen normaali ihminen sykähtyy taiteesta ja kaipaa sitä. Jos ei, niin on vaan laiska tylsimys, joka ei viitsi edes yrittää. Kyllä taiteen ymmärrys tekee ihmisestä vasta ihmisen sohvanpohjaeliön sijaan ja mieli kirkastuu ja taivas näyttää siniselle, kun on kohtaamisessa itseään suuremman taidelämyksen kanssa. Jos ei tajua sitä eikä halua itse tehdä taidetta ja olla luova, niin ihminen on vaan saamaton, koska KAIKKIHAN saavat kipinän taiteen tekemiseen, jos vaan viitsivät.
Et voi verrata taidetta ja liikuntaa. Liikunta boostaa kaikkien alojen ihmisten persoonaa (fokus, paineensieto). Myös taiteilijoiden. Minä opiskelen taideteollista alaa ja liikun intohimoisesti. Jaksan opiskella tarmokkaammin, maalata taulua pidempään väsymättä, työskennelle tietokoneella paremmin projektien parissa jne. liikunnan ansiosta.
Vain hölmö ajattelee että liikunta on joku asia, mitä taiteellinen ihminen ei harrasta.
Olen se, joka liikkuu, syö terveellisesti ja nukkuu hyvin. Alkoholia en käytä.
Edellisessä suhteessa mies söi mitä sattuu, nukkui tarpeeksi, ei liikkunut. Hän ei ollut lihava. En syty sellaisista.
Ero tuli, kun alkoi juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Niinkö? Miksi sitten tässä ketjussa himoliikkujat sanovat, etteivät saa liikunnasta mitään ja että se on itsensärääkkäämistä? Liikkuvat vain ulkonäön takia.
Liikunta (raskas liikunta, eli tehokkaasti kuntoa tai voimaa kohentava) on jonkin sortin itsensä rääkäämistä, suorituksen aikana.
Mutta EN SILTI liiku "vain ulkonäön takia".
Liikunnasta saatavat psyykkiset hyödyt ovat valtavia, ja tieteellisesti todistettuja. MERKITTÄVÄSTI parempi opimmiskyky, MERKITTÄVÄSTI parempi keskittymiskyky, parempi stressinsietokyky eli rauhallisuus paineen alla, vähemmän neuroottisia oireita (kuten vapina, tilannehikolu, paniikkihäiriöt, tykytykset, punastuminen hermostuneen), parempi unenlaatu. Lisäksi kiistattamot hyödyt sydämelle, verenkiertoelimistölle. Vahvistunut luusto, voimaharjoittelui vahvistaa luustoa ja suojaa luunmurtumia vastaan.
Nämä kaikki tulee vielä siihen ulkonäön päälle... ne jotka tietää, tietää. Ne jotka tyytyvät olemaan mätisäkkejä, eivät koskaan tule tietämään.
Nämä ovat tieteellisesti todistettuja faktoja (mm. Jyväskylän Yliopisto, Liikuntatieteen yksikkö), vaikka kuinka läskit painelee alanuolta, ei se siitä mihinkään muutu.
Tekstisi oli fiksu ja pitää paikkaansa, mutta alanuolen saat ihmisten haukkumisesta läskeiksi.
Ainakaan liikunta ei ole tehnyt sinusta fiksumpaa tai empaattisempaa tuon kommentin perusteella, vaikka sillä noita tutkittuja hyötyjä onkin - sille ihmiselle itselleen. Empaattisesta ja fiksusta ihmisestä on hyötyä muillekin.
Haukkuu muita ihmisiä läskeiksi ja mätisäkeiksi. Ei tosiaan vaikuta siltä, että liikunta lisäisi älykkyyttä, kun lukee näitä kommentteja.
Katja Ståhl kertoi jossain, että erään treffaIlemansa miehen hengitys haisi pahalta. Ei kuulemma mitään mahkuja jatkoon semmoisella, vaikka muuten olisi miten ihku. Kun ei sellaista voi edes suudella.
Eli halitosis, haiseva henki, voi olla syy sinkkuuteesi.
Jos sinulla on todettu refluksitauti, ota ne määrätyt lääkkeet, äläkä luule, ettei hapan haise.
