Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö kiusaamisesta koskaan yli?
04.04.2026 |
Eivätpä nuo muistot näytä mihinkään katoavan ja henkisesti yhtä hajalla kuin ennenkin. Samoja asioita tulee vatvottua jatkuvasti. Kiusaamisesta on jo aikaa, mutta edelleenkin minulla on pelkotiloja, huonoja muistoja, rikkinäinen psyyke ja jonkinlainen viha jota en onnistu karistamaan.
Kommentit (68)
Pääsee. Ihmiset ovat selvinneet paljon pahemmastakin. Mieti nyt vaikka Josef Frizlin tai vastaavan uhreja, sota-alueella eläviä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee, kun ei jää siihen vellomaan eikä määrittele itseään kiusatuksi tulemisen kautta. Moni selittelee elämässä kaikkea saamattomuuttaan "mutkun mua kiusattiin".
Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saisi käännettyä mindsetin pois menneisyyden traumoista ja väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.
No ihan varmasti on, jos jäät notkumaan katkeruuteesi, niin annat kiusaajan voittaa ja pahimmassa tapauksessa sinusta itsestä tulee se kiusaaja.
Tällaisesta populasta kannattaa keskittyä vain etsimään niitä helmiä heinäsuovasta.
Hyviä kommentteja,
en itse osallistunut. x
Suomalaiset rakastavat kiusaajia. Pitävät heitä vahvoina johtohahmoina. Mitä törkeämpi, valheellisempi ja väkivaltaisempi kiusaaja, sitä parempi. Siksi Suomi onkin maailman onnellisin maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset rakastavat kiusaajia. Pitävät heitä vahvoina johtohahmoina. Mitä törkeämpi, valheellisempi ja väkivaltaisempi kiusaaja, sitä parempi. Siksi Suomi onkin maailman onnellisin maa.
Outoja fantasiota sinulla. Oletko tietoinen, että tuollainen ajattelu ei ole tervettä?
En ole päässyt, toki muut traumat seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa, mitätöivä, ei kannustava kasvatus, yksinäisyys lapsena, ja uskonnollinen koti antoivat huonot lähtökohdat selviytymiseen.
Kertautuva kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen ym musersivat psyyken. Ei oikein päässyt toipumaan, toki kävin pitkässä terapiassa. Jotenkin sitä aina palaa "lähtöruutuun". Ehkä olen heikko ja sortunut elon tiellä. En osaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein sulle hikipingolle.
En ikinä ymmärtänyt koulussa miksi oli väärin olla hyvä kouluaineissa. Tavoittteena oli päästä pois siitä sisäsiittoisesta pikkukylästä ja koulutuksen ja ammatin hankkiminen oli mielestäni hyvä suunnitelma. Hikipingoksi haukkujat mädäntyvät siellä edelleen
Hikipingoksi haukkujat olivat kateellisia sulle, kun olit hyvä koulussa eivätkä he olleet. Samalla syyttivät varmasti sua opettajan mielistelystä. Kateuteen perustuva kiusaaminen on tyypillistä lapsille.
Kukaan ei ole rumille opettajan lellikeille kateellinen.
Mitä hallaa se lellittely teki muille? Kaivataanko kumminkin opelta huomiota? Joskushan ilkiöitä kuulemma palkitaan hymyhenkilöpatsaalla, herättääköhän se myös kavereissa kateutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset rakastavat kiusaajia. Pitävät heitä vahvoina johtohahmoina. Mitä törkeämpi, valheellisempi ja väkivaltaisempi kiusaaja, sitä parempi. Siksi Suomi onkin maailman onnellisin maa.
Outoja fantasiota sinulla. Oletko tietoinen, että tuollainen ajattelu ei ole tervettä?
Arkielämän totuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset rakastavat kiusaajia. Pitävät heitä vahvoina johtohahmoina. Mitä törkeämpi, valheellisempi ja väkivaltaisempi kiusaaja, sitä parempi. Siksi Suomi onkin maailman onnellisin maa.
Outoja fantasiota sinulla. Oletko tietoinen, että tuollainen ajattelu ei ole tervettä?
Arkielämän totuuksia.
Outo arkielämä sinulla. Oletko tietoinen, että tuollainen arki ei ole tervettä?
Nykyään moni kiusattu on ottanut puukon avuksi viimeisenä keinona. Mietin aina, kumman puolella olisin, jos tietäisin taustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin yli sillä hetkellä, kun näin entiset kiusaajani narkkarideekuina paikallisessa puistossa. Huomasin, miten reppanoita ihmisraunoita ovat ja tajusin, etteivät voi enää satuttaa minua mitenkään. Melkin jopa säälin heitä.
