Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Jep, meillä toisinpäin. En silti yritä pakottaa naistani omaan muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ niin kyllä se on kamalaa kun ihmisellä on toimintakykyä muuhunkin kuin maata käpertyneenä jonkin pehmeän huonekalun päällä päivin ja öin :D
Toimintakykyä ei kannata ylläpitää missään nimessä, kannattaa nivelet jäykistää ja keho surkastuttaa jo hyvissä ajoin, että voi olla kuusikymppisenä jo ihan avustettavassa kunnossa puhtaasti elintapojen takia.
Kauheaa olisi jos voisi vielä 70 v kävellä ja liikkua ja purkaa omat ostokset.
Kohtuus kaikessa. Jos liikkuu isoja määriä maksimisuorituksella, niin altistaa itsensä myös vaurioille kehossa.
Muistan joskus nuorempana naureskelleeni kun jotkut aktiivisesti liikkuvat työtoverit olivat useasti jollain saikulla kun oli polvi ja kyynärpää mennyt urheiluaktiviteeteissa. Moni salipupu tai juoksija voi myöhemmin kohdata ongelmia selän tai jalkojen nivelten kanssa kun on vedetty liian raskasta treeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin kyllä se on kamalaa kun ihmisellä on toimintakykyä muuhunkin kuin maata käpertyneenä jonkin pehmeän huonekalun päällä päivin ja öin :D
Toimintakykyä ei kannata ylläpitää missään nimessä, kannattaa nivelet jäykistää ja keho surkastuttaa jo hyvissä ajoin, että voi olla kuusikymppisenä jo ihan avustettavassa kunnossa puhtaasti elintapojen takia.
Kauheaa olisi jos voisi vielä 70 v kävellä ja liikkua ja purkaa omat ostokset.
Kohtuus kaikessa. Jos liikkuu isoja määriä maksimisuorituksella, niin altistaa itsensä myös vaurioille kehossa.
Muistan joskus nuorempana naureskelleeni kun jotkut aktiivisesti liikkuvat työtoverit olivat useasti jollain saikulla kun oli polvi ja kyynärpää mennyt urheiluaktiviteeteissa. Moni salipupu tai juoksija voi myöhemmin kohdata ongelmia selän tai jalkojen nivelten kanssa kun on vedetty liian raskasta treeniä.
Joo huippu-urheilu tai edes aktiivitreenaus yhtä lajia ei ole sinänsä terveysteko. Mutta liikkuvuuden ja hapenottokyvyn ylläpitäminen ja voimatreeni ei ole hukkaan heitettyä.
Ehkä se itsellä särähti kun olen enemmän törmännyt siihen, että kaikkein vähiten liikkuvat läheiset vinoilee siitä, ettei toimintakykyä tarvitse kun ei asu korvessa eikä tee fyysistä työtä. Veli on esimerkiksi ihan hirveässä kunnossa ja rankasti ylipainoinen :(
Ja ei tosiaan ole se läski se ongelma. Paras ystävä on selkeästi ylipainoinen ja käy kanssani patikoimassa, on lihasta, on jaksamista. Veli sen sijaan on ihan sohvalle homehtunut.
Myös kaikki meemeily siitä että kolmekymppisenä kun nukut väärässä asennossa niin niska katkeaa. Huoh.
Yhtä tällaista liikunnanvastustajaa nyt sitten autellaan kun on 60v juurikin ihan avustettavassa kunnossa eikä suostu mihinkään fyssariin tai liikuntaan kun se tuntuu ikävältä.
Vierailija kirjoitti:
Näinpä se vain on ^
Miesten lievä liikunnallisuus on oletusarvo. Vähän niin kuin se, että ei mene sivariin. Miehen lievä liikunnallisuus huomataan vasta, kun sitä ei ole. Naisilla se taas on aina joku erityissaavutus, jos on vähänkin käynyt jossain jumpassa.
Miehet tölvivät toisiaankin jo, jos on aivan totaalisen epäliikunnallinen. Ryhmäpaine on suurempi. Eikä sellaista "3x viikossa salilla" perusliikkumista pidetä minään. Se on vain miehen osa, kuten parranajo.
Lihakset on maskuliinisia, hoikkuus ja kurvit naisellista.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on usein hirveet luulot omasta liikunnastaan. Tämä legendaarinen video tuli mieleen, missä kolme "kovakuntoista" fitness-naista häviää kolmelle ihan tavalliselle miehelle, jotka eivät urheile ollenkaan. youtube.com/watch?v=zleO9T543ns
Miten tuo kertoo heidän harhaluulosta liikunnastaan? Luulivatko he että liikkuvat vaikka eivät liikkuneetkaan?
