Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Ei tule toimimaan. Vain ajan kysymys milloin mies lopettaa vähänkin liikunnan ja lihoaa isommaksi kuin koskaan. Siinäpä sitten toimit omaishoitajana sinivalaalle. Ei siinä sielujen sympatiat lohduta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vähäinen tai liiallinen liikkuminen voi olla ongelma parisuhteessa. Vain sinä tiedät, onko tämä sinulle kynnyskysymys.
Kyllä se miehn harjoitusohjelma oli aika tyrannisoiva, kun lapset olivat pieniä, eikä edes varsinaisesta kilpaurheilusta kyse. Ei olisi ollut mahdollista, että molemmat vanhemmat olisivat ottaneet yhtä lailla itsestäänselvän tilan omalle harrastukselleen. Sillä harrastushan se urheilu on, siinä mielessä muutkin. Ei-urheilijat ovat ehkä joustavampia ja epäitsekkäämpiä luonteita muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mätisäkki/läski-sanoista... tämä keskustelu on kärjistynyt. Koska liikumattomat puolustelevat omaa elämäntapaansa ja haukkuvat liikkujia. Kuten netissä usein tapahtuu, keskustelu menee rumaksi. Molemmat puolet nimittelevät toisiaan.
Valitettavasti urheilupiireissä "läski" -sanaa käytetään kyllä aika estottomasti edelleen. Joskus kuvaamaan myös omaa kroppaa. Puhe on suorasukaisempaa, kun vain samanhenkisiä ihmisiä on kuulolla.
Jos näin on, niin liikuntapiirit ovat aika raakoja paikkoja myös henkisesti. Liikunta ei siis lisää ainakaan henkistä hyvinvointia, ainakaan kaikissa tapauksissa. Jos on tarve ruoskia ja nimitellä niin omaa kroppaa kuin muidenkin niin enpä haluaisi edes kuulua liikunnalisten porukkaan.
Jos on hyvä olla itsensä kanssa niin ei ole todellakaan tarvetta ilkeillä mihinkään suuntaan.
"Mätisäkki" on kyllä hirveä sana ja ei kuulu normaaliin kielenkäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Just näin ^ Laittaa vaikkapa jotain menevää rock-musaa kuulokkeisiin, juoksee intervalleja ylämäkeen niin paljon kuin lähtee, syke lähellä 200. Se on mahtavaa! Kamalan tuntuista ja ihanaa yhtä aikaa. Tulee sellainen "Jes täältä mä tuun, pystyn mihin vaan!" -fiilis. Naama irveessä niin paljon kuin lähtee.
Jotkut ihmiset eivät vain tajua tätä filosofiaa. Kärsimys voi olla nautintoa. Turha heille on yrittää taivuttaa rautalangasta, se vaatii tieynlaisen ihmisen että voi ymmärtää, miten fyysinen tuska voi tuntua äärettömän merkitykselliseltä ja henkisesti tyydyttävältä. Suorastaan elinehdolta, jota ilman ei tunne edes elävänsä. Esim. nyrkkeilijöillä on paljon tätä elämänkatsomusta, mutta se ei rajoitu heihin
Toivottavasti olet nuori ja terve, silloin 200 liepeillä oleva syke ei välttämättä kerro rytmihäiriöstä. Rytmihäiriöitä voi olla nuorillakin, joten viimeistään, jos tulee lisäksi huimausta tai tajunnan menetystä, kannattaa mennä lääkäriin.
Kun me tavattiin miehen kanssa hän oli kilpaurheilija ja minä laiskanpuoleinen sunnuntaiurheilija.
Mä olin tosi hyvä taustatuki kannustin, tsemppasin ja huolehdin kotiasioista niin ettei puolison tarvinnut niistä välittää koko kilpauran ajan. Mutta liikunnallinen minusta tuli vasta viidenkympin kynnyksellä kun tajusin että kroppaa täytyy huoltaa jos meinaa pysyä kunnossa ja aktiivisena hamaan vanhuuteen.
