Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, jos aikuinen lapsi ei ole yhteydessä vanhempiensa?
05.04.2026 |
Jos "hyvän perheen" aikuinen lapsi ei ole yhteydessä vanhempiensa, mitä ajattelet?
Kommentit (97)
En ajattele kerrassaan mitään. Se on jokaisen oma asia keihin pitää yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Super ahdistava ajatuskin.
Mitä ahdistavaa rakastavissa väleissä vanhempien+lasten+lastenlasten tai sisarusten välillä on?
Kuopus (24) asuu yksin, on juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin ja työhön ja purkaa intoaan ja jännitystään perheryhmään. Sisarukset ovat auttaneet muuton ensivaiheessa. Me vanhemmat olemme nyt kauempana joten päivittää tilannetta.
Muiden kanssa jutellan työmatkoista, mökin hankinnasta, lastenlasten jutuista, säästä ja vaikka siitä mitä herkkua,tehdään kun seuraavan kerran tapaamme. Vapaaehtoisesti:)
Meidän ystäväpiireissä tällaiset välit ja yhteydenpito on ihan normaalia kaikilla
Roolileikkiä. Minun nyt täytyy näytellä tässä teatterissa mukana vaikka haluaisin höylätä ranteitani auki yksinäni jossain yksiössä, koska olen syntynyt tällaiseen perheeseen, jossa ollaan yhtä suurta perhettä. Luepa vaikka tätä palstaa joulunaikoihin, kuinka moni haluaisi esim viettää sitä joulua oman perheen kanssa, mutta on pakotettu menemään sinne ”anoppilaan”.
Ei voi pakottaa oikeasti kuin kahleilla tai asein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempiin katkaistaan välit.
Harvoin molemmat on narsisteja, mutta se joka on, niin siihen katkaistaan välit. Nykynuoret on viisaita.
Se toinen vanhempi monesti toimii mahdollistajana. Ei puutu narsistin tekemään väkivaltaan. Ei suojele lapsiaan. Joskus jopa usuttaa narsistin lasten kimppuun, jotta itse välttyy pahoinpitelyltä. Voi olla itsekin väkivaltainen. Ei ihme, jos välit menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mitä muutakaan?
Ajatteletko, että lapsen tai vanhemman pitäisi tehdä enemmän yhteyden eteen? Onko jompikumpi syypää? Voiko olla hyvää syytä?
Se on todella viimeisin ratkaisu lapselta missään iässä katkaista yhteys vanhempaansa. Yleensä sitä on edeltänyt vuosien yritykset puhua ja selvittää asioita, mutta vanhempi ei ole kykenevä kuulemaan tai vanhempi puheista huolimatta jatkaa samaa huonoa käytöstä. Kyse on narsistisista, väkivaltaisista, kontrolloivista ja manipuloivista vanhemmista. He voivat kyllä esittää "hyvää perhettä" ulkopuolisille, mutta ovat omille läheisilleen piruja. Näiltä puuttuu empatia, eikä haluta kuunnella lapsen ajatuksia tai tunteita edes pieninä. Emotionaalisesti 5v tasolle jääneitä vanhempia, jotka tekevät omista lapsistaan heittelehtivän tunnemasilmansa tasoittajia. Puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsen iästä. Jos alle 25, niin ajattelen, että on itsenäistymässä. Tämän ikäinen ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee jotain.
Jos vanhempi, niin ajattelen, että emotionaalinen yhteys vanhempiin katkennut.
Näin aattelen itsekin. Jos jo aikuistuneet ( yli 25 v) ovat vanhempiinsa yhteydessä ja viettävät aikaa muustakin kuin velvollisuudesta, on olemassa rakkautta.
Jos taas se on pakkopullaa, niin emotionaalista yhteyttä ei ole. Jotkut rohkaistuvat pakkonsa poistamaan ja ne jotka eivät uskalla, kauhistelevat kateellisina.
Elämä on valintoja ja lapset on vain lainaa.
En mitään. Harvemmin tulee vaivattua päätään toisten asioilla jotka eivät muutenkaan minulle kuulu. Jokaisella lienee ristinsä kannettavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikuinen lapsi katsoo tekevänsä vain sitä, mikä on kivaa, onhan se vanhempien vika, että pitää käydä työssä ja ja hankkia oma elantonsa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Super ahdistava ajatuskin.
