Anoppi osoitti mieltään

Anoppi kutsui meidät ja mieheni sisaren perheineen tupaantuliaslounaalle uuteen kotiinsa. Lastenlapsille oli katettu keittiöön oma pöytä, olohuoneeseen aikuisille. 

- Käykää pöytään, olkaa hyvä! kuului kutsu ja samassa minulle "Et viitsisi hakea takakuistilta vichyä?" Kun palasin pullojen kanssa olohuoneeseen, kaikki istuvat paikoillaan ja yhtään tyhjää tuolia ei ollut pöydän ääressä, kattauksesta puhumattakaan.  Siinä mieheni lähisuku ojenteli vateja toisilleen ja nautti perhepäivällistä hilpeästi keskustellen.

Seisoin vähän aikaa hämilläni, kukaan ei huomannutkaan, että yksi puuttui. Hipsin vähin äänin keittiöön, jossa lapset vetelivät nakkeja, lihapullia ja ranskalaisia. Niitä näytti olevan yllin kyllin, joten otin lautasen kaapista ja istahdin keittiöjakkaralle aterioimaan ja oli ihan rattoisaa kuunnella lasten juttuja.  Syötyäni tilasin vai vihkaa uberin ja lähdin sanomatta sanaakaan kenellekään.

Mies nosti metakan kun palasi lasten kanssa kotiin, että olipa epäkohteliasta häipyä noin vaan. Hän ei nähnyt mitään kummallista siinä, että pöydästä puuttui yksi paikka, kun eihän siihen enempää mahdu. Olisin ihan hyvin voinut hakea ruokaa olohuoneesta ja syödä keittiössä.

No niin arvon palstalaiset: minäkö se olin pahis tällä lounaalla vai anoppi epäkohtelias kun ei järjestänyt lisätilaa pöytään?