Pääseekö kiusaamisesta koskaan yli?
Eivätpä nuo muistot näytä mihinkään katoavan ja henkisesti yhtä hajalla kuin ennenkin. Samoja asioita tulee vatvottua jatkuvasti. Kiusaamisesta on jo aikaa, mutta edelleenkin minulla on pelkotiloja, huonoja muistoja, rikkinäinen psyyke ja jonkinlainen viha jota en onnistu karistamaan.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Pääsee, kun ei jää siihen vellomaan eikä määrittele itseään kiusatuksi tulemisen kautta. Moni selittelee elämässä kaikkea saamattomuuttaan "mutkun mua kiusattiin".
Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saisi käännettyä mindsetin pois menneisyyden traumoista ja väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuskin pääsee. Mummini, 91v, muistaa vieläkin, kuinka koulussa kiusattiin. Muistaa jopa kieusaajiensa nimet, vaikka paljon muuta on unohtunut
Se, että muistaa asioita, ei tarkoita, ettei olisi päässyt niistä yli. Muistiaan ei voi tyhjentää, mutta siihen voi vaikuttaa antaako muistojen määritellä omia ajatuksia vai ei.
Toisaalta ihminen muistaa parhaiten ne asiat joihin on liittynyt voimakkain tunnelataus.
Eiköhän ne onnettomat haudo jo muita kateuksiaan, tuossa maailmassa on niin paljon kotikutoisia ongelmia.
Nykyään kiusaajat ammutaan taikka mora heiluu, ennen riitti luuvitonen kun piti ottaa mittaa kumpi on kovempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee, kun ei jää siihen vellomaan eikä määrittele itseään kiusatuksi tulemisen kautta. Moni selittelee elämässä kaikkea saamattomuuttaan "mutkun mua kiusattiin".
Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saisi käännettyä mindsetin pois menneisyyden traumoista ja väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.
Ei ole kukaan sinulle sellaista luvannutkaan. Mutta fakta on se, että kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun ajatuksiisi ja siihen annatko niille valtaa vai et.
Toisaalta ihminen muistaa parhaiten ne asiat joihin on liittynyt voimakkain tunnelataus.
//
Kyllä, mutta sekään ei tarkoita, ettei niistä olisi päässyt yli eli oppinut elämään niiden kanssa ilman, että kokoajan velloo ikävissä muistoissa. Ei kiusaamista tarvitse unohtaa voidakseen päästä siitä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein sulle hikipingolle.
En ikinä ymmärtänyt koulussa miksi oli väärin olla hyvä kouluaineissa. Tavoittteena oli päästä pois siitä sisäsiittoisesta pikkukylästä ja koulutuksen ja ammatin hankkiminen oli mielestäni hyvä suunnitelma. Hikipingoksi haukkujat mädäntyvät siellä edelleen
Hikipingoksi haukkujat olivat kateellisia sulle, kun olit hyvä koulussa eivätkä he olleet. Samalla syyttivät varmasti sua opettajan mielistelystä. Kateuteen perustuva kiusaaminen on tyypillistä lapsille.
Varmaan siitäkin riippuu kuinka asiaa käsittelee ja työstää. Jotkut tarvitsevat ammattiapua. Kaikki tarvitsevat korjaavia kokemuksia. Usko ihmisiin palautuu nykyisyyden hyvien kokemusten kautta, ei pelkästään vanhoja huonoja miettien, koska sitä kautta ei sovitusta ole välttämättä tulossa koskaan, ja se täytyy jossain vaiheessa hyväksyä.
Minä käänsin kiusaamisen voimavaraksi. Päätin jo ala-asteella, että peruskouluhelvetin jälkeen en edes kuse sen paskaisen pikkukylän suuntaan. Poispääsy motivoi panostamaan kouluun ja pääsykokeisiin, joiden avulla sain opiskelupaikan ja pääsin aloittamaan uuden elämän. Kuulemma kiusaajat pyörivät edelleen siellä paskakylässä vailla mitään saavutuksia.
