Lue keskustelun säännöt.
Nyt päiväkodissa loukkaantunut lapsi on kuollut
Kommentit (1583)
"Oliko työntekijän ainoana tehtävänä erityisruokavalioiden muistaminen? Tuskin. Kun on useita asioita muistuttavana samanaikaisesti ja se toistuu jokaisena työpäivänä, niin se vaatii multitaskaamista ja kokonaisuuden hallitsemista. Erityisruokavaliot on pystyttävä muistamaan kaiken muun työn ohella (niissäkin vuoroissa kun mennään taas vajaalla henkilöstömäärällä ja sinulle kaatuu poissa olevan toisen työtekijänkin työt kun sijaisia ei saa palkata)."
Ei tietenkään ollut ainut työtehtävä, mutta pointtini oli se, että kaikki muut ovat suoriutuneet moitteetta, tämä yksi mokaili tässä toistuvasti. Erityisruokavalion kanssa mokaaminen voi olla hengenvaarallista. Virheitä ei saa tulla. Asia tarkistetaan niin monta kertaa, että ollaan varmoja, muuten joku voi kuolla. Jos tämä ei onnistu, niin siirrytään itselle sopiviin työtehtäviin. Tietyt työtehtävät edellyttävät kykyä jakaa tarkkaavaisuutta ja keskittyä paineen alla. Kaikilla ei ole näitä kykyjä, ja siksi kaikki eivät sovellu kaikkiin työtehtäviin tai työpaikkoihin. Oma työ tulee valita omien kykyjen mukaan. Jos kyvyt ei riitä, työtehtävä on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt sitten kaikki 3-vuorotyöläiset ja yököt saikulle mars! Koska jokaisella on valvotun yön jälkeen kuin 1 promillen humala. Poliisit lopettakoon työvuoron klo 24 ja tulkoot töihin vasta klo 7, kyllä ne rosmot osaa olla nätisti sen ajan.
Työssäni päiväkodissa ehkä kolmasosa nukkuu huonosti välillä öitään. Saikulle? Ei. Se on elämää.
Voi jestas hoitajan syyllistäjien typeryyttä.
Saisit varmaan enemmän myötätuntoa jos olisit jotenkin empaattinen lasta ja vanhempia kohtaan ja keskittyisit heihin
Mikä saa sut epäilemään etten olisi? Tän ketjun syyllistäjä-paukapäiden takia yritän vääntää ratakiskoa.
Tuskin se hoitaja itsekään kieltää olevansa syyllinen
jäikö lapsi sinne ylösalaisin, jos jäi niin selittäisi aivovamman ja ehkä aivokuoleman.
Parempi vaan pysytellä vaativassa asiantuntijatyössä. Hyvä palkka ja aivan sama, tekeekö virheitä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hoitoalalla et nykymenossa pärjää, jos et osaa multitaskata. Nykyisillä resursseillla valitettavasti puolet hommista jää tekemättä ja olet sitä myötä rasite muulle työyhteisölle, jos haluat yrittää olla perusteellinen ja keskittyä ajan kanssa yhteen asiaan kerrallaan. Hoitotyöhön tarvitaan lisää resursseja, enemmän työntekijöitä per lapsi/potilas/vanhus."
Hoitoalalla pitää nimenomaan keskittyä kiireenkin keskellä. Se on ehto! Esim. meidän työpaikkalla erityisruokavaliot ovat onnistuneet 14 vuoden aikana aina, paitsi yhden työntekijän kohdalla hän teki virheen 4 kertaa kahden kuukauden aikana siten, että asiakkaalle meni väärä ruoka. Eli kaikki muut ovat 14 vuoden aikana saaneet asiakkalle oikean ruoan, mutta tämä yksi epäonnistui toistuvasti. Tilanne ratkesi sillä, että tämä yksi siirrettiin muuhun työtehtävään. Jos ei pysty keskittymään siihen, mitä tekee, ei sovellu hoitoalalle.
Oliko työntekijän ainoana tehtävänä erityisruokavalioiden muistaminen? Tuskin. Kun on useita asioita muistuttavana samanaikaisesti ja se toistuu jokaisena työpäivänä, niin se vaatii multitaskaamista ja kokonaisuuden hallitsemista. Erityisruokavaliot on pystyttävä muistamaan kaiken muun työn ohella (niissäkin vuoroissa kun mennään taas vajaalla henkilöstömäärällä ja sinulle kaatuu poissa olevan toisen työtekijänkin työt kun sijaisia ei saa palkata).
