Lue keskustelun säännöt.
Kerroin parikymppiselle lapselleni tv-lupatarkastajista
03.04.2026 |
luuli, että yritän juksata sitä. Että, ei oo todellista.
Mitä muuta voisin kertoa? Että vasta 80-luvun puolivälissä nainen sai pitää oman sukunimensä avioliitossa?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkein käsittämättömin asia taitaa älypuhelin kädessä syntyneille parikymppisille olla se, että joskus ei ollut minkäänlaisia matkapuhelimia. Kotona oli se yksi lankapuhelin ja tuli helposti sanomista, jos joku perheenjäsenistä puhui pitkää puhelua pitäen puhelinta varattuna ja samaan aikaan toinen odotti tärkeää puhelua, tai sitä että itse pääsee soittamaan kaverille. Kun lähdettiin lapsina / teineinä kavereiden kanssa ulos, vanhemmat antoivat kotiintuloajat ja joutuivat luottamaan siihen, että niitä noudatetaan ja tullaan ehjinä ja hengissä kotiin. Ei voitu laitella viestejä ja kysellä perään, saati jakaa sijaintitietoja. Kerro tästä, jos itse olet elänyt tuon ajan.
Muistan kun ennen lähdettiin ulkomaanmatkalle niin se todella tarkoitti sitä, että sitten oltiin se kuukausi täysin tavoittamattomissa. Se oli ihan sama kuin olisi kadonnut toiselle planeetalle.
Kyllä sen on täytynyt olla kova paikka vanhemmille kun nuoret lapset reissaa maailmalla, eikä voi edes tietää missä ne menee ja onko ollut ongelmia. Ei auttanut muu kuin odottaa milloin tulevat takaisin kotiin.
Postikortteja kyllä lähetettiin ulkomailta, tai kirjoiteltiin kirjeitä, jos oltiin pidemmän aikaa. Postin tuomien korttien ja kirjeiden varassa se yhteydenpito kuitenkin oli, ulkomaanpuhelut kun oli kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheskään kaikilla ihmisillä ei ollut edes lankapuhelimia vielä 1960-luvullakaan, puhelinkioskeista käytiin soittamassa ja Lennättimestä kaukopuheluita. Menin pankkiin kesätöihin v. 1974 ja siellä oli jo niin edistyksellistä, että oli nauhalaskimet, telefax ja taisi olla jotkut mikrofilmit mistä katsottiin ihmisten tilien tapahtumia ja saldoja, pankkikirjat olivat käytössä samoin shekit, lyhyaikaisista lainoista tehtiin vekselit ja pankkien välisiä tapahtumia siirrettiin juoksutyttöjen avulla ja paik9allisen postin yhteydessä oli Suomen Pankin toimipiste minkä kautta rahavirrat kulkivat. Kauppojen kassojen hoitajien piti osata käsitellä ja laskea käteistä rahaa, pankkikortteja alkoi olla maksuväleineinä muistaakseni vasta 1980-kuvulla ja niitä varten oli ne käsikäyttöiset mankelit ja pankkikorttikuitti piti asiakkaan allekirjoittaa. Itse siirryin tekemään tietokoneella kirjanpitoa 1980 luvun puolen välin tienoilla ja aluksi oli käytössä ne tyhmät päätteet, joissa oli kaksi lerppuasemaa joista toiseen laitettiin ohjelmalerppu ja toiseen lerppu johon tallennettiin ja tallennuslerppu lähetettiin sitten jonnekin luettavaksi ja paperille tulostettavaksi. Tietokoneet alkoivat kehittyä vähitellen kohti nykyaikaa muistaakseki 1980 luvun loppupuolella ja 1990-luvun aikana jolloin työmaailmassa käytiin ahkerasti atk-kursseilla. Ensimmäisen kännykkäni ostin itse 1990-luvun loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Muistan 70-luvun puolivälin energiakriisinkin. Koko kaupunki oli pimeänä, kun menin kouluun. Sähköt tulivat kun tunti alkoi, mutta näyteikkunoissa ei saanut olla valoja sittenkään.
Kuullut että maalla kun oli tapana, että pikkutilat auttoivat toisiaan talkoohengessä. Pahimpaan energikriisin aikaan naapurista oli vaikea saada traktoria hommiin rahallakaan. Polttoainetta jos löytyi antaa niin sitten tuli mieluusti hommiin.
Smaan aikaan yhdysvalloissa päätyi muskeliautojen aikakausi ja autojentehot "kuohiutui" noin puoleen entisestä energiakriisin ja samaa aikaan tulleiden päästörajojen vuoksi. Varmaan kiva homma automyyjällä yrittää perustella miks asiakkaan kannattais vaihtaa uuteen autoon missä puolet vähemmän tehoja kuin siinä entisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupat oli arkisin auki viiteen asti. Viikonloppuna kahteen. Olisi ollut hirveä synti ja häpeä jos ne olisi olleet auki sunnuntaisin. Kioskeja ja huoltamoita oli sitten joka kulmalla ja ne oli auki vapaammin.
Niin ja vaikka tälleen pääsiäisenä kaupat saattoi olla kokonaan kiinni monta päivää peräkkäin. Ruokaa piti ihan oikeasti ostaa varastoon jos halusi syödä. Jossei ollut käynyt arkena kaupassa niin sitten ei vaan yksinkertaisesti ollut mikään ruokakauppa auki.
Lauantai on pääsiäisenkin aikaan tavallinen lauantai. Silloin pystyi hoitamaan kauppa-asiat. Ravintoloissa oli kiirastorstaina ja lauantaina tanssikielto, eli kuka meni silloin ravintolaan, keskittyi vain ryyppäämiseen.
Lauantaisin kaupat oli vain lyhyen aikaa avoinna. Tyypillisesti klo 9.00 - 14.00.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko myös, kun kelasit VHS nauhaa kaukosäätimellä,niin säteen eteen ei saanu astua vaan piti hypätä yli.
Olen elänyt aikaa jolloin ei ollut edes kaukosäätimiä saati videoita. TV sentään on ollut aina ja mustavalkoisena aluksi.
Kyllä kaikilla fiksuilla oli pikkusisko kaukosäätimenä.
Meillä toimi äiti, kesken telkkarin katsomisen meni eteen ja vaihtoi kanavan sanoen, ettei tuommoista ohjelmaa kukaan viitsi katsoa. Viis siitä, että kaikilla muilla oli mielenkiintoisen ohjelman katselu kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkein käsittämättömin asia taitaa älypuhelin kädessä syntyneille parikymppisille olla se, että joskus ei ollut minkäänlaisia matkapuhelimia. Kotona oli se yksi lankapuhelin ja tuli helposti sanomista, jos joku perheenjäsenistä puhui pitkää puhelua pitäen puhelinta varattuna ja samaan aikaan toinen odotti tärkeää puhelua, tai sitä että itse pääsee soittamaan kaverille. Kun lähdettiin lapsina / teineinä kavereiden kanssa ulos, vanhemmat antoivat kotiintuloajat ja joutuivat luottamaan siihen, että niitä noudatetaan ja tullaan ehjinä ja hengissä kotiin. Ei voitu laitella viestejä ja kysellä perään, saati jakaa sijaintitietoja. Kerro tästä, jos itse olet elänyt tuon ajan.
Tämän hetken parikymppiset ovat saaneet puhelimensa yleisesti ekaluokan alkaessa eikä se ollut älypuhelin käytännössä kellään. 20v lapseni varhaislapsuudessa ei ollut älypuhelimia, näppäinluureilla mentiin pitkään. Etkö hahmota ollenkaan että monilla parikymppisten isoisovanhemmilla ei ollut kännyköitä ollenkaan ja näin ollen on monelle aivan tuttu asia että vanhuksilla oli vain lankapuhelimet.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla koulussa oli vain ulkovessa yksi vessa tytöille, yksi pojille ja yksi opettajille. Kussakin vessassa oli useampi istuinreikä. Käsiä ei tietenkään pesty wc-käynnin jälkeen, sillä pesu mahdollisuutta ei ollut.
Alakoulu jota kävin 70-luvulla on rakennettu -62, sisävessat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkein käsittämättömin asia taitaa älypuhelin kädessä syntyneille parikymppisille olla se, että joskus ei ollut minkäänlaisia matkapuhelimia. Kotona oli se yksi lankapuhelin ja tuli helposti sanomista, jos joku perheenjäsenistä puhui pitkää puhelua pitäen puhelinta varattuna ja samaan aikaan toinen odotti tärkeää puhelua, tai sitä että itse pääsee soittamaan kaverille. Kun lähdettiin lapsina / teineinä kavereiden kanssa ulos, vanhemmat antoivat kotiintuloajat ja joutuivat luottamaan siihen, että niitä noudatetaan ja tullaan ehjinä ja hengissä kotiin. Ei voitu laitella viestejä ja kysellä perään, saati jakaa sijaintitietoja. Kerro tästä, jos itse olet elänyt tuon ajan.
Lankapuhelimessa oli semmoinen lysti juttu, että jos kotonq useammassa huoneessa puhelinpistorasia niin luurit nostamalla pystyi puhumaan ilmasiks huoneesta toiseen. Kersana oli meidän hupia. Samoin toisen puhelun aikana pystyi toisen luurin nostamalla sakakuunnella tai vaihtoehtoisesti häiriköidä typerillä välikomenteilla vaikka isosiskon puhelua poikaystävälleen :D
Salakuuntelumahdollisuus oli kyllä hauska. Tosin jos tarkkana oli, niin sen kuuli kun toinen nosti luurin, siitähän kuului semmoinen pieni kilahdus tai naksahdus aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Mun parinymppiset lapset kyllä muistavat tv-lupatarkastajan, joka piipahti meillä syynäämässä onko televisiossa antennijohtoa. Ei ollut.
Tv-lupamaksu poistui vuoden 2012 lopussa, ja sen korvasi vuoden 2013 alusta lähtien pakollinen, verotuspohjainen Yle-vero.
Tuskin siis muistavat.
Kyllä he muistavat vuoden 2011, varsinkin vanhin, joka oli tuolloin jo 9-vuotias.
Kakskymppinen on 20 vuotias ei jotain sinnepäin.
Aloittaja puhui parikymppisestä ja kyllä nuo mun 19-24-vuotiaat mahtuu jokainen siihen haarukkaan. Ja nuorinkin kuulemma muistaa tuon tapahtuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Postimyynti varmasti hämmästyttäisi nykyisin monia. Koteihin jaettiin paksuja katalogeja joista pystyi selailemaan tuotteita. Oma tilaus raapusteltiin paperille ja lähetettiin kirjeenä. Aikoinaan sitten ne halutut tavarat saapui postissa. Oli vähän kankeampi systeemi kuin nykyaikainen nettishoppailu.
Itse tykkään vieläkin etsiä tuotteet katalogeista, jos sellainen suinkin on saatavilla. Näissä katalogeissa on vieläkin paremmat kuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sairasta että ovilla kierteli tyyppejä ratsaamassa onko tv lupa maksettu, muistan tuon hyvin kun ihmiset vältteli niitä maksuja ja eli vainoissa kun joku pimpotti ovikelloa. Tosin onhan toi tv maksu vieläkin olemassa yle veron muodossa jos oikein oon käsittäny. Sinänsä jotenkin hullun hauska systeemi, että kansalaisilta peritään maksua ohjelmistoon, mihin kansalainen ei voi itse vaikuttaa.
Niin siis ennen pystyit jättää maksamatta ylemaksun, mutta nykyään se napataan korvamerkittynä verona automaattisesti mille et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikana, jolloin puhelimet langallisia eikä kännyköitä ollut, niin radiossa luettiin seuraavanlaisia tiedotuksia: "perhe Virtanen matkalla jossain päin Suomea, ottaakaa välittömästi yhteyttä kotiin jne..", muistaako kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Muistan 70-luvun puolivälin energiakriisinkin. Koko kaupunki oli pimeänä, kun menin kouluun. Sähköt tulivat kun tunti alkoi, mutta näyteikkunoissa ei saanut olla valoja sittenkään.
1973, eli reilusti ennen 70-luvun puoltaväliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkein käsittämättömin asia taitaa älypuhelin kädessä syntyneille parikymppisille olla se, että joskus ei ollut minkäänlaisia matkapuhelimia. Kotona oli se yksi lankapuhelin ja tuli helposti sanomista, jos joku perheenjäsenistä puhui pitkää puhelua pitäen puhelinta varattuna ja samaan aikaan toinen odotti tärkeää puhelua, tai sitä että itse pääsee soittamaan kaverille. Kun lähdettiin lapsina / teineinä kavereiden kanssa ulos, vanhemmat antoivat kotiintuloajat ja joutuivat luottamaan siihen, että niitä noudatetaan ja tullaan ehjinä ja hengissä kotiin. Ei voitu laitella viestejä ja kysellä perään, saati jakaa sijaintitietoja. Kerro tästä, jos itse olet elänyt tuon ajan.
Tämän hetken parikymppiset ovat saaneet puhelimensa yleisesti ekaluokan alkaessa eikä se ollut älypuhelin käytännössä kellään. 20v lapseni varhaislapsuudessa ei ollut älypuhelimia, näppäinluureilla mentiin pitkään. Etkö hahmota ollenkaan että monilla parikymppisten isoisovanhemmilla ei ollut kännyköitä ollenkaan ja näin ollen on monelle aivan tuttu asia että vanhuksilla oli vain lankapuhelimet.
No anteeksi taas kauheasti, aina tulee haukutuksi ja sa pahan mielen kun tänne jotain erehtyy kommentoimaan. Ei ehkä olisi pitänyt sitten käyttää sanamuotoa älypuhelin kädessä syntyneitä, vaan nuoria, joilla älypuhelin on liimautunut kiinni käteen, sitä et voi kiistää etteikö näin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postimyynti varmasti hämmästyttäisi nykyisin monia. Koteihin jaettiin paksuja katalogeja joista pystyi selailemaan tuotteita. Oma tilaus raapusteltiin paperille ja lähetettiin kirjeenä. Aikoinaan sitten ne halutut tavarat saapui postissa. Oli vähän kankeampi systeemi kuin nykyaikainen nettishoppailu.
Itse tykkään vieläkin etsiä tuotteet katalogeista, jos sellainen suinkin on saatavilla. Näissä katalogeissa on vieläkin paremmat kuvat.
Itse kannatan edelleen paperipostia kun joskus sitä postinkuljetusta aina tarvii ja jos kaikki menee digipostiin niin kohta paperipostin jakopäivä kerran kuukaudessa enää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli töissä Valtionpuhelimessa. Kun haluttiin soittaa lankapuhelimella, puhelu yhdistyi ensin puhelunvälittäjälle joka vastasi: Valtio - Riks. Sitä kautta tilattiin myös kaukopuhelut.
Puhelimeen vastattiin sanomalla puhelinnumero. Voi sitä ihmettä kun meille hankittiin ysärillä puhelinvastaaja. Siihen aikaan kuluttajilla piti olla puhelinosake, joko oma tai vuokralla. Helsingin Puhelinyhdistyksellä oli iso graniittilinna Korkeavuorenkadulla.
Naapurissa ovat palaamassa siihen aikaan. Kaukopuheluja tuskin kannattaa tilailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Mun parinymppiset lapset kyllä muistavat tv-lupatarkastajan, joka piipahti meillä syynäämässä onko televisiossa antennijohtoa. Ei ollut.
