Mietittyää nämä "vapaaehtoisesti lapsettomat" pariskunnat 🤔

Se taitaa olla sinulle niin kauhistuttavan hankalaa hyväksyä, että jonkun toisen käsitys elämisen arvoisesta elämästä ei ole sama kuin sinulle.

Otan mieluummin sen riskin kuin tekisin lapsia ja katuisin sitä. Se ei olisi oikein lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Ei minulla vaan noin ole. 

Olipa väsähtänyt Provo ja porukka heti tosissaan mukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

 

 

 

Saattavathan ne huomatakin, mutta ei minua äiti-ihmisenä ainakaan kiinnosta miltä veloista sitten tuntuu vai tuntuuko miltään.

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen, ja yleisellä tasolla tietty se, että kaikilla lapsilla olisi hyvä ja turvallinen, rakastava lapsuus - että väärät ihmiset eivät saisi lapsia. Valitettavasti kuitenkin saavat, ja pahoinvointia on. Pääosin lapset kuitenkin kasvavat hyvissä kodeissa, meillä on sillä tavalla hyvä maa.

Se, onko joku vela vai ei, ei ole minulle kiinnostavaa. 

Silti avasit ketjun?

On. Elän elämäni kuten haluan. En kaipaa lapsia. Ei se silti tee minusta lapsivihaajaa. Lapset ovat mukavia kunhan eivät ole omia. T:N59v

Tää on kyl upeaa kun näissä provoissa joka kerta keksitään päästä että millasta se lapsettoman elämä muka on, eikä mielikuvitus riitä ku matkusteluun, festareihin, juhlimiseen ja lemmikeihin. Kertoo aika paljon näitten kirjottelijoiden elämän sisällöstä tai sen vähyydestä, jos merkityksellisyyttä tai uutta on löytynyt vain lisääntymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

 

 

 

Saattavathan ne huomatakin, mutta ei minua äiti-ihmisenä ainakaan kiinnosta miltä veloista sitten tuntuu vai tuntuuko miltään.

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen, ja yleisellä tasolla tietty se, että kaikilla lapsilla olisi hyvä ja turvallinen, rakastava lapsuus - että väärät ihmiset eivät saisi lapsia. Valitettavasti kuitenkin saavat, ja pahoinvointia on. Pääosin lapset kuitenkin kasvavat hyvissä kodeissa, meillä on sillä tavalla hyvä maa.

Se, onko joku vela vai ei, ei ole minulle kiinnostavaa. 

Silti avasit ketjun?

Miksi en olisi avannut? Häh?

Olen eri mieltä ap:n kanssa, eli ei todellakaan mietitytä velat tai kenenkään lapsettomuus/lapset (kunhan niistä huolehditaan tarpeeksi hyvin). 

Sinun mielestäsi tätä ei siis saisi sanoa eikä avata ketjua? :D

Vierailija kirjoitti:

Tyyppillinen vela huomaa neljänkympin jälkeen, että monet ennen innostaneet asiat menettävät hohtonsa. Festivaalit, joissa joskus jaksoi valvoa aamuyöhön, tuntuvat nyt meluisilta ja toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen. Keikat, jotka ennen olivat elämys, alkavat muistuttaa toisiaan: samat settilistat, samat välispiikit, mitäänsanomaton tunnelma. Matkustaminenkaan ei enää sytytä samalla tavalla – lentokentät, jonot ja kiire tekevät kokemuksesta enemmän rasitteen kuin palkinnon. Uudet kohteet näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin vanhat.
 

Arki alkaa tuntua mielekkäämmältä kuin jatkuva liikkeellä olo. Karavaanarielämä leirintäalueineen houkuttelee omalla tavallaan: oma rauha, tuttu rytmi ja yksinkertainen tekeminen. Siinä missä ennen etsittiin elämyksiä, nyt arvostetaan ennakoitavuutta ja mukavuutta. Ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, eikä täyttää kalenteria väkisin. Hiljaisuus, tilan tuntu ja oma aikataulu alkavat painaa enemmän kuin mikään ulkoinen virike.

Leirintäalue on kaukana mukavasta. Yleensä noissa on epäakateemisia lapsiperheitä ja lasten älämölö vesittää oman rauhan. Mieluummin matkustelemme lapsivapaissa hotelleissa, joissa kaikki toimivat ennustettavasti. En itsekään jaksa mitään valvomisia tai ihmispaljouksia, vaan hotellilomalla voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Käydä siellä missä haluaa tai jättää käymättä, jos ei juuri silloin huvita.

