Lue keskustelun säännöt.
Miksi x-sukupolvesta ei ole olemassa yhtään negatiivisia stereotypioita, toisin kuin kaikista muista?
25.03.2026 |
Milleniaaleista ja Z-sukupolvesta on vaikka mitä eri kliseitä jakauksen paikasta ja sukkien pituudesta puhetapaan, ja boomereille nauraa kaikki. Yritin miettiä, mitä tylyä tai kliseistä x-sukupolvesta on sanottu ja kenen suunnalta, mutten keksi mitään. Miten yksi sukupolvi on välttynyt täysin tältä kaikelta?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen X-sukupolvea. Olen sinänsä auktoriteettiuskovainen, että uskon tieteeseen ja järkevään hierarkiaan. En ole homovastainen, mutta en jaksa näitä identiteettisotia. Tykkään katsoa suotatoistopalvelusta leffoja tai sarjoja, mutta otan joskus kirjankin käteeni (sen jota luetaan, ei kuunnella). Olen kohtuullisen vapaa kasvattaja, mutta en loputtoman vapaa. Osaan sanoa ei jos tarve vaatii. Tykkään olla kotona, mutta tykkään myös käydä urheilemassa.
Eli X-sukupolvi on murrosajan sukupolvi. Molemmilla puolilla on erilaiset sukupolvet. Suurin määrittäjä ei todellakaan ole mikään lama, vaan internet ja kaikki sen mukana tullut. Meillä sitä ei ollut olemassa lapsuudessa ja nuoruudessa, osalla ei varhaisaikuisenakaan. Itse kuulin sanan "internet" vuonna 1995 kun olin 16-vuotias. Meni vielä vuosia ennen kuin aloin sitä käyttämään säännöllisesti, silloin oltiin jo 2000-luvulla.
Ihan samanlainen internet-kokemus, vaikka olen Y.
Minulla taas vanhana X-sukupolven edustajana tilanne oli eri. Meillä oli jo lukiossa 70-luvun lopulla tietokone. Toki matikan ope päästi sitä käyttämään vain ne nörteimmät pojat. Sen sijaan oma äitini, eli ennen sotia syntynyt, oli työurallaan mukana pioneerityössä tuomassa atk:tä (sic) omaan työpaikkaansa (valtion hallinnonala). Tietokone oli siis etäisesti itselleni tuttu aika nuoresta ja ensi kerran pääsin käyttämään sellaista ulkomailla työpaikassani joskus vuonna 1985. Sen jälkeen oli töissä tai opiskelemassa tietokoneet olivat osa arkea.
Internetiä ei silloin kuitenkaan ollut.
Olipas. Jo 90-luvun alussa olen käyttänyt yliopistolla sekä nettiä (WWW) ja s-postia.
Oliko pine?
Oli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanha keski-ikäinen nainen. Korona meni minultakin hyvin, sai olla rauhassa, mutta ymmärrän, miksi nuorille se saattoi olla isompi paikka. Nuorena ihminen yleensä haluaa tavata muita ihmisiä. Niin teki X-polvikin. Itse ainakin liihotin missä sattui. Ja täälläkin on kehuttu sitä vapaata lapsuutta, jolloin heiluttiin kavereiden kanssa ties missä.
Nyt jos nuoremmat kaipaavat ihmiskontakteja, se onkin väärin. Meillä oli teini pahimmassa juoksuiässä koronan aikaan ja kävihän se välillä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Me x:t olemme nykyisiä työttömiä viisikymppisiä. Työtä emme enää tule saamaan.
Asenteella saa. Niinhän täällä neuvotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tämä! Mun isoisä oli talvi-ja jatkosodassa. Kaksi veljeään kaatui. Elin koko lapsuuteni käymällä mummolassa päivittäin kun samalla kylällä oltiin. Kun pienestä pitäen tiesi, millaisissa olosuhteissa isovanhemmat olivat joutuneet elämään, siinä ymmärsi pitää suunsa kiinni. Sota, lasten synnytykset saunassa, nälkä ja köyhyys.
Kun korona iski, en ymmärtänyt ollenkaan sitä helvetinmoista valitusta ja ulinaa että kun kotoa ei voinut mennä mihinkään. Näin asian niin, että hanoista tuli edelleen vettä, kaupoissa oli ruokaa ja asunnossa talvellakin lämmin. Isoisäni oli joutunut olemaan pakkasissa, sateissa ja helteissä vuosikausia metsässä syöpäläisten syötävänä. Vertasin omaa korona-aikaani siihen ja totesin ettei ole mitään ongelmaa. Kukaan ei yrittänyt ampua tai pommittaa minua enkä itse joutunut ampumaan ketään tai katsomaan kaatuneen veljeni otsassa luodinreikää posket nälästä lommolla. Sota oli meidänkin sukupolvelle vielä läsnä. Tämänkin takia ihan aidosti vituttaa kuunnella vanhempien sukupolvien täysin perusteetonta haukkumista.
