Miten eroon naapurin yksinäisestä papparaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä,  jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.

Hei kuule, minä joka päivä työssäni kohtaan vanhoja ja muitakin ihmisiä. Kuuntelen heitä, annan heidän puhua, juttelen mukavia takaisin ja olen ystävällinen ja empaattinen, tai tarvittaessa jonkun 'huumorimiehen' kanssa isken juttua. Ja nämä ihmiset eivät maksa minulle tästä 'palvelusta', ei maksa myöskään työnantaja, koska se ei kuulu varsinaisesti työhöni, mutta on kuitenkin sivujuonne työtäni, jossa kohtaan ihmisiä, enkä tätä voi välttääkään. Eikä siinä mitään, olen kiltti ihminen ja mielelläni olen vaikka se päivän ainoa juttukaveri, toki se työ, josta mulle maksetaan, on se päärooli ja se pitää saada hoidettua. 

 

No mutta, kun olen vapaalla, niin tarvitsen palautumiseen tosi paljon omaa rauhaa. Olenko siis itsekäs, jos vain nopeasti tervehdin naapuria, luikin karkuun, en jää jutulle, vaikka näen, että hän kaipaa seuraa? Tai juttelen vain silloin, kun tuntuu, että nyt jaksan? Kun ottaa huomioon, että kuinka paljon jo annan itsestäni monelle ihmiselle työpäivän aikana? Miksi minä en saa olla oman kotini piirissä minä minä, miksi vain sillä naapurilla on oikeus olla minä minä, ja tunkeutua yksityiseen tilaani, jossa pitäisi pystyä palautumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä olla juttukaverina niin monelle? 

Aloittajalla lienee päivätyö ja perhe ja yllin kyllin kontakteja ja haluaisi kerätä itseään ja voimia itsekseen. Minä ehkä jättäisin pihatyöt tekemättä 

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin pihahommissani juuri siitä rauhasta ja omien ajatusten virrasta. Toisinaan kukkapenkkiä kupsutellessa voin saavuttaa sellaisen flow-tilan! Jos siihen joku kutsumaton naapuri aina tunkisi höpinöineen,ärsyyntyisin ja yrittäisin vaan äkkiä hutaista tulppanin sipulit multiin. Vtuttais vaan ja haluaisin lopetella keväästä haaveilun siihen paikkaan. Joku tuossa jo sanoikin: nää tyypit haistaa meidät kiltit ihmiset ja tuollainen tuppautuminen on kiusaamista! Niitä huvittaa katsella meidän kiemurteluamme,kyllä sen aistii onko keskustelu aitoa vastavuoroisuutta;jos olosi on tukala tyypin seurassa,se ei sitä ole!

Samaa mieltä. 

Eilen olin tosin tilanteessa, jossa ylikiltti ihminen pysähtyi ja jutteli kiusaantuneena. Siitä jää outo olo. Pakko ei olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä,  jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.

Sinulla ja kaltaisillasi ei ole mitään ymmärrystä eikä empatiaa sellaisia kohtaan, jotka tarvitsevat omaa rauhaa. Minäminäminä ja omat tarpeenne vain mielessä. Perustakaa keskenänne kerho, jossa voitte lätistä toistenne päälle aamusta iltaan.

niin no jos on mielenterveydellisiä ongelmia niinkuin sinulla tuntuu olevan niin seurustelu ihmisten kanssa voi olla vaikeaa. mutta jos on kyse normaalijärkisistä ihmisistä kyse on käytöstavoista ja ymmärryksestä ihmisluontoa kohtaan.  Valitettavasti sitä ei nykyisin kaikille riitä.

Olkoon sitten oman rauhan kaipaaminen mielenterveysongelma. Edelleen, omaa ääntään rakastavat rajattomat monologien honottajat hakekoot kuulijakseen ihmisen, joka siinä haluaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä. 

Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti  samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.

