Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että päätit pitkän suhteen
05.04.2026 |
Sillä perusteella, että "halusit tutustua itseesi"? Tuo kuulostaa niin tyhmältä perustelulta. Ihan kuin itseensä ei voisi tutustua vaikka on toisen kanssa. Pari tuttua on toiminut näin ja nyt harmittelevat, kun heittivät hyvän puolison menemään haihattelun takia ja luullen, että jotain parempaa on tulossa.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sitä Kapasen ensimmäistä rouvaa saattaa hiukan kaduttaa.
Siis kuka on joku Kapanen? En tiedä, keneen nyt viitataan.
Kertokaa.
Kuka tuollanen Kapanen on?
Aidosti ei kaikki tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitannee yhteen niistä jääkiekkoilijoista. Niitä on monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.
Pystyn jollain tavalla samaistumaan kommenttiisi.
Puolisollani on voimakkaita, minun mielestäni persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, joita hän itse selittää ja oikeuttaa lapsuudenaikaisilla kokemuksillaan. Selityksen huonoon käytökseensä puolisoni löytää aina joko noista kokemuksista tai loukatun ihmisen kelvottomuudesta: hän on väärinymmärretty ja -kohdeltu reppana, muut ovat hänelle pahaa tahtovia narsisteja.
Terapiassa itse käyvänä uskon, että hänen identiteettinsä olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina vain vahvistuisi terapiassa. Sanomattakin selvää on, ettei puolisoni ole kuitenkaan terapiasta millään tasolla kiinnostunut, koska "tämmönen mä oon, eti parempi jos ei kelpaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin kiltin ja kunnollisen miehen koska kaipasin jännitystä elämään. Mies löysi aasialaisen kaunottaren ja minua ei huoli kukaan koska olen rupsahtanut. Olen katkera loppuelämäni.
Se tavallinen tarina.
Eikä ole. Tuo on se Penan tavallinen trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.Pystyn jollain tavalla samaistumaan kommenttiisi.
Puolisollani on voimakkaita, minun mielestäni persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, joita hän itse selittää ja oikeuttaa lapsuudenaikaisilla kokemuksillaan. Selityksen huonoon käytökseensä puolisoni löytää aina joko noista kokemuksista tai loukatun ihmisen kelvottomuudesta: hän on väärinymmärretty ja -kohdeltu reppana, muut ovat hänelle pahaa tahtovia narsisteja.
Terapiassa itse käyvänä uskon, että hänen identiteettinsä olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina vain vahvistuisi terapiassa. Sanomattakin selvää on, ettei puolisoni ole kuitenkaan terapiasta millään tasolla kiinnostunut, koska "tämmönen mä oon, eti parempi jos ei kelpaa".
Hyvä terapeutti kyllä osaa kyseenalaistaa ja pöyhiä tuota uhrin narratiivia. Ei puolisosi kävisi samassa terapiassa kuin sinä. Terapeutilla on myös jonkinlainen ammattitaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut ja kadun
jokaikinen päivä ja jokaikinen ilta ja yö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Mikä sitten on liian myöhään? Tuhositko myös puhevälit eksään?
No uittu. Jos puhevälit olis niin suhdehan olis hengissä.
Kaikki loppui puolessa tunnissa kymmenen vuoden jälkeen.
Syistä en mitään tiedä. Ei se pässi puhunut.
Muutettiin erilleen.
Ja miten SINÄ koet tuhonneesi suhteen? Kuulostaa siltä, että eksä oli se aloitteen tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.Pystyn jollain tavalla samaistumaan kommenttiisi.
Puolisollani on voimakkaita, minun mielestäni persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, joita hän itse selittää ja oikeuttaa lapsuudenaikaisilla kokemuksillaan. Selityksen huonoon käytökseensä puolisoni löytää aina joko noista kokemuksista tai loukatun ihmisen kelvottomuudesta: hän on väärinymmärretty ja -kohdeltu reppana, muut ovat hänelle pahaa tahtovia narsisteja.
Terapiassa itse käyvänä uskon, että hänen identiteettinsä olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina vain vahvistuisi terapiassa. Sanomattakin selvää on, ettei puolisoni ole kuitenkaan terapiasta millään tasolla kiinnostunut, koska "tämmönen mä oon, eti parempi jos ei kelpaa".
Hyvä terapeutti kyllä osaa kyseenalaistaa ja pöyhiä tuota uhrin narratiivia. Ei puolisosi kävisi samassa terapiassa kuin sinä. Terapeutilla on myös jonkinlainen ammattitaito.
Luuletko, että puolisoni jatkaisi terapiaa sellaisen terapeutin kanssa?
Häiriöinen käyttää terapiaa vain välineenä saadakseen uusia keinoja manipuloimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.Pystyn jollain tavalla samaistumaan kommenttiisi.
Puolisollani on voimakkaita, minun mielestäni persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, joita hän itse selittää ja oikeuttaa lapsuudenaikaisilla kokemuksillaan. Selityksen huonoon käytökseensä puolisoni löytää aina joko noista kokemuksista tai loukatun ihmisen kelvottomuudesta: hän on väärinymmärretty ja -kohdeltu reppana, muut ovat hänelle pahaa tahtovia narsisteja.