Se korona oli kyllä jotain käsittämätöntä. Aikuiset ihmiset ruikuttaa ja ruikuttaa ja ruikuttaa siitä kuinka ei päästetä onnelaan ryyppäämään. Seotaan johonkin aivan käsittämättömiin salaliittoteorioihin ja kaavaillaan jo suurin piirtein vallankumousta keskellä vakavaa kriisiä, kun ei haluta hyväksyä että nyt joutuu tekemään vähän jotain yhteisenkin hyvän eteen.
Minä tunnistin heti että nyt ollaan jonkin vakavemman äärellä kun hallitus alkoi pitää niitä tiedonantojaan. Minä näin asian niin että nyt otetaan miehestä mittaa ja mukauduin tilanteen vaatimuksiin. Sotasukupolveen verrattuna pääsimme vähällä, joten varsinkin milleniaalien kiukuttelu siitä koko tilanteesta ei mitenkään mahtunut tajuntaani. Ovatko nykysuomalaisten p_er-seet todella näin kermaisia? Minähän pidin maskia. Pidin kumihanskoja ja pesin siitä huolimatta vielä kädetkin. Otin rokotteet. Ja selviydyin, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Taatusti en ainakaan ajatellut että tässä nyt joku liskoeliitti yrittää orjuuttaa minut ihon alle ruiskutettavilla 5G-siruilla.
Samaan aikaan pääasiassa äksistä koostunut Sannan tyttöhallitus piti pakan oikein mainiosti käsissään ja Suomi selviytyi yhtenä parhaiten pärjänneistä maista koko koronasta. Toimiamme ylistettiin ulkomaita myöden. Koko homman ainoa tragedia oli kuinka tämä nykyinen kauhuhallitus sai huijattua itselleen ansaitsemattoman vaalivoiton koko sen kriisin varjolla.
X vuosimallia 1979.
Me olemme viimeinen yhteisvastuuseen kasvatettu sukupolvi. Sen vuoksi ajattelemme myös yhteistä eikä vain omaa etua ja oikeuksia.
Voi tulla monille yllätyksenä,mutta lopulta nämä nuoremmat ottavat vallan ja siihen loppuu eläkkeiden maksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä selviää kaikki oleellinen: Googlaa
Yle, Jonas Konstig, X - sukupolvi kyllästyi wokeen.
Boomerit ja uustaaperot kauhistelevat moista röyhkeyttä.
Me nauramme eikä meitä kiinnosta kenenkään kauhistelut.
Konstigin kolumnin voi ymmärtää vain x - sukupolvi. Nauroin silmät vesissä.
Mainio kolumni, ja varsin osuva!
Mieheni on x-sukupolvea, ja juuri tuollainen ahkera ja itsestään meteliä pitämätön. Omalla tavallaan hyvin avarakatseinen, mutta ei voi sietää mitään yöhötystä tai wokeilua. Itse taas olen milleniaali, ja kyllähän tuon sukupolvieron tietyissä jutuissa huomaa :D
Vierailija kirjoitti:
x ei juuri valita, tottunut tekemään töitä ilman että pitää käydä ensin terapiassa, sitten pohtia onko poika vai tyttö.
Kun on tekemistä ja tottunut elämään ilman somea, ei sekoa pää.
Varsinkin gen z ovat täysin hyödyttömiä ja pitäisi pistää kaikki pakkohoitoon! Älä ikinä ikinä palkkaa Z!!!
Äläs nyt, zetat on ihan ok. Hyviä työntekijöitä. Ainakin mun lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vanha keski-ikäinen nainen. Korona meni minultakin hyvin, sai olla rauhassa, mutta ymmärrän, miksi nuorille se saattoi olla isompi paikka. Nuorena ihminen yleensä haluaa tavata muita ihmisiä. Niin teki X-polvikin. Itse ainakin liihotin missä sattui. Ja täälläkin on kehuttu sitä vapaata lapsuutta, jolloin heiluttiin kavereiden kanssa ties missä.
Nyt jos nuoremmat kaipaavat ihmiskontakteja, se onkin väärin. Meillä oli teini pahimmassa juoksuiässä koronan aikaan ja kävihän se välillä päähän.