Risat hampaat, joita ei edes harjata on tietysti ehdoton no-no. Tupakoinnista puhumattakaan. Miehet, ryhdistäytykää ja hoitakaa suunne hajuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret, hoikat ja nätit naiset ainakin näyttävät preferoivan kohtalaista lihaksikkuutta, katukyselyssä. 4 vartalotyyppiä (1 treenaamaton, 2 bodari, 3 dadbod, 4 lihaksikas mutta vähemmän lihaksikas kuin bodari). Ja nelonen voitti ylivoimaisesti (32 naista valitsi sen). Dad bod sai vain 1 äänen :D
Ihmisten maku heijastaa usein sitä, milainen heidän oma kroppa on. Mutta, harva sanoo rehellisesti mikä heitä oikeasti eniten kiinnostaa, vaan vastaukset kallistuu siihen suuntaan millainen oma kroppa on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Minä voin väittää aivan samaa taiteen kohtaamisesta, jos tuolle tielle nyt lähdetään. Jos ei ole koskaan itse tehnyt taidetta ja syventynyt taidenäyttelyssä taitelijan teoksiin niin, että ihan sydän pakahtuu, niin ei ole oikeasti elänyt elämää. On vaan tollottanut Salkkareita tai formuloita ja kosketus taiteeseen on Aku Ankan taskukirja. Kyllä jokainen normaali ihminen sykähtyy taiteesta ja kaipaa sitä. Jos ei, niin on vaan laiska tylsimys, joka ei viitsi edes yrittää. Kyllä taiteen ymmärrys tekee ihmisestä vasta ihmisen sohvanpohjaeliön sijaan ja mieli kirkastuu ja taivas näyttää siniselle, kun on kohtaamisessa itseään suuremman taidelämyksen kanssa. Jos ei tajua sitä eikä halua itse tehdä taidetta ja olla luova, niin ihminen on vaan saamaton, koska KAIKKIHAN saavat kipinän taiteen tekemiseen, jos vaan viitsivät.
Et voi verrata taidetta ja liikuntaa. Liikunta boostaa kaikkien alojen ihmisten persoonaa (fokus, paineensieto). Myös taiteilijoiden. Minä opiskelen taideteollista alaa ja liikun intohimoisesti. Jaksan opiskella tarmokkaammin, maalata taulua pidempään väsymättä, työskennelle tietokoneella paremmin projektien parissa jne. liikunnan ansiosta.
Vain hölmö ajattelee että liikunta on joku asia, mitä taiteellinen ihminen ei harrasta.
Miki Liukkonenkin piti yllä kuntoa. Vaikka se täytyi tehdä salassa, ettei kirjailijan maine mene. Tosin ruokavalio koostui lähinnä kahvista ja tupakasta. Ei ei ei. Oli kovaa pitää yllä imagoa, mihin kuuluu äärimmäisen riutunut olemus.
Tässä ketjussa ei ole juurikaan puututtu liikunnan tai liikkumattomuuden psyykkiseen perustaan ja synnynnäisesti erilaisiin persoonallisuuspiirteisiin. Voidaan kysyä, oliko muna ensin vai kana, kun ei ole halua (tahdonvoimaa?) liikkua säännöllisesti ja tavoitteellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miki Liukkonenkin piti yllä kuntoa. Vaikka se täytyi tehdä salassa, ettei kirjailijan maine mene."
Eikös tuo ole aika idioottimaista. Ernst Hemingwaykin oli urheilumiehiä.
Monet rockmuusikot ovat myös hyväkroppaisia (eli ilmiselvästi jotain urheilevat), ja silti taiteellisia.
Eihän sitä tietysti kannata välttämättä korostaa, tulee helposti maine aivottomana ihmisenä älykköpiireissä jos korostaa treenejään somessa. Kannattaa vain treenailla, eikä mainostaa sitä. Ei se mainostaminen sitä kuntoa kohenna kuitenkaan. Nykyään ihmisillä on kumma tarve ottaa kuvia ja videoita treeneistään, ja kertoa somessa että kävi tänään treenaamassa. Sitä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Niinkö? Miksi sitten tässä ketjussa himoliikkujat sanovat, etteivät saa liikunnasta mitään ja että se on itsensärääkkäämistä? Liikkuvat vain ulkonäön takia.
Liikunta (raskas liikunta, eli tehokkaasti kuntoa tai voimaa kohentava) on jonkin sortin itsensä rääkäämistä, suorituksen aikana.
Mutta EN SILTI liiku "vain ulkonäön takia".
Liikunnasta saatavat psyykkiset hyödyt ovat valtavia, ja tieteellisesti todistettuja. MERKITTÄVÄSTI parempi opimmiskyky, MERKITTÄVÄSTI parempi keskittymiskyky, parempi stressinsietokyky eli rauhallisuus paineen alla, vähemmän neuroottisia oireita (kuten vapina, tilannehikolu, paniikkihäiriöt, tykytykset, punastuminen hermostuneen), parempi unenlaatu. Lisäksi kiistattamot hyödyt sydämelle, verenkiertoelimistölle. Vahvistunut luusto, voimaharjoittelui vahvistaa luustoa ja suojaa luunmurtumia vastaan.
Nämä kaikki tulee vielä siihen ulkonäön päälle... ne jotka tietää, tietää. Ne jotka tyytyvät olemaan mätisäkkejä, eivät koskaan tule tietämään.
