Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaunis nuori nainen haluta elää ilman sosiaalista elämää älyllishenkisiin asioihin keskittyen?
26.03.2026 |
Hei!!
Olen pohdiskellut, että voiko kaunis nuori nainen haluta elää koko elämänsä täysin ilman seksiä tai romanttisia suhteita, ilman merkittävää sosiaalista elämää korkeintaan paria tuttua silloin tällöin nähden, ja elää keskittyen pääasiassa henkiseen elämään (life of the mind) perehtyen sen mestariteoksiin tieteen, filosofian ja taiteen aloilta.
Ajatuksen seksistä hän voi kokea inhottavana tai ainakin vaivaannuttavana, vaikka miehet sitä häneltä hänen kauneutensa takia haluaisivatkin, kadullakin tuijottaen. Romanttinen suhde olisi hänelle ajallisesti ja tunteellisesti liian kuluttava, varsinkin siinä kauhistuttavassa tilanteessa, jossa hänen täytyisi jättää joku, jos suhde ei vain yksinkertaisesti toimisi. Aina ilman suhdetta eläen ei tarvitse tätäkään koskaan miettiä.
Hän siis keskittyy henkiseen elämään esimerkiksi lukien korkeatasoista kirjallisuutta kaunokirjallisuuden, tieteen ja filosofian aloilta. Mestariteoksia hän voi jahdata myös esimerkiksi musiikin ja elokuvan aloilta, mm. tällaisia ovat Kuutamosonaatti ja Kellopeliappelsiini. Ehkä pc- / konsolipelitkään eivät ole poissuljettuja, sillä niihin usein liitetystä lapsellisuuden leimasta huolimatta niissäkin on mestariteoksia joiden tarinan dramaattinen iskevyys vetää vertoja parhaille kirjallisuuden tai elokuvan mestariteoksille, useiden mielestä esimerkiksi Final Fantasy 7 on tällainen.
Erakko, loner, outsider, Lasihelmipelin pelaaja.
Onko tällaisia kauniita nuoria naisia olemassa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Olin täsmälleen tuollainen nuorena. Olin hyvännäköinen, yksinviihtyvä luonne jolla oli muutama läheinen naispuolinen kaveri. Toiset heistä kävivät joskus baarissa, minua ei sellainen kiinnostanut. Luin maailmankirjallisuutta, minua kiinnosti psykologia, filosofia, henkinen kehitys. Klassinen ja nykyaikainen musiikki kiinnostivat yhtälailla. Luonto oli minulle tärkeä. Sain miehiltä huomiota, en halunnut ketään lähelleni. Joskus se imarteli, mutta yleensä kiusaannutti ja sai suuttumaan. En koskaan haaveillut parisuhteesta, tiesin jo varhain, ettei sellainen ole minua varten. Tärkeintä minulle on aina ollut vapaus, täydellinen riippumattomuus toisista ihmisistä. Lapsuudenkotini oli harmoninen ja rakastava, sain vanhemmiltani hyvän mallin toimivalle parisuhteelle, mutta tiedostin oman luonteeni torjuvan sellaisen läheisyyden mahdollisuuden. Olin kuitenkin seksuaalinen, tapailin satunnaisesti joitakin varattuja miehiä saadakseni kokemuksia ilman sitoutumista. Seurustelun ajatteleminenkin oli poissuljettu. Olin 27- vuotias kun tunsin ensimmäistä kertaa halua hankkia poikaystävä, sen jälkeen minulla oli pari pitkäaikaista suhdetta jotka kaatuivat mahdottomuuteensa. Haluni olla yksin voitti läheisyydenkaipuun. En koskaan suostunut asumaan kenenkään kanssa. Olen äärimmäisen introvertti, työn ulkopuolella en kaipaa seuraelämää vaan minun on saatava olla yksin.
Aloituksessa sanottiin: keskittyy henkiseen elämään. Seksi ja varsinkin varattujen kanssa harrastettuna kumoaa väitteesi "olin täsmälleen tuollainen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän jokseenkin tuollaista elämää, mutta olen huomannut, että totaalinen eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja, joten pyrin sosiaaliseenkin elämään, vaikka se ei niin houkkutelevalta aina tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä elin koko nuoruuteni tuolleen,a😀
Sama. En kelvannut niin lakkasin hakemast.
Vierailija kirjoitti:
Elän jokseenkin tuollaista elämää, mutta olen huomannut, että totaalinen eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja, joten pyrin sosiaaliseenkin elämään, vaikka se ei niin houkkutelevalta aina tunnu.
Aloituksessa sanottiinkin, että
"... korkeintaan paria tuttua silloin tällöin nähden ...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa mainittu Lasihelmipeli tulee Hermann Hessen romaanista.
Hermann Hesse, tuo yleensä nuoruuteen liitetyn henkisen etsinnän ja eksistentiaalisen kriisin kulttikirjailija. Nobel -kirjailija, jota jotkut pilkkaavat pelkäksi nuortenkirjailijaksi.
Pilkka on osin tottakin. Hessellä voi olla paljon sanottavaa henkisestä etsinnästä ja eksistentiaalisesta kriisistä, mutta ei ehkä mitään kovin rakentavaa sanottavaa.
Henkisessä kriisissä hoipertelevan kannattaa lukea, jos haluaa vielä suurempaan henkiseen kriisiin.
En silti suosittele, mutta omalla vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin älyllishenkinen, keksii varmaan muunkin biisin kun Kuutamosonaatin.
MetallicA:n The Unforgiven?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurimmaksi osaksi tuollainen. Ei draamaa tms.
Miksipä ei. Olen itsekin ilmeisesti ihan nätin näköinen nainen ja aseksuaali, eikä minua erityisesti muutkaan ihmissuhteetkaan kiinnosta. Mikään "älyllishenkinen" harrastaminen ei kuitenkaan erityisesti kiinnosta, käytän mieluummin vähäisen vapaa-aikani ulkoiluun ja liikuntaan.
Satunnaisesti luenkin jotain. Ihmiset eivät kiinnosta minua ja viihdyn parhaiten omassa seurassani. Seksiä en ole ajatellut koskaan erityisemmin eikä himoja ole koskaan ollut.
Työ menee kaiken edelle ja siitä täytyy nauttia, kun edes paskaduunia saa tässä maassa vielä tehdä minimipalkalla. Se olkoon onneni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkö olisi apn ihannenainen?
Voiko kaunis nuori nainen haluta,elää ilman seksiä? Voi.
Ilman romantiikkaa ja sosiaalisia suhteita? Tuskin.
Monetkin nuoret lukee klassikkoja ja filosofiaa. Itse ainakin luin paljonkin, ihan nättinä nuorena naisena. Ei se ulkonäkö siihen vaikuta. Konsolipeleistä en ikinä innostunut. Kellopeliappelsiini on inhokkielokuvani.
Lempielokuvani nuorena oli Kuolleiden runoilijoiden seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Mutta miten kauneus liittyy asiaan? Kaunis = seksuaalisesti aktiivinen, ruma=passiivinen, niinkö luulit?
Ap ajattelee ehkä, että kauniilta on suurempi uhraus haluta elää yksin kuin vaatimattomamman näköiseltä, joka saattaa jäädä ilman puolisoa tahtomattaan? Kaunis uhrautuu isommin, rumalle se on suotavaa?
Ristiriita kauniin, mutta itsenäisen tai jopa eristäytyvän naisen suhteen on tämän haluttomuus sopeutua rooliin elää elämää muiden tarpeiden mukaan. Tämä aiheuttanee tunneristiriitaa ihmisessä jolla on huono kyky mentalisaatioon, eli omien ja muiden tunteiden tunnistamiseen ja erottamiseen. Kauneus on katsojan silmässä, katsoja haluaa jotain, katsoja määrittelee kaikkien arvot ja tavoitteet, kauniin tulee haluta olla katsojien seurassa. Hän on saanut jotain jonkun mielestä tavoiteltavaa (etua?) ja hänen on otettava solidaarisuuden nimissä muiden toiveet huomioon.
Sinänsä kysymys on yhtä älytön kuin kysyä, ovatko ihmiset erilaisia lukemattomien eri kombinaatioin? Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä niitä nuoria ja kauniita nunnia esimerkiksi on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä elin koko nuoruuteni tuolleen,a😀
Tuskipa vaan,rouva ,,,,,,,aaaaa. Siinä tapauksessahan osaisit kirjoittaa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän jokseenkin tuollaista elämää, mutta olen huomannut, että totaalinen eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja, joten pyrin sosiaaliseenkin elämään, vaikka se ei niin houkkutelevalta aina tunnu.
Ai, että etätöissä ihmiset suoriutuu huonommin, koska eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja?
😂😂😂
Juu, en ole samaa mieltä. Korona-aika oli hyvää aikaa meille introverteille ja älyllisten toimintojen laatu päinvastoin parani ilman ylimääräistä kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä elin koko nuoruuteni tuolleen,a😀
Tuskipa vaan,rouva ,,,,,,,aaaaa. Siinä tapauksessahan osaisit kirjoittaa 😉
Mistä tiedät, ettei hän osaa? Itse olen kirjoittanut kokonaisia kirjoja, mutta en mä somessa yleensä jaksa laittaa pilkkuja kohdalleen. Tuntuu turhalta.
Olen elänyt juuri noin, seksi tai romantiikka ei ole koskaan kiinnostanut. Nyt viisikymppisenä sain autismi ja ADHD-diagnoosit.
Vierailija kirjoitti:
Elän jokseenkin tuollaista elämää, mutta olen huomannut, että totaalinen eristäytyminen heikentää huomattavasti ajattelua ja älyllisiä toimintoja, joten pyrin sosiaaliseenkin elämään, vaikka se ei niin houkkutelevalta aina tunnu.
Sama. Ahdistun kun pitää sosialisoida silloin kun ei jaksa, eli useampina päivinä. Viihdyn hyvin itsekseni. Mutta se myös ajautuu välillä tunteeseen, että onkin yksinäinen. Onneksi voi tavata muutamia ihmisiä kun siltä tuntuu, kohottaa mielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainittu Lasihelmipeli tulee Hermann Hessen romaanista.
Hermann Hesse, tuo yleensä nuoruuteen liitetyn henkisen etsinnän ja eksistentiaalisen kriisin kulttikirjailija. Nobel -kirjailija, jota jotkut pilkkaavat pelkäksi nuortenkirjailijaksi.
Pilkka on osin tottakin. Hessellä voi olla paljon sanottavaa henkisestä etsinnästä ja eksistentiaalisesta kriisistä, mutta ei ehkä mitään kovin rakentavaa sanottavaa.
Henkisessä kriisissä hoipertelevan kannattaa lukea, jos haluaa vielä suurempaan henkiseen kriisiin.
En silti suosittele, mutta omalla vastuulla.
Kyllä sitä Hesseä nuorena lukee. En sitä enää näin vanhana jaksa lukea.
Mä luin masentuneena teininä aikoinaan lähes pelkkiä klassikoita. En paljon muuta tehnytkään.
Suhde ei voi perustua yksipuoliseen kiinnostukseen esim limerenssi, eikä kaikki ihmiset ei löydä kumppania jolta saisi yhtäläistä kiinnostusta. Ap ei ole tavannut sopivaa kumppania.
Elämä jopa on taidetta. Mutta ei sellaiselle, jonka tunnevalikoima on vaatimaton tai kehittymätön.