Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
30.03.2026 |
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (261)
Mä en ole katkera miten elämä meni, koska mulla se ei vain mennyt. Haluan kernaasti kertoa järjestetyistä, sabotoinneista, rikoksista ja valheista joiden takia asiat mennert miten meni.
On aika että
Viimeisetkin idiootit tässä maassa saa tietää niistä. Kaikkein tyhmimmät ei usko edes kun kerrotaan. Osa taas epäilee, mutta hieman pohdittuaan tajuaa, että Jumalauta se puhuu totta!
Haluaisin nähdä tuon kauhistuneen iimeen, kun super nolona tajuavat kaiken tuon.
Ilkikurinen niille kauhistujulle, jotka luulleet tienneen mitä on ja toimineen inhottavasti sen pohjalta.
Jos ei ole vain tiennyt niin ei voi mitään. Hyvä kuitenkin tietää, missä ollut mukana intensiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. pariutumisikäisiä naisia on Suomessa merkittävästi miehiä enemmän, joten heistä on myös äärettömän kova kilpailu ja kysyntä. Eli harva nainen pystyy sanomaan, ettei kiinnostuneita miehiä koskaan ollut. Pikemminkin niin päin, ettei nainen kiinnostunut koskaan takaisin kenestäkään miehestä. Ja tässä ei siis mitään väärää ole.
No niitä harvojakin on, esim minä
En ymmärrä miksi odotit nuorena juhlineille ja täysillä eläneille kavereillesi ja tutuillesi jotain rangaistusta ja itsellesi jotain palkintoa siitä että olet jättänyt elämää elämättä?
Nuorena kuuluu juhlia ja sekoilla, jotta sitten vanhempana jaksaa keskittyä uraan ja perheeseen. Ja ei sitä hyvää puolisoakaan löydä jos ei etsi ja vähän kokeile.
Toisaalta voi sen elämän aloittaa vielä 40-vuotiaana tai vanhempanakin. Ja monet saa myöhään vielä lapsiakin. Tai hankkii lapsen vaikka ei olisi isääkään tiedossa.
Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä. Mä kerroin mun avomiehelle 23 v, että haluan vauvan ja naimisiin. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä , vauva syntyi seuraavana vuonna. Tiedostin myös 19-vuotiaana haluavani korkeakoulututkinnon ja niitä teinkin seuraavan 10 v aikana kaksi. Lapsia syntyi kolme lisää 15 v aikana. Ei tullu mieleenkään, että bilettely olisi ollut päätehtävä enää 23 ikävuoden jälkeen. Palkkatöitä oon tehny vähemmän kuin moni muu, mutta mitä väliä, nyt niitä ehtii seuraavat 20 v tehdä vielä ihan sielunsa kyllyydestä. Rahaa olen pistänyt poikimaan sijoitusajatuksella jo pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä. Mä kerroin mun avomiehelle 23 v, että haluan vauvan ja naimisiin. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä , vauva syntyi seuraavana vuonna. Tiedostin myös 19-vuotiaana haluavani korkeakoulututkinnon ja niitä teinkin seuraavan 10 v aikana kaksi. Lapsia syntyi kolme lisää 15 v aikana. Ei tullu mieleenkään, että bilettely olisi ollut päätehtävä enää 23 ikävuoden jälkeen. Palkkatöitä oon tehny vähemmän kuin moni muu, mutta mitä väliä, nyt niitä ehtii seuraavat 20 v tehdä vielä ihan sielunsa kyllyydestä. Rahaa olen pistänyt poikimaan sijoitusajatuksella jo pidempään.
"Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä"
Noita kolmea minäkin tavoittelin, jo parikymppisestä saakka. Koulutuksessa onnistuin, ja sain rakennettua ihan menestyksekkään urankin, mutta miestä en vaan kerta kaikkiaan pystynyt saamaan. Jossain vaiheessa yrittäminen oli vaan pakko lopettaa, en enää kestänyt jatkuvia pakkeja. Se oli liian nöyryyttävää.
Nyt olen sitten tässä missä olen. Valehtelisin jos väittäisin olevani onnellinen, mutta valtaosan ajasta olen ihan ok. Ystäviä on, ja nautin työstäni ja harrastuksistani, mutta päiväkotien ja ala-asteiden läheltä en halua kävellä. Lasten nauru, ja se kun joku heistä huutaa äitiä, viiltää niin paljon vatsasta. Muistuttaa siitä mitä en koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1.) Kumppani/parisuhde/avioliitto ei ole oikeus
2.) Kukaan ei ole velvollinen pitämään sinusta.