Minä olen ainakin puolisoni kanssa paljon pehmeämpi kasvattajana kuin omat vanhempamme. Meillä opiskelevat aikuiset lapsemme muuttivat takaisin kotiin kun opiskelu muuttui etäopiskeluksi. Vanhempieni ikäluokka varoitteli aina, ettei kotiin ole maitojunalla palaamista. Meille se oli vain iloinen asia, että perhe oli taas koossa ja saimme viettää etäelämää ja syödä joka päivä samassa ruokapöydässä.
Miten X:ät meinaavat selvitä työelämässä, kun siellä on jo nyt nuorempien enemmistö eikä näiden kanssa haluta tulla toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten X:ät meinaavat selvitä työelämässä, kun siellä on jo nyt nuorempien enemmistö eikä näiden kanssa haluta tulla toimeen?
Me ollaan oltu työelämässä kymmeniä vuosia. Hyvin sujuu edelleen, kun saa keskittyä asiaan eikä pöhinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä selviää kaikki oleellinen: Googlaa
Yle, Jonas Konstig, X - sukupolvi kyllästyi wokeen.
Boomerit ja uustaaperot kauhistelevat moista röyhkeyttä.
Me nauramme eikä meitä kiinnosta kenenkään kauhistelut.
Konstigin kolumnin voi ymmärtää vain x - sukupolvi. Nauroin silmät vesissä.
Mainio kolumni, ja varsin osuva!
Mieheni on x-sukupolvea, ja juuri tuollainen ahkera ja itsestään meteliä pitämätön. Omalla tavallaan hyvin avarakatseinen, mutta ei voi sietää mitään yöhötystä tai wokeilua. Itse taas olen milleniaali, ja kyllähän tuon sukupolvieron tietyissä jutuissa huomaa :D
Omalla kohdallani se johti joskus eroon. Vähän samanlainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me X-sukupolven edustajat olemme saaneet elää suurimman osan elämästämme vakaassa ja hyvinvoivassa Suomessa. 90-luvun lama-aikakin meni opiskellessa. Olemme voittajia sukupolvien ketjussa.
Päinvastoin, joidenkin tutkimusten mukaan vähiten yhteiskunnan tukea ja taloudellista hyötyä saanut ikäryhmä on X-sukupolvi, koska heidän lapsuutensa vuosiin, jolloin hyvinvointivaltiota vasta rakennettiin, ja siihen sattui isot yhteiskunnalliset murrokset, työttömyys, siirtolaisuus, sekä öljykriisikin. Heidän työuransa alkupuoli osui taas 90-luvun lamaan, työttömyyteen, jne... Nuorimmat äksät taas kasvoivat laman lapsina ja aloittivat työnsä kuten vanhimmat milleniaalit nollasopimusten ja muiden epätyypillisten työsuhteiden aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tämä! Mun isoisä oli talvi-ja jatkosodassa. Kaksi veljeään kaatui. Elin koko lapsuuteni käymällä mummolassa päivittäin kun samalla kylällä oltiin. Kun pienestä pitäen tiesi, millaisissa olosuhteissa isovanhemmat olivat joutuneet elämään, siinä ymmärsi pitää suunsa kiinni. Sota, lasten synnytykset saunassa, nälkä ja köyhyys.
Kun korona iski, en ymmärtänyt ollenkaan sitä helvetinmoista valitusta ja ulinaa että kun kotoa ei voinut mennä mihinkään. Näin asian niin, että hanoista tuli edelleen vettä, kaupoissa oli ruokaa ja asunnossa talvellakin lämmin. Isoisäni oli joutunut olemaan pakkasissa, sateissa ja helteissä vuosikausia metsässä syöpäläisten syötävänä. Vertasin omaa korona-aikaani siihen ja totesin ettei ole mitään ongelmaa. Kukaan ei yrittänyt ampua tai pommittaa minua enkä itse joutunut ampumaan ketään tai katsomaan kaatuneen veljeni otsassa luodinreikää posket nälästä lommolla. Sota oli meidänkin sukupolvelle vielä läsnä. Tämänkin takia ihan aidosti vituttaa kuunnella vanhempien sukupolvien täysin perusteetonta haukkumista.
Se korona oli kyllä jotain käsittämätöntä. Aikuiset ihmiset ruikuttaa ja ruikuttaa ja ruikuttaa siitä kuinka ei päästetä onnelaan ryyppäämään. Seotaan johonkin aivan käsittämättömiin salaliittoteorioihin ja kaavaillaan jo suurin piirtein vallankumousta keskellä vakavaa kriisiä, kun ei haluta hyväksyä että nyt joutuu tekemään vähän jotain yhteisenkin hyvän eteen.
