Mitä sanoa parille sukulaiselle, jotka aina ihmettelevät ja paheksuvat vilkkaan lapseni käytöstä
Kyseessä pari 5-6-ymppistä rouvaa, jotka aina sukujuhlissa alkavat ääneen ihmetellä 7-vuotiaan poikani käytöstä. Pojalla on diagnosoitu ADHD ja autismikirjon piirteet, jotka vaikuttavat hänen käytökseensä, mutta tätä (lapsen terveys tietoja) en noille omasta mielestäni huonokäytöksisille rouville halua tuoda tietoon, kertokoon lapsi itse aikuisena, jos haluaa. En kuitenkaan jaksaisi kuulla tuota ihmettelyä ja turhia neuvoja enää, miten ne saisi loppumaan?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ADHD näkyy ilman että kertookaan. Outoa hävetä diagnoosia, teet karhunpalveluksen lapsellesi häpeämällä häntä, vaikka kaikki kuitenkin näkevät, mikä meininki.
Ei kyse ole häpeästä. Jos nuo moukat tietäisivät, että kyseessä on ADHD ja mitä siihen liittyy, eivät puhuisi noin ilkeästi lapsesta. Ei ole minun tehtäväni jakaa lapsen terveystietoja ihmisille, joita hän tulee mahdollisesti tapaamaan vielä aikuisena, koska ei hän välttämättä silloin haluaisi kenelle tahansa asiasta kertoa, ja sitten äiti olisikin jo kertonut.
Miksi me joilla oli ADHD jo viime vuosituhannella osattiin käyttäytyä ? Nyt ei odoteta minkäänlaisia tapoja lapsilta
Jos ajatellaan vaikka 90-lukua niin oliko se siihen aikaan edes yleistä tietoa että mikä on ADHD? Ei todennäköisesti edes osattu odottaa sen identiteetin omaavalta ihmiseltä mitään tietynlaista käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ADHD näkyy ilman että kertookaan. Outoa hävetä diagnoosia, teet karhunpalveluksen lapsellesi häpeämällä häntä, vaikka kaikki kuitenkin näkevät, mikä meininki.
Ei kyse ole häpeästä. Jos nuo moukat tietäisivät, että kyseessä on ADHD ja mitä siihen liittyy, eivät puhuisi noin ilkeästi lapsesta. Ei ole minun tehtäväni jakaa lapsen terveystietoja ihmisille, joita hän tulee mahdollisesti tapaamaan vielä aikuisena, koska ei hän välttämättä silloin haluaisi kenelle tahansa asiasta kertoa, ja sitten äiti olisikin jo kertonut.
Täh? Et parempi antaa toisten vain puhua ilkeästi, kuin selittää syitä? Juu tätä "logiikkaa" en tajua.
Kai suurimmalla osalla on sen verran älliä ja tietoutta että adhd:n tunnistaa kertomattakin. Itse työssäni todellakin huomaan, ja aina ihmetyttää kulissivanhemmat, jotka esittävät että lapsensa on täysin neuronormaali.
Boomerit eivät ole tottuneet siihen, että myös neurovähemmistöillä on ihmisoikeudet. Normoilla ei ole mitään oikeutta tulla normosplainaamaan nepsyille.
Valehtelu ei ole ihmisoikeus. ADHD:ssa ei ole mitään hävettävää, sen peittely-yrityksissä on, tai pikemminkin säälittävää.
Olkaa ylpeitä lapsistanne, diagnoosilla tai ilman <3
Kyllä olen vallan ylpeä lapsestani, mutta edelleenkään hänen terveystietonsa eivät kuulu kenellekään, jolle hän ei itse halua niitä kertoa.
Eivät kuulu niin mutta ne näkyvät. Mutta itsehän sinä päätät salaa/tai kerrot totuuden. Ja luulen että kyselyt ja jeesustelut loppuvat kun oikea asia on tullut julki.
"Perinyt ADHD:n isältään ja isän sivulta"
Mitäpä tuosta häpeilemään ja turhaan salaamaan
Olet YLPEÄ? Mistä? Kerro tarkemmin miksi valitsi ylpeyden ja mitä sillä tarkoitat? Lapsesi käyttäytyy huonosti ja sä olet ylpeä? Sen vielä ymmärrän, että et voi aina vaikuttaa, mutta tuolla itse kannustat lastasi.
Kerro myös miksi sinun lapsi saa käyttäytyä huonosti, mutta muut ei? Tiedätkö näiden henkilöiden diagnoosit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää varmaan on se taakka mitä erityislapsen vanhemmat kantaa. Lapseni käyttää pyörätuolia ja aina pitäisi olla ventovieraille ihmisille selittämässä miksi ja mikä ja millä tavalla. Luin somesta neuvon, että kannattaa vastata ihmettelijöille mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: lapseni jalka jäi avaruusaluksen alle. Lapseni loukkaantui julmassa valashyökkäyksessä pudottuaan purjeveneestä. Lapseni taisteli supermiestä vastaan, sai vähän vammoja mutta voitti.