Mitä ahdistavaa rakastavissa väleissä vanhempien+lasten+lastenlasten tai sisarusten välillä on?
Kuopus (24) asuu yksin, on juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin ja työhön ja purkaa intoaan ja jännitystään perheryhmään. Sisarukset ovat auttaneet muuton ensivaiheessa. Me vanhemmat olemme nyt kauempana joten päivittää tilannetta.
Muiden kanssa jutellan työmatkoista, mökin hankinnasta, lastenlasten jutuista, säästä ja vaikka siitä mitä herkkua,tehdään kun seuraavan kerran tapaamme. Vapaaehtoisesti:)
Meidän ystäväpiireissä tällaiset välit ja yhteydenpito on ihan normaalia kaikilla
Roolileikkiä. Minun nyt täytyy näytellä tässä teatterissa mukana vaikka haluaisin höylätä ranteitani auki yksinäni jossain yksiössä, koska olen syntynyt tällaiseen perheeseen, jossa ollaan yhtä suurta perhettä. Luepa vaikka tätä palstaa joulunaikoihin, kuinka moni haluaisi esim viettää sitä joulua oman perheen kanssa, mutta on pakotettu menemään sinne ”anoppilaan”.
Allekirjoitan tämän. En usko, että olimme perheenä näin tiivis, jos äiti ei asiassa päsmäröisi. Varsinkin veljestäni huomaa selkeiten, että hän olisi mielellään jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Super ahdistava ajatuskin.
Mitä ahdistavaa rakastavissa väleissä vanhempien+lasten+lastenlasten tai sisarusten välillä on?
Kuopus (24) asuu yksin, on juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin ja työhön ja purkaa intoaan ja jännitystään perheryhmään. Sisarukset ovat auttaneet muuton ensivaiheessa. Me vanhemmat olemme nyt kauempana joten päivittää tilannetta.
Muiden kanssa jutellan työmatkoista, mökin hankinnasta, lastenlasten jutuista, säästä ja vaikka siitä mitä herkkua,tehdään kun seuraavan kerran tapaamme. Vapaaehtoisesti:)
Meidän ystäväpiireissä tällaiset välit ja yhteydenpito on ihan normaalia kaikilla
Roolileikkiä. Minun nyt täytyy näytellä tässä teatterissa mukana vaikka haluaisin höylätä ranteitani auki yksinäni jossain yksiössä, koska olen syntynyt tällaiseen perheeseen, jossa ollaan yhtä suurta perhettä. Luepa vaikka tätä palstaa joulunaikoihin, kuinka moni haluaisi esim viettää sitä joulua oman perheen kanssa, mutta on pakotettu menemään sinne ”anoppilaan”.
Ei voi pakottaa oikeasti kuin kahleilla tai asein.
Perheet on sidottu yhteen henkiselläkahleella. Moni ei uskalla sitä kahletta katkaista, jos se oma ympäristö on perhenormatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Mua jotenkin säälittää nämä perheet, joissa vanhemmat kuljettaa perässään vielä aikuisia lapsiaankin. Jään aina miettimään kummat siinä on alisteisessa asemassa, kuka esim päättäänyt lomakohteen, maksaako vanhemmat kaiken, jne.
Voitsä tietysti noinkin itseäsi lohduttaa kun lapsiasi ei kiinnosta. Jotkut perheet viihtyvät aidosti keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että tähän välien katkaisuun löytyy kyllä syy, jota me muut emme tiedä. Se niin ihana Irja tai hauska Heikki on voinut olla hynäksikäyttäjä, alistaja, narsisti, alkoholisti tai mutä vaan ja on hienoa että edes aikuisena lapsi voi irrottautua tilanteesta ja elää omaa elämää.
Ja siinä lapsessa ei ole koskaan mitään vikaa ja syytä?
Voihan se lapsi olla kadonnut huumeemaailmaan tai sitten on häiriintynyt ja sairaalloisen mustasukkainen puoliso lapsella ja sen takia välit katkottu. Useimmiten se vika löytyy kyllä vanhemmista. Lapsi harvoin katkaisee välejä kokonaan vanhempaansa, kyllä taustalla on painavat syyt.