Mun läheinen on murha4ttu ja nämä suomirikolliset viranomaiset lähetti sukulaisiaan elämään. Mun henkilötietoihin rikollinen viranomainen kirjoitti valheellista tietoa uskonnosta. Turvallisuusviranomaiset on pahuuden lähettiläitä tässä maassa. Kyvyttömiä myötätuntoon ja nauravat toisten hädälle. Auttavat ruskeakielisimpiä miestuttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on itsestä kiinni. Jos päivät pitkät vain vatvoo menneitä, ei ikinä pääse niistä yli. Jos suuntaa katseen eteenpäin ja päättää tehdä elämässäään muutakin kuin velloa muistoissa, muistot eivät enää hallitse elämää ja elämässä pääsee eteenpäin.
Tämä ohje pätee kaikkiin muihinkin pettymyksiin ja suruihin elämässä. Esim. exästä pääsee eroon vasta sitten, kun kieltäytyy ajattelemasta häntä (olettaen, ettei joudu olemaan jatkuvasti tekemisissä esim. yhteisen lapsen vuoksi).
Harmi että sinulle on sattunut huonot opettajat. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on itsestä kiinni. Jos päivät pitkät vain vatvoo menneitä, ei ikinä pääse niistä yli. Jos suuntaa katseen eteenpäin ja päättää tehdä elämässäään muutakin kuin velloa muistoissa, muistot eivät enää hallitse elämää ja elämässä pääsee eteenpäin.
Tämä ohje pätee kaikkiin muihinkin pettymyksiin ja suruihin elämässä. Esim. exästä pääsee eroon vasta sitten, kun kieltäytyy ajattelemasta häntä (olettaen, ettei joudu olemaan jatkuvasti tekemisissä esim. yhteisen lapsen vuoksi).
Minä ajattelen välillä exää, vaikka olen päässyt hänestä vuosia sitten yli. Hän oli osa elämääni enkä voi eliminoida häntä ajatuksistani. Voin opetella sen, minkä opin jo ajat sitten eli hallitsemaan häneen littyvien ajatusten vaikutusta itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein sulle hikipingolle.
Oliko tyhmällä oppimisvaikeuksia ja ongelmia keskittyä? Rikoksetkin houkutteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee, kun ei jää siihen vellomaan eikä määrittele itseään kiusatuksi tulemisen kautta. Moni selittelee elämässä kaikkea saamattomuuttaan "mutkun mua kiusattiin".
Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saisi käännettyä mindsetin pois menneisyyden traumoista ja väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.
Niin, että kaikki pitäisi saada valmiina tekemättä itse mitään asian eteen? Sillä tavallako elämässä pääsee eteenpäin?
Kyllä pääsee. On jonkin verran kiinni myös omasta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siitäkin riippuu kuinka asiaa käsittelee ja työstää. Jotkut tarvitsevat ammattiapua. Kaikki tarvitsevat korjaavia kokemuksia. Usko ihmisiin palautuu nykyisyyden hyvien kokemusten kautta, ei pelkästään vanhoja huonoja miettien, koska sitä kautta ei sovitusta ole välttämättä tulossa koskaan, ja se täytyy jossain vaiheessa hyväksyä.
Olet huvittava😄
Kiitos. Haen traumaterapiaan pitkäkestoisen ja laaja-alaisen trauman vuoksi, jonka päälle myös koulukiusaus oli yksi sivujuonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee, kun ei jää siihen vellomaan eikä määrittele itseään kiusatuksi tulemisen kautta. Moni selittelee elämässä kaikkea saamattomuuttaan "mutkun mua kiusattiin".
Ei ole olemassa mitään kytkintä, jolla saisi käännettyä mindsetin pois menneisyyden traumoista ja väkivaltaisesta kaltoinkohtelusta.
Hakkarisitko itse muita. Saitko raivareita. Nepsyt selittää omatkin sekoilut muidenntekemisiksi.
Paljon on itsestä kiinni. Jos päivät pitkät vain vatvoo menneitä, ei ikinä pääse niistä yli. Jos suuntaa katseen eteenpäin ja päättää tehdä elämässäään muutakin kuin velloa muistoissa, muistot eivät enää hallitse elämää ja elämässä pääsee eteenpäin.