Miksi jotkut kysyy treffeillä jostain viisivuotissuunnitelmista ja musiikkimauista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt muistinkin miksen treffaile, muistuttaa aivan liikaa jotain työnhakua.

Sama. Tavoitteet ja hyöty tärkeimpiä. 

Niin, kuten tässäkin keskustelussa näkee. Ei haluaisi vahingossakaan joutua jättää työpaikkaa kumppanin vuoksi. Huomaa prioriteetit. Kiinnostavat näitä lähinnä se miten "kumppani" hyödyttäisi omien tavotteiden saavuttamista.

No miksi hemmetissä valitsisit sellaisen kumppanin, jonka kanssa oleminen veisi sinut kauemmaksi omista tavoitteistasi? Kun valitsee kumppanin, jolla on yhteensopivat tavoitteet niin kummankin elämänlaatu paranee.

Mutta ei ihmiset toimi niin, että voit vaan syöttää kysymyksen ja saada täydellisen vastauksen. Ihmisiin pitää tutustua ja tunnustella heidän asenteitaan ja mielipiteitään. Monikaan ei anna kaikkea suoraan.

Niin nuo aloituksessa mainitut kysymykset ovat juuri olennainen osa sitä tutustumista ja kysymällähän se toisen asenne juuri selviää. Jos musiikki on itsellesi elämäsi suurin intohimo ja toinen vastaa, että musiikki on hänelle yks ja sama niin kyllähän se jo aika selkeästi kertoo, että ette ole yhteensopivia.

Aijaa. Mun mielestä terveeseen suhteeseen kuuluu, että kummallakin on myös ihan omat juttunsa, joiden ei tarvitsekään kiinnostaa toista osapuolta.

 

Vai teetkö itse kaikkea samaa mitä puolisosi, eikö hänellä saa olla mitään omia mielenkiinnonkohteita? 

Jos toisen kiinnostuksen kohde on matkustella ja bilettää kaikki mahdollinen vapaa-aika ja toisen kiinnostuksen kohde on kalastaa kaikki mahdollinen vapaa-aika niin pidätkö onnistumisprosenttia tällaiselle suhteelle erityisen korkeana?

 

 

 

 

Toinen voi bilettää tyttökavereiden kanssa ja toinen kökkiä kalalla itsekseen tai poikakavereiden kanssa :)

Mutta joo, voihan sitä yhdessäkin bilettää, jos molemmat tykkää. Kalastaminen on sellasta, että harva pariskunta sitä tekee yhdessä. Yleensä vain toinen kalastaa ja toinen harrastaa jotain muuta.

Mutta mikä pointti on mennä yhteen kumppanin kanssa, joka haluaa viettää vapaa-aikaa täysin erilailla kuin sinä? Eikö olisi paljon fiksumpaa, että se biletyttö etsii kumppanikseen bilepojan ja he voivat sitten yhdessä jakaa kivoja elämyksiä ja se Kala-Kalle voi puolestaan etsiää kumppanikseen jonkun vähän rauhallisemman tapauksen?

 

 

 

 

Miksi oletat, että bilettäjätyttö ja kalastajapoika olisivat automaattisesti jotenkin tosi erilaisia? :D Vain sen vuoksi, kun toinen tykkää bilettää ja toinen tykkää kalastaa?

Onhan heidän elämässä paljon muutakin, eikä kukaan ole koko ajan bilettämässä tai kalastamassa - paitsi jos se on heidän työ. Mutta kyllä vaikkapa DJ ja ammattikalastajakin voivat olla yhdessä, miksipä ei!