Pätee miehiin sekä naisiin.
1. Muiden haukkuminen, potkiminen ja lyttääminen ei ole oikeus, vaan todella alhainen teko
2. Kenelläkään ei ole oikeutta kaataa omaa paskaansa muiden niskaan
3. Nuo ovat ne ns minimit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vtuiks meni täälläkin. Minä olin niinkin typerä, että uskoin sen valeen että kun on kunnollinen nuoresta asti ja elää hyvää elämää, saa hyvän miehen jne. Kokemuksetkin jäi lopulta saamatta, enkä saanut lopulta miestäkään, villimmät naiset saivat aikansa sarjasuhteiltuaan unelmaelämänsä. Juna siis meni jo, olen lähempänä 50. Ei voi mitään. Näillä mennään.
Mistähän 1800-luvulta toi mantra on peräisin, kun oikeastihan asia on ihan päinvastoin, eli villit naiset saa jatkossakin miessuhteita, joista valkata parhaan päältä avioon. Jos et ole jakorasia nuorena, sinusta tulee keski-ikäisenä yksinäinen vanhapiika, ei toiste päin.
Kuunnelleet jotain rumien incel-miehien väninöitä? Koskaan livenä missään ei edes kuule tuollaisia juttuja kuin korkeintaan joltain rumilta ja inhottavilta ihmisiltä.
Hyvännäköiset, fiksut ja itsevarmat, elämäänsä aktiivisesti eläneet miehet lähinnä ihmettelee, jos nainen on ollut pitkään ilman seksiä tai jättänyt seksin vähemmälle elämässään. Ei heiltä todellakaan mitään pisteitä sellaisesta saa :D
Tämä on kyllä ihan paskaa. Älä projisoi omia ennakkoluulojasi miehiin. Meitä ei toisten seksielämät tai sen puute kiinnosta, kunhan on sentään jotain pidättäytyväisyyttä harrastanut. Se on enemmänkin hyve nykymaailman hedonismissa ja välittömän tyydytyksen haussa.
Siis mitä omia ennakkoluulojani? Ei tuossa mistään projisoimisesta ollut kyse, vaan TOSIELÄMÄN KOKEMUS ASIASTA.
Eli ei tuollaista nettimiehen väninää, vaan real lifee. Se on nimittäin hyyvin toisenlainen, kuin ulimiesten jutut netissä...
No sinulla ei kyllä ole selvästi tosielämän kokemusta miehistä. Kunhan vain suollat näitä uliulinaisen juttuja.
Seliseli. Minulla nimenomaan on sitä tosielämän kokemusta, ja tiedän teidän nettimiesten jutut täydeksi bullshitiksi. Liuta veljiä, kaverimiehiä ja omiakin kohtaamisia miesten kanssa + pitkät, vuosien seksittömyysjaksot niin enköhän minä tiedä mistä puhun.......
Tämä muistuttaa sitä katkeraa sanatulvaa, mikä eräältä läheiseltä tuli (aina) kun oli jurrissa. Varmasti ihan sattumaa
Sattumaa tosiaan joo, sillä en todellakaan harrasta mitään "jurrissa" olemista tai katkeria sanatulvia :D
Mulla on kyllä aina ollut vientiä ja olen tottunut huomioon lapsesta lähtien, että ei ole sen puoleen edes mitään aihettakaan katkeruuteen. Eli luette nyt taas omien lasienne läpi ja kuvittelette "projisoinniksi" ynnä muuta, vaikka tiedän tosiaan mistä puhun. Netissä jotkut ressukat naiset ottaa tosissaan vihaisten nettimiesten jutut, ja estävät itseltään elämän. Nimittäin tosielämä ei todellakaan mene kuten nettimiesten jutuissa, kuten jo totesin.
Kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä jolle se toinen ihminen on vain kulutustavaraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vtuiks meni täälläkin. Minä olin niinkin typerä, että uskoin sen valeen että kun on kunnollinen nuoresta asti ja elää hyvää elämää, saa hyvän miehen jne. Kokemuksetkin jäi lopulta saamatta, enkä saanut lopulta miestäkään, villimmät naiset saivat aikansa sarjasuhteiltuaan unelmaelämänsä. Juna siis meni jo, olen lähempänä 50. Ei voi mitään. Näillä mennään.
Mistähän 1800-luvulta toi mantra on peräisin, kun oikeastihan asia on ihan päinvastoin, eli villit naiset saa jatkossakin miessuhteita, joista valkata parhaan päältä avioon. Jos et ole jakorasia nuorena, sinusta tulee keski-ikäisenä yksinäinen vanhapiika, ei toiste päin.
