Mietittyää nämä "vapaaehtoisesti lapsettomat" pariskunnat 🤔

Jotkut kuvittelee, että se oma elämä jatkuu aika lailla samanlaisena kuten lapsettomana ollessa, vaikka lapsia hankkiikin. Iso yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Iso osa naisista kaipaa äitiyttä - eikä uraa. He haluavat oman pikku vauvan 💕

Ei nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. 

Riippuu myös maasta ja kulttuurista.

Muistan, kun oma lapseni oli vauva, ja kadehdin mm. Hollannin mallia, jossa jo 3-4kk ikäiset viedään päiväkotiin, ja äidit tekevät 4h työpäiviä. 

Paremmalta tuollainen pikkuvauvan vieminen 4h päivässä hoitoon tuntuisi, kuin 2-vuotiaasta eteenpäin joka päivä 8-9h. Toki kaikista mukavin olisi oma hoitaja, kuten joillain oikein kunnon uranaisilla. Vauva kulkee hoitajan kanssa mukana töissä. 

Suomessa on (nykyään) niin epäsosiaalinen ja epäyhteisöllinen valtakulttuuri, että en missään nimessä enää täällä vauvaa tekisi. Ajatuskin on aivan karmea, että yksinään vauvan kanssa päivät pitkät jossain tyhjillä kaduilla ja puistoissa, satunnaiset Wolt-kuskit suhailemassa näkökentässä kun kaikki muut sisällä tai jossain mihin nyt ihmiset ovatkaan hävinneet. Tällä viikolla iltalenkilläkin katselin Helsingissä, että täällä ulkona on lähinnä minä ja Wolt-kuskit, muuten hiljaista eikä ketään missään. Suomalaiset ovat lopettaneet elämisen, lihoneet Euroopan nopeiten, käyttävät väkilukuun suhteutettuna eniten rahaa OnlyFansiin jne. Surkeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet muut ongelmat voi ratkaista.

Ongelmapuolisosta voi erota, ongelmatyöpaikasta voi irtisanoutua, ongelma-asunnosta voi muuttaa. Jos synnytät ongelmalapsen, et pääse hänestä eroon ikinä.

Tämä on niin totta. Olen seuraillut kavereitani ja heidän lapsiaan, yhdestä tulossa yhteiskunnan pudokas, toisesta huumeidenkäyttäjä. 

Ja siitäkin vanhemmat saavat kokea vain syyllisyyttä ja kysyä, teinkö jotain väärin. 

miksi joku on vela? Miksi joku ei halua lapsia? Kysykää mieluummin , miksi on niin paljon

vanhempia jotka eivät yllättäen enää halunneetkaan sitten olla vanhempia, kuten 

- Lori Vallow Daybell.

- Christopher Watts.

- Summer Wellsin vanhemmat

- Milon äiskä + isäpuoli

- Ruby Frank

- Viljan äitipuoli ja iskä jotka kääri sen tytön niihin peitteisiin...

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Maailma on itsekkäitä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Saattavathan ne huomatakin, mutta ei minua äiti-ihmisenä ainakaan kiinnosta miltä veloista sitten tuntuu vai tuntuuko miltään.

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen, ja yleisellä tasolla tietty se, että kaikilla lapsilla olisi hyvä ja turvallinen, rakastava lapsuus - että väärät ihmiset eivät saisi lapsia. Valitettavasti kuitenkin saavat, ja pahoinvointia on. Pääosin lapset kuitenkin kasvavat hyvissä kodeissa, meillä on sillä tavalla hyvä maa.

Se, onko joku vela vai ei, ei ole minulle kiinnostavaa. 

Enemmän mua mietityttää kaikki ne vähä-älyiset, joilla on en mmän tai vähemmän ongelmia, eivätkä osaa edes kirjoittaa ja silti vääntävät mukeloita tänne. Pahimmillaan ovat kaikki päihdeongelmaisia luusereita. 

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen

Öh, liittyykö asiaan mielestäsi jotain stigmaa vai miksi keski-ikäinen lapseton nainen on jotenkin huono asia? Itse olen ylpeästi lapseton viisikymppinen :) 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen

 

Öh, liittyykö asiaan mielestäsi jotain stigmaa vai miksi keski-ikäinen lapseton nainen on jotenkin huono asia? Itse olen ylpeästi lapseton viisikymppinen :) 

Eiköhän hän tarkoittanut asiaa subjektiivisen kokemisen kautta. Ei kaikkea tarvitse ottaa aina itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen

 

Öh, liittyykö asiaan mielestäsi jotain stigmaa vai miksi keski-ikäinen lapseton nainen on jotenkin huono asia? Itse olen ylpeästi lapseton viisikymppinen :) 

Ei, vaan minä en halua olla lapseton keski-ikäinen nainen. Parikymppisenä ja kolmikymppisenä olisin tavallaan voinut lapseton ollakin, mutta koska naisilla menee hedelmällisyys viimeistään nelikymppisenä, niin mieluummin otan lapsiperhe-elämää ja loppuelämä turvattuna lapsettoman naisen kohtalolta, kuin jättäisin asian roikkumaan viimetippaan ja olisi riskinä jäädä lapsettomaksi.

