Voiko kaunis nuori nainen haluta elää ilman sosiaalista elämää älyllishenkisiin asioihin keskittyen?
Hei!!
Olen pohdiskellut, että voiko kaunis nuori nainen haluta elää koko elämänsä täysin ilman seksiä tai romanttisia suhteita, ilman merkittävää sosiaalista elämää korkeintaan paria tuttua silloin tällöin nähden, ja elää keskittyen pääasiassa henkiseen elämään (life of the mind) perehtyen sen mestariteoksiin tieteen, filosofian ja taiteen aloilta.
Ajatuksen seksistä hän voi kokea inhottavana tai ainakin vaivaannuttavana, vaikka miehet sitä häneltä hänen kauneutensa takia haluaisivatkin, kadullakin tuijottaen. Romanttinen suhde olisi hänelle ajallisesti ja tunteellisesti liian kuluttava, varsinkin siinä kauhistuttavassa tilanteessa, jossa hänen täytyisi jättää joku, jos suhde ei vain yksinkertaisesti toimisi. Aina ilman suhdetta eläen ei tarvitse tätäkään koskaan miettiä.
Hän siis keskittyy henkiseen elämään esimerkiksi lukien korkeatasoista kirjallisuutta kaunokirjallisuuden, tieteen ja filosofian aloilta. Mestariteoksia hän voi jahdata myös esimerkiksi musiikin ja elokuvan aloilta, mm. tällaisia ovat Kuutamosonaatti ja Kellopeliappelsiini. Ehkä pc- / konsolipelitkään eivät ole poissuljettuja, sillä niihin usein liitetystä lapsellisuuden leimasta huolimatta niissäkin on mestariteoksia joiden tarinan dramaattinen iskevyys vetää vertoja parhaille kirjallisuuden tai elokuvan mestariteoksille, useiden mielestä esimerkiksi Final Fantasy 7 on tällainen.
Erakko, loner, outsider, Lasihelmipelin pelaaja.
Onko tällaisia kauniita nuoria naisia olemassa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Ei vaan kauniille sitä seuraa tyrkytetään joten vaatii aktiivisia toimenpiteitä saada olla yksin.
Ei kyllä Suomessa tällaista ole. Toki häiriköt lähestyy, mutta mukavat miehet ei yleensä uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainittu Lasihelmipeli tulee Hermann Hessen romaanista.
Hermann Hesse, tuo yleensä nuoruuteen liitetyn henkisen etsinnän ja eksistentiaalisen kriisin kulttikirjailija. Nobel -kirjailija, jota jotkut pilkkaavat pelkäksi nuortenkirjailijaksi.
Pilkka on osin tottakin. Hessellä voi olla paljon sanottavaa henkisestä etsinnästä ja eksistentiaalisesta kriisistä, mutta ei ehkä mitään kovin rakentavaa sanottavaa.
Henkisessä kriisissä hoipertelevan kannattaa lukea, jos haluaa vielä suurempaan henkiseen kriisiin.
En silti suosittele, mutta omalla vastuulla.
Kyllä sitä Hesseä nuorena lukee. En sitä enää näin vanhana jaksa lukea.
Mä luin masentuneena teininä aikoinaan lähes pelkkiä klassikoita. En paljon muuta tehnytkään.
Paras ehkä on, että ei lue Hermann Hesseä nuorenakaan.
Henkisesti tasapainoiselle ja elämässään suunnan löytäneelle ihmiselle Hesse ei iske, olipa lukija nuori tai vanha. Monet jopa inhoavat hänen töitään kutsuen niitä esimerkiksi katkeraksi tilitykseksi, kuten eräs suhteellisen nuori henkilö aikanaan sanoi.
Käsittääkseni moni kertoo saaneensa niiden lukemisesta sieluunsa pysyväisluonteisen vahingon. Ja sanon tämän TOSISSANI, joten kannattaa olla tarkkana, ryhtyykö lukemaan lainkaan.
Edgar Allan Poe,
on kanssa toinen kirjailija, jonka tekstit voivat järkyttää ja iskeä syvälle tunteisiin.
En kuitenkaan usko, että käytännössä kukaan voi saada Poen tekstien lukemisesta pysyvää vahinkoa, toisin on Hessen kohdalla.
Kellopeliappelsiinia pidetään yleensä mestariteoksena, mutta joku täällä ihan perustellusti kutsui sitä inhokkielokuvakseen.
Voihan se tuntuakin offensiiviselta, varsinkin naisten mielestä. Esittäähän se pahoinpitelevän, raiskaavan ja murhaavan Alexin pohjimmiltaan sankarina, joka joutuu yhteiskunnan epämääräisten pakkotoimien kohteeksi.
Kyllä se silti kannattaa jokaisen katsoa.
Minusta kysymyksen outous oli nuoruuden ja varsinkin kauneuden painotuksessa. Jos ylipäänsä joku haluaa elää noin, ei siihen ulkonäkö vaikuta. Rumalla kun tuppaa olemaan ihan samat tarpeet ja himot kuin kauniillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Ei vaan kauniille sitä seuraa tyrkytetään joten vaatii aktiivisia toimenpiteitä saada olla yksin.
Ei kyllä Suomessa tällaista ole. Toki häiriköt lähestyy, mutta mukavat miehet ei yleensä uskalla.
