Onko täällä muita jotka eivät rakasta puolisoaan...
...mutta olosuhteiden pakosta on toisen kanssa. Ei ole riitelyä mutta ei ilman läheisyyttäkään. On talo, lapset, työpaikka jne.
Kommentit (38)
Kyllä vain. Itsekeskeinen paskahan tuo on täysin.
Taitaa tuo koskea kaikkia suominaisia...
Suomalaista naista kiihottaa raha, ei muu
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuo koskea kaikkia suominaisia...
Naisvihassa oletat, että ap on nainen.
On! Just tässä mietin että olisi ihanaa vaan erota. Raivoistuttaa koko mies.
Saattaa toki oli myös(esi)vaihdevuosioireita. Lisäksi olen miettinyt että äitinäkin jaksaisin paremmin vuoroviikkovanhempana. Harmillisesti menin vaan just vaihtamaan työpaikkaa ja se tuntuu ihan paskalta ja koeaika vielä käynnissä.
En ikinä, ikinä olisi minkäänlaisessa tunteettomassa liitossa. Mikä järki??
N40
No joo. Ei tässä enää ole tarvetta mitään rakkautta kokeakaan ja mies on ihan hyvä ihmisenä (nykyään), joten yhdessä vaan ollaan ilman rakkautta ja läheisyyttä. Tullaan kuitenkin toimeen keskenämme ja joskus jutellaankin jostakin tyhjänpäiväisestä asiasta.
Mitkään olosuhteet ei pakota uhraamaan elämäänsä.
T. 2krt pitkästä liitosta lähtenyt. Nyt 55v, sinkku ja vihdoin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaista naista kiihottaa raha, ei muu
Olen elävä esimerkki, ettei väite pidä paikkaansa. Lopeta suolen sisällön viljely, vai tollako sä selität itsellesi kelpaamattomuutesi?
Joo olen. En haluaisi olla lapsista erossa puolta ajasta, joten mennään tällä sinänsä ihan kohteliaalla liitolla toistaiseksi. Mieskin vaikuttaa täysin luovuttaneelta. En erityisesti haaveile sinkkuelämästä tai uusista kumppaneista, joten tämä sopii ihan ok. Yksin asuminen voisi kyllä olla ihanaa sitten joskus.
Olisin voinut helposti jäädä pitkään (27v), mutta pystyyn kuolleeseen liittoon. Päätin kuitenkin lähteä ja nyt en kadu muuta, kuin että olisi pitänyt lähteä jo 10 vuotta aiemmin. Lasten takia sinnittelin liian pitkään. Nyt, sinkkuna, olen onnellisempi kuin koskaan ja tiedän, ettei parisuhde voi tarjota mitään, mitä ilman en pärjäisi.
Mieheni on kiltti, mukava ja supertavallinen mies mutta jokin puuttuu. Tulemme hyvin toimeen mutta arki on niiiiin tavallista. Moni pitää tavallista arkea täydellisenä mutta joskus havahdun tässä arjessa että multa on moni asia jäänyt kokematta. Nuoruus minulla oli rajoittunutta enkä käynyt oikein missään, en seurustellut poikien kanssa ym. elin eristyksissä kotona.
Tällainen elämä mitä nyt elän ei ole oikeaa elämää. Seksi on tavallista rynkytystä ilman esileikkiä. En saa sitä mitä haluan. Mies tuntuu emotionaalisesti etäiseltä ja epäromanttiselta. Itse olen ihan päinvastainen. Kaipaan spontaania intohimoa, toimintaa... ap
Oletko niin varma että olet itsekään miehellesi intohimoinen, spontaani ja positiivinen asia arjessa? Juuri sanoit, ettet edes rakasta häntä. Sinä saat mitä tilaat. Säälin teitä molempia.
Moni rahanahne nainen on.
Mikä siinä on, että rahan kuppaaminen menee jopa oman hyvinvoinnin ohi?
Suurin osa nykyjunteista, faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuo koskea kaikkia suominaisia...
Kannataa rakasta itseään, juntit, siihen ette kykene.
Haha, naiset on 150 kg ja miehet 170 kg, netistä löytyy kaikkea hyvää. Siinäpä valmius hyvälle suhteelle :D
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ap on sinkku.
En ole.... naimisissa olen. Ap
On