Keskiverto mies nyt vaan on vahvempi kuin nainen. Vaikka nainen treenaisi ja olisi vahvannäköinen, on keskiverto mies kuitenkin vahvempi. Se on biologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa saa liikunnasta kiksejä mutta suuri osa ei saa liikunnasta mitään mielihyvää. Tutkimusten mukaan "terveys ja hyväolo" ei ole tarpeeksi isoja tärppejä kannustaa ihmisiä liikkumaan ja syömään terveellisesti. Paras motivaationlähde ihan tutkimusten mukaan on kuulemma oma ulkonäkö. Ihmiset kuntoilee koska ne haluaa olla hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Eli seksi ja lisääntyminen pyörittää maailmaa. Meillä on ilmeisesti edelleen luolamiesaivot. Me arvioimme vaistomaisesti ihmisen vitaalisuuden, terveyden ja kompetenssin kehon ulkonäöstä.
Terveys ja hyvä olo eivät nouse urheilemalla. Tuo on sama kuin sanoisi että hyvä olo nousee viiltelemällä, kun tekee haavoja jotka sitten paranevat. Mitään organismia ei ole rakennettu rääkkäämään itseään turhan päiten vaan hyvinvoinnin mittari on henkinen kasvu, jota ei tapahdu jos koko ajan altistaa itseään alkeelliselle selviytymistaisteluhormonitoiminnalle, kuten urheilulle.
Kyseessä on paikallaan junnaaminen ja pesanttien pesantteina pitäminen.
Ja sinusta siis urheilu on pelkästään rääkkäämistä? Entäs uiminen? Kävely? Pyöräily? Jooga? Ei. Urheilu ei ole itsensä rääkkäämistä, vaikka se olisikin sinun tapasi harrastaa.
Mitä mietittävää tässä on, jos liikunta kerran on "ratkaiseva" tekijä suhteen jatkumiselle? Asia on silloin minusta harvinaisen selvä, että haluat ensisijaisesti liikunnallisen ihmisen ja ne muut hyvät piirteet toisessa eivät riitä, jos liikunnallisuus puuttuu listalta.
Minusta olet kyllä tosi outo, jos sellaisen takia katkaiset muuten hyvän suhteen, varsinkin, kun tuollaisessa asiassa se toinen voi muuttuakin jossain vaiheessa. Onhan niitä monia entisiä sohvaperunoita ja entisiä ylipainoisia, jotka eivät enää ole sellaisia. Mutta omapa on arvomaailmasi ja päätöksesi. Ja ehkä se toinenkin ansaitsee sellaisen kumppanin, joka arvostaa häntä sellaisena kuin hän on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä se vain on ^
Miesten lievä liikunnallisuus on oletusarvo. Vähän niin kuin se, että ei mene sivariin. Miehen lievä liikunnallisuus huomataan vasta, kun sitä ei ole. Naisilla se taas on aina joku erityissaavutus, jos on vähänkin käynyt jossain jumpassa.
Miehet tölvivät toisiaankin jo, jos on aivan totaalisen epäliikunnallinen. Ryhmäpaine on suurempi. Eikä sellaista "3x viikossa salilla" perusliikkumista pidetä minään. Se on vain miehen osa, kuten parranajo.
Lihakset on maskuliinisia, hoikkuus ja kurvit naisellista.
Kyllä, mutta tiettyyn rajaan lihakset on naisellakin seksikäät. Etenkin jalkojen ja takaliston, niissä tuskin voi edes olla "liikaa lihasta". Mutta myös käsien. Kyllä siitä tulee mielikuva energisestä ja tomerasta ihmisestä, joka ei pelkää joka risausta ja rasausta. Esim. Sarah Connor elokuvassa Terminator 2. Ehkä hän on "naisellisempi" elokuvan ykkösosassa, mutta kakkosessa hän on ihailtavamman ja karismaattisemman näköinen. Eikä kuitenkaan vielä miesmäinen sentäs.
Mitä järkee näissä 40 sivua pitkissä ketjuissa on? AP on hävinnyt jo ajat sitten. Kukaan ei lue mitään ketjua ekan 2 sivun jälkeen. Kommentit saa yksittäisi ylänuolia ja alanuolia. Ei mitään järkee.