Ei välttämättä monellakaan ole terveitä, samanikäisiä tuttuja ja sukulaisia. Joillain on, mutta ajan vie ehkä puolison omaishoito tai matkustelu. Oma anoppini on niin kiireinen että puolet vuodesta ulkomailla, kolme kuukautta mökillä ja lopun aikaa yrittää ehtiä nähdä lapsia ja lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin pihahommissani juuri siitä rauhasta ja omien ajatusten virrasta. Toisinaan kukkapenkkiä kupsutellessa voin saavuttaa sellaisen flow-tilan! Jos siihen joku kutsumaton naapuri aina tunkisi höpinöineen,ärsyyntyisin ja yrittäisin vaan äkkiä hutaista tulppanin sipulit multiin. Vtuttais vaan ja haluaisin lopetella keväästä haaveilun siihen paikkaan. Joku tuossa jo sanoikin: nää tyypit haistaa meidät kiltit ihmiset ja tuollainen tuppautuminen on kiusaamista! Niitä huvittaa katsella meidän kiemurteluamme,kyllä sen aistii onko keskustelu aitoa vastavuoroisuutta;jos olosi on tukala tyypin seurassa,se ei sitä ole!

TÄMÄ. Opetelkaa olemaan vähemmän kilttejä ja käskekää kotirauhan häiritsijöitä painumaan v*ttuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen ongelma pitkään, pappa tuli aina puheisille, keksi tikusta asiaa eikä lähtenyt kulumallakaan. Kerran kuuntelin hänen juttujaan tarkemmin ja käytti sanaa "me" kun puhui kodistaan, kysyin kenen kanssa asutte niin vastaus oli vaimoni! Hyvät hyssykät, olin pitänyt seuraa naimissaolevalle ihmiselle jonka vaimo oli päässyt pälkähästä vuoden päivät. Enpä mene toista kertaa retkuun tuommoseen yksinäisyys nillitykseen. 

Tiedätkö mitä on nillitys? :D

Minulla lapsettomalla keski-ikäisellä olisi aikaa jutella. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla lapsettomalla keski-ikäisellä olisi aikaa jutella. 

Minulla lapsettomalla keski-ikäisellä ei olisi pienintäkään mielenkiintoa jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lapsettomalla keski-ikäisellä olisi aikaa jutella. 

Minulla lapsettomalla keski-ikäisellä ei olisi pienintäkään mielenkiintoa jutella.

Vaihdan pari sanaa small talkia. Täällä on ihmisiä, jotka etsivät tuntien juttuseuraa. Yhdellä papalla myös vaimo kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä. 

Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti  samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.

Hoitokodin vanhukset voisi myös pitää toinen toisilleen seuraa. Palveluasunnoissa, joissa jokaisella on oma asunto, voisi porrastasanteella olla pöytä ja tuolit ja vanhukset voisi  juoda vaikka päiväkahveja yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Pappa parka. Sinä olet hänelle iso ilo juttuseurana, juttele edes silloin tällöin.

En ole aloittaja, mutta en ole myöskään vastuussa tuntemattoman ihmisen onnellisuudesta. Sellainen ei kiinnosta minua. Ylipäätään minua kiinnostaa ihmiset vain etäältä. Kuten tällä tavalla netissä. Voin lopettaa jutun vaikka tähän ja siinä se. Katson mielelläni telkkaria, dokumentteja ihmisistä. En minä itse heidän kanssaan haluaisi jutella. Kiva katsoa kun joku muu juttelee ja tenttaa.

Muistan kun olin joskus ammatinvalinnanpsykologilla ja se pölhö ehdotti minulle jotain psykiatrinen sairaanhoitaja tms. Sanoin, että siinä on ero kun minua kiinnostaa ihmiset ja heidän vinksahtanut mielensä, mutta minä en lainkaan välitä miten heidän käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä. 

Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti  samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.

Hoitokodin vanhukset voisi myös pitää toinen toisilleen seuraa. Palveluasunnoissa, joissa jokaisella on oma asunto, voisi porrastasanteella olla pöytä ja tuolit ja vanhukset voisi  juoda vaikka päiväkahveja yhdessä.

Ne on niin laitostuneita ja odottavat passausta. Mun mummokin valitti kun ei ole seuraa. Olihan. Se seura ei vaan kelvannut.

