Miksiköhän niin moni yli nelikymppinen nainen eroaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin veikattu. Voi myös olla niin, että seksi alkaa kiinnostamaan eikä vastapeluria kotona ole.

Kuinka monta miestä kiinnostaa oma vaimo, joka on vähän arkinen ja kutoo sukkaa?

Ihan se riittää että se vaimo täytti jo 40. Perusbiologiaa että miehellä lakkaa seisomasta siinä kohtaa. 

Ja miksi katella kotona rupsahtavaa vanhaa läskiä kun voi saada nuoren ja kauniin uuden vaimon? Nuoret naiset ovat kovia neljä-viisikymppisten miesten perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä saattaa tulla mitta täyteen erinäisistä asioista. Huom. en sano, että ero olisi aina sen jätetyn osapuolen vika, jos kyse on mitan täyteen tulemisesta. Se voi olla todellinen kokemus tai sitten nk. neljänkympin kriisi, joka koostuu varmasti monesta osasta, joista yhtenä hormonitoiminta.

Tuo hormonijuttu on täysin totta. Estrogeeni on niin sanottu hoivahormoni. Kun sitä on, nainen on lempeä, mukautuvainen ja kaiken paskan vastaanottava. Kun estrogeeni vähenee, nainen "herää" horroksestaan ja ihmettelee, että mitä saatanaa paskaa minäkin olen koko elämäni suostunut kestämään ja miksi minä vain täällä kodissa raadan. Mies on päässyt sikaillen ja vapaamatkustaja tuohon asti. Tämän vuoksi naiset jättävät miehensä noin nelikymppisenä. Kun eivät enää jaksa ja estrogeenitason laskiessa eivät oikeasti enää kykene.

Miehensä rahoilla elänyt nainen on kyllä se vapaamatkustaja tässä tarinassa.

En mä voinut yksin avioliittoa jatkaa. Mies halusi erota ja jätti avioerohakemuksen mun selän takana. Ei edes itse kertonut asiasta mulle vaan eli mun kanssa täysin normaalisti ja sitten sain sähköisesti tuo hakemuksen. Kyllä vedettiin matto täysin jalkojen alta. Ei jumalauta ollut miehellä sen verran munaa, että olisi kertonut asiasta kasvotusten. Tuon jälkeen selvisi, että oli exänsä jättänyt samalla tavalla kertomatta, että hakee eroa. Mies ei osaa puhua vaikeista asioista, pitää mykkäkoulua ja ryntää suhteesta toiseen. Heti eron jälkeen pitää etsiä joku uusi. Olen itsekin tullut miehen elämään nopeasti hänen edellisen eronsa jälkeen. 

Ja ei, tarvitse alkaa soittamaan suutansa, että olen varmaan niin kamala ettei mun kanssa voi puhua. Ei, en ole vaan monesti yritin ihan rauhassa selvittää miksi toinen taas pitää mykkäkoulua. En raivonnut, en huutanut. Toinen ei vain puhunut enkä edes aina tiennyt miksi pitää mykkäkoulua. Koita siinä sitten yksin hoitaa parisuhdetta.

Jätti varmaan ikuiset traumat tuo julma ero enkä usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen. En usko enää koskaan olevani valmis parisuhteeseen. Enkä usko, että mua voi kukaan rakastaa. 

Uskoo että nurmi on vihreämpää toisella puolella. Lähes kaikki minun tuntemat eronneet ovat lähteneet toisen miehen matkaan/perään. (Ja hakemaan menetettyä nuoruutta.)

Pääsääntöisesti menneet ojasta allikkoon. Tietenkin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä saattaa tulla mitta täyteen erinäisistä asioista. Huom. en sano, että ero olisi aina sen jätetyn osapuolen vika, jos kyse on mitan täyteen tulemisesta. Se voi olla todellinen kokemus tai sitten nk. neljänkympin kriisi, joka koostuu varmasti monesta osasta, joista yhtenä hormonitoiminta.

Tuo hormonijuttu on täysin totta. Estrogeeni on niin sanottu hoivahormoni. Kun sitä on, nainen on lempeä, mukautuvainen ja kaiken paskan vastaanottava. Kun estrogeeni vähenee, nainen "herää" horroksestaan ja ihmettelee, että mitä saatanaa paskaa minäkin olen koko elämäni suostunut kestämään ja miksi minä vain täällä kodissa raadan. Mies on päässyt sikaillen ja vapaamatkustaja tuohon asti. Tämän vuoksi naiset jättävät miehensä noin nelikymppisenä. Kun eivät enää jaksa ja estrogeenitason laskiessa eivät oikeasti enää kykene.

Miehensä rahoilla elänyt nainen on kyllä se vapaamatkustaja tässä tarinassa.

Ottaako sulla ikinä kipeää päähän olla noin tyhmä?

Kun mulle tuli avioero yli 40-vuotiaana, niin se olin mä nainen joka jäi asumaan omakotitaloon. Asun tässä edelleen kolme vuotta myöhemmin ja yksin maksan kaiken tässä. En ennen eroakaan ollut mikään miehen rahoilla elänyt vapaamatkustaja kuten ei ole moni muukaan suomalainen töissä käyvä nainen. Melkoisen harhaista kuvitella, että Suomessa on jotenkin yleistä, että mies maksaa naisen elämisen. Maassa missä naiset kouluttautuu ja monesti paremmin kuin miehet ja tekee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Uskoo että nurmi on vihreämpää toisella puolella. Lähes kaikki minun tuntemat eronneet ovat lähteneet toisen miehen matkaan/perään. (Ja hakemaan menetettyä nuoruutta.)

 

Pääsääntöisesti menneet ojasta allikkoon. Tietenkin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Monesti käy niin että tulevat petetyiksi vaikka itse pettivät ja rikkovat suhteensa. 

Sitten alkaakin katkera huuto mihin kaikki hyvät miehet ovat menneet.

Karma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä suurimmat kiireet hellittävät (lapset alkavat olla isoja tai mitä kelläkin), ja on aikaa pysähtyä miettimään myös omaa hyvinvointia. 

Miksi on alunperin menty naimisiin ja tehty lapset miehen kanssa, joka ei edistä hyvinvointia?

Moni mies jaksaa käyttäytyä huomaavaisesti ja hoitaa osansa, kun vastuita on kahden aikuisen taloudessa vielä verrattain vähän. Lasten synnyttyä hiljalleen parkkeeraa sohvalle nihkeilevän teinin rooliin ja tekee mielestään paljonkin, kun leikkaa nurmikon ja joskus leikkii legoilla vartin. Omat menot kiinnostavat enemmän kuin perheen kanssa vietetty aika. Koskaan ei ehdota, suunnittele tai järjestä enää mitään menoja vaimon kanssa.