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempiin katkaistaan välit.
Kyllä, mutta voi olla myös ihan hyvät välit ilman, että viikottain oltaisiin yhteydessä. Itsellä on ainakin omakin perhe huollettavana, joten vanhempien kanssa (sekä miehen, että omien) kanssa ollaan yhteyksissä aina välillä vaan, ihan kuin muidenkin ystävien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä voi olla monia alkaen ihan siitä, että välit ovat kunnossa, mutta ei vaan mitään yhteistä asiaa miksi oltaisiin yhteydessä.
En mitään, itsekin hyvin vähän yhteyksissä vanhempiin ja sisaruksiin. Tehtiin yksi yhteinen päiväreissu ja oli kyllä äärimmäisen raskasta seuraa. Asioita kailotetaan kovaan ääneen, mitään rajoja ei ole vaan kommentoidaan mm. toisten ihmisten ulkonäköä, juorutaan kaikkien mahdollisten ihmisten asiat läpi tai jatkuva besserwisserointi. Olin henkisesti aivan loppu tuon päivän jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mitä muutakaan?
Ajatteletko, että lapsen tai vanhemman pitäisi tehdä enemmän yhteyden eteen? Onko jompikumpi syypää? Voiko olla hyvää syytä?
Välien katkaisemiseen on aina hyvä syy. Kannattaa mennä peilin eteen.
Myös lapsi voi olla narsisti. Jostakinhan niitä aina uusia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Mua jotenkin säälittää nämä perheet, joissa vanhemmat kuljettaa perässään vielä aikuisia lapsiaankin. Jään aina miettimään kummat siinä on alisteisessa asemassa, kuka esim päättäänyt lomakohteen, maksaako vanhemmat kaiken, jne.
Viimeksi kun oltiin lomalennolla, mummi kantoi sitä huutavaa toukkaa koko lennon ajan.
Sinäkin olet ollut huutava toukka. Kuka sinua kantoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista!
Omat lapset ovat päivittäin/viikoittain yhteydessä, tavataan usein ja lomaillaan yhdessä
Super ahdistava ajatuskin.
Mitä ahdistavaa rakastavissa väleissä vanhempien+lasten+lastenlasten tai sisarusten välillä on?
Kuopus (24) asuu yksin, on juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin ja työhön ja purkaa intoaan ja jännitystään perheryhmään. Sisarukset ovat auttaneet muuton ensivaiheessa. Me vanhemmat olemme nyt kauempana joten päivittää tilannetta.
Muiden kanssa jutellan työmatkoista, mökin hankinnasta, lastenlasten jutuista, säästä ja vaikka siitä mitä herkkua,tehdään kun seuraavan kerran tapaamme. Vapaaehtoisesti:)
Meidän ystäväpiireissä tällaiset välit ja yhteydenpito on ihan normaalia kaikilla
Roolileikkiä. Minun nyt täytyy näytellä tässä teatterissa mukana vaikka haluaisin höylätä ranteitani auki yksinäni jossain yksiössä, koska olen syntynyt tällaiseen perheeseen, jossa ollaan yhtä suurta perhettä. Luepa vaikka tätä palstaa joulunaikoihin, kuinka moni haluaisi esim viettää sitä joulua oman perheen kanssa, mutta on pakotettu menemään sinne ”anoppilaan”.
Ei voi pakottaa oikeasti kuin kahleilla tai asein.
Perheet on sidottu yhteen henkiselläkahleella. Moni ei uskalla sitä kahletta katkaista, jos se oma ympäristö on perhenormatiivinen.
Koko ihmislaji on perhenormatiivinen, se on kaiken ydinyksikkö. Kasvoin päihde- väkivalta- ja mielenterveysongelmaperheessä ja pitkälle aikuisuuteen olin lojaali vanhemmille ja olin luullut minulla olleen aina hyvät ja normaalit välit vanhempiini. Vasta Terapiassa tajusin lopulta senkin, että mikään ei ollut normaalia.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia ja minunkin on hyvin vaikea kuvitella että olisi kokonaisia perheitä joissa kaikki ovat samanlaisia, eli mukana roikkuminen on opittu tapa.