Sinä et ilmeisesti ole koskaan tavannut ihmistä, joka harrastaa intohimoisesti kalastusta. Se vie ihan kaiken vapaa-ajan kesät talvet. Kertaakaan ei tarvitse kysyä häneltä, että mitäs tehtäisiin viikonloppuna tai kesälomalla, kun vastaus on aina kalastus. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi muuttua vuosien mittaan. 10v sitten halusin tehdä pitkiä reissuja Australiaan jne. No, tulipahan nähtyä maailmaa, nyt ei ole mitään kummempia matkustustarpeita. Alaakin jo vaihdoin, vaikka sitä ei olisi 5v sitten uskonut. Eli pitäisikö tässä sitten harrastaa määräaikaissuhteita? Niin ja on se musiikkimakukin muuttunut tässä vuosien mittaan.

Siksi ihmiset monesti eroavatkin kumppaneistaan, kun oman tai toisen elämänsuunnitelmat muuttuvat liikaa tai eivät muutu lainkaan. Se sama mies, johon ihastuit 20-vuotiaana, ei enää tunnukaan hyvältä kumppanilta kymmenen vuoden päästä, kun itse keskityt uran rakentamiseen ja perheen perustamiseen, ja toinen haluaa edelleen bilettää aamuyöhön. Mutta kyllä nuo keskustelut on silti tärkeitä käydä kumppaniehdokkaan kanssa ja kyllä ne jonkinlaisen suunnan antavat vaikka mikään ei olekaan kiveen hakattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Niin eihän tässä alunperinkään puhuttu mistään tavismimmistä vaan sellaisesta, joka viettää kaiken aikansa maailmaa kierrellen ja bilettäen ja siitä miten tuollainen tyttö ei todennäköisesti ole paras mahdollinen kumppani sille kalastajamiehelle.

Kyllä mä puhuin ihan alusta asti tavis bilettäjämimmistä. 

Oikea reaktio 5 vuotissuunnitelman kysymiseen on kääntyä 360 astetta ja kävellä pois kommunistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Niin eihän tässä alunperinkään puhuttu mistään tavismimmistä vaan sellaisesta, joka viettää kaiken aikansa maailmaa kierrellen ja bilettäen ja siitä miten tuollainen tyttö ei todennäköisesti ole paras mahdollinen kumppani sille kalastajamiehelle.

Kyllä mä puhuin ihan alusta asti tavis bilettäjämimmistä. 

Sitä ennen minä puhui maailmanmatkaaja bilettäjämimmistä. Tosin en nyt tiedä sopisiko tuo tavisbilemimmikään luonnonläheiselle kalastajamiehelle erityisen hyvin kumppaniksi. Jos toinen tykkää lähinnä eräjormailusta ja toinen korkokengistä ja cocktaileista niin sopiiko tällaiset maailmat kovin hyvin yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Everyones got a plan until the get punched in the face

Täysin hullua kuvitella että pystyy mitenkään tekemään mitään ton mittakaavan suunnitelmia. Sopeutuminen, nopea reagointi muutoksiin ja luova hulluus voittaa kaikki nuo suunnitelmat. Autistiset suunnittelijat päätyvät puiston penkeillä nauttimaan pussikaljaa kun "elämän kova koulu" ei sattunutkaan toimimaan niinkuin nuo main-character-syndroomalaiset kuvittelivat. "

 

 

Hyvin sanottu, näin se juuri on.

Suunnitelmalliset ihmiset päätyvät esim. yritysjohtajiksi, huippu-urheilijoiksi, tutkijoiksi, yrittäjiksi ja maailmantähdiksi tai menestyvät elämässään jollain toisella tavalla. Harva pääsee huipulle pelkällä “katsotaan mitä elämä tuo tullessaan” -asenteella vaan taustalla on lähes aina selkeä suunta, tavoitteet ja pitkäjänteinen työ niiden eteen.

Suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, ettei voisi reagoida nopeasti muutoksiin tai ettei mukana voisi olla luovuutta. Päinvastoin nuo täydentävät toisiaan. Kun on selkeä suunta, pystyy tekemään parempia päätöksiä myös muuttuvissa tilanteissa ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi urheilija ei vain toivo menestyvänsä, vaan tekee vuosien harjoitussuunnitelman. Yrittäjä ei vain kokeile jotain sattumanvaraisesti, vaan rakentaa strategiaa ja varasuunnitelmia. Samoin moni, joka haluaa tietynlaisen elämäntavan, asunnon, perheen, taidon tai taloudellista vapautta pääsee siihen todennäköisemmin, kun on miettinyt etukäteen, miten sinne päästään.

Minä olen akateeminen ja oikein hyvässä virassa, taidoillani edennyt, ei ole tarvinnut mitään suunnitelmia ja erityisiä strategioita. Samoin mies, korkeassa virassa, ja meillä on unelmien koti, lapset ja matkustellaankin. Ennemminkin olemme toisemme kohdanneet ja elämämme puitteet rakentaneet tarttumalla hetkeen ja ottamalla riskejäkin, ilman mitään sen kummoisempia vuosisuunnitelmia. Luotettu että hyvin siinä käy, uskallettu spontaanisti välillä hypätä kohti tuntematontakin. 

Vierailija kirjoitti:

Oikea reaktio 5 vuotissuunnitelman kysymiseen on kääntyä 360 astetta ja kävellä pois kommunistista.

Jos käännyt 360 astetta niin kävelet suoraan tuon henkilön syliin 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Niin eihän tässä alunperinkään puhuttu mistään tavismimmistä vaan sellaisesta, joka viettää kaiken aikansa maailmaa kierrellen ja bilettäen ja siitä miten tuollainen tyttö ei todennäköisesti ole paras mahdollinen kumppani sille kalastajamiehelle.

Kyllä mä puhuin ihan alusta asti tavis bilettäjämimmistä. 

Sitä ennen minä puhui maailmanmatkaaja bilettäjämimmistä. Tosin en nyt tiedä sopisiko tuo tavisbilemimmikään luonnonläheiselle kalastajamiehelle erityisen hyvin kumppaniksi. Jos toinen tykkää lähinnä eräjormailusta ja toinen korkokengistä ja cocktaileista niin sopiiko tällaiset maailmat kovin hyvin yhteen?

Siellä missä kalastajat yleensä asuu, niin paikalliset naiset harvemmin bilettää korkkareissa cocktaillasin kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Everyones got a plan until the get punched in the face

Täysin hullua kuvitella että pystyy mitenkään tekemään mitään ton mittakaavan suunnitelmia. Sopeutuminen, nopea reagointi muutoksiin ja luova hulluus voittaa kaikki nuo suunnitelmat. Autistiset suunnittelijat päätyvät puiston penkeillä nauttimaan pussikaljaa kun "elämän kova koulu" ei sattunutkaan toimimaan niinkuin nuo main-character-syndroomalaiset kuvittelivat. "

 

 

Hyvin sanottu, näin se juuri on.

Suunnitelmalliset ihmiset päätyvät esim. yritysjohtajiksi, huippu-urheilijoiksi, tutkijoiksi, yrittäjiksi ja maailmantähdiksi tai menestyvät elämässään jollain toisella tavalla. Harva pääsee huipulle pelkällä “katsotaan mitä elämä tuo tullessaan” -asenteella vaan taustalla on lähes aina selkeä suunta, tavoitteet ja pitkäjänteinen työ niiden eteen.

Suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, ettei voisi reagoida nopeasti muutoksiin tai ettei mukana voisi olla luovuutta. Päinvastoin nuo täydentävät toisiaan. Kun on selkeä suunta, pystyy tekemään parempia päätöksiä myös muuttuvissa tilanteissa ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi urheilija ei vain toivo menestyvänsä, vaan tekee vuosien harjoitussuunnitelman. Yrittäjä ei vain kokeile jotain sattumanvaraisesti, vaan rakentaa strategiaa ja varasuunnitelmia. Samoin moni, joka haluaa tietynlaisen elämäntavan, asunnon, perheen, taidon tai taloudellista vapautta pääsee siihen todennäköisemmin, kun on miettinyt etukäteen, miten sinne päästään.