Lapsille ja vanhuksille erikoisruuista voisi laittaa pienen tunnistimen rintapieleen, se ainakin auttaisi, jatkuvasti vaihtuvia työntekijöitä.
Kyllä juuri näin pitäisi toimia. Ruuanjakaja huomaisi heti, että tämä tarvitsee oman ruuan ja menisi sen hakemaan. Tärkeää olisi myös se, että lapsilla olisi nimilaput rinnassa päiväkodeissa ja kouluissa. Näin sijaiset ja uudet työntekijät tietäisivät sen, kuka on kuka. Tämäkin auttaisi siinä ruuan jakamisessa.
Vierailija kirjoitti:
"Oliko työntekijän ainoana tehtävänä erityisruokavalioiden muistaminen? Tuskin. Kun on useita asioita muistuttavana samanaikaisesti ja se toistuu jokaisena työpäivänä, niin se vaatii multitaskaamista ja kokonaisuuden hallitsemista. Erityisruokavaliot on pystyttävä muistamaan kaiken muun työn ohella (niissäkin vuoroissa kun mennään taas vajaalla henkilöstömäärällä ja sinulle kaatuu poissa olevan toisen työtekijänkin työt kun sijaisia ei saa palkata)."
Ei tietenkään ollut ainut työtehtävä, mutta pointtini oli se, että kaikki muut ovat suoriutuneet moitteetta, tämä yksi mokaili tässä toistuvasti. Erityisruokavalion kanssa mokaaminen voi olla hengenvaarallista. Virheitä ei saa tulla. Asia tarkistetaan niin monta kertaa, että ollaan varmoja, muuten joku voi kuolla. Jos tämä ei onnistu, niin siirrytään itselle sopiviin työtehtäviin. Tietyt työtehtävät edellyttävät kykyä jakaa tarkkaavaisuutta ja keskittyä paineen alla. Kaikilla ei ole näitä kykyjä, ja siksi kaikki eivät sovellu kaikkiin työtehtäviin tai työpaikkoihin. Oma työ tulee valita omien kykyjen mukaan. Jos kyvyt ei riitä, työtehtävä on väärä.
Voi kuule. Olen monta kertaa kuullut päikyssä että erityisruokavalioinen lapsi saanut väärän ruuan. Eli se väärä annos on mennyt kahden pitkän linjan ammattilaisen käsien läpi, keittäjän ja ryhmän hoitajan. Ei olleet eilisen teeren poikia työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät kiinni laittanut sänkyn kasaan. Kyllähän nyt jokainen huomaa, onko sängyssä ihminen vai ei. Ja silmät kiinnikin huomaa, että painavampi kuin tyhjä.
2-vuotiaat voi olla todella kevyitä.
Peitot ja lakanat voivat myös piilottaa pienen ihmisen.
Eihän ne nyt mitään litteitä ole, kyllä siellä peiton alla on sen verran koholla olevia kohtia. Mutta jos haluaa olla tappajan puolella ja puolustella sitä, niin tuollaisia lauseita siitä sitten seuraa.
No kun fakta on se että sinne peiton alle voi piiloutua pari vuotias ilman että sitä huomaa.
Niinkuin tässäkin tapauksessa hoitaja ei huomannut pientä lasta. Mikä siinä on että niin moni ilmeisesti haluaa että hoitaja olisi tahallaan aiheuttanut lapsen kuoleman.
No kun se kerran on tiedossa, että sinne voi parivuotias piiloutua niin silloin sinne katsotaan. Voi h e l vetti sentään. Ei oleteta tai jätetä katsomatta kun ei jaksa, ehdi, viitsi. Kun nostat sängyn, sinä katsot sen peiton alle ja varmistat asian kun kerran varusteet mahdollistavat piiloon jäämisen.
