Miksi jotkut kysyy treffeillä jostain viisivuotissuunnitelmista ja musiikkimauista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole 5-vuotissuunnitelmia, minkä ikäisiä olette ja millaista elämänne on tällä hetkellä? 

 

Ja te, joille kumppanin musiikkimaku on yhdentekevä: kuinka suuri osa musiikki on omaa elämäänne? Mitä musiikkia kuuntelette, ja käyttekö lainkaan keikoilla tai festareilla?

Kuuntelen vain autoradiota mutta käyn vuosittain kuudesta kymmeneen musiikkitapahtumissa laidasta laitaan: sinfoniaorkesterin konsertteja, rokkia, heviä, poppia, bluesia, kaikki kesäfestarit ja keikat laidasta laitaan, historiallinen musiikki jne. kirkkokuoroja, räppiä, iskelmää. No joo Jazz ei uppoa, siinä menee raja. 

Mutta mitä jos kumppaniehdokas kuuntelisi pelkästään jazzia, kertoisi sinulle, että haluaisi kiertää kanssasi kaikki mahdolliset jazz-tapahtumat niin Suomessa kuin muualla Euroopassa, soittaisi ja laulaisi itse jazz-musiikkia ja kaikki hänen ystävänsä olisivat jazz-piireistä?

Sitten kiertäisin hänen kanssaan jazz-tapahtumat. Sehän olisi yhteistä aikaa rakkaan ihmisen kanssa eli laatuaikaa. Itsekö jättäisit menemättä vain siksi, ettet tykkäisi kyseisestä musagenrestä? 

Jazz ei olisi itselleni niin suuri ongelma, mutta en pidä mahdollisena, että olisin kiinnostunut, saati sitten rakastuisin, ihmiseen, joka kuuntelee humppaa ja viettää kaiken aikansa lavatansseissa. Minulle parisuhteessa on tärkeää yhteiset kiinnostuksen kohteet, ja jos toinen on superinnokas jostain sellaisesta asiasta, joka on itselle lähes painajaismaista ajanvietettä, niin ei siitä kyllä suhdetta synny.

“Hei kulta, ostin meille liput katsomaan Calvin Harrista ensi juhannuksena.”
“Ei kyllä, meidän täytyy jättää se välistä, kun Heinolan Humppahemmot soittaa!”

Naurahdin, kauheaa. Minä lähtisin Lorna Shoren keikalle, kuuntelekoon paskea keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Tämä.

Mun mielestä kaikki, jotka eivät soisi puolisolleen mitään omaa mielenkiinnon kohdetta tai tekemistä, niin ovat pohjimmiltaan kontrolloivia ja mustasukkaisia, eivätkä siksi antaisi puolison tehdä mitään omaa. 

Kaikki kysymykset treffeillä eivät ole mitään kynnyskysymyksiä. Minäkin voisin kysyä toisen musiikkimausta, jos se jostain asiasta tulisi mieleen, mutta ei se sitä tarkoita, että tuon kysymyksen perusteella seuloisin ihmisiä jatkoon tai pois. Tarkoitus on tutustua uuteen ihmiseen, oppia tuntemaan häntä, jutella... kaiken tämän perusteella muodostuu kokonaiskuva siitä, millainen tyyppi tämä on, onko meillä jotain yhteistä, millaista keskustelu oli, jne.

Ja sitten taas joku 5-vuotissuunnitelmahan kertoo paljon siitä, mitä toinen toivoo elämältä ja millainen hänen elämäntyylinsä on, esim. mihin asioihin keskittyy tai minkä asioiden ympärille elämäänsä suunnittelee. Ei tämäkään välttämättä kynnyskysymykseksi nouse, vaikka voi noustakin, jos huomataan, että suunnitelmat on ihan liian erilaisia, mutta lopulta tällaisetkin kysymykset ovat sitä samaa toiseen tutustumista.