Tämä.
Ulkopuolisen (Outsider) silmissä rakkauskin näyttää todella kauniilta, koska ulkopuolelta katsottuna siitä voi säilyttää idealisoidun kuvan.
Tämän tosiasian jälkeen voi vaikka katsoa The Weeknd:n Save Your Tears -kappaleen. No, se on sellainen katkeransuloinen kappale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Eihän tuossa ole kyse uhrautumisesta vaan mielenkiintoisen elämän elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Eihän tuossa ole kyse uhrautumisesta vaan mielenkiintoisen elämän elämisestä.
Niin?
Mitä pahaa tällaisen kysymisessä on?
Tuollaisen elämän elävä hän elää mielenkiintoisen elämän, olipa mies tai nainen. Mestariteosten jahtaaminen on mieltä ylentävää.
Vierailija kirjoitti:
Elän jokseenkin tuollaista elämää, mutta olen huomannut, että totaalinen eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja, joten pyrin sosiaaliseenkin elämään, vaikka se ei niin houkkutelevalta aina tunnu.
Niin totta, että heikentää älyllisiä toimintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Ristiriita kauniin, mutta itsenäisen tai jopa eristäytyvän naisen suhteen on tämän haluttomuus sopeutua rooliin elää elämää muiden tarpeiden mukaan. Tämä aiheuttanee tunneristiriitaa ihmisessä jolla on huono kyky mentalisaatioon, eli omien ja muiden tunteiden tunnistamiseen ja erottamiseen. Kauneus on katsojan silmässä, katsoja haluaa jotain, katsoja määrittelee kaikkien arvot ja tavoitteet, kauniin tulee haluta olla katsojien seurassa. Hän on saanut jotain jonkun mielestä tavoiteltavaa (etua?) ja hänen on otettava solidaarisuuden nimissä muiden toiveet huomioon.
Sinänsä kysymys on yhtä älytön kuin kysyä, ovatko ihmiset erilaisia lukemattomien eri kombinaatioin? Tietenkin.
Mielenkiintoisia huomioita.
Nuorelle älykkäälle ja kauniille naiselle voi olla vastenmielistä havaita, että häntä halutaan jatkuvasti ulkonaisten seikkojen takia - kuinka suuri merkitys hänen ulkonäöllään on.
Suikoden 2 on myös mestariteos.
Maineensa 30 vuotta säilyttänyt alunperin alkuperäisen Playstationin japanilainen roolipeli, joka tuo sodan tragedian hyvin voimakkain tuntein esiin kaikessa kauheudessaan, ja siksi se on niin arvostettu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ulkonäkö määrää persoonaa.
Kyllä niillä jokin yhteys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainittu Lasihelmipeli tulee Hermann Hessen romaanista.
Hermann Hesse, tuo yleensä nuoruuteen liitetyn henkisen etsinnän ja eksistentiaalisen kriisin kulttikirjailija. Nobel -kirjailija, jota jotkut pilkkaavat pelkäksi nuortenkirjailijaksi.
Pilkka on osin tottakin. Hessellä voi olla paljon sanottavaa henkisestä etsinnästä ja eksistentiaalisesta kriisistä, mutta ei ehkä mitään kovin rakentavaa sanottavaa.
Henkisessä kriisissä hoipertelevan kannattaa lukea, jos haluaa vielä suurempaan henkiseen kriisiin.
En silti suosittele, mutta omalla vastuulla.
Kyllä sitä Hesseä nuorena lukee. En sitä enää näin vanhana jaksa lukea.
Mä luin masentuneena teininä aikoinaan lähes pelkkiä klassikoita. En paljon muuta tehnytkään.
Avauksessa kuvattu oletettu älyllishenkistä elämää elävä nuori nainen on mikälie naispuolinen arosusi.
Arosusi.
mutta tuskinpa koko elämää.. Kyllä minäkin aloin jossain vaiheessa kaipaa parisuhdetta. Olen aika romanttinen kuitenkin. Mutta nuorena olin nätti sekä erakko. Tuntui et eristäydyin täysin muista nuorista kun todeettiin estynyt persoona. Mutta nykyään olen parisuhteessa. Mutta ei koskaan mitään irtosuhteita ollut ennen tätä..
Minä olin nuorena juuri tuollainen. Tietysti nuo mainitut elokuvamieltymykset olivat läpällä heitettyjä, en ole tuollaisista innostunut. Mutta teini-iästä noin 27-vuotiaaksi elin juuri kuvatun kaltaista elämää. En voinut kuvitellakaan seurustelevani, kiinnostuneita kyllä oli paljonkin mutta ajatus oli minulle vieras. Kuitenkin tuolloin 27-vuotiaana muutettuani asuinpaikkaa tunsin olevani valmis seurustelemaan, niin tapahtuikin ja olin avoliitossakin pariin otteeseen. Se ei kuitenkaan sopinut luonteelleni, kaipuuni yksinäisyyteen ja hiljaiseen tasapainoon oli voimakkaampi. Työurani valikoitui sellaiseksi, että sosiaalinen puoli korostuu, mutta vapaa-aikani on pitkälti samanlaista kuin nuorena. Silloin olen täysin oma itseni.
Ei vaan kauniille sitä seuraa tyrkytetään joten vaatii aktiivisia toimenpiteitä saada olla yksin.