Minä olen akateeminen ja oikein hyvässä virassa, taidoillani edennyt, ei ole tarvinnut mitään suunnitelmia ja erityisiä strategioita. Samoin mies, korkeassa virassa, ja meillä on unelmien koti, lapset ja matkustellaankin. Ennemminkin olemme toisemme kohdanneet ja elämämme puitteet rakentaneet tarttumalla hetkeen ja ottamalla riskejäkin, ilman mitään sen kummoisempia vuosisuunnitelmia. Luotettu että hyvin siinä käy, uskallettu spontaanisti välillä hypätä kohti tuntematontakin. 

No jos vaikka lähtee opiskelemaan akateemista uraa niin onhan siinäkin jo automaattisesti noin kolmen vuoden suunnitelma siitä mitä seuraavina vuosina tekee. Ja jos maisterin paperit perään niin siinähän sulla on jo melko  suunnitelma miltä elämäsi näyttää seuraavan viiden vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Niin eihän tässä alunperinkään puhuttu mistään tavismimmistä vaan sellaisesta, joka viettää kaiken aikansa maailmaa kierrellen ja bilettäen ja siitä miten tuollainen tyttö ei todennäköisesti ole paras mahdollinen kumppani sille kalastajamiehelle.

Kyllä mä puhuin ihan alusta asti tavis bilettäjämimmistä. 

Sitä ennen minä puhui maailmanmatkaaja bilettäjämimmistä. Tosin en nyt tiedä sopisiko tuo tavisbilemimmikään luonnonläheiselle kalastajamiehelle erityisen hyvin kumppaniksi. Jos toinen tykkää lähinnä eräjormailusta ja toinen korkokengistä ja cocktaileista niin sopiiko tällaiset maailmat kovin hyvin yhteen?

Siellä missä kalastajat yleensä asuu, niin paikalliset naiset harvemmin bilettää korkkareissa cocktaillasin kanssa :D

No ehkä ne bilettää kumppareissa. Myönnän, että en ole erityisen perehtynyt tähän asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikea reaktio 5 vuotissuunnitelman kysymiseen on kääntyä 360 astetta ja kävellä pois kommunistista.

Jos käännyt 360 astetta, kävelet hänen syliinsä.

Ei kukaan normaali ihminen tuommoista tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea reaktio 5 vuotissuunnitelman kysymiseen on kääntyä 360 astetta ja kävellä pois kommunistista.

Jos käännyt 360 astetta niin kävelet suoraan tuon henkilön syliin 😂

Seikka, jota et joudu kertomaan kenellekään, jolla on 5 vuotissuunnitelma.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele lisääntyvää yksinelämistä, kun treffailustakin on tehty jotain paskantärkeää työhaastattelumaista tenttausta.

Haluaisitko perustella miksi mielestäsi toisen elämäntavoitteet ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat sinusta paskantärkeyttä? 

No joo. En itsekään innostunut miehestä, joka halusi asua metsän keskellä, ulkoiluttaa koiraa ja katsoa jalkapalloa. Haaveena oli muuttaa Lappiin ja lentokentät oli saatanasta. Itse tykkään asua kaupungissa ja tehdä asioita laidasta laitaan. Toki sienestys ja kalastuskin onnistuu. Mutta se, että möllöttäisin jossain korvessa ja tuijottaisin telkkaria, niin ei kiitos. Tyyppi ei siis harrastanut edes kalastusta tai sienestystä metsästyksestä puhumattakaan. Ei vaan tykännyt ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Ai nyt tää onkin jo jokin LUKSUSJAHDEILLA BILETTÄVÄ MIMMI XD

Siirtelet koko ajan maalitolppia.

Kalastus on hyvin yleinen harrastus miehillä, samoin kalareissut. Ja biletys on myös yleinen harrastus, monin tavoin. Toiset voi tehdä sitä veneillenkin, toiset jossain muualla. 

