Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että päätit pitkän suhteen
05.04.2026 |
Sillä perusteella, että "halusit tutustua itseesi"? Tuo kuulostaa niin tyhmältä perustelulta. Ihan kuin itseensä ei voisi tutustua vaikka on toisen kanssa. Pari tuttua on toiminut näin ja nyt harmittelevat, kun heittivät hyvän puolison menemään haihattelun takia ja luullen, että jotain parempaa on tulossa.
Kommentit (238)
En kadu. Edellinen pitkä suhde oli turvallinen, mutta pliisu. Nyt on isomunainen äijä, joka on perse auki ja juo kaljaa, mutta ei haittaa. Sillä on iso muna 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriöinen käyttää terapiaa vain välineenä saadakseen uusia keinoja manipuloimiseen.
Jos näin ajattelee, niin sitten ei taida oikein olla muuta ulospääsyä kuin ero.
Juuri näin. Mutta siksi tuo viesti on monelle tärkeä.
Aiheesta parisuhdekulmalta pitäisi puhua huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä vaikka se joitain aiheesta vuosia manipuloinneita häiröisiä sapettaisikin.
On liian kauan hyssytelty ja laitettu asiaa maton alle.Onko se monille tärkeä? Vai vain sinun tapasi hakea vahvistusta omaan näkemykseesi?
Ei nyt kuulosta ihan hirveän rakentavalta leimata muita "häiriöisiksi", ja dissata sitä, että yrittävät saada apua terapiasta. Vai dissaatko terapeutteja? Kuka on se mainitsemani manipuloija?
Jos ihmisellä on tarve lähteä suhteesta etsiäkseen itseään, kuten aloituksessa mainitaan, niin onhan se paljon rakentavampi ja aikuisempi tapa yrittää etsiä itseään terapiassa ja suhteessa.
Siinäpä sinulle pohtimista.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Kaksoistandardit havaittu. Jos 45 v nainen lähtee kun miehellä haastavampi ajankohta niin nainen saa pelkkää ylistystä kuinka löysi itsensä jnejne.
Höpö höpö. Ei tuossa ole ylistetty naista, joka jättää miehen jolla on haastava ajankohta. Ei sellaista löydy koko ketjusta. Ihan itse keksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Kaksoistandardit havaittu. Jos 45 v nainen lähtee kun miehellä haastavampi ajankohta niin nainen saa pelkkää ylistystä kuinka löysi itsensä jnejne.
Höpö höpö. Ei tuossa ole ylistetty naista, joka jättää miehen jolla on haastava ajankohta. Ei sellaista löydy koko ketjusta. Ihan itse keksit.
Yleinen narratiivi.
Vai milloin näet että missään lehtijutuissa yms arvosteltaisiin naista joka jättää sairaan miehensä?
Mutta toisinpäin siitä tulee uhriutumistarina
Nyt on kaikki keksitty, muka ettei tällä palstalla naisia ylisteltäisi miehen jättämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Tuo vaihe voi kestää jopa 10 vuotta ja ainakin 3 vuotta. Tuon vaiheen alussa kotiseksi loppuu, lopullisesti. Helppo päätös. Olin sanojensa mukaan, joita en tässä toista, pîruakin paljon pahempi ihminen ... jotkin verbaalit oksennukset vaan ovat liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.En ole tällaiseen törmännyt.
Voihan se tietysti haastaa parisuhdetta todella kovaa, jos traumataustainen alkaa etsiä uudenlaista, terveempää roolia suhteessa. Tuskin minkään terapian tarkoitus on kaivaa esiin sadistisia piirteitä.
Niin. Se terveempi rooli tuskin on raaka henkinen väkivalta kumppaniaan kohtaan.
Mitä on
raaka henkinen väkivalta
käytännössä?
Kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Kaksoistandardit havaittu. Jos 45 v nainen lähtee kun miehellä haastavampi ajankohta niin nainen saa pelkkää ylistystä kuinka löysi itsensä jnejne.