Olen vapaaehtoisesti lapseton 39-vuotias nainen pelkästään siitä syystä, että raskaus ja synnytys ovat kamalimpia asioita, joita tiedän. Pidän lapsista, mutta en halua olla raskaana enkä synnyttää. En ole katunut asiaa vaan hyväksynyt sen, että minusta ei tule äitiä. Asia olisi aivan eri, jos olisin syntynyt mieheksi ja naiseni olisi kärsinyt raskauden ja synnytyksen puolestani.

Ei kaduta. On aina ihanaa tulla hiljaiseen, siistiin kotiin, kun on ollut jossain käymässä, missä on lapsia. Saa tehdä, mitä huvittaa, ei ole kukaan vaatimassa jatkuvasti jotain. 

Ei matkustella, eikä bailata, vaan vietetään rauhallista elämää lemmikkien kanssa. Pari tuntia silloin tällöin sukulaislapsen seuraa on enemmän kuin riittävästi muistuttamaan, miksi itsellä ei lapsia ole ja miksi se on ollut oikea valinta. 

T. Vela 40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tässä lapsiasiassa tasan se, että itse en joudu olemaan lapseton keski-ikäinen nainen

 

Öh, liittyykö asiaan mielestäsi jotain stigmaa vai miksi keski-ikäinen lapseton nainen on jotenkin huono asia? Itse olen ylpeästi lapseton viisikymppinen :) 

 

 

Ei, vaan minä en halua olla lapseton keski-ikäinen nainen. Parikymppisenä ja kolmikymppisenä olisin tavallaan voinut lapseton ollakin, mutta koska naisilla menee hedelmällisyys viimeistään nelikymppisenä, niin mieluummin otan lapsiperhe-elämää ja loppuelämä turvattuna lapsettoman naisen kohtalolta, kuin jättäisin asian roikkumaan viimetippaan ja olisi riskinä jäädä lapsettomaksi.

Muiden lapsettomuus ei kiinnosta tippaakaan, enkä ajattele siitä mitään. Ainoastaan huonosti vanhemmuutensa hoitavista äideistä ja iseistä ajattelen jotain, vaikka usein ne ovatkin inhimillisiä tragedioita joissa kärsivät kaikki.

Nyt alkoi kiinnostaa, miä tämä "lapsettoman keski-ikäisen naisen kohtalo" on, jota niin kammoat? 

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisit nyt aikuinen ihminen ymmärtää, että kaikki eivät halua lisääntyä, eivätkä kaipaa elämäänsä niitä asioita jotka juuri sinusta ovat tärkeitä. Itse olen yli 60 vuotias, vapaaehtoisesti lapseton enkä kadu millään tavalla päätöstäni. Täysin päinvastoin, olen aina kokenut tehneeni täysin oikea ratkaisun kun jätin vanhemmuuden välistä, joka ei koskaan vähimmässäkään määrin ole kiinnostanut. Mitä minun pitäisi katua? Sitä että rakastan elämääni? 

Tätä minäkin ihmettelen, että mitä siinä on katumista silloin, kun on oikeasti lapset jättänyt tekemättä siksi, ettei halua olla vanhempi. Itsessäni esimerkiksi vauvat eivät ole ikinä herättäneet minkäänlaisia tunteita, ovat täysin yhdentekeviä otuksia, ja isommat lapset koen lähinnä ärsyttävinä, koska ovat kovaäänisiä ja jatkuvasti vailla huomiota. 

Miksi ihmeessä kaltaiseni ihminen katuisi sitä, ettei ole hankkinut elämäänsä asiaa, joka herättää ainoastaan negatiivisia tunteita, jos niitäkään ja josta ei pääse koskaan kokonaan edes eroon? Vanhemmuus ei ole mikään 18 vuoden määräaikainen diili, vaan kestää loppuelämän. Ei todellakaan kaduta, etten ole sellaiseen sitoutunut. 

Hassu homma mutta en itse ole koskaan tavannut vapaaehtoisesti lapsettomia jotka olisivat katuneet lapsettomuuttaan, sen sijaan tiedän kyllä monia jotka ovat katuneet lasten hankintaa. Toki niitäkin varmasti on joita lapsettomuus kaduttaa, mutta kyllä aivan päivän selvästi se katumus toisin päin on paljon, PALJON yleisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Hassu homma mutta en itse ole koskaan tavannut vapaaehtoisesti lapsettomia jotka olisivat katuneet lapsettomuuttaan, sen sijaan tiedän kyllä monia jotka ovat katuneet lasten hankintaa. Toki niitäkin varmasti on joita lapsettomuus kaduttaa, mutta kyllä aivan päivän selvästi se katumus toisin päin on paljon, PALJON yleisempää. 