? Mä saattaisin tehdä lasun, kun apua tarvitsevan lapsen äiti/ isä meni psykoosiin. Ei siis kovin hyvä neuvo.
Tee vaan. Siinä sitten estät avun saamisen sellaiselta lapselta, joka oikeasti sitä tarvitsee ja jokainen minuutti on tärkeä.
Sä ja sun ego, mikä huikea kombo! Anna kun arvaan, röökiä palaa ja sulla on "Vtun päivänsäde"-pipo?
Siis mitä? Jos vieras vanhempi alkaisi tosissaan selittämään avaruusolennoista, niin sinullako ei huoli heräisi? Mistä voisin päätellä, että tämä lapsi ei oikeasti tarvitse apua?
Tuttujen kanssa läppä lentää, mut muuten tuollainen vitsailu on vähän riski.
No toki, jos ihmisen älykkyyosamäärä on kaksinumeroinen, hän ei ymmärrä sarkasmia. Tähän asti kaikki ovat ymmärtäneet olleensa massiivisia idiootteja uteluidensa kanssa ja ovat selvästi osanneet hävetä toimintaansa. Mut sä oot sit se yksi joka jää suu auki ihmettelemään ja pohtimaan avaruusolioiden olemassaoloa. Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ADHD näkyy ilman että kertookaan. Outoa hävetä diagnoosia, teet karhunpalveluksen lapsellesi häpeämällä häntä, vaikka kaikki kuitenkin näkevät, mikä meininki.
Ei kyse ole häpeästä. Jos nuo moukat tietäisivät, että kyseessä on ADHD ja mitä siihen liittyy, eivät puhuisi noin ilkeästi lapsesta. Ei ole minun tehtäväni jakaa lapsen terveystietoja ihmisille, joita hän tulee mahdollisesti tapaamaan vielä aikuisena, koska ei hän välttämättä silloin haluaisi kenelle tahansa asiasta kertoa, ja sitten äiti olisikin jo kertonut.
Täh? Et parempi antaa toisten vain puhua ilkeästi, kuin selittää syitä? Juu tätä "logiikkaa" en tajua.
Kai suurimmalla osalla on sen verran älliä ja tietoutta että adhd:n tunnistaa kertomattakin. Itse työssäni todellakin huomaan, ja aina ihmetyttää kulissivanhemmat, jotka esittävät että lapsensa on täysin neuronormaali.
Jos he kerran näkevät, että lapsella on ADHD, niin miksi sitten kyselevät? En halua kertoa ADHD:sta siksikään, koska se antaisi moukille vaan lisää köyttä ilkeilyyn. Se ei yksinkertaisesti kuulu heille. Jokin muu keino täytyy löytyä tuollaisen huonon käytöksen loppumiseksi kuin "uhrin" terveystietojen jakaminen.
Eiköhän paras lääke ole KYLMÄ TOTUUS vai häpeätkö niin paljon ettet voi sitä kertoa.
Kerro, että kyseessä on geeniperimä, joka on löytynyt juuri niiden rouvien edustamasta sukuhaarasta. Vanhemmiten johtaa muistamattomuuteen oman ja omien lasten käyttäytymisestä lapsina. Ei siinä mitään häpeämistä kenelläkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Ennen villit kakarat piiskattiin rauhallisiksi.
Kumpikohan on lapselle loppuviimein haitallisempaa: se, että hänet piiskataan rauhalliseksi vai se, että hänet huumataan rauhalliseksi. Ensin mainittu näistä oli käytössä tuhansia vuosia. Viimeksi mainittu on 2010-luvun keksintöä.
Et vie sitä sietämätöntä ipanaasi mihinkään ennenkuin edes alkeelliset käytöstavat ovat hallussa.
Yksinkertaista
Vierailija kirjoitti:
Joka viides kouluikäinen lapsi on ADHD-diagnosoitu. Siitä huolimatta moni ei ota diagnoosia vakavasti vaan ajattelee, että lapsen käytöstä voisi muuttaa kasvatuksen keinoin.
... mikä on todiste joko siitä, että koko ADHD:ta ei ole olemassakaan, vaan yhteiskuntamme on vain vääristynyt niin, että joko lasten normaali kehitys ei ole mahdollista, tai siitä että normaali lapsuus on diagnosoitu epänormaaliksi ja lääkittäväksi tilaksi. Kumpikin vaihtoehto on karmaiseva.
T. Kolmen lapsen isä; nuorin lapsista on vilkas eikä pysy paikallaan, mutta en TODELLAKAAN lähde häntä lääkitsemään "kunnolliseksi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös 7v lapsi, jolla Adhd + autismi ja olen kyllä saattanut kertoa pojan adhd:sta jos ollaan jossain kylässä ja lapsi käyttäytyy huonosti/riehuu.. harvemmin sitä hyvin käyttäydytään. Koska silloin muut ymmärtää paremmin lapsen käytöstä eikä niin paljon ihmettele tai mieti että onpahan huonosti kasvatettu lapsi / miksi ei ole opetettu että miten käyttäydytään.