Höpö höpö. Ei tuossa ole ylistetty naista, joka jättää miehen jolla on haastava ajankohta. Ei sellaista löydy koko ketjusta. Ihan itse keksit.
Yleinen narratiivi.
Vai milloin näet että missään lehtijutuissa yms arvosteltaisiin naista joka jättää sairaan miehensä?
Mutta toisinpäin siitä tulee uhriutumistarina
Heität ihan hatusta.
Täällä palstalla on esimerkiksi keskusteltu eräästä entisen pääministerin vaimosta, joka avoimesti hakee parisuhdetta vaikka vanha puoliso on vielä elossa ja sairas. Eipä ole paljon pääntaputuksia tullut.
Sellaista lehtijuttua on aika vaikea kirjoittaa, jossa suoraan paheksuttaisiin jotain henkilöä siitä, että jättää sairaan puolisonsa. Yleensä tehdään haastattelu jossa tuodaan esiin faktat siltä osin kuin haastateltava haluaa niitä jakaa, ja lukijat vetävät sitten ne paheksuvat johtopäätökset. Ei lehdissä voi mitä tahansa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Tuo vaihe voi kestää jopa 10 vuotta ja ainakin 3 vuotta. Tuon vaiheen alussa kotiseksi loppuu, lopullisesti. Helppo päätös. Olin sanojensa mukaan, joita en tässä toista, pîruakin paljon pahempi ihminen ... jotkin verbaalit oksennukset vaan ovat liikaa.
Täysin oikea ratkaisu tuossa on erota.
Kunpa ihmiset eroaisivat vielä enemmän juuri tuollaisista epäterveistä suhteista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.En ole tällaiseen törmännyt.
Voihan se tietysti haastaa parisuhdetta todella kovaa, jos traumataustainen alkaa etsiä uudenlaista, terveempää roolia suhteessa. Tuskin minkään terapian tarkoitus on kaivaa esiin sadistisia piirteitä.
Niin. Se terveempi rooli tuskin on raaka henkinen väkivalta kumppaniaan kohtaan.
Mitä on
raaka henkinen väkivalta
käytännössä?
Kerro.
Sitä sinun on hyvä miettiä ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tippaakaan, naisestani tuli järjetön, hullusti toimiva, hullusti puhuva, hullusti "ajatteleva", kun hänen vaihdevuosivaivansa alkoivat noin 45v ikäisenä.
Etkä pitänyt häntä sen vertaa arvossa, että olisit seissyt hänen rinnallaan tuon vaiheen läpi? Tukenut häntä?
Hän on varmasti tyytyväisempi ilman sinua.
Tuo vaihe voi kestää jopa 10 vuotta ja ainakin 3 vuotta. Tuon vaiheen alussa kotiseksi loppuu, lopullisesti. Helppo päätös. Olin sanojensa mukaan, joita en tässä toista, pîruakin paljon pahempi ihminen ... jotkin verbaalit oksennukset vaan ovat liikaa.
Siihen on olemassa hoitoja. Tuo 3-10 vuotta on ihan omaa keksintöäsi.
Mutta jokainen saa toki erota ihan millä tahansa perusteella. Hyvä jos ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut.
X 2
Mikä esti tekemästä asialle jotain?
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Edellinen pitkä suhde oli turvallinen, mutta pliisu. Nyt on isomunainen äijä, joka on perse auki ja juo kaljaa, mutta ei haittaa. Sillä on iso muna 😊
T Pertti 64v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Edellinen pitkä suhde oli turvallinen, mutta pliisu. Nyt on isomunainen äijä, joka on perse auki ja juo kaljaa, mutta ei haittaa. Sillä on iso muna 😊
T Pertti 64v
Joo, piti tähänkin hyvään ketjuun saada joku trollailemaan.
Kaksoistandardit havaittu. Jos 45 v nainen lähtee kun miehellä haastavampi ajankohta niin nainen saa pelkkää ylistystä kuinka löysi itsensä jnejne.