Mistä asioista treffeillä sitten on ok puhua, jos ei saa kysyä toisen elämänsuunnitelmista eikä vapaa-ajan tekemisistä? Olen itse ollut joskus treffeillä tyypin kanssa, joka kyllä puhui paljon, mutta pääasiassa vaan jotain yleisluontoista höpinää, enkä oikeasti oppinut tuntemaan häntä ollenkaan. Ei tällainenkaan hyvä asia ole. Hän saattoi kyllä puhua jostain työpaikkansa uudesta käytännöstä, mutta ei kertonut itsestään, omasta elämästään. Mistä sitä tietää, haluaako jatkaa tapailua, jos ei pääse yhtään tutustumaan toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää käydä bändien keikoilla, niin onhan se mukavaa, jos toinen pitää samoista bändeistä ja ehkä myöskin tykkää käydä keikoilla. Ja onhan se hyvä olla joku näkemys, mihin suuntaan elämässä on menossa.

Tämä tuli ekana mieleen itsellekin. Jos toinen tosiaan harrastaa paljon keikoilla käymistä, niin varmaan toivoo, että niillä keikoilla voitaisiin käydä yhdessä ja silloin se musiikkimaku on ihan validi asia kysyä. Jollei musa maku yhtään kohtaa, niin sitten ei varmaan keikka seuraa ole tiedossa. 

Mua ainakin kiinnostaa onko toisella suunnitelmissa lähivuosina muuttaa ulkomaille tai johonkin korpeen, haluta lapsia, opiskella, lähteä kiipeilemään vuoria, purjehtimaan. Vai onko mitään suunnitelmia ja elää päivä kerrallaan. 

Musiikkimaku kiinnostaa myös. Samankaltaiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet yhdistää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Tämä.

 

Mun mielestä kaikki, jotka eivät soisi puolisolleen mitään omaa mielenkiinnon kohdetta tai tekemistä, niin ovat pohjimmiltaan kontrolloivia ja mustasukkaisia, eivätkä siksi antaisi puolison tehdä mitään omaa. 

Mitä jos se kumppanin mielenkiinnon kohde on semmoinen, että se maksaa 20000 euroa vuodessa tai kaikki vapaa-aika uppoaa sen harrastamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan vastaa, että jos en joudu työttömäksi (voi käydä jokaiselle) niin olen samassa duunissa taas kevät ja kesälomaa odottelemassa? 

Mitä tuohon pitää vastata? Aion vielä opiskella lisää ja nousukiitää asiantuntijaurallani raketin lailla kunnes eläköidyn ja hölmönä mietin, tässäkö se oli? 

Eikö voi vastata silleen, miten se omalla kohdalla menee? Jos on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä usko tai halua minkään muuttuvan, voi sanoa sen. Ja voihan samalla kertoa, mitkä ovat ne todennäköisesti muuttumattomat asiat, jos ei niistä ole vielä puhuttu, esim. miksi tykkää omasta työstä, asunnosta, elämäntyylistä...  Joku nokkelampi keksii ehkä sanoa noiden lisäksi, että on elämään tosi tyytyväinen muilta osin, mutta Se Oikea ihminen olisi kiva löytää vierelle.

Miksi ketään kiinnostaa toisen viisusuunnitelmat tai muslimimaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai karsee, minulta yksi tylsä tyyppi kysyi tuota viisivuotisjuttua. Pidin häntä ääliönä.

Niimpä, eipä elämä sen kummempaa ole. Töissä pitää käydä, olisi hyvä olla terveet elämäntavat ja ihmissuhteet kunnossa, toivottavasti terveys. Eipä siitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Pitää osata nauttia nyt eikä odotella, että viiden vuoden päästä sitten "kun asiat on paremmin".

Ne, jotka kysyvät mitä kuuluu sun viiden vuoden tavoitteisiin, eivät ajattele, että “elämä tuokoon mitä tuo tullessaan”, vaan että omaa elämää ohjataan tietoisesti haluttuun suuntaan. Eikä se tarkoita sitä, ettei osaisi nauttia hetkestä vaikka tietääkin mitä kohti on menossa. Usein tällaiset ihmiset haluavat myös kumppanin, jolla on jonkinlainen selkeä suunta elämässä, tavoitteita ja suurin piirtein samankaltaiset suunnitelmat, jotta yhteinen elämä oikeasti toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Tämä.

 

Mun mielestä kaikki, jotka eivät soisi puolisolleen mitään omaa mielenkiinnon kohdetta tai tekemistä, niin ovat pohjimmiltaan kontrolloivia ja mustasukkaisia, eivätkä siksi antaisi puolison tehdä mitään omaa. 