En ymmärrä tällaista. Mikseivät ne moukat osaa käyttäytyä paremmin ilman, että niille kerrotaan lapsen henkilökohtaisia tietoja? Nehän tässä on huonosti opetettuja käyttäytymään.
Sinusta on parempi, että muut ajattelevat, et oletpa huono vanhempi, kuin että kertoisit, että tästä syystä lapsellani on haasteita rauhallisuuden ja kärsivällisyyden kanssa, ja tästä syystä hän vaikkapa stimmaa aika ajoin?
Totta kai aikuistenkin tulee käyttäytyä, mutta kyllä ymmärrys lisää ymmärrystä.
Jotenkin aistin, että häpeät näitä diagnooseja, vaikkei niissä ole mitään häpeämistä. Käytös poikkeaa joka tapauksessa, selitys lisää empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen villit kakarat piiskattiin rauhallisiksi.
Kumpikohan on lapselle loppuviimein haitallisempaa: se, että hänet piiskataan rauhalliseksi vai se, että hänet huumataan rauhalliseksi. Ensin mainittu näistä oli käytössä tuhansia vuosia. Viimeksi mainittu on 2010-luvun keksintöä.
Minulla on omaan nuorimmaiseeni vähän eri taktiikka.
Asioista keskustellaan etukäteen, ja jos ei osata käyttäytyä, niin lähdetään pois. Paikan päällä ei siis uhkailla, huudeta ja kiristetä, vaan yhden kerran sanon, että tämä on ainoa ja viimeinen varoitus, ja se sana pitää.
Ei muuten tarvinnut kovinkaan montaa kertaa lähteä kivasta tapahtumasta pois, kun vilkaskin lapsi oppi, koska kannattaa keskittyä olemaan.
Ja kyllä, olen TODELLAKIN huomannut, että tämä on lähes kaikilta vilkkaan lapsen vanhemmilta aivan liikaa vaanittu. Kyllä lapsi sen tietää, että vanhemmat vain uhkailevat koska eivät itse halua lähteä tilaisuudesta pois, eivätkä tajua että parin katkaisuhoitokerran jälkeen kaikilla on paljon mukavampaa, kun säännöt ovat selkeät ja niistä pidetään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää varmaan on se taakka mitä erityislapsen vanhemmat kantaa. Lapseni käyttää pyörätuolia ja aina pitäisi olla ventovieraille ihmisille selittämässä miksi ja mikä ja millä tavalla. Luin somesta neuvon, että kannattaa vastata ihmettelijöille mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: lapseni jalka jäi avaruusaluksen alle. Lapseni loukkaantui julmassa valashyökkäyksessä pudottuaan purjeveneestä. Lapseni taisteli supermiestä vastaan, sai vähän vammoja mutta voitti.
? Mä saattaisin tehdä lasun, kun apua tarvitsevan lapsen äiti/ isä meni psykoosiin. Ei siis kovin hyvä neuvo.
Tee vaan. Siinä sitten estät avun saamisen sellaiselta lapselta, joka oikeasti sitä tarvitsee ja jokainen minuutti on tärkeä.
Sä ja sun ego, mikä huikea kombo! Anna kun arvaan, röökiä palaa ja sulla on "Vtun päivänsäde"-pipo?
Siis mitä? Jos vieras vanhempi alkaisi tosissaan selittämään avaruusolennoista, niin sinullako ei huoli heräisi? Mistä voisin päätellä, että tämä lapsi ei oikeasti tarvitse apua?
Tuttujen kanssa läppä lentää, mut muuten tuollainen vitsailu on vähän riski.
No toki, jos ihmisen älykkyyosamäärä on kaksinumeroinen, hän ei ymmärrä sarkasmia. Tähän asti kaikki ovat ymmärtäneet olleensa massiivisia idiootteja uteluidensa kanssa ja ovat selvästi osanneet hävetä toimintaansa. Mut sä oot sit se yksi joka jää suu auki ihmettelemään ja pohtimaan avaruusolioiden olemassaoloa. Tsemppiä <3
Suomalaisten ÄO:n keskiarvo on 100, eli noin puolella se on kaksinumeroinen. Sarkasmia en lähtisi viljelemään vieraiden kanssa mistään syystä, tee sinä toki toisin.
Avaruusolennot ei olisi se mitä pohtisin, vaan tosiaan sitä vanhemman mielentilaa. Silläkin saralla monella tavalla ongelmaisia vanhempia on olemassa kuten varmasti tiedät.
No, se tästä. Hyvät yöt!
Eiköhän paras lääke ole KYLMÄ TOTUUS vai häpeätkö niin paljon ettet voi sitä kertoa.