Tulee joko narkkardeeku tai Tasavallan presidentti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakoulussa olin kiusattu. .... Eipä siitä sen enempää, ei jäänyt pahoja muistoja. Niitä hyviä? - Oli aprillipäivä, menin aamulla kouluun, kaveri tuli siihen: Tiedätkö, että tuolla auto metsässä? Sanoin, et varmaan, joku känniääliö ajanut. Jatkoi: etkö usko? Lähes mukaan katsomaan. Mentiin sitten. Siellä mitään autoa ollut, kaveri nauroi "aprillia". Sanoin, et ei tuo nyt ihan noin toimi - itse kävelit kanssa! :)))
Yläkoulussa sitten, en ollut kiusattu. Siellä oli niitä "isoja poikia", tuplanneet pari luokkaa, se vessa- & röökijengi. Jos jotakuta yritettiin kiusata välkällä, niin ne jäbät tuli heti väliin - pienempiä/heikompia ei kiusata! Siis meitä seiskoja.
No, ne kundit sitten "hävisi", ilmeisesti tuli oppivelvollisuusikä täyteen ja haistattivat pskt koko systeemille :))
Riippuu, mitä yli pääsemisellä tarkoitetaan. Mikään terapia ei saa tehtyä tekemättömäksi. Vaikka unohtaisit sen että sinua on kiusattu, siitä jää silti muistijälki. Jos joudut samankaltaiseen tilanteeseen, missä sinua on kiusattu aikanaan, sinusta saattaa tuntua samalta kuin kiusaamistilanteessa, vaikka oikeasti mitään kiusaamista ei tapahtuisikaan.
Tosin yhteisön normeista poikkeavia saatetaan kiusata toistuvasti, ihan oikeastikin.
Nuoruudessa saadut henkiset haavat saattavat osittain arpeutua, mutta voivat yllättäen taas aueta ja tuottaa tuskaa. Vaikka tapahtumista on kauan aikaa, jokin epävarmuus on jäänyt sisimpään. Miksi sain niin julmaa kohtelua etenkin koulussa, olinko tosiaan niin epäkelpo? Kukaan ei tiedä toisen ihmisen herkkyyttä, ulkokuori ei sitä aina kerro.
En ainakaan minä ole päässyt. Kiusaaminen on vaikuttanut koko elämän heikkona itsetuntona ja luottamuksen puutteena muita ihmisiä kohtaan. Olen tehnyt varsinkin nuorena kaikki.opiskeluun ja työhön liittyvät valinnat sillä perusteella, että joutuisin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, ja ne nuorena tehdyt valinnat vaikuttavat paljon elämään vielä myöhemminkin. Monta toiveammattia jouduin aikoinaan sulkemaan pois laskuista, koska niihin pääseminen olisi edellyttänyt luokkamuotoista opiskelua t2ai niissä oleminen kiinteässä työyhteisössä työskentelyä tai esiintymistä ihmisten edessä.
Vain #48, #53 minulta.
.
En koskaan kirjoittele
itsesäälikertomuksia
kouluajoilta.
.
Aspergerista ja siihen
kuuluvasta karaktäärin
intellektuellisuudesta/
introverttiydestä ei kukaan
tiennyt yhtään mitään
minun kouluaikanani.
.
Tottakai
luokkakaverit paikoitellen
ihmetellen ivasivat, kun eivät
ilmaiset sidukat ja kessut
tytölle maistuneet, ja kun en
lainkaan osallistunut luokka-
bileisiin. Ehei, hikaripinkona
poljin rivakasti kirjastoon tai
liikuntaharrasteisiin.
Eräs rinnakkaisluokan
tyttö kutsui minua
'ballerinaksi' sirouteni tähden.
Että sentään jtn muutakin
kuin vain hikariksi
nimittelyä.. lol.
.
Puhkesin kukkaan vasta
päälle 20-vna, lapsuuteni
olin naurettavan lyhyt pygmi.
Kasvoin täyteen pituuteeni
ja kukkeaan naiseuteeni
verraten myöhään. En
katkerana kuitenkaan ketään
muista. Pihapiirin tytöissä
meillä oli tosi kiva porukka.
Ikävöinkin toisinaan Oulun
likkoja kotitalostani.
Hammaslääkäriä sun muuta
lukenutta daamia heistä kasvoi.
So I hear.
.
Jännä homma siinä mielessä,
että minulla oli kuitenkin ne
komeimmat lätkäjätkät -
vaikka olin tuolloin raakile;
vasta murto-osa aikuisesta
viehättävyydestäni.
Nörttiydestäni huolimatta
poikaystävät olivat
hyvännäköisiä hujoppeja,
urheilijajätkiä. 👍👋💚x
Riippuu mitä sillä tarkoitat yli pääsemisellä. Kokemuksesi muovaavat ja ovat osa persoonallisuuttasi, mutta ei ikävissä asioissa ole mikään pakko rypeä loppuelämäänsä.
Yläkoulun ysillä joku ope sanoi: Hän muistaa ne luokan/luokkien "alisuoriutujat", jotka ovat elämässään sitten myöhemmin pärjänneet hyvin. .... Meitä "ylisuoriutujia" ei muista vissiin kukaan .... paitsi siunaava pappi, heittäessään hiekkaa arkulle :))))