Mitä jos se kumppanin mielenkiinnon kohde on semmoinen, että se maksaa 20000 euroa vuodessa tai kaikki vapaa-aika uppoaa sen harrastamiseen?

Jos se kumppani sen itse kustantaa, niin miten vaikuttaa suhteeseen? Miehellä on kilpahevonen, eikä se ollut mikään kynnyskysymys ryhtyä suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Tämä.

 

Mun mielestä kaikki, jotka eivät soisi puolisolleen mitään omaa mielenkiinnon kohdetta tai tekemistä, niin ovat pohjimmiltaan kontrolloivia ja mustasukkaisia, eivätkä siksi antaisi puolison tehdä mitään omaa. 

Mitä jos se kumppanin mielenkiinnon kohde on semmoinen, että se maksaa 20000 euroa vuodessa tai kaikki vapaa-aika uppoaa sen harrastamiseen?

Jos se kumppani sen itse kustantaa, niin miten vaikuttaa suhteeseen? Miehellä on kilpahevonen, eikä se ollut mikään kynnyskysymys ryhtyä suhteeseen. 

Se raha voi olla sitten pois jostain muusta yhteisestä kivasta, ei välttämättä ole varaa tuon jälkeen esim. matkusteluun tai johonkin muuhun mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Ja kuinka monella tuntemallasi kalamiehellä on luksusjahdeilla bilettävä mimmi?

Moniko suomalainen tavis bilettäjämimmi bilettää luksusjahdeilla? 

Niin eihän tässä alunperinkään puhuttu mistään tavismimmistä vaan sellaisesta, joka viettää kaiken aikansa maailmaa kierrellen ja bilettäen ja siitä miten tuollainen tyttö ei todennäköisesti ole paras mahdollinen kumppani sille kalastajamiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalastus ja biletys eivät ole ollenkaan sellaisia harrastuksia, jotka sulkisivat toisensa pois ja tekisivät ihmisistä toisilleen liian epäsopivia.

Sen sijaan tuo toinen esimerkki on, eli nopearytminen kansainvälinen luksuselämä New Yorkissa vs. perinteikäs Pohjanmaan perhe-elämä. Ei näitä esimerkkejä voi verratakaan.

Jos toinen bilettää kesät Ibizalla ja toinen kalastelee Kauniaisissa niin eipä tuollainen pariskunta pahemmin toisiaan näe. 

Eihän tuossa ole kyse siitä, että on erilaisia mielenkiinnonkohteita vaan siitä, ettei haluta viettää oman kumppanin kanssa aikaa. 

Niin, koska nyt ne kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset ja ei päästä yksimielisyyteen siitä mitä tehdään vapaa-aikana. Sehän tässä on juuri pointti että sen toisen seurassa on tylsä olla jos toinen tykkää ainoastaan sellaisista asioista mitä itse et voi sietää. Jos taas molemmat olisivat innokkaita bilettäjiä tai innokkaita kalastajia niin silloin suhde toimisi paremmin. 

 

 

 

 

Siis juuri KELLÄÄN innokkaalla kalamiehellä ei ole vaimoa, joka olisi mukana siellä kalalla tai joku "innokas kalastaja" :D

Joku itsetuntovammainen eunukki nyt vain ketjussa yrittää, että kalastajalla pitäisi olla "rauhallinen" (eli yksin kotona kököttävä) vaimo eikä bilettäjää, ettei kalastajan tarvisi aina poissa ollessaan stressata et mitä se nainen nyt tekee ja iskeeköhän joku muu sitä...

Nimittäin mitään muuta pointtia siinä ei ole, että kalastajan vaimon pitäisi kököttää "rauhallisena" jossain

Tämä.

 

Mun mielestä kaikki, jotka eivät soisi puolisolleen mitään omaa mielenkiinnon kohdetta tai tekemistä, niin ovat pohjimmiltaan kontrolloivia ja mustasukkaisia, eivätkä siksi antaisi puolison tehdä mitään omaa. 

Mitä jos se kumppanin mielenkiinnon kohde on semmoinen, että se maksaa 20000 euroa vuodessa tai kaikki vapaa-aika uppoaa sen harrastamiseen?

Jos se kumppani sen itse kustantaa, niin miten vaikuttaa suhteeseen? Miehellä on kilpahevonen, eikä se ollut mikään kynnyskysymys ryhtyä suhteeseen. 