Terapiassa itse käyvänä uskon, että hänen identiteettinsä olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina vain vahvistuisi terapiassa. Sanomattakin selvää on, ettei puolisoni ole kuitenkaan terapiasta millään tasolla kiinnostunut, koska "tämmönen mä oon, eti parempi jos ei kelpaa".
Hyvä terapeutti kyllä osaa kyseenalaistaa ja pöyhiä tuota uhrin narratiivia. Ei puolisosi kävisi samassa terapiassa kuin sinä. Terapeutilla on myös jonkinlainen ammattitaito.
Luuletko, että puolisoni jatkaisi terapiaa sellaisen terapeutin kanssa?
En minä tiedä. Sinähän sen puolisosi tunnet, en minä.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulla ei ole oikein luottamusta tai arvostusta puolisoasi kohtaan. Miksi olette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Häiriöinen käyttää terapiaa vain välineenä saadakseen uusia keinoja manipuloimiseen.
Jos näin ajattelee, niin sitten ei taida oikein olla muuta ulospääsyä kuin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut ja kadun
jokaikinen päivä ja jokaikinen ilta ja yö.
Etkö pysty tekemään asialle mitään? Onko kaikki sillat poltettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.Pystyn jollain tavalla samaistumaan kommenttiisi.
Puolisollani on voimakkaita, minun mielestäni persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, joita hän itse selittää ja oikeuttaa lapsuudenaikaisilla kokemuksillaan. Selityksen huonoon käytökseensä puolisoni löytää aina joko noista kokemuksista tai loukatun ihmisen kelvottomuudesta: hän on väärinymmärretty ja -kohdeltu reppana, muut ovat hänelle pahaa tahtovia narsisteja.
Terapiassa itse käyvänä uskon, että hänen identiteettinsä olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina vain vahvistuisi terapiassa. Sanomattakin selvää on, ettei puolisoni ole kuitenkaan terapiasta millään tasolla kiinnostunut, koska "tämmönen mä oon, eti parempi jos ei kelpaa".
Hyvä terapeutti kyllä osaa kyseenalaistaa ja pöyhiä tuota uhrin narratiivia. Ei puolisosi kävisi samassa terapiassa kuin sinä. Terapeutilla on myös jonkinlainen ammattitaito.
Luuletko, että puolisoni jatkaisi terapiaa sellaisen terapeutin kanssa?
En minä tiedä. Sinähän sen puolisosi tunnet, en minä.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulla ei ole oikein luottamusta tai arvostusta puolisoasi kohtaan. Miksi olette yhdessä?
Ei jatkaisi. Ja kuten sanoin, ei koe terapialle tarvettakaan.
Mutta ei enempää siitä, meidän suhteemme ei ole tämän keskustelun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriöinen käyttää terapiaa vain välineenä saadakseen uusia keinoja manipuloimiseen.
Jos näin ajattelee, niin sitten ei taida oikein olla muuta ulospääsyä kuin ero.
Juuri näin. Mutta siksi tuo viesti on monelle tärkeä.
Aiheesta parisuhdekulmalta pitäisi puhua huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä vaikka se joitain aiheesta vuosia manipuloinneita häiröisiä sapettaisikin.
On liian kauan hyssytelty ja laitettu asiaa maton alle.
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Ero ajoissa on joskus hyvinvointiteko. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriöinen käyttää terapiaa vain välineenä saadakseen uusia keinoja manipuloimiseen.
Jos näin ajattelee, niin sitten ei taida oikein olla muuta ulospääsyä kuin ero.
Juuri näin. Mutta siksi tuo viesti on monelle tärkeä.
Aiheesta parisuhdekulmalta pitäisi puhua huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä vaikka se joitain aiheesta vuosia manipuloinneita häiröisiä sapettaisikin.
On liian kauan hyssytelty ja laitettu asiaa maton alle.
Onko se monille tärkeä? Vai vain sinun tapasi hakea vahvistusta omaan näkemykseesi?
Ei nyt kuulosta ihan hirveän rakentavalta leimata muita "häiriöisiksi", ja dissata sitä, että yrittävät saada apua terapiasta. Vai dissaatko terapeutteja? Kuka on se mainitsemani manipuloija?
Jos ihmisellä on tarve lähteä suhteesta etsiäkseen itseään, kuten aloituksessa mainitaan, niin onhan se paljon rakentavampi ja aikuisempi tapa yrittää etsiä itseään terapiassa ja suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Kadutti aikoinaan aivan helvetisti kun päätin puolen vuoden suhteen ja kierin pitkän aikaa henkisissä tuskissa. Mutta kyllä se näin jälkeenpäin ajatellen oli ihan fiksu veto kun tyypistä on paljastunut kaikenlaista jälkikäteen.
No uittu. Jos puhevälit olis niin suhdehan olis hengissä.
Kaikki loppui puolessa tunnissa kymmenen vuoden jälkeen.
Syistä en mitään tiedä. Ei se pässi puhunut.
Muutettiin erilleen.