Tuskinpa täällä kukaan väittää, että olisi tahallaan aiheuttanut. Ei varmasti ole. Mutta tahallisen ja vahingon väliin jää myös tilaa. Minusta sinne kuuluu esim. huolimattomuus ja piittaamattomuus. Tätä onnettomuutta ei olisi käynyt jos sänky olisi asianmukaisesti varmistettu tyhjäksi. Ja nimenomaan oikeasti varmistettu, ei vain vilkaistu tai oletettu. Vahinko olisi kyseessä jos yksittäinen lapsi olisi päässyt kaikkien huomaamatta esimerkiksi ulkoiluun lähdön hässäkässä jotenkin livahtamaan tyhjään nukkariin ja kaappia kolutessaan saanut vaikka sängyn jotenkin tipahtamaan päällensä. Nyt tämä onnettomuus johtui kiistatta aikuisen hoitajan toiminnasta, lapsihan nukkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hoitoalalla et nykymenossa pärjää, jos et osaa multitaskata. Nykyisillä resursseillla valitettavasti puolet hommista jää tekemättä ja olet sitä myötä rasite muulle työyhteisölle, jos haluat yrittää olla perusteellinen ja keskittyä ajan kanssa yhteen asiaan kerrallaan. Hoitotyöhön tarvitaan lisää resursseja, enemmän työntekijöitä per lapsi/potilas/vanhus."
Hoitoalalla pitää nimenomaan keskittyä kiireenkin keskellä. Se on ehto! Esim. meidän työpaikkalla erityisruokavaliot ovat onnistuneet 14 vuoden aikana aina, paitsi yhden työntekijän kohdalla hän teki virheen 4 kertaa kahden kuukauden aikana siten, että asiakkaalle meni väärä ruoka. Eli kaikki muut ovat 14 vuoden aikana saaneet asiakkalle oikean ruoan, mutta tämä yksi epäonnistui toistuvasti. Tilanne ratkesi sillä, että tämä yksi siirrettiin muuhun työtehtävään. Jos ei pysty keskittymään siihen, mitä tekee, ei sovellu hoitoalalle.
Oliko työntekijän ainoana tehtävänä erityisruokavalioiden muistaminen? Tuskin. Kun on useita asioita muistuttavana samanaikaisesti ja se toistuu jokaisena työpäivänä, niin se vaatii multitaskaamista ja kokonaisuuden hallitsemista. Erityisruokavaliot on pystyttävä muistamaan kaiken muun työn ohella (niissäkin vuoroissa kun mennään taas vajaalla henkilöstömäärällä ja sinulle kaatuu poissa olevan toisen työtekijänkin työt kun sijaisia ei saa palkata).
Lapsille ja vanhuksille erikoisruuista voisi laittaa pienen tunnistimen rintapieleen, se ainakin auttaisi, jatkuvasti vaihtuvia työntekijöitä.
Sinänsä hyvä idea mutta kun mitkään henkilön tiedot eivät saa olla näkyvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiryhmässä on niin paljon lisätöitä lasten hoitamisen lisäksi, että usein ryhmästä huolehtii liian vähäinen määrä aikuisia. Työpari on esim. petaamassa 20 patjaa lattialle tai nostamassa kaappiin, laittamassa märkiä ulkovaatteita kuivuriin tai lajittelemassa kuivia lokeroihin, annostelemassa ruokia, voitelemassa leipiä, siirtelemässä huonekaluja siivouksen tieltä( siivoukseen ei kuulu huonekalujen alta siivoaminen, ellei kasvatushenkilöstö siirrä niitä) jne. Näihin kaikkiin metahommiin olisi hyvä saada ryhmäkohtainen avustaja.
Ja varsinkin yksityisellä puolella metahommat saattavat olla suurimmaksi osaksi työntekijöiden hoidettavana, ei niitä ole ulkoistettu ja palkattu niihin erikseen työvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse poistaa sänkyjä, vaan poistaa työntekijät jotka:
- toimivat kuin autopilot robotit
- eivät ole läsnä tilanteessa
- ovat puhelimella
- multitasking-ihmiset, jotka eivät tee yhtä asiaa kerrallaan. KYLLÄ, jos toimii läsnäolevasti ja tietoisesti, keskittyen yhteen asiaan, EI käy näin.
Onko työntekijä keskittymiskyvytön? Tai ADHD huseeraaja? Jos on, EI pidä palkata ennen kuin opettelee keskittymistä (olen itse ADHD, joten tiedän, mistä puhun, enkä tuomitse).
Syy ei ole sängyn tai koulutuksen puutetta, vaan työntekijässä on haasteita.