Trollien Kuningas kirjoitti:

Ja jos et ehdi jutella pitkään voit sanoa sen vanhukselle ystävällisesti

Tämä ohje tuli itse puppalta 👴🏻💖

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin pihahommissani juuri siitä rauhasta ja omien ajatusten virrasta. Toisinaan kukkapenkkiä kupsutellessa voin saavuttaa sellaisen flow-tilan! Jos siihen joku kutsumaton naapuri aina tunkisi höpinöineen,ärsyyntyisin ja yrittäisin vaan äkkiä hutaista tulppanin sipulit multiin. Vtuttais vaan ja haluaisin lopetella keväästä haaveilun siihen paikkaan. Joku tuossa jo sanoikin: nää tyypit haistaa meidät kiltit ihmiset ja tuollainen tuppautuminen on kiusaamista! Niitä huvittaa katsella meidän kiemurteluamme,kyllä sen aistii onko keskustelu aitoa vastavuoroisuutta;jos olosi on tukala tyypin seurassa,se ei sitä ole!

Niin, toisille puutarhan hoito ei ole pakollinen paha, vaan parhaimmillaan tuollaiseen flow-tilaan johtava harrastus. Voisi kysyä, mitä kirjojen lukijat, elokuvien katselijat, musiikin kuuntelijat, soittimen soittajat, maalaajat, piirtäjät, pelaajat ym. tykkäisi siitä, että siinä hetkessä joku 'naapurin pappa' höpöttäisi vierellä? Ihan täysin verrattavissa, näillä on vaan se etu, että voi harrastaa sisällä turvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen tehnyt rajan selväksi. Muuten  mies kuvittelee, varsinkin itseä vanhempi, että hänellä olisi jotain mahkuja sänkyn/ suhteeseen. Joko alan puhua oman ikäpolveni juttuja, ja jos ei vinkit mene perille teen ikä-heittoja ja ihmettelen, että sinähän voisit olla isoisäni kun itse olen 40 ja sinä 80. Jos ei tämäkään auta, sanon ihan suoraan "Tiedätkö olen koko päivän odottanut että saisin olla tässä pihallani ilman ihmisseuraa" tai "Tiedätkö mä olen vähän introvertti, tykkään yksinolosta" tai " Anteeksi mutta en millään tahtoisi puhua kun työ on ihmisten kanssa puhumista ja nyt on pieni hetki aikaa latautua". JOtain tällaista. 

Tähän ei tarvita kuin se,.että syö tilan puutteen takia lounasta samassa pöydässä. Vanhuksella on realiteetit hukassa eikä tajua, ettei nuorempi halua vanhusta eikä lainkaan tajua, ettei tilanne ole vastavuoroinen. Mitä oman ikäpolven juttuja puhut?Jos on parinkymmenen vuoden ikäero niin mainitsee, että olet isäni ikäinen. Minä mietin, että pitäisi laittaa päälle joku bändipaita, ja shokkiväri hiuksiin tms. koska nämä todella bongaa ne kiltit, eri asia olisko tämä noin muuten toteutettavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä. 

Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti  samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.

Hoitokodin vanhukset voisi myös pitää toinen toisilleen seuraa. Palveluasunnoissa, joissa jokaisella on oma asunto, voisi porrastasanteella olla pöytä ja tuolit ja vanhukset voisi  juoda vaikka päiväkahveja yhdessä.

niinhän ne tekeekin. kyse on siitä että sukulaiset tai muut kaverit ei enää käy tapaamassa.  Kai sinäkin haluaisit tavata sukulaisia tai entisiä kavereitasi? jos hoivakotiin joudut.

Noilla "yksinäisillä" papoilla yleensä vaimot, jotka eivät edes tykkää että mies  ripustautuu pihalla naiseen!

Tuollaisia kyttääjä höpöttäjä pappoja on paljon kaupoilla,joskus vastaan muutaman sanan.Tuntuu kyllä,että etsivät uutta kodinhoitaja/omaishoitajan.Mun yks entinen naapurin pappa seurailee mua jatkuvasti,on ahdistavaa,yritän kiertää papat kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä,  jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.

Hei kuule, minä joka päivä työssäni kohtaan vanhoja ja muitakin ihmisiä. Kuuntelen heitä, annan heidän puhua, juttelen mukavia takaisin ja olen ystävällinen ja empaattinen, tai tarvittaessa jonkun 'huumