Mille vuosikymmenelle voisit alentaa elintasoasi?
Nyt kun on todettu, että olemme eläneet pitkään yli varojemme valtiona, nostaneet elintason velaksi korkeammalle kuin olisi varaa, ja pitää lopettaa se. Niin minkä vuosikymmenen elintasolle sinä voisit tarvittaessa palata?
Minusta 90-luku oli oikein hyvää aikaa, olin silloin opiskelija. 80-lukukin oli hyvää, olin silloin teini. Ei haittaisi, jos pitäisi uudestaan mitoittaa elämäntyyli siihen.
Se oli aika idyllistä, kaikki katsoivat samoja telkkarikanavia, perhe vietti aikaa yhdessä, tehtiin yksi etelänmatka vuodessa, oli yksi auto perheessä, syötiin itsetehtyä kunnonruokaa. Kerran viikossa käytiin taloyhtiön saunassa. Lapset leikkivät yhdessä pihalla, eikä kuskattu kalliisiin harrastuksiin joka päivä.
Kyllä se kävisi minulle.
Mikä teille olisi ok?
Kommentit (11)
90-luvun loppupuoli kävisi hyvin. Muutenkin paljon parempaa aikaa.
Kasarilla oli ihan hyvä elintaso ja täystyöllisyys, myös ysärin loppu ja suurin osa nollarista oli hyvää aikaa. Voidaan peruuttaa sinne.
Vierailija kirjoitti:
90-luvun loppupuoli kävisi hyvin. Muutenkin paljon parempaa aikaa.
Kyllähän ysärillä techno & dance ja biletys oli kovaa ja hyvää!
Puhut ilmeisesti kulutustasosta. Tietokonetta ja kännykkää lukuun ottamatta elän edelleen sillä tasolla, eikä minulta mielestäni puutu mitään.
Keskiajalle. Silloin juotiin paljon olutta, paskannettiin maakuoppaan eikä ollut hoitojonoja vaan kuoltiin viisikymppisinä niinkuin miehet.
Aloituksessa yksi kohta pisti silmään: lapset leikkivät (keskenään) ulkona. Se oli ihanaa ja olisi hienoa jos vieläkin olisi niin mutta taitaa olla mahdotonta nykyään isojen riskien takia, kaiken maailman pahantahtoisia hulluja tuntuu nyt olevan liikkeellä mitä silloin ei ollut. Muuta kuin joitain yksittäistapauksia. Huumeet ovat tuoneet oman osansa asiaan myös.
Ysärilamaa en toivo takaisin, mutta vuodet ennen sitä ja sen jälkeen olivat oman elämän parasta aikaa. Töissä ei tarvinnut suorittaa kolmen ihmisen tehtäviä, potkuja ei jaeltu joka käänteessä, pienempikin palkka riitti ihan normaaliin elämiseen, ihmiset kommunikoivat ilman somea ja moni asia oli niin tuhannen paljon yksinkertaisempaa.
Tuo että elämä oli ennen yksinkertaisempaa ja helpompaa on niin totta. Olen niin uupunut kaikkeen digidigiin mikä sen sijaan että helpottaisi elämää tekee siitä vain vaikeamman ja stressavamman. Hyvää mielenterveydelle ja sosiaalisille suhteille ei tee sekään että todelliset kohtaamiset ja läsnäolo ihmisten kanssa on supistunut valtavasti.
En mihinkään, en halua elää maailmassa jossa syöpä tarkoittaa automaattista kuolemantuomiota. Nyt eletään paremmin kuin koskaan ennen, se on fakta.
Minulla ei ole syytä tinkiä elintasosta.