Sänky jossa on lapsi on painava ei sitä paukauteta kiinni, hello!
Hoitoalalla et nykymenossa pärjää, jos et osaa multitaskata. Nykyisillä resursseillla valitettavasti puolet hommista jää tekemättä ja olet sitä myötä rasite muulle työyhteisölle, jos haluat yrittää olla perusteellinen ja keskittyä ajan kanssa yhteen asiaan kerrallaan. Hoitotyöhön tarvitaan lisää resursseja, enemmän työntekijöitä per lapsi/potilas/vanhus.
Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen ei tarkoita perusteellisuutta. Se tarkoittaa läsnäolemista.
Voi tehdä vähemmän perusteellisesti, mutta läsnäolevasti ja yhden asian kerrallaan. Tutkimusten mukaan lopputulos on se että saa enemmän suoritteita ja tekee vähemmän virheitä.
Ns. Multitasking-trendi on ohi. Nyt ollaan kuin ennen eli tehdään keskittyneesti eli riittävän hyvin mutta ripeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kuinka huolellinen tahansa, sataprosenttisella varmuudella ennemmin tai myöhemmin ihmiselle sattuu virhe.
"Voi kuule. Olen monta kertaa kuullut päikyssä että erityisruokavalioinen lapsi saanut väärän ruuan. Eli se väärä annos on mennyt kahden pitkän linjan ammattilaisen käsien läpi, keittäjän ja ryhmän hoitajan. Ei olleet eilisen teeren poikia työssään."
Niin, joissain työpaikoissa sattuu ja tapahtuu. Toisissa ei. Asenne. Asenne. Ja Asenne. Johdon tulee puuttua, että työt tehdään niin kuin pitää, eikä vähän sinnepäin. Esim. kuljetusalalla ei sallittaisi, että auton alle jää yhtä sun toista. Sote-alalla katsotaan läpi vaikka mitä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työntekijä parka.
Just joo, oma pehva heitä vain kiinnostaa.
Perheelle tämä on järkyttävää, muuttaa koko loppuelämän.
Mietipä kohdallesi. Et voisi enää koskaan elää normaalia elämää tietäen, että oot huolimattomuuttasi aiheuttanut pienen kuoleman, ja hirveän surun tämän perheelle :(
Kauheaa ihan kaikille.
Ei näissä auta syyllistäminen, vaikka nää toimii varotuksena muille työntekijöille.
Eräs tuttu ajoi autolla vahingossa lapsen kuoliaaksi. Ei toipunut siitä koskaan.
Muutama sekunti, ja elämä voi muuttua uhrilla, mutta myös tekijällä. Se saattaa tapahtua kelle tahansa meistä. :(
"Oli kuinka huolellinen tahansa, sataprosenttisella varmuudella ennemmin tai myöhemmin ihmiselle sattuu virhe."
Virheitä sattuu, mutta virheissä on eroja. Kaikki virheet eivät ole samanarvoisia. Vertaa esim. unohdit rahapussin kauppaan tai unohdit vauvan kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työntekijä parka.
Just joo, oma pehva heitä vain kiinnostaa.
Perheelle tämä on järkyttävää, muuttaa koko loppuelämän.
Mietipä kohdallesi. Et voisi enää koskaan elää normaalia elämää tietäen, että oot huolimattomuuttasi aiheuttanut pienen kuoleman, ja hirveän surun tämän perheelle :(
Kauheaa ihan kaikille.
Ei nyt oikein lohkea sääliä. Ymmärrän, että on ikävä kohtalo hoitajalla ja loppuelämän syyllisyys. Silti se ei ole mitään siihen verrattuna mitä aiheutti huolimattomuudellaan perheelle. Pieneltä viattomalta lapselta jäi elämä täysin kesken. Sietääkin syyllisyyden painaa lopun elämää. Eikä se silti ikinä koskaan ole yhtä suuri taakka ja hinta, mitä muut osalliset tästä maksoivat.
Vierailija kirjoitti:
"Voi kuule. Olen monta kertaa kuullut päikyssä että erityisruokavalioinen lapsi saanut väärän ruuan. Eli se väärä annos on mennyt kahden pitkän linjan ammattilaisen käsien läpi, keittäjän ja ryhmän hoitajan. Ei olleet eilisen teeren poikia työssään."