Ihan normaalit tyypit kalastaa, ei se ole mikään VainRauhallisetMiehet-juttu tai "vaimon täytyy olla rauhallinen kotona kökkijä". 

Vaimo voi kuule tosiaan lähteä vaikka Hangon Regattaan tai pidennetylle viikonlopulle Ibizalle sillä aikaa kun mies on viikon-kaks Norjassa. Tietenkin.

Naurattaa epävarmuutenne, luuserit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää, että kumppanilla on sama samantyylinen musiikkimaku, koska silloin kotona ja autossa soi aina hyvä musiikki ja voidaa pitää hauskaa keikoilla ja festareilla yhdessä. 🥳 🎶 🎉

Tää festarihomma on mullekin tärkeä. Esim. omana unelmana on mennä Coachellaan ja Burning Man -festareille ja haluaisin kumppanin, joka arvostaa kanssa tällaista ja lähtisi innolla mukaan.

Minäkin haluan joskus Burning Maniin, mutta Coachella ei kiinnosta. 

Kuuntelen monenlaista musiikkia ja käyn niin teknobileissä, post punk-keikoilla kuin oopperassakin, mutta on mulla sellasiakin musiikkeja mitkä ei nappaa. 

Jos deitti on kommunisti. Sopiva vastaus viisivuotissuunnitelmalle on asunnon sähköistäminen ja terästuotannon kaksinkertaistaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan sen takia että ei kukaan jaksa aikuisena enää mitään haahuilijaa katsoa. Kertoo aika paljon kiinnostuksen kohteista ja tavoitteista toi 5 vuotissuunnitelma.

Mä kyllä juoksisin lujaa, jos deitti alkaisi puhua jostain viisivuotissuunnitelmasta.

 

N46, ihan aikuinen nainen

Olen kaksikymmentä vuotta sinua nuorempi ja olisin erittäin vaikuttunut jos mies olisi noin älykäs ja henkisesti kypsä, että puhuisi tällaisista asioista. Viimeksi kun olin treffeillä mies kehui miten oli sammunut edellisenä yönä kaverin saunaan 😭 

 

 

 

 

 

 

Nämähän liittyy juuri ikään kans. Nuorena on järkevämpää tehdä viisvuotissuunnitelmia ja rakentaa elämää, kun taas keski-ikäisillä voi olla jo enempi sellaista että kaikki on jo valmista ja ollaan vaan.

Toisaalta tuossakin voi olla aika oleellista se,  haluaako toinen elää tuttua ja turvallista arkeaan vai onko suunnitelmissa tehdäkin jotain ihan muuta.  Jo pelkästään se, haluaako muuttaa jossain vaiheessa toisen ihmisen kanssa saman katon alle vai haluaako, että kumpikin asuu omissa asunnoissaan.  Jos omissa,  niin silloin ei tarvitse miettiä muuttoa eikä varsinkaan sitä, pitäneekö työmatka. Iän myötä myös se,  onko toisen suunnitelmissa kesämökki jossain korvessa vai talviasunto Espanjassa.  Käyhän tietysti joillekin sekin, että toinen hankkii itselleen mökin ja toinen asunnon Espanjasta,  mutta jos toinen asuu talvet Espanjassa ja toinen kesät mökillään,  niin eipä siinä kovin paljoa vietetä aikaa yhdessä.  