Tämä vauvan keskusteluformaatti on niin paska. Jos joku on sanonut jotain järkevää sivulla 13 niin juuri kukaan ei näe sitä. Redditkin on parempi, vaikkei se kovin hyvä ole. Siellä sentään oikeasti hyvät kommentit nousevat näkyviin, eikä vain ensimmäisenä kommentoineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Vähän ohi tuosta, mitä pääasiassa puhuit, mutta tässä voi olla myös sudenkuoppa. Jos olit nuorempana oikeasti hyvässä kunnossa ja/tai hyvä jossakin lajissa, voi treenaaminen esim. pitkän tauon jälkeen vanhempana olla melkoista tervanjuontia. Sen kyllä muistaa, millaista se oli nuorena ja hyväkuntoisena, ja siksi vanhempana, kun iän tuomat rajoitteet hakkaa vastaan, teki mitä tahansa, ei motivaation ylläpitäminen ole välttämättä helppoa. Tämä on oikeasti ollut iso ongelma esim. omalla kohdalla. Haluaisi harrastaa joitain niitä lajeja, mitä harrasti nuorempana, mutta ei vaan tuon vuoksi pysty. Kun on paremmin sinut fysiikan heikkenemisen kanssa ja kokeilee uusia lajeja tai tietoisesti vain höntsäilee, tulee kuitenkin liikuttua ihan ok. Mutta se paras into ja nautinto vaan puuttuu pysyvästi. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä hyvä yhtälö olla ihan noin erilainen, voi ainakin alkaa veetuttaa vanhemmiten, itseä ärsyttää ku mies ei oikein tykkää matkustella, eikä tuu vaikka konsertteihin tai yhtään mihkään missä ihmisiä minun kanssa, telkkariohjelmiakin pyrkii rajoittaa mitä saa katsella, inhoaa urheilua ja vaikea kattoa euroviisuja tai ihan mitä vaan. Toisaalta korjaa autoja ja näin, mutta siivoa ei esim.
Vaellus olisi ehkä hyvä vaihtoehto. Yhden yön vaellus voisi olla hyvä alku varsinkin nyt kun kesä lähestyy ja kelit paranee. Katso semmoinen aika ettei ole hyttysiä eikä paarmoja ainakaan paljoa : )
Siinä tulee liikuttua pidempiä aikoja hitaasti. Voi ottaa kuvia (saa samalla tauon...). Jos sinulla on enemmän potkua, voit säädellä kuormaa esim. laittamalla vaivihkaa omaan reppuusi painavampia juttuja.
Hyvä puoli vaelluksessa on miestä ajatellen että siinä tarvitaan gearia (varusteita) joita voi opetella ja hypistellä ja huoltaa reissun jälkeen ja järjestellä ennen reissua. Useimmat miehet ovat tuollaiseen taipuvaisia ainakin vähän. Ja voi keitellä ruokaa luonnossa ja syödä hyvin jos haluaa. Joku tietysti on tyytyväinen myös pelkkään nötköttiin ja HK-Blöhön, mutta jokainen tavallaan.
Tietysti ne varusteet maksavat jotain ja jos homma ei kiinnostakaan, niin hankinnat menee hukkaan. Varusteita saa halvallakin ja käytettynä ja voi ehkä lainatakin. Plus alussa yhden yön reissulle ei tarvitse olla ihmeitä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvainen lihava mies yhtymässä lihavaan naiseen, teknisesti haastavaa ja erittäin irvokas näky. Seksivero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä se vain on ^
Miesten lievä liikunnallisuus on oletusarvo. Vähän niin kuin se, että ei mene sivariin. Miehen lievä liikunnallisuus huomataan vasta, kun sitä ei ole. Naisilla se taas on aina joku erityissaavutus, jos on vähänkin käynyt jossain jumpassa.
Miehet tölvivät toisiaankin jo, jos on aivan totaalisen epäliikunnallinen. Ryhmäpaine on suurempi. Eikä sellaista "3x viikossa salilla" perusliikkumista pidetä minään. Se on vain miehen osa, kuten parranajo.
Lihakset on maskuliinisia, hoikkuus ja kurvit naisellista.
Kyllä, mutta tiettyyn rajaan lihakset on naisellakin seksikäät. Etenkin jalkojen ja takaliston, niissä tuskin voi edes olla "liikaa lihasta". Mutta myös käsien. Kyllä siitä tulee mielikuva energisestä ja tomerasta ihmisestä, joka ei pelkää joka risausta ja rasausta. Esim. Sarah Connor elokuvassa Terminator 2. Ehkä hän on "naisellisempi" elokuvan ykkösosassa, mutta kakkosessa hän on ihailtavamman ja karismaattisemman näköinen. Eikä kuitenkaan vielä miesmäinen sentäs.
Sarah on selkeästi hotimpi ekassa leffassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Niinkö? Miksi sitten tässä ketjussa himoliikkujat sanovat, etteivät saa liikunnasta mitään ja että se on itsensärääkkäämistä? Liikkuvat vain ulkonäön takia.
Vierailija kirjoitti:
Karvainen lihava mies yhtymässä lihavaan naiseen, teknisesti haastavaa ja erittäin irvokas näky. Seksivero.