Niin, joissain työpaikoissa sattuu ja tapahtuu. Toisissa ei. Asenne. Asenne. Ja Asenne. Johdon tulee puuttua, että työt tehdään niin kuin pitää, eikä vähän sinnepäin. Esim. kuljetusalalla ei sallittaisi, että auton alle jää yhtä sun toista. Sote-alalla katsotaan läpi vaikka mitä virheitä.
Heh, ihan kuin kuljetusalalla ei tapahtuisi valtavasti onnettomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
"Hoitoalalla et nykymenossa pärjää, jos et osaa multitaskata. Nykyisillä resursseillla valitettavasti puolet hommista jää tekemättä ja olet sitä myötä rasite muulle työyhteisölle, jos haluat yrittää olla perusteellinen ja keskittyä ajan kanssa yhteen asiaan kerrallaan. Hoitotyöhön tarvitaan lisää resursseja, enemmän työntekijöitä per lapsi/potilas/vanhus."
Hoitoalalla pitää nimenomaan keskittyä kiireenkin keskellä. Se on ehto! Esim. meidän työpaikkalla erityisruokavaliot ovat onnistuneet 14 vuoden aikana aina, paitsi yhden työntekijän kohdalla hän teki virheen 4 kertaa kahden kuukauden aikana siten, että asiakkaalle meni väärä ruoka. Eli kaikki muut ovat 14 vuoden aikana saaneet asiakkalle oikean ruoan, mutta tämä yksi epäonnistui toistuvasti. Tilanne ratkesi sillä, että tämä yksi siirrettiin muuhun työtehtävään. Jos ei pysty keskittymään siihen, mitä tekee, ei sovellu hoitoalalle.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei ole työkunnossa, sairasloma. Onko käynyt mielessä?"
Ottamatta kantaa tähän traagiseen tapaukseen, totean vain, että sairasloma on jotain, mitä ei haeta, vaan saadaan, jos saadaan. Olen itse pyytänyt sairaslomaa vakavan uupumuksen vuoksi, mutta en saanut. Valitettavasti Suomessa on ihmisiä, jotka työkseen ovat vastuussa toisista ihmisistä, mutta joiden ei oikeasti pitäisi olla työssä, vaan sairaslomalla.
Mikä tässä ammatissa uuvuttaa enemmän kuin muissa vastuullisissa tehtävissä? Kuinka monta tuntia työpäivä on? Minä luulen, että se, kun on niin monta henkilöä yhtä samaa tehtävää suorittamassa. 21 paria pipoja ja 21 kappaletta lautasia ja samaan aikaan nukkumaan, ja tätä tekee monta henkilöä juoksevat toistensa ohi ja kääntyvät sinne ja tänne.
Sitten kun ollaan pareittain kävelemässä, niin siinä on aikaa palautua. Eihän tuo voi niin liukuhihnalta mennä, mutta liian monta kättä hoitamassa samoja asioita.
No niin, nyt on taas näkemystä ja tietämystä...
Työ on hektistä ja siihen sisältyy valtavasti muistettavaa, jatkuvaa vuorovaikutusta ja saatavilla oloa, täytyy organisoida mutta suunniteltu ei toteudu, vaan täytyy joustaa päivittäin resurssien mukaan. Nämä vielä menisi, mutta onko JOKA ammatissa JOKA työpäivä kauhea riittämättömyyden tunne, vastuu ihmishengistä ja jatkuva valppauden vaatimus, kun voi käydä mitä tahansa, milloin tahansa, missä tahansa tilanteessa?
Minusta hoitoala ja varhaiskasvatus on molemmat yhtä suossa nykyisin, karmea resurssivaje toisten ihmisten kustannuksella!
Haluaisin oikeasti kuulla ihmisten kuvailuja työpäivästään esim. kaupoissa, toimistoissa, teollisuudessa. Niin ehkä sitten meillä onkin helppo työ, kun sitä niin arvostelette. Ihmeellistä, että ei sitten ole tunkua alalle 😂
Mietipä kohdallesi. Et voisi enää koskaan elää normaalia elämää tietäen, että oot huolimattomuuttasi aiheuttanut pienen kuoleman, ja hirveän surun tämän perheelle :(
Kauheaa ihan kaikille.