Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään muuta joka nolaa itsensä lähes joka kerta kun on ihmisten kanssa tekemisissä? Olen ihan hiton nolo ja tämä masentaa!
27.03.2026 |
En kestä enää. Olen aika hajamielinen ja keskityn mieluiten yhteen asiaan kerralla mutta mielessä pyörii kyllä paljon muutakin. Minun on joskus vaikea kuunnella vaikka yritän. Joskus kun olen väsynyt niin puhun ihan mitä sattuu ja puhe saattaa olla kaiken lisäksi vielä aika epäselvää. Jännitän vähän ihmisiä mutta yritän olla tietenkin ystävällinen. Välillä suustani tulee todella typerän kuuloisia juttuja. Oikeasti hävettää miten tyhmä välillä olen. Tiedostan oman käytökseni mutta en ymmärrä miksi olen sellainen. Tämä tuottaa jatkuvaa alemmuutta, häpeää ja jopa masennusta sekä sen että en oikein jaksa rakentaa ihmissuhteita elämässäni. Etten vain ole riittävä. Muut kyllä näkevät minussa paljon hyvää mutta kyllä minua aika yksinkertaisenakin pidetään. Itselle aika kova paikka, vaikka tiedänkin etten ole terävin tyyppi niin silti asia ahdistaa kun en vain ole rauhallinen normaali oma itseni.
Kommentit (56)
Minä olen juuri samanlainen mutta en ihan juuri ja juuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä keskityt vähän liikaa miettimään omia sanojasi ja tekemisiäsi tai pelkäät jo ennakkoon että teet jotakin pieleen? Itsellä on samaa vikaa ja siitä seuraa jännittyneisyyttä.
Mulle käy kans usein tolleen että suusta karkaa joku tyhmä tai asiaankuulumaton lause. Sit pohdin myöhemmin että mitä helkkaria taas..
Äh, ihan normaalia. Moni jännittää tuollaisia tilanteita ja hermostuneena lipsauttelee kaikkea. Ei ne muut kuitenkaan kiinnitä siihen niin paljon huomiota kuin sinä itse, eivätkä varsinkaan märehdi sitä jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta en vaan enää jaksa välittää ja se on antanut paljon itsevarmuutta, kun ei yhtään tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Ehkä sekin helpotti, kun sain virallisen varmistuksen, että olen oikeasti huomattavan älykäs, vaikka sosiaalisissa tilanteissa on vaikeaa keskittyä ja saatan unohtaa oman nimenikin. Ihmiset tuntuvat nykyään viihtyvänkin seurassani, kun olen vilpittömästi hölmö oma itseni ja osaan nauraa itselleni. Tuleehan siitä helposti muille vaivaantunut olo, kun huomaa toisen sietämättömän häpeän ja ikävät ihmiset huomaavat siinä tilaisuutensa valta-asemaan ja nöyryytykseen.
Hei, mä olen ihan samanlainen. Älä välitä, nykyään ihmiset ymmärtää paljon paremmin kaikenlaista hajamielisyyttä ja autistisia piirteitä, kun niistä on puhuttu julkisuudessa. Yritä kohdella ihmisiä tietoisen ystävällisesti ja tervehtiä hymyillen jne. Voit myös kertoa, että olet vähän hajamielinen ja puhut usein itseksesi jne. Minä olen tehnyt niin. Yleensä ihmiset pitää sellaisista ihmisistä, jotka ovat rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä esittää muuta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bridget Jones oli myös nolo. Söpöllä tavalla. Silti sillä oli kavereita ja mies joka rakasti sitä aidosti. Koska Bridget Jones oli aito ja mukava ihminen. Tunsi koki ja näytti fiiliksensä.
Nykynaiset ovat pelottavia ylivoimaisessa mä en tarvii ketään-pärjäävyydessä. Independent Woman- (ankkahuulet kutsuvan lupaavasti töröllä selfiessä) on päivän sana. Hui.