Viisivuotissuunnitelma on terminä neuvostoliittolainen,  mutta itse en pitäisi tulevaisuudensuunnitelmista puhumista lainkaan huonona vaihtoehtona.  En edes nuorena ja naiivina olisi rakkauden vuoksi muuttanut työttömäksi jonnekin Kainuuseen.  Vaikka en olekaan mikään uraihminen,  niin mitä järkeä olisi ollut edes opiskella,  jos ei olisi ollut aikomustakaan käydä koskaan töissä.  Pidän myös vähän epäreiluna roikottaa toista ihmistä suhteessa ja antaa tämän kuvitella, että kyseessä on vakava ja mieluiten koko loppuelämän kestävä parisuhde,  jos omat suunnitelmat ovat jotain ihan muuta kuin toisella.  Ja sitten muutaman vuoden päästä sanoa heippa, mä tästä lähden nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Everyones got a plan until the get punched in the face

Täysin hullua kuvitella että pystyy mitenkään tekemään mitään ton mittakaavan suunnitelmia. Sopeutuminen, nopea reagointi muutoksiin ja luova hulluus voittaa kaikki nuo suunnitelmat. Autistiset suunnittelijat päätyvät puiston penkeillä nauttimaan pussikaljaa kun "elämän kova koulu" ei sattunutkaan toimimaan niinkuin nuo main-character-syndroomalaiset kuvittelivat. "

 

 

Hyvin sanottu, näin se juuri on.

Suunnitelmalliset ihmiset päätyvät esim. yritysjohtajiksi, huippu-urheilijoiksi, tutkijoiksi, yrittäjiksi ja maailmantähdiksi tai menestyvät elämässään jollain toisella tavalla. Harva pääsee huipulle pelkällä “katsotaan mitä elämä tuo tullessaan” -asenteella vaan taustalla on lähes aina selkeä suunta, tavoitteet ja pitkäjänteinen työ niiden eteen.

Suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, ettei voisi reagoida nopeasti muutoksiin tai ettei mukana voisi olla luovuutta. Päinvastoin nuo täydentävät toisiaan. Kun on selkeä suunta, pystyy tekemään parempia päätöksiä myös muuttuvissa tilanteissa ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi urheilija ei vain toivo menestyvänsä, vaan tekee vuosien harjoitussuunnitelman. Yrittäjä ei vain kokeile jotain sattumanvaraisesti, vaan rakentaa strategiaa ja varasuunnitelmia. Samoin moni, joka haluaa tietynlaisen elämäntavan, asunnon, perheen, taidon tai taloudellista vapautta pääsee siihen todennäköisemmin, kun on miettinyt etukäteen, miten sinne päästään.

Minä olen akateeminen ja oikein hyvässä virassa, taidoillani edennyt, ei ole tarvinnut mitään suunnitelmia ja erityisiä strategioita. Samoin mies, korkeassa virassa, ja meillä on unelmien koti, lapset ja matkustellaankin. Ennemminkin olemme toisemme kohdanneet ja elämämme puitteet rakentaneet tarttumalla hetkeen ja ottamalla riskejäkin, ilman mitään sen kummoisempia vuosisuunnitelmia. Luotettu että hyvin siinä käy, uskallettu spontaanisti välillä hypätä kohti tuntematontakin. 

No jos vaikka lähtee opiskelemaan akateemista uraa niin onhan siinäkin jo automaattisesti noin kolmen vuoden suunnitelma siitä mitä seuraavina vuosina tekee. Ja jos maisterin paperit perään niin siinähän sulla on jo melko  suunnitelma miltä elämäsi näyttää seuraavan viiden vuoden ajan.

Ehkä tässä on näkemyseroja, mielestäni 5-vuotissuunnitelma kuulostaa paljon "virallisemmalta" suunnitelmalta elämälleen, kuin se, että tiedostaa opiskelujensa ottavan sen seuraavat kolmesta viiteen vuotta. Se on vain osa elämää, ja kaikillahan sitä on jotain muutakin meneillään. Samoin vaikka asunnon osto, sekin on tehty ilman erityisiä viisivuotissuunnitelmia, eihän se vaadi kuin rahan laittamista syrjään kuukausittain ja pankkineuvottelut. Ei sellainen asia, joka sitoisi minua erityisesti vuosikausiksi niin, että sinä aikana ei voisi muilla elämänalueillaan toteuttaa niitä puolisoehdokkaan unelmia.