Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mies ei IKINÄ ole romanttinen tai tuo kukkia?
Kommentit (55)
Se pointtihan tässä on just se, että jos minä rakastan kukkia ja kerron miehelle toistuvasti miten iloiseksi niistä tulen ja toinen ei silti koskaan niitä tuo, tulee kokemus siitä että mies ei kuuntele eikä välitä. Miksi miehen pitää saada aina tahtonsa läpi ja "ilahduttaa omalla tavallaan" Koska silloin toteutuu taas MIEHEN tapa toimia. Come on, kukat maksaa 5€ kimppu kaupassa ja niiden ostaminen vie pari minuuttia. Jos tuota ei saa tehtyä toisen ilahduttamiseksi niin on kyllä paska ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei mies kelpaa, siirry naisiin.
Jos tykkää kukista niin ne voi ostaa itse. Saa sellaiset kun haluaa, miehen tuomat kuitenkin vääriä.
Mun mies on tosi huono ostamaan kukkia. Saa silti tuntemaan minut itseni rakastetuksi joka päivä, sanoittaa sen myös. Huomioi arjessa. Kun tulen töistä, niin koti on imuroitu ja laatikkoruoka folion alla. Otan paljon mieluummin arjen huomiointia kuin kukkapuskia.
Ostaa kyllä koruja esim synttärinä ja jouluna.
Hyvä mies kaikin puolin!
Mun mies on horoskoopissa härkä ja härkien pitäisi kuulemma olla romanttisia. No, mulle on osunut se ainoa härkämies, joka ei ole. Saan kukkia ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan, enkä koskaan minään merkkipäivänä. En ole saanut kukkia synttärinä, en hääpäivänä, en naistenpäivänä enkä äitienpäivänä. Jos haluan kukkia, ostan niitä itse.
Mies ei tykkää vihjailuista eikä suoraan sanomisesta. Hänen kohdallaan on melkeinpä niin, että jos pyydän tai sanon, niin silloin en ainakaan saa. Miehelle on turha kukkia ostaa, ei hän välitä sellaisesta. Hän voi tykätä, jos ostan salmiakkia tai vaikka oluen kaupasta, mutta muuten ei välitä lahjoista. Sitten kai ajattelee, ettei muidenkaan tarvitse sellaisia saada.
Kukathan on käytännöllisen ja säästäväisen ihmisen mielestä varmaan typerintä, mitä voi hankkia: maksavat paljon ja kestävät maljakossa korkeintaan viikon, pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "pienenä vihjeenä" ryhtynyt ostamaan miehelle kukkia.
Aika noloksi menee.
Minä toin muovikukkia.
Modernimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on tarpeeksi romantiikkaa että mies antaa oman nahkatulppaaninsa imeskeltäväksesi
Vierailija kirjoitti:
Olen "pienenä vihjeenä" ryhtynyt ostamaan miehelle kukkia.
.
No nyt on niin naismaista vihjailua ettei tuollaisesta saa kiinni kuin joku liekehtivä homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen "pienenä vihjeenä" ryhtynyt ostamaan miehelle kukkia.
.
No nyt on niin naismaista vihjailua ettei tuollaisesta saa kiinni kuin joku liekehtivä homo.
Juu, ei normimies tajua. Se on vaan että ai, ostit kukkia, no kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kukkien tuominen on kaunis tapa, saan talvella tuoreet kukat joka launtai.
Samoin toi isäni äidille joka lauantai.
Molemmat upeita miehekkäitä miehiä
Ostan viikonloppukukat yleensä itse, saan mieleiseni. Toki mieskin niitä joskus tuo, ja saa tietysti niistä kehut ja kiitokset, olivat mitä olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ainakin kertoo rehellisesti. Ja mitä järkeä silloin on jankuttaa ja vihjailla niistä kukista - olisiko se aidosti romanttista, jos mies toisi ne ikäänkuin "käskettynä", eli ele ei olisikaan aito?"
Tiettyyn pisteeseen saakka totta. Mutta on myös niin että jos haluaa osoittaa rakkauttaa toiselle niin se pitäisi myös pystyä osoittamaan tavalla joka saa sen toisen tuntemaan itsensä rakastetuksi. Jos toinen toivoisi kukkia mutta toinen tuo hylsyavainsarjan, vaikka asiasta on sanonut kymmenen kertaa, niin siinä ei tunne itseään huomatuksi ja arvostetuksi vaikka miten se toinen tarkoittaisi hyvää.