Ehkä edellisen pointti oli se, että jos kumppanin kaikki rahat uppoaa siihen kalliiseen harrastukseen, eikä sitten ole varaa tehdä mitään muuta. Kyllä se silloin vaikuttaa toiseenkin.

On tärkeää, että kumppanilla on sama samantyylinen musiikkimaku, koska silloin kotona ja autossa soi aina hyvä musiikki ja voidaa pitää hauskaa keikoilla ja festareilla yhdessä. 🥳 🎶 🎉

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää, että kumppanilla on sama samantyylinen musiikkimaku, koska silloin kotona ja autossa soi aina hyvä musiikki ja voidaa pitää hauskaa keikoilla ja festareilla yhdessä. 🥳 🎶 🎉

Tää festarihomma on mullekin tärkeä. Esim. omana unelmana on mennä Coachellaan ja Burning Man -festareille ja haluaisin kumppanin, joka arvostaa kanssa tällaista ja lähtisi innolla mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan 28-35 v, ja etsinnässä elämänkumppani, niin onhan se hyvä tietää ajoissa, onko toisella suunnitteilla naimisiinmeno, lapset ja omistusasunto, uran luominen ja oman firman perustaminen, vai reppureissaaminen maailman ympäri hanttihommia tehden. Vai katseleeko vain päivä kerrallaan, mitä huominen tuo tullessaan

Vai onko vaan ihan tavallinen ihminen, joka on opiskelunsa opiskellut, töissä vakituisessa työsuhteessa, kenties harrastaa jotain ja hoitaa asiansa niin kuin ne kuuluu hoitaa, eikä haihattele mitään viisivuotissuunnitelmia, vaan elää tasapainoista elämää.

Sekin on tietysti yksi vaihtoehto. Ihmisiä on niin erilaisia, että on hyvä jo alussa tietää, että yhteinen tulevaisuus on mahdollista ilman turhan suuria kompromisseja 

Ihminen voi muuttua vuosien mittaan. 10v sitten halusin tehdä pitkiä reissuja Australiaan jne. No, tulipahan nähtyä maailmaa, nyt ei ole mitään kummempia matkustustarpeita. Alaakin jo vaihdoin, vaikka sitä ei olisi 5v sitten uskonut. Eli pitäisikö tässä sitten harrastaa määräaikaissuhteita? Niin ja on se musiikkimakukin muuttunut tässä vuosien mittaan.

Vierailija kirjoitti:

" Everyones got a plan until the get punched in the face

Täysin hullua kuvitella että pystyy mitenkään tekemään mitään ton mittakaavan suunnitelmia. Sopeutuminen, nopea reagointi muutoksiin ja luova hulluus voittaa kaikki nuo suunnitelmat. Autistiset suunnittelijat päätyvät puiston penkeillä nauttimaan pussikaljaa kun "elämän kova koulu" ei sattunutkaan toimimaan niinkuin nuo main-character-syndroomalaiset kuvittelivat. "

 

 

Hyvin sanottu, näin se juuri on.

Suunnitelmalliset ihmiset päätyvät esim. yritysjohtajiksi, huippu-urheilijoiksi, tutkijoiksi, yrittäjiksi ja maailmantähdiksi tai menestyvät elämässään jollain toisella tavalla. Harva pääsee huipulle pelkällä “katsotaan mitä elämä tuo tullessaan” -asenteella vaan taustalla on lähes aina selkeä suunta, tavoitteet ja pitkäjänteinen työ niiden eteen.

Suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, ettei voisi reagoida nopeasti muutoksiin tai ettei mukana voisi olla luovuutta. Päinvastoin nuo täydentävät toisiaan. Kun on selkeä suunta, pystyy tekemään parempia päätöksiä myös muuttuvissa tilanteissa ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi urheilija ei vain toivo menestyvänsä, vaan tekee vuosien harjoitussuunnitelman. Yrittäjä ei vain kokeile jotain sattumanvaraisesti, vaan rakentaa strategiaa ja varasuunnitelmia. Samoin moni, joka haluaa tietynlaisen elämäntavan, asunnon, perheen, taidon tai taloudellista vapautta pääsee siihen todennäköisemmin, kun on miettinyt etukäteen, miten sinne päästään.