Muiden lapsettomuus ei kiinnosta tippaakaan, enkä ajattele siitä mitään. Ainoastaan huonosti vanhemmuutensa hoitavista äideistä ja iseistä ajattelen jotain, vaikka usein ne ovatkin inhimillisiä tragedioita joissa kärsivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Höpö höpö. Sellaista ei olekkaan kuin "tyypillinen vela". Mitä helvettiä moinen edes tarkoittaa? Lapsettomia on ihan kaikenlaisia, samoin teitä lapsellisia. Omalla kohdalla meni täysin pieleen tuo naurettava yleistyksesi. Itse innostuin tuossa iässä ostamaan sen matkailuauton ja kiertämään pari vuotta euroopaa, sitten myin auton pois ja siirryin kiertämään maapalloa. Markustelu pääsi täyteen vahtiin vasta kypsemmällä iällä ja vauhti senkun kiihtyy mitä enemmän ikää tulee (nyt 54). Aika käynyt kokoajan arvokkaamaksi ja nähtävää on niin perkeleesti ettei kyllä jouda eikä kiinnosta yhtään nyhjäämään laakerillaan. Itsellä se saman kaavan toistaminen loppui siihen kun lopetin päivätyöt n 10v sitten, siitä se elämä omalla kohdalla kuule vasta kunnolla alkoi. 

Jokainen valitsee omat ongelmansa.

Lapsia hankkiva haluaa ne ongelmat, jotka lapsen suoman ilon mukana elämään tulee. Lapseton haluaa taas elämäänsä toisenlaiset ongelmat ja ilon lähteet.

Myös lapsia hankkineista moni katuu. Saksassa jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen valitsee omat ongelmansa.

Lapsia hankkiva haluaa ne ongelmat, jotka lapsen suoman ilon mukana elämään tulee. Lapseton haluaa taas elämäänsä toisenlaiset ongelmat ja ilon lähteet.

Myös lapsia hankkineista moni katuu. Saksassa jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta.

Saksalaiset on muutenkin saksalaisia. Ei hellyydellä pilattuja. Ikävää sanoa, mutta kyllä se kertoo kansasta jotain, että nimenomaan siellä saatiin aikaiseksi nazzzien nousu.

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Niin, ja tuollaisessa elämässä on se ihana puoli, että lapsettomana pystyy tekemään juuri ne itselleen edullisimmat valinnat. Nuorena on vapaa kiertämään niitä festareita, ja myöhemmin elämässä pystyy valitsemaan oikeasti oman rauhan. Ei tosiaan tarvitse täyttää kalenteriaan esim. niillä lasten menoilla.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on itsekkäitä täynnä.

Kiinnostaa kumpia tarkoitit: niitä, jotka hankkivat lapsia vai niitä jotka eivät?

Minusta ei jotenkin ole normaalia että toisten lisääntyminen tai lisääntymättä jättäminen vaivaa mieltä. Onko sinulla kaikki ihan hyvin omassa elämässäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen valitsee omat ongelmansa.

Lapsia hankkiva haluaa ne ongelmat, jotka lapsen suoman ilon mukana elämään tulee. Lapseton haluaa taas elämäänsä toisenlaiset ongelmat ja ilon lähteet.

Myös lapsia hankkineista moni katuu. Saksassa jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta.

 

 

 

Saksalaiset on muutenkin saksalaisia. Ei hellyydellä pilattuja. Ikävää sanoa, mutta kyllä se kertoo kansasta jotain, että nimenomaan siellä saatiin aikaiseksi nazzzien nousu.

Kohta rukoilet heitä olemaan täälläkin lastesi vuoksi. Et taida ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan viisikymppisiä, ei lapsia. Ei kaduta, miksi kaduttaisi? Olemme hyvin tyytyväisiä elämäämme. 

 

Lapsiperheelliset ystävämme puolestaan tuntuvat olevan uuvuksissa ja kiireisiä, ystäviä ei juuri ehditä nähdä. Parisuhteet huonolla tolalla. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen nollassa. Parhaiten lapsiperhearjen kurimuksessa tuntuu pärjäävän erään erityislapsen perhe, jossa koko porukka on hienosti hitsautunut yhteen.

Ja rahaa tulee ikkunasta. Me veronmaksajathan ( lapsettomat) tämänkin ke ha rin elämän ja menot kustannamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen valitsee omat ongelmansa.

Lapsia hankkiva haluaa ne ongelmat, jotka lapsen suoman ilon mukana elämään tulee. Lapseton haluaa taas elämäänsä toisenlaiset ongelmat ja ilon lähteet.

Myös lapsia hankkineista moni katuu. Saksassa jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta.

 

 

 

Saksalaiset on muutenkin saksalaisia. Ei hellyydellä pilattuja. Ikävää sanoa, mutta kyllä se kertoo kansasta jotain, että nimenomaan siellä saatiin aikaiseksi nazzzien nousu.

Kohta rukoilet heitä olemaan täälläkin lastesi vuoksi. Et taida ymmärtää.

No enpä tiedä. Jos pitäisi valita nazzzit vai ISIS, niin en aidosti osaisi valita kahdesta kammotuksesta vähemmän kammottavaa..

Jos on kyseessä kovin empaattinen ihminen, hän ei ehkä halua tehdä lapsia esim. näin huonoihin päiväkoti- ja kouluolosuhteisiin. 

Kaikki eivät voi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan ja pitämään heille kotikoulua.

Ensi pitää aloittaa varhaiskasvatuksesta ja kouluista. Väkivaltaiset lapset ja nuoret pitää erottaa hyväkäytöksisistä lapsista.