Onneksi internetissä saa rajata hakutuloksia, tuollaisen katseleminen veisi tosiaan kaikki himot(jopa mieheltä). Lihavuudessa on jotain todella inhottavaa, laiskuutta ja välinpitämättömyyttä myös sinnikkyyden puutetta. Liikkukaa hyvät ihmiset, liikkukaa.
Tämä ei kuulu ko. aihepiiriin, mutta jätän tämän tähän, koska tämä on niin vakava asia, eikä tästä tietenkään tiedoteta julkisesti.
Pakkorokotuslakia ollaan nimittäin viemässä eduskuntaan tarkistettavaksi.
Kyseessä Marinin demarihallituksen aloittama hirvittävä lakialoite. Siinä voidaan WHO: n toimesta tuikata keneen tahansa mitä vaan toksista piikkiä.
Ohessa video aiheesta.
https://www.youtube.com/live/KhOcH8--iMc?is=Z0ynUTcfchgqIknz
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei ole ikinä ollut hyvässä kunnossa, voi väittää ettei "saa liikunnasta mitään". Sellaisia on Suomi täynnä. Koulussa on vihattu liikuntaa, ja siihen jäi.
Eihän sellainen tiedä kokemustasolla, miltä se tuntuu. Ihan samalla tavalla sellainen joka ei ole matkustanut kotipaikkakunnan ulkopuolelle, voi sanoa että "matkustelu on tylsää, kaikkialla on ihan samanlaista, näin jo telkkarista" tai ihminen joka ei ole katsonut ikinä 4K näytöltä 4K elokuvaa, voi sanoa että "1080p laatu on ihan riittävä". Esimerkkejä on lukemattomia. Jos ei tiedä, ei tiedä.
Vain ihminen joka on joskus ollut hyvässä kunnosssa (edes 1 kerran elämässään), voi saada sen kaipuun siihen fyysisesti virkeämpään oloon. Esim. jos juokset Cooperissa 3000, et ikinä unohda sitä miltä elämä tuntui silloin. Koska se vaikuttaa arjessa kaikkeen, jokaiseen ajatukseen, jokaiseen askeleen minkä otat. Taivas näyttää sinisemmältä ja ruoho virheämmältä, kun on tikissä. Ajatukset on energisia ja sinkoilee päässä, positiivisena ryöppynä.
Vaikka olisi myöhemmin lösähtänyt, sen muistaa loppuelämänsä miltä elämä tuntui, kun oli tikissä. Ja siihen jää kaipuu. Joka usein johtaa siihen, että liikunnan löytää uudestaan.
Niinkö? Miksi sitten tässä ketjussa himoliikkujat sanovat, etteivät saa liikunnasta mitään ja että se on itsensärääkkäämistä? Liikkuvat vain ulkonäön takia.
Liikunta (raskas liikunta, eli tehokkaasti kuntoa tai voimaa kohentava) on jonkin sortin itsensä rääkäämistä, suorituksen aikana.
Mutta EN SILTI liiku "vain ulkonäön takia".
Liikunnasta saatavat psyykkiset hyödyt ovat valtavia, ja tieteellisesti todistettuja. MERKITTÄVÄSTI parempi opimmiskyky, MERKITTÄVÄSTI parempi keskittymiskyky, parempi stressinsietokyky eli rauhallisuus paineen alla, vähemmän neuroottisia oireita (kuten vapina, tilannehikolu, paniikkihäiriöt, tykytykset, punastuminen hermostuneen), parempi unenlaatu. Lisäksi kiistattamot hyödyt sydämelle, verenkiertoelimistölle. Vahvistunut luusto, voimaharjoittelui vahvistaa luustoa ja suojaa luunmurtumia vastaan.
Nämä kaikki tulee vielä siihen ulkonäön päälle... ne jotka tietää, tietää. Ne jotka tyytyvät olemaan mätisäkkejä, eivät koskaan tule tietämään.
Nämä ovat tieteellisesti todistettuja faktoja (mm. Jyväskylän Yliopisto, Liikuntatieteen yksikkö), vaikka kuinka läskit painelee alanuolta, ei se siitä mihinkään muutu.
^ niin kyllä se on kamalaa kun ihmisellä on toimintakykyä muuhunkin kuin maata käpertyneenä jonkin pehmeän huonekalun päällä päivin ja öin :D
Toimintakykyä ei kannata ylläpitää missään nimessä, kannattaa nivelet jäykistää ja keho surkastuttaa jo hyvissä ajoin, että voi olla kuusikymppisenä jo ihan avustettavassa kunnossa puhtaasti elintapojen takia.
Kauheaa olisi jos voisi vielä 70 v kävellä ja liikkua ja purkaa omat ostokset.