Juuri näin.
Ja monenko elämän tämä on pilannut.
No varmaan aika monen yksin jääneen kunnollista elämää eläneen kokemattoman naisen.
No varmaan aika monen yksin jääneen kunnollista elämää eläneen kokemattoman naisen.
Ohis, mutta jos puhuttaisi miehestä, käyttäisit kaikella todennäköisyydellä erästä toista sanaa. Alkaa iillä ja päättyy ällään. 5 kirjainta. Äärimmäisen loukkaavaksi tarkoitettu termi kuvaamaan miespuolista ihmistä, joka jää yksin. Syystä tai toisesta. Yleensä se syykin muka itse aiheutettu ja täysin ansaittu.
En käyttäisi. Kunnollinen nainen ja mies käyttäytyvät toisia kohtaan myös kunnollisesti. Ei vihata.
Lähestulkoon mahdottomuus nykyään. Jopa siellä oikeassa elämässä.
Ikävä kertoa, mutta moni löysi sen kumppanin juuri sieltä juhlahumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni? Sehän on edessäpäin vielä
Supliikki, kipinä ja kemia. Nuo halveksimasi kundit olivat sitä jo nuorena, kun edes hetkellisen kumppanin saanti oli vain kantista kiinni kun kaikki oli vielä "samalla viivalla". Nyt keski-iän lähestyessä mikään ei toimi niin.
Sun pitää löytää keino päästä irti tuosta katkeruudesta ja kyynisyydestä ensiksi. Ja muuten sulla on sentään ollut parisuhteita. Mieti että on niitäkin miehiä samassa iässä joilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Supliikki, kipinä ja kemia. Nuo halveksimasi kundit olivat sitä jo nuorena, kun edes hetkellisen kumppanin saanti oli vain kantista kiinni kun kaikki oli vielä "samalla viivalla". Nyt keski-iän lähestyessä mikään ei toimi niin.
Sun pitää löytää keino päästä irti tuosta katkeruudesta ja kyynisyydestä ensiksi. Ja muuten sulla on sentään ollut parisuhteita. Mieti että on niitäkin miehiä samassa iässä joilla ei ole.
Tulkitsitko sä APn tekstistä, että AP olisi mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Kyllä niitä sähköasennuksia voi tehdä ilman pippeliäkin. Ammattikoulutuksen vaatii toki.
Ei kukaan palkkaa vastavalmistunutta 45-vuotiasta sähköasentajaksi. Amiksessa on vaikeaa päästä jopa palkattomaan harjoitteluun. Meillä oli kokoonpanijoina ihan kokeneitakin sähkäreitä, palkka 13€/tunti, joten ei tuolla mitenkään herroiksi eletä. Ja kysymys oli 25-30v miehistä, joilla oli jo alan tutkinto ja työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi odotit nuorena juhlineille ja täysillä eläneille kavereillesi ja tutuillesi jotain rangaistusta ja itsellesi jotain palkintoa siitä että olet jättänyt elämää elämättä?
Nuorena kuuluu juhlia ja sekoilla, jotta sitten vanhempana jaksaa keskittyä uraan ja perheeseen. Ja ei sitä hyvää puolisoakaan löydä jos ei etsi ja vähän kokeile.
Toisaalta voi sen elämän aloittaa vielä 40-vuotiaana tai vanhempanakin. Ja monet saa myöhään vielä lapsiakin. Tai hankkii lapsen vaikka ei olisi isääkään tiedossa.
No kuka on aloittanut 40-50 vuotiaana elämän ja onnistunut siinä?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä. Mä kerroin mun avomiehelle 23 v, että haluan vauvan ja naimisiin. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä , vauva syntyi seuraavana vuonna. Tiedostin myös 19-vuotiaana haluavani korkeakoulututkinnon ja niitä teinkin seuraavan 10 v aikana kaksi. Lapsia syntyi kolme lisää 15 v aikana. Ei tullu mieleenkään, että bilettely olisi ollut päätehtävä enää 23 ikävuoden jälkeen. Palkkatöitä oon tehny vähemmän kuin moni muu, mutta mitä väliä, nyt niitä ehtii seuraavat 20 v tehdä vielä ihan sielunsa kyllyydestä. Rahaa olen pistänyt poikimaan sijoitusajatuksella jo pidempään.
Mitä kun teini lähtien aina kun on miehistä ollut kiinnostunut niin on saanut pakit? Nyt ikä 40 ja edelleenkin aina yksipuolista.