Jollain tasolla pitää siis myös huomioida sen toisen toiveetkin siinä miten rakkautensa osoittaa.
"Otan paljon mieluummin arjen huomiointia kuin kukkapuskia. "
No tuossa saat siis rakkaudenosoituksia paljoin myös tavoilla joista ilahdut. Pointti on se että jos mies osoittaa rakkauttaan lähinnä tavoilla joita nainen ei koe rakkaudeksi niin silloin asiat ovat huonosti.
Mä vedin tän aika ääripäähän. Ensin odottelin 20v miehen heräämistä tähän asiaan. Odotin ja odotin. Tietää, että pidän kukista. Ostin sitten itse aina välillä kukkia ja kerroin miten kiva on kun on kukkia kotona. Tuovat iloa arkeen. Näitä saa kivoja lähikaupoista, samalla voi ostaa kun ostaa ruokaakin. 5€ kimppu riittää. Ei vaikutusta.
Kerroin suoraan, että haluaisin kotona olevan tuoreita kukkia kerta viikkoon esim.sillä rahalla mikä nyt säästyy kun talolaina on maksettu. Ei mitään.
Sitten meni hermo ja sanoin että ensi viikolla on sun vuoro. Muistutin ja muistutin. Lähetin kukkakauppojen sijainnit perään kun lähti eri kaupunkeihin töihin. Sain kukan. Jeee!
Romantiikka tästä on kilometrien päässä, mut josko nyt tajuaisi, että minä ihan oikeasti haluan, että kotona on kukkia ja niitä ostellaan vuorotellen. Ei niitä minulle tarvi tuoda, mutta yhteiseen kotiin.
Ensi viikolla on mun vuoro ja menen ilolla ostamaan. Seuraavana taas sitten muistuttelen jos on tarvis. Josko oppisi siinä samalla sitten edes tuo seuraava sukupolvi, kun tätä hulluutta katselee.
En ole ollut ikinä sellaisen miehen kanssa joka olisi romanttinen mutta kyllä mä kerran olen saanut yhden ruusun. Tämä siis ysärillä kun ravintoloissa liikkui niitä ruusunmyyjiä ja siinä samassa pöydässä istui kaveripariskunta jonka mies osti ruusun kumppanilleen. Se tilanne oli kaikin puolin superkiusallinen kun se ruusumyyjä kääntyi mieheni puoleen katsoen kysyvästi että minkäs ruusun sinä valkkaat ja pöydän toisella puolen tämä miehen kaverikin alkoi painostaa, että tietenkin se ruusu pitää ostaa. Oli kauhea saada kukka jonka ostaminen oli toiselle epämiellyttävää. Loppuillan mies olikin pahalla päällä ja sitten taksijonossa se katkaisi sen ruusun, koska hänhän sen maksoikin ja saa tehdä mitä tahtoo ja mulle jäi käteen vaan se muovitötterö ja 10 senttiä vartta.
Ehkä mulla on vaan ollut huono tuuri, mutta romanttisuus on puuttunut ihan tyystin omista seurustelukumppaneista. Nuorena tosin sitten jo vähän yritinkin esittää hirveän vahvaa ja itsenäistä naista joka ei moisia hömpötyksiä kaipaa eikä tarvitse, koska jotenkin ajattelin että sitten se ei ole niin noloa ja nöyryyttävää ettei sellaisia ole kukaan tarjoamassakaan.
Oikeasti olen tosi romanttinen ja herkkä. Nykyään myös surullinen ja katkerakin, että elämä meni miten meni. Perhekeskeisenä parisuhdeihmisenä en koe eläneeni omannäköistä elämää lapsettomana ikisinkkuna, mutta sellainen minusta tuli kun en tuollaisessa itselleni vääränlaisessa parisuhteessa voinut elää.
Mulle romanttisuus on arjen pikku tekoja eikä mitään kukkapuskia. Ne arjen pikku teot saattavat olla vaikka sellaisia, että täyttää mun auton pissapojan ja auton tsekkaa öljyt - ettei mun tarvitse sitä tehdä. Tai vaikka käy kaupassa ja tuokin yllätyksenä pizzan ettei tarvitsekaan kokata.
En ole itsekään mikään romanttiikkaa kaipaava tai luova tyyååi. Joku illallinen kynttilävalossa kaksistaan kuulostaisi lähinnä kornilta. Nuotiohetki metsässä kun ollaan polttopuita tekemässä kuullostaa ihan riittävän romanttiselta.
paska mies