Minä tunnistin heti että nyt ollaan jonkin vakavemman äärellä kun hallitus alkoi pitää niitä tiedonantojaan. Minä näin asian niin että nyt otetaan miehestä mittaa ja mukauduin tilanteen vaatimuksiin. Sotasukupolveen verrattuna pääsimme vähällä, joten varsinkin milleniaalien kiukuttelu siitä koko tilanteesta ei mitenkään mahtunut tajuntaani. Ovatko nykysuomalaisten p_er-seet todella näin kermaisia? Minähän pidin maskia. Pidin kumihanskoja ja pesin siitä huolimatta vielä kädetkin. Otin rokotteet. Ja selviydyin, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Taatusti en ainakaan ajatellut että tässä nyt joku liskoeliitti yrittää orjuuttaa minut ihon alle ruiskutettavilla 5G-siruilla.
Samaan aikaan pääasiassa äksistä koostunut Sannan tyttöhallitus piti pakan oikein mainiosti käsissään ja Suomi selviytyi yhtenä parhaiten pärjänneistä maista koko koronasta. Toimiamme ylistettiin ulkomaita myöden. Koko homman ainoa tragedia oli kuinka tämä nykyinen kauhuhallitus sai huijattua itselleen ansaitsemattoman vaalivoiton koko sen kriisin varjolla.
X vuosimallia 1979.
Huomaa, että sä olet melkein milleniaali. Sulta puuttuu se meidän vanhempien äksien itsenäisyys ja kriittisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten X:ät meinaavat selvitä työelämässä, kun siellä on jo nyt nuorempien enemmistö eikä näiden kanssa haluta tulla toimeen?
Nuorempien enemmistö on alkanut virkistää työpaikkoja. Enää läyhäävät Minna ja Tarja jossain röökipaikalla. Muut saavat nauttia rennosta ilmapiiristä, koska työpaikka ei ole enää täynnä näitä läyhääjiä, joita oli esimerkiksi kun työurani aloitin.
Vierailija kirjoitti:
Milleniaali täällä terve. Joo, me ollaan monet jo 40, minäkin. Kummelia taisin minäkin katsoa ja Studio Julmahuvia vanhempana. Lapsuus meni ilman nettiä. Jonkinlaisen Nokia-halon sain joskus teininä. Sillä pystyi kirjoittamaan kalliin tekstiviestin ihastukselle.
Olen ihan tyypillinen sukupolveni edustaja. Perhe jäi perustamatta ja valitsin työpaikan, jossa viihdyn. Olen hedonisti enkä edes häpeä sitä, sehän on kohtuutta. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Sydäntä lähellä luonto, kulttuuri ja pehmeät arvot. Materialisti en ole, mutta kaapissa ainakin viisi pari tennareita.
Anteeksi että tungin ketjuunne. Mutta mähän olen vähän tällainen, pikkusiskonne, huomatkaa mutkin.
No milleniaalien alkupää osuu aika samoihin aikoihin X-sukupolven kanssa, samoja kokemuksia varmasti on paljon.
Nuo sukupolvet (laita tähän eri kirjaimia) ovat täysin keksittyjä juttuja. Nuo yleistykset ei vaan toimi ja eri yksilöillä voi olla ihan erilaisia kokemuksia oli syntymävuosi mikä tahansa. Ihmiset ovat asuneet ihan erilaisilla paikkakunnilla/asuinalueilla, eri tulotason perheissä, eri koulutuksen saaneita, eri maissa jne.
Se yhtenäiskulttuurikin on ihan klisee, ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Joo, kaikki katsoi TV.stä joskus samoja ohjelmia kun kanaviakin oli vaan kaksi, mutta se elämä siellä kodin ulkopuolella olikin jo toinen maailma.
Ihmiset tykkää luokitella ja yleistää, koska se monelle tuo turvallisuuden ja hallittavuuden illuusiota.
Hu orien ja hanttapulien sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tämäkin on tuttu näkökulma. Olen vanhempaa perua X-sukupolvinen, joten minun vanhempani olivat jo elossa sotien aikaan. Isovanhempien ja vanhempien muistot ovat edelleen elävänä mielessä ja tallessa on isoisän mitalit sekä isoisoäidin saama sururisti kun vanhin poika kaatui.
Muistan jo nuorena tajunneeni senkin, että ydinaseita on maailmassa ja joka sekunti voi olla viimeinen. Meistähän suurin osa syntyi Vietnamin sodan aikaan. Sekin vaikutti maailmankuvaan. Ei luotettu Neuvostoliitton, muttei Yhdysvaltoihinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on x-sukupolvi
Suurten ikäluokkien lapset eli vuosina 1965 - 1980 syntyneet. Heidän isovanhempansa kokivat siis toisen maailmansodan.
X-sukupolvi on käsite, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea
Me x:t olemme nykyisiä työttömiä viisikymppisiä. Työtä emme enää tule saamaan.