Tuntuu aivan mahdottomalta saada miestä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi odotit nuorena juhlineille ja täysillä eläneille kavereillesi ja tutuillesi jotain rangaistusta ja itsellesi jotain palkintoa siitä että olet jättänyt elämää elämättä?
Nuorena kuuluu juhlia ja sekoilla, jotta sitten vanhempana jaksaa keskittyä uraan ja perheeseen. Ja ei sitä hyvää puolisoakaan löydä jos ei etsi ja vähän kokeile.
Toisaalta voi sen elämän aloittaa vielä 40-vuotiaana tai vanhempanakin. Ja monet saa myöhään vielä lapsiakin. Tai hankkii lapsen vaikka ei olisi isääkään tiedossa.
Mitä jos ei halua kokeilla ja sekoilla. Oma sukulainen kokeili ja sekoili itselleen mielenterveysongelmat päihteiden väärinkäytöstä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa löytää sitä kumppania tai elää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä. Mä kerroin mun avomiehelle 23 v, että haluan vauvan ja naimisiin. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä , vauva syntyi seuraavana vuonna. Tiedostin myös 19-vuotiaana haluavani korkeakoulututkinnon ja niitä teinkin seuraavan 10 v aikana kaksi. Lapsia syntyi kolme lisää 15 v aikana. Ei tullu mieleenkään, että bilettely olisi ollut päätehtävä enää 23 ikävuoden jälkeen. Palkkatöitä oon tehny vähemmän kuin moni muu, mutta mitä väliä, nyt niitä ehtii seuraavat 20 v tehdä vielä ihan sielunsa kyllyydestä. Rahaa olen pistänyt poikimaan sijoitusajatuksella jo pidempään.
Mitä kun teini lähtien aina kun on miehistä ollut kiinnostunut niin on saanut pakit? Nyt ikä 40 ja edelleenkin aina yksipuolista.
Tuntuu aivan mahdottomalta saada miestä yhtään mihinkään.
Lienee ulkonäkökysymys. Actionia riittää ainakin siinä 15-30 välillä näteillä naisilla, vaikka olisivat kuinka tyhjäpäitä.
Minulla sama paitsi etten edes elänyt nuoruuttani ja se vaihe meni kuin ohi ja ei ole omakaan kouluttautuminen edennyt. Näin pieleen on mennyt ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa koulutuksen, miehen ja lapsia, niiden eteen pitää tehdä töitä. Mä kerroin mun avomiehelle 23 v, että haluan vauvan ja naimisiin. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä , vauva syntyi seuraavana vuonna. Tiedostin myös 19-vuotiaana haluavani korkeakoulututkinnon ja niitä teinkin seuraavan 10 v aikana kaksi. Lapsia syntyi kolme lisää 15 v aikana. Ei tullu mieleenkään, että bilettely olisi ollut päätehtävä enää 23 ikävuoden jälkeen. Palkkatöitä oon tehny vähemmän kuin moni muu, mutta mitä väliä, nyt niitä ehtii seuraavat 20 v tehdä vielä ihan sielunsa kyllyydestä. Rahaa olen pistänyt poikimaan sijoitusajatuksella jo pidempään.
Mitä kun teini lähtien aina kun on miehistä ollut kiinnostunut niin on saanut pakit? Nyt ikä 40 ja edelleenkin aina yksipuolista.
Tuntuu aivan mahdottomalta saada miestä yhtään mihinkään.
Lienee ulkonäkökysymys. Actionia riittää ainakin siinä 15-30 välillä näteillä naisilla, vaikka olisivat kuinka tyhjäpäitä.
Riittää pitkälle sen jälkeenkin. Väittäisin että vasta noin neljänkympin kohdalla alkaa näteillä naisilla se action (eli miesten huomio) vähenemään. Totta kai poikkeuksiakin on, kommentoin isossa kuvassa.
Eikä kannata verrata omaa elämäänsä siihen, että joillakin näyttää menevän ulkoisesti paremmin. Ap, ota mieluummin motoksi, että voisi mennä huonomminkin, kuten suurella osalla maapallon väestöä meneekin, ja kun asioita hieman suhteuttaa, niin voi löytää paljonkin aihetta kiitollisuuteen. Toisilla sinua nuoremmilla on elämä päättynyt esim. syöpään, tai joku on hengissä, mutta on joku vakava parantumaton sairaus, eli jos itse olet terve nelikymppinen Suomessa, voit todeta että ei sinulla itse asiassa hullummin mene. Nelikymppinen ei ole myöskään vanha esim. vaihtamaan alaa.
-Sinua reilusti vanhempi