Vierailija kirjoitti:
Hei, mä olen ihan samanlainen. Älä välitä, nykyään ihmiset ymmärtää paljon paremmin kaikenlaista hajamielisyyttä ja autistisia piirteitä, kun niistä on puhuttu julkisuudessa. Yritä kohdella ihmisiä tietoisen ystävällisesti ja tervehtiä hymyillen jne. Voit myös kertoa, että olet vähän hajamielinen ja puhut usein itseksesi jne. Minä olen tehnyt niin. Yleensä ihmiset pitää sellaisista ihmisistä, jotka ovat rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä esittää muuta. Tsemppiä!
Kiitos! Vähän auttaa teidän lämminhenkiset kommentit. 🙏 Kiva kun ymmärrätte.
Onneksi ihmiset tosiaan ymmärtää nykyään paljon paremmin tällaisia. Minun pitäisi käsitellä tätä häpeää joka on voimakasta itselläni. Muut ihmiset onneksi näkevät että olen vilpitön ja aito, vaikkakin vähän outo ja hajamielinen. Yritän kuitenkin parhaani tilanteissa omana itsenäni. Joskus vain teen niin epäloogisia asioita ja puhun outoja että meinaan vajota maan alle. Huoh. Se tuntuu aina yhtä kauhealta mutta yritän kestää ja toivottavasti joskus tämä häpeä hälvenisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bridget Jones oli myös nolo. Söpöllä tavalla. Silti sillä oli kavereita ja mies joka rakasti sitä aidosti. Koska Bridget Jones oli aito ja mukava ihminen. Tunsi koki ja näytti fiiliksensä.
Nykynaiset ovat pelottavia ylivoimaisessa mä en tarvii ketään-pärjäävyydessä. Independent Woman- (ankkahuulet kutsuvan lupaavasti töröllä selfiessä) on päivän sana. Hui.
Olen tosiaankin kuin Bridget Jones sosiaalisissa suhteissa... Huh huh. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta en vaan enää jaksa välittää ja se on antanut paljon itsevarmuutta, kun ei yhtään tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Ehkä sekin helpotti, kun sain virallisen varmistuksen, että olen oikeasti huomattavan älykäs, vaikka sosiaalisissa tilanteissa on vaikeaa keskittyä ja saatan unohtaa oman nimenikin. Ihmiset tuntuvat nykyään viihtyvänkin seurassani, kun olen vilpittömästi hölmö oma itseni ja osaan nauraa itselleni. Tuleehan siitä helposti muille vaivaantunut olo, kun huomaa toisen sietämättömän häpeän ja ikävät ihmiset huomaavat siinä tilaisuutensa valta-asemaan ja nöyryytykseen.
Hienoa. Kuulostatte niin ihanilta. Tuo asenne minun täytyy ottaa itsellenikin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä ihmisten kanssa juttelemisesta kun en keksi puhuttavaa ja jos puhun niin suustani pomppii sammakoita. Olen myös huono kuuntelija eli yht' äkin ajatukseni karkaavat ja mulla ei ole mitään käsitystä mitä toinen on sanonut. Toisaalta saatan alkaa höpöttämään ihan omiani kun keskustelutilanne tuntuu epämiellyttävältä enkä pääse karkuun. Lisäksi mulla on aivan järkyttävän huono kasvomuisti eli lähikaupassakaan en tiedä ketä pitäisi tervehtiä joten hymyilen vaisusti vähän jokaiselle. Ja sitten vielä se pahin eli kun otan alkoholia, käyttäydyn kuin täysi idiootti eli nolaan itseni niin että saan vuosia hävetä. Parempi olisi olla ilman ihmiskontakteja ja ottaa kuppia vain kotisohvalla 🥺
Olin nuorempana samanlainen. Kasvoin uskonnollisessa perheessä, jossa kaikki kivat asiat oli kiellettyä kuten hengailu keskustassa, disco, musiikki, tv ja moni muu asia. Jäin monessa asiassa ulkopuoliseksi ja tuo ulkopuolisuus vaikutti minuun ja käytökseeni voimakkaasti.
Minun oli vaikea saada ystäviä, koska ei ollut oikein mitään yhteisiä jaettavia asioita. Minua kyllä kiinnosti musiikki ja moni minulta kielletty asia. Jäin tahtomattani ulkopuolelle eikä minua edes kutsuttu mihinkään kun en kuitenkaan olisi saanut lähteä.
Nuorena erosin tuosta uskosta ja halusin kokea niitä asioita jotka minulta oli kielletty. Minun piti esittää, että esimerkiksi elokuviin meno ei olisi ollut ensimmäinen kertani, tai festareille osallistuminen. En kehdannut myöntää sivistymättömyyttäni, koska pelkäsin että minut hylätään tai minulle nauretaan.
Tämä identifioi minua pitkälle aikuisuuteen ja koin etten osannut olla ihmisten seurassa luontevasti- aina piti esittåä jotain roolia. Vasta kolmenkympin jälkeen aloin luottaa itseeni ja ensimmäistä kertaa aloin ihmisten seurassa olla luonteva.
Sanoisin, että älä murehdi etukäteen- puhu jollekin ja mieti mikä sinua jännittää? Oikeasti kukaan ei spekuloi kenenkään suusta tulleita sammakoita niin paljoa kuin ihminen itse.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tutulta kuulostaa. Nolaan aina itseni muiden seurassa, en ole mikään fiksu ja puheeni on takeltelevaa ja epävarmaa johtuen sosiaalisesta fobiasta. Esim töissä tuntuu että kaikki on niin supersosiaalisia ja älykkäitä ja hyviä verkostoitumaan ja entäs minä, tällainen tyhmä ja epäsosiaalinen. Suorastaan ihme, että olen saanut pitää työpaikkani vaikka monet yt:t jo läpikäynyt.
Ongelmasi on enemmänkin ylikorostunut itsekritiikki ja erilaiset itseen liittyvät ajatusvääristymät, ei niinkään se, mitä oikeasti sanot tai teet. Lopeta jatkuva itseesi keskittyminen, tuokin on vissiin jokin narsismin muoto. Eivät muut ihmiset ole niin kiinnostuneita virheistäsi. Ehkä sinua pidetään vähän hajamielisenä töksäyttelijänä, mutta mitä sitten. Meitä on täällä moneen junaan, kuten sanonta kuuluu.
Mä olen vaativassa työssä jossa tapaan paljon uusiakin ihmisiä. Heidän kanssaan mulla ei ole mitään vaikeutta tai hankaluutta keskustella kun olen työroolissani. Minua usein kiitelläänkin kuinka ystävällinen ja kaikkien kanssa hyvin toimeentuleva olen, sanavalmis ja fiksu, mutta mielessäni ajattelen, että tietäisittepä vain totuuden. Vapaalla olen porukan hiljaisin ellei sitten höpötysvaihde iske päälle ja taas sammakot lähtevät pomppimaan. Olen varmaankin introvertti kun en osaa olla ihmisten seurassa luonnollinen, paitsi töissä, eikä minulla ole yhtään todella hyvää ystävää. Edes työkaverit eivät ole tulleet läheisiksi. Olen nro. 13 kirjoittaja 😳
Yritäpä miettiä, miten monta jonkun toisen ihmisen "noloa" tekoa muistat. Esimerkiksi itse on nyt äkkiseltään muista yhtäkään, vaikka tiedän toki, että joskus olen ajatellut jostakin, että olipa vähän hömelöä. Mutta eivät nämä muille ihmisille yleensä mieleen jää, ellei kyse ole jostain loukkaavasta asiasta. Todella surullista, että joku kuluttaa elämänsä tämmöisten miettimiseen.
Mitäs jos keskittyisit niihin muihin ihmisiin itsesi sijasta? Kyttäät neuroottisesti itseäsi ja mietit vain omia sanojasi ja tekemisiäsi.
Koita edes vähän tsempata. Kuulostat aika luuserilta.