Nämä ovat tieteellisesti todistettuja faktoja (mm. Jyväskylän Yliopisto, Liikuntatieteen yksikkö), vaikka kuinka läskit painelee alanuolta, ei se siitä mihinkään muutu.
Kommentoin vain yhtä käyttämääsi sanaa, "mätisäkki". Ihminen joka on onnellinen ja tasapainoinen, ei käytä tuntemattomista tai tuntemistakaan ihmisistä tuollaista termiä. Selkeästikään liikunta ei korjaa ongelmiasi, terapia voisi olla parempi paikka tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mens sana in corpore sano - Terve sielu terveessä ruumiissa.
Antiikin aikoina se jo tiedettiin. Moderni ihminen yrittää väittää muuta. MT-palvelut tukossa, eikä ihme.
Moni onkin tässä ketjussa kertonut liikunnan hyödyistä. Ei niitä olla kiistämässä.
Mutta liikunnan ei tarvitse olla kidutusta ja rääkkiä, jotta siitä saisi ne tarvitut hyödyt.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret, hoikat ja nätit naiset ainakin näyttävät preferoivan kohtalaista lihaksikkuutta, katukyselyssä. 4 vartalotyyppiä (1 treenaamaton, 2 bodari, 3 dadbod, 4 lihaksikas mutta vähemmän lihaksikas kuin bodari). Ja nelonen voitti ylivoimaisesti (32 naista valitsi sen). Dad bod sai vain 1 äänen :D
Ihmisten maku heijastaa usein sitä, milainen heidän oma kroppa on. Mutta, harva sanoo rehellisesti mikä heitä oikeasti eniten kiinnostaa, vaan vastaukset kallistuu siihen suuntaan millainen oma kroppa on
Heh, todistusaineistona jonkun itse kuvaama ja LEIKKAAMA video. Voi luoja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mens sana in corpore sano - Terve sielu terveessä ruumiissa.
Antiikin aikoina se jo tiedettiin. Moderni ihminen yrittää väittää muuta. MT-palvelut tukossa, eikä ihme.
Moni onkin tässä ketjussa kertonut liikunnan hyödyistä. Ei niitä olla kiistämässä.
Mutta liikunnan ei tarvitse olla kidutusta ja rääkkiä, jotta siitä saisi ne tarvitut hyödyt.
Korkean intensiteetin liikunta voimistaa niitä psyykkisiä hyötyjä merkittävästi. Toisen henkilön kärsimys on toisen ihmisen nautinto. Itse rakastan nimenomaan sitä rääkkiä, "kiva" liikunta on minulle kuolettavan tylsää. Vasta rääkissä sitä tietää, mikä sitä oikeasti on. Mitä kovempaa, sitä hauskempaa. Ehkä minussa on masokistin vikaa.
Just näin ^ Laittaa vaikkapa jotain menevää rock-musaa kuulokkeisiin, juoksee intervalleja ylämäkeen niin paljon kuin lähtee, syke lähellä 200. Se on mahtavaa! Kamalan tuntuista ja ihanaa yhtä aikaa. Tulee sellainen "Jes täältä mä tuun, pystyn mihin vaan!" -fiilis. Naama irveessä niin paljon kuin lähtee.
Jotkut ihmiset eivät vain tajua tätä filosofiaa. Kärsimys voi olla nautintoa. Turha heille on yrittää taivuttaa rautalangasta, se vaatii tieynlaisen ihmisen että voi ymmärtää, miten fyysinen tuska voi tuntua äärettömän merkitykselliseltä ja henkisesti tyydyttävältä. Suorastaan elinehdolta, jota ilman ei tunne edes elävänsä. Esim. nyrkkeilijöillä on paljon tätä elämänkatsomusta, mutta se ei rajoitu heihin
Mätisäkki/läski-sanoista... tämä keskustelu on kärjistynyt. Koska liikumattomat puolustelevat omaa elämäntapaansa ja haukkuvat liikkujia. Kuten netissä usein tapahtuu, keskustelu menee rumaksi. Molemmat puolet nimittelevät toisiaan.
Valitettavasti urheilupiireissä "läski" -sanaa käytetään kyllä aika estottomasti edelleen. Joskus kuvaamaan myös omaa kroppaa. Puhe on suorasukaisempaa, kun vain samanhenkisiä ihmisiä on kuulolla.
Ranskassa ja Etelä-Koreassa lihavuuden avoin moittiminen ja tuomitseminen on tavallista. Niissä on myös huomattavasti vähemmän lihavuutta, kuin meillä. Fat shaming taitaa siis toimia. Siellä tosin lihavuus myös pistää silmään pahemmin, koska se on niin harvinaista.
Mens sana in corpore sano - Terve sielu terveessä ruumiissa.
Antiikin aikoina se jo tiedettiin. Moderni ihminen yrittää väittää muuta. MT-palvelut tukossa, eikä ihme.