Taitaa olla niin että toisten lapsettomuus kiukuttaa ja ihmetyttää vain niitä jotka omiaan katuu ja jotka lapsi arjesta kärsivät. Haluaisivat saman kohtalon myös muille. Normaaleita vanhempia en ole koskaan huomannut häiritsevän toisten halu pysyä lapsettomana. 

Tämä on aika jyrkkä kannanotto varmasti monen mielestä, mutta mielestäni muutaman lapsen hankkiminen ja kasvattaminen on tärkeä velvollisuus yhteisöä ja yhteiskuntaa kohtaan. Vanhemmuuteen liittyy aika paljon ilmaista työtä, taloudellisia velvoitteita, emotionaalista kuormaa, vastuuta. Kasvatetaan seuraava sukupolvi, joka huolehtii uusista lapsista ja ikääntyvistä. Velat ovat systeemin vapaamatkustajia, nautiskelijoita. Lapsiperheille kohdennettuja tulonsiirtoja ja verohelpotuksia lisää. Vanhanpiian vero takaisin. T. Kolmen lapsen työssäkäyvä äiti

Olen 56-vuotias, mies on 59. En ole koskaan halunnut lapsia, eikä onneksi mieskään. Vauvajutut ovat tylsiä, en ole koskaan jaksanut lässyttää vauvoille, tai ihastella työkaverin töihin tuomaa taaperoa.
 

Aikoinaan tuli reissattua paljon, kaikki rahat mitkä tulivat, menivät myös. En kadu tätäkään, tuli nähtyä maailmaa monipuolisesti ja ihan riittävästi. Nykyisin harrastan lukemista ja ristisanoja, mies tykkää laittaa ruokaa, mökkeilemme, käymme lenkillä, elokuvissa, konserteissa, joskus viikonloppu hotellissa. Elämä on meille nyt hyvää juuri näin.

Maailman tulevaisuus näyttää aika synkältä, joka suhteessa. Senkin vuoksi olen iloinen, ettei tarvitse murehtia jälkipolvien puolesta. Varmaan aika raskasta heille, jotka ovat juuri saaneet lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika jyrkkä kannanotto varmasti monen mielestä, mutta mielestäni muutaman lapsen hankkiminen ja kasvattaminen on tärkeä velvollisuus yhteisöä ja yhteiskuntaa kohtaan. Vanhemmuuteen liittyy aika paljon ilmaista työtä, taloudellisia velvoitteita, emotionaalista kuormaa, vastuuta. Kasvatetaan seuraava sukupolvi, joka huolehtii uusista lapsista ja ikääntyvistä. Velat ovat systeemin vapaamatkustajia, nautiskelijoita. Lapsiperheille kohdennettuja tulonsiirtoja ja verohelpotuksia lisää. Vanhanpiian vero takaisin. T. Kolmen lapsen työssäkäyvä äiti

No yhtä jyrkästi vastaan, että mitä sanot siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomana olen huolehtinut sekä äidistäni että isästäni hautaan asti? Ei tulisi mieleenkään ruinata siitä mitään ekstrakorvauksia tai säälipisteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika jyrkkä kannanotto varmasti monen mielestä, mutta mielestäni muutaman lapsen hankkiminen ja kasvattaminen on tärkeä velvollisuus yhteisöä ja yhteiskuntaa kohtaan. Vanhemmuuteen liittyy aika paljon ilmaista työtä, taloudellisia velvoitteita, emotionaalista kuormaa, vastuuta. Kasvatetaan seuraava sukupolvi, joka huolehtii uusista lapsista ja ikääntyvistä. Velat ovat systeemin vapaamatkustajia, nautiskelijoita. Lapsiperheille kohdennettuja tulonsiirtoja ja verohelpotuksia lisää. Vanhanpiian vero takaisin. T. Kolmen lapsen työssäkäyvä äiti

No yhtä jyrkästi vastaan, että mitä sanot siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomana olen huolehtinut sekä äidistäni että isästäni hautaan asti? Ei tulisi mieleenkään ruinata siitä mitään ekstrakorvauksia tai säälipisteitä. 

Noh, meillä kaikillahan on vanhemmat, jotka ikääntyvät ja tarvitsevat huolenpitoa. Ei siinä ole vielä mitään "ekstraa" kenelläkään. Lapsia sen sijaan eivät tee kaikki vaikka pystyisivät. T. Kolmen lapsen työssäkäyvä äiti

Tuntuu olevan monella se käsitys että lapsettomat vaan sluibaavat ja pitävät hauskaa. En tunne sellaisia lainkaan. Tuntemani lapsettomat pitävät huolta vanhemmistaan ja ovat aktiivisia seurakunnassa / yhdistyksissä / hyväntekeväisyydessä / harrastustoiminnassa.