Tv-lupamaksu poistui vuoden 2012 lopussa, ja sen korvasi vuoden 2013 alusta lähtien pakollinen, verotuspohjainen Yle-vero.
Tuskin siis muistavat.
Kyllä he muistavat vuoden 2011, varsinkin vanhin, joka oli tuolloin jo 9-vuotias.
Niinpä. Näissä muistelujutuissa ihmisillä on usein ihan uskomattomia käsityksiä :D Miten joku voi olla niin toope ettei osaa tuon vertaa laskea, tottakai tämän hetken parikymppiset muistavat nuo ajat, esimerkiksi oma lapsi on juuri 20 eli aloitti koulun vuonna 2013. Muistaa päiväkotiaikansakin ym ja paljon tapahtumia vuodesta 2010 alkaen, kuten sikainfluenssavouhotuksen jne. Täällä ilmeisesti joillain ihmisillä on itsellä niin huono muisti ja aivotoiminta etteivät hahmota minkä ikäisiä ihmiset ovat milloinkin olleet ja mitä he voivat muistaa.
Täälläkin ihan erityisinä muistoina jotain ilman kaukosäädintä ja videoita elämistä ja tuon päälle "minulla nuoruudessa ei ollut älykännykkää" -opettamista muka huonomuistisille itseä nuoremmille vaikka tämän hetken +40v suht harvalla oli heti yläasteella oma kännykkä ja suureen someen on laajemmin menty reilusti yli kaksikymppisinä. Toisessa kohtaa kehutaan että NMT-ajat ovat hyvin muistissa kun on itse oltu ihan etulinjassa teknologiassa. On ikäänkuin eletty puhelimeton ja askeettinen nuoruus mutta silti tiedetty ja koettu ensimmäisenä kaikki nykyaikainen :D Kaikenlaista.
Mikä sua risoo? Mene takaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa h0m0seksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti ja luokiteltiin sairaudeksi vuoteen 1981 asti
Mitä vttua, voinko mä siis tulla kaapista ulos?
Mitä mä siellä teen kun ei enää stondaakaan :-(
Kaapissa on hyvä olla. Itse olen mönkinyt kaappiin niin syvälle, että perse on Narniassa
Maailma pyöri paljon hitammin. Joku uusi amerikkalainen elokuva ei ollut Suomessa elokuvateattereissa seuraavana viikonloppuna. Saattoi mennä jopa vuosi ennenkuin se rantautui tänne pohjolan perukoille. Ihmisillä ei ollut samalla tavalla kauhea kiire koko ajan.
Niinpä. Näissä muistelujutuissa ihmisillä on usein ihan uskomattomia käsityksiä :D Miten joku voi olla niin toope ettei osaa tuon vertaa laskea, tottakai tämän hetken parikymppiset muistavat nuo ajat, esimerkiksi oma lapsi on juuri 20 eli aloitti koulun vuonna 2013. Muistaa päiväkotiaikansakin ym ja paljon tapahtumia vuodesta 2010 alkaen, kuten sikainfluenssavouhotuksen jne. Täällä ilmeisesti joillain ihmisillä on itsellä niin huono muisti ja aivotoiminta etteivät hahmota minkä ikäisiä ihmiset ovat milloinkin olleet ja mitä he voivat muistaa.
Täälläkin ihan erityisinä muistoina jotain ilman kaukosäädintä ja videoita elämistä ja tuon päälle "minulla nuoruudessa ei ollut älykännykkää" -opettamista muka huonomuistisille itseä nuoremmille vaikka tämän hetken +40v suht harvalla oli heti yläasteella oma kännykkä ja suureen someen on laajemmin menty reilusti yli kaksikymppisinä. Toisessa kohtaa kehutaan että NMT-ajat ovat hyvin muistissa kun on itse oltu ihan etulinjassa teknologiassa. On ikäänkuin eletty puhelimeton ja askeettinen nuoruus mutta silti tiedetty ja koettu ensimmäisenä kaikki nykyaikainen :D Kaikenlaista.