Nykyään mä liikun 5-6 kertaa viikossa ja puoliso on se sunnuntaiurheilija :)
Elämäntavat voi olla erilaiset kunhan kumpikin kunnioittaa toisen valintoja ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita on tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiinnostus liikuntaa ja omaa hyvinvointia kohtaan voi hyvinkin herätä jos mies löytää sellaisen liikuntamuodn joka sopii hänelle ja alkaa liikkua ihan vaan sen takia että se on hänestä hauskaa. Kun sitten haluaa kehittyä siinä omassa lajissaan oli se sitten juoksua, kiipeilyä, pyöräilyä, uintia, jääkiekkoa, nyrkeeilyä mitä tahansa niin alkaa samalla ihan huomamattaan pitää muutenkin enemmän huolta itsestään, kiinnittää enemmän huomiota syömiseen ja unen laatuun. Alkaa kuunnella enemmän kehoaan ja jää koukkuun siihen hyvään oloon mitä liikunta tuottaa. Kokeilkaa vaan rohkeasti kaikkia mahdollisia erilaisia lajeja ajatuksella, että tämä on yhteistä kivaa tekemistä.
Mulla on kokemusta. Itse liikun paljon, mutta liikuntaa harrastamaton mies lihoi kymmenessä vuodessa runsaasti ja tärkeimpiä asioita elämässä olivat (liha)ruoka sekä olut josta piti paljon. Viisikymppisenä jo huomattavan lihava (käteni eivät ylettäneet enää ympäri) ja hengästyi normaalisti kaupungilla kävellessä. Toki tuo vaikutti seksiin ja ajauduimme vähitellen eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sulla kans vaateet? Hanki ittelles joku soittotaitoinen muija niin sua alkaa vituttaa kun se soitta sua paremmin!
Vierailija kirjoitti:
No on sulla kans vaateet? Hanki ittelles joku soittotaitoinen muija niin sua alkaa vituttaa kun se soitta sua paremmin!
En tiedä mihin tää "soittoniekka" katos mutta kommentti on hänelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistakaa paska! Hakekaa niitä supermiehiä joita olette lapsesta saakka nähneet televisiosarjoissa ja haaveilkaa ja ihannoikaa vaan ihan yksinänne! Ette niitä kuitenkaan mistään löydä! Hyviä miehiä löytyy kyllä pilvin pimein mutta jos kriteerinä on että pitää juosta 50km maratooni niin yrittäkää yksinänne. Ette ole oikeita ihmisiä parisuhteeseen Älä kommentoi tähän.
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa paska! Hakekaa niitä supermiehiä joita olette lapsesta saakka nähneet televisiosarjoissa ja haaveilkaa ja ihannoikaa vaan ihan yksinänne! Ette niitä kuitenkaan mistään löydä! Hyviä miehiä löytyy kyllä pilvin pimein mutta jos kriteerinä on että pitää juosta 50km maratooni niin yrittäkää yksinänne. Ette ole oikeita ihmisiä parisuhteeseen Älä kommentoi tähän.
Lopeta se vikinä ja lauhduta.
Kakkostyypin diabetes ja sydän ja verisuoni taudit ei kysy lupaa bodypositiivisilta. Luonto on armoton. Jo pieni ylipaino tai lihasmassan puute lupaa ennen aikaista vanhenemista, sairauksia ja lyhyttä eläkkeellä olo aikaa koska kuolet nuorena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa ja Etelä-Koreassa lihavuuden avoin moittiminen ja tuomitseminen on tavallista. Niissä on myös huomattavasti vähemmän lihavuutta, kuin meillä. Fat shaming taitaa siis toimia. Siellä tosin lihavuus myös pistää silmään pahemmin, koska se on niin harvinaista.
Vuoden 2022 tietojen mukaan Ranskan väestöstä noin 45,4 % oli ylipainoisia (BMI > 25)
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa paska! Hakekaa niitä supermiehiä joita olette lapsesta saakka nähneet televisiosarjoissa ja haaveilkaa ja ihannoikaa vaan ihan yksinänne! Ette niitä kuitenkaan mistään löydä! Hyviä miehiä löytyy kyllä pilvin pimein mutta jos kriteerinä on että pitää juosta 50km maratooni niin yrittäkää yksinänne. Ette ole oikeita ihmisiä parisuhteeseen Älä kommentoi tähän.
Miksi teitittelet ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa paska! Hakekaa niitä supermiehiä joita olette lapsesta saakka nähneet televisiosarjoissa ja haaveilkaa ja ihannoikaa vaan ihan yksinänne! Ette niitä kuitenkaan mistään löydä! Hyviä miehiä löytyy kyllä pilvin pimein mutta jos kriteerinä on että pitää juosta 50km maratooni niin yrittäkää yksinänne. Ette ole oikeita ihmisiä parisuhteeseen Älä kommentoi tähän.
Hyvä mies ei r aiskaa ja käytä naisia seksi orjina. Lähes jokainen ateistimies ainakin yrittää. Suuri osa uskoistakin. Sinkkuna saa elää rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mätisäkki/läski-sanoista... tämä keskustelu on kärjistynyt. Koska liikumattomat puolustelevat omaa elämäntapaansa ja haukkuvat liikkujia. Kuten netissä usein tapahtuu, keskustelu menee rumaksi. Molemmat puolet nimittelevät toisiaan.
Valitettavasti urheilupiireissä "läski" -sanaa käytetään kyllä aika estottomasti edelleen. Joskus kuvaamaan myös omaa kroppaa. Puhe on suorasukaisempaa, kun vain samanhenkisiä ihmisiä on kuulolla.
Jos näin on, niin liikuntapiirit ovat aika raakoja paikkoja myös henkisesti. Liikunta ei siis lisää ainakaan henkistä hyvinvointia, ainakaan kaikissa tapauksissa. Jos on tarve ruoskia ja nimitellä niin omaa kroppaa kuin muidenkin niin enpä haluaisi edes kuulua liikunnalisten porukkaan.
Jos on hyvä olla itsensä kanssa niin ei ole todellakaan tarvetta ilkeillä mihinkään suuntaan.
"Mätisäkki" on kyllä hirveä sana ja ei kuulu normaaliin kielenkäyttöön.
Urheilu on yksi itsensä rankaisemisen ja väkivallan keino. Urheilukilpailut korvasivat sodankäynnin. Ei se tervettä ole, eikä kumpua terveestä itsensä rakastamisesta vaan rankaisusta tai pelosta (esim. Kuolet nuorena, sairaus tulee, jne.)
Rauhallinen käyskentely tuntuu hyvältä. Niin eläimetkin liikkuvat. Kiivas liikunta liittyy vain saalis- ja pakotilanteisiin, millaista uhkaa ei ihmisillä enää ole
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiinnostus liikuntaa ja omaa hyvinvointia kohtaan voi hyvinkin herätä jos mies löytää sellaisen liikuntamuodn joka sopii hänelle ja alkaa liikkua ihan vaan sen takia että se on hänestä hauskaa. Kun sitten haluaa kehittyä siinä omassa lajissaan oli se sitten juoksua, kiipeilyä, pyöräilyä, uintia, jääkiekkoa, nyrkeeilyä mitä tahansa niin alkaa samalla ihan huomamattaan pitää muutenkin enemmän huolta itsestään, kiinnittää enemmän huomiota syömiseen ja unen laatuun. Alkaa kuunnella enemmän kehoaan ja jää koukkuun siihen hyvään oloon mitä liikunta tuottaa. Kokeilkaa vaan rohkeasti kaikkia mahdollisia erilaisia lajeja ajatuksella, että tämä on yhteistä kivaa tekemistä.
Nimenomaan ei yhdessä miehen kanssa vaan nainen liikkuu paremmin naisporukassa ja naisten tyylillä. Naisten liikuntamuodot ovat perinteisesti ihan erilaisia. Lempeämpiä ja alusta asti kehotietoisempia.
Mies ei ole mikään naisen johtaja tai edes kumppani. Mies on ihan oma organisminsa ja naisella on omat juttunsa. Naiset jotka ovat kovin maskuliinisia ovat aivopesty miesten toimesta (ns. White dad factor)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Minä voin väittää aivan samaa taiteen kohtaamisesta, jos tuolle tielle nyt lähdetään. Jos ei ole koskaan itse tehnyt taidetta ja syventynyt taidenäyttelyssä taitelijan teoksiin niin, että ihan sydän pakahtuu, niin ei ole oikeasti elänyt elämää. On vaan tollottanut Salkkareita tai formuloita ja kosketus taiteeseen on Aku Ankan taskukirja. Kyllä jokainen normaali ihminen sykähtyy taiteesta ja kaipaa sitä. Jos ei, niin on vaan laiska tylsimys, joka ei viitsi edes yrittää. Kyllä taiteen ymmärrys tekee ihmisestä vasta ihmisen sohvanpohjaeliön sijaan ja mieli kirkastuu ja taivas näyttää siniselle, kun on kohtaamisessa itseään suuremman taidelämyksen kanssa. Jos ei tajua sitä eikä halua itse tehdä taidetta ja olla luova, niin ihminen on vaan saamaton, koska KAIKKIHAN saavat kipinän taiteen tekemiseen, jos vaan viitsivät.
Et voi verrata taidetta ja liikuntaa. Liikunta boostaa kaikkien alojen ihmisten persoonaa (fokus, paineensieto). Myös taiteilijoiden. Minä opiskelen taideteollista alaa ja liikun intohimoisesti. Jaksan opiskella tarmokkaammin, maalata taulua pidempään väsymättä, työskennelle tietokoneella paremmin projektien parissa jne. liikunnan ansiosta.
Vain hölmö ajattelee että liikunta on joku asia, mitä taiteellinen ihminen ei harrasta.
Kyllä niissä on ero. Urheilu on eläimellistä, siinä missä taide lasketaan inhimilliseksi. Taide on kenttä missä voi kohdata kummasta suunnasta tahansa tuleva: alapuolelta lihallisesta tai yläpuolelta henkisestä. Vammainen argumentti väittää muutenkin että fyysinen jaksaminen tekisi taiteesta parempaa tai laadukkaampaa. Päin vastoin se voi tehdä siitä monella tavalla tylsempää, sillä taiteilijan oma substanssi on alkeellisen maallinen
Jos itselle tärkeät arvot eivät kohtaa kumppanin kanssa, niin kyllä se alkaa rassaamaan ajan myötä, vaikka olisi alussa kuinka rakastunut ja ajattelisi, että ei haittaa. Itse tapasin suuren rakkauteni ja lasteni isän jo teini-iässä. Rakastuin sydänjuuriani myöten, enkä ajatellut yhteensopivuuttamme sen pidemmälle. Vuosien ja vuosikymmenten jälkeen alkoi yhä enemmän häiritsemään, kun meillä ei ollut mitään yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita. Vaikka mies oli yhä komea ja rakastin häntä, niin silti muut asiat veivät meitä eri suuntiin. Käytännössä elimme kumpikin omia elämiämme saman katon alla ja huolehdimme lapsista. Kummallakin oli omat harrastuksensa, erilaiset elämäntavat ja rytmit ja unelmatkin olevat täysin toisistaan poikkeavia.
Reilu nelikymppisenä olin yllättäen tilanteessa, jossa piti miettiä, millaista elämää haluan oikeasti elää loppuelämäni ajan. Siihen sisältyi myös uuden kumppanin etsiminen. Kriteerini olivat hyvin tiukat sen suhteen, millaisen ihmisen kelpuuttaisin elämääni. Löysin kuin löysinkin minulle täydellisesti sopivan ihmisen. Olemme molemmat liikunnallisia nykyisen kihlattuni kanssa. Olemme kokeilleet vuosien varrella yhdessä monia erilaisia liikuntamuotoja ja löysimme yhden yli muiden, johon olin itse jo aiemmin hurahtanut. Mies innostui myös suuresti lajista. Suunnittelemme aloittavamme tulevaisuudessa siinä kilpailemisen. Nyt tuntuu, että elämä on mahtavaa ja täyttä, juuri sellaista kuin olen aina toivonut. Kypsemmällä iällä ei enää kannata tyytyä, vaan elämästä pitää ottaa kaikki irti. On mielettömän ihanaa saada jakaa miehen kanssa samat unelmat ja tavoitteet tulevaisuuteen. Elän elämäni parasta aikaa nyt reilu viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa ja Etelä-Koreassa lihavuuden avoin moittiminen ja tuomitseminen on tavallista. Niissä on myös huomattavasti vähemmän lihavuutta, kuin meillä. Fat shaming taitaa siis toimia. Siellä tosin lihavuus myös pistää silmään pahemmin, koska se on niin harvinaista.
Vuoden 2022 tietojen mukaan Ranskan väestöstä noin 45,4 % oli ylipainoisia (BMI > 25)
Silti EU:n hoikin kansa.
Se taas kertoo jotain läsnimaalaisen elämäntavan haitoista. Koko Eurooppa on ylipainoinen
Keho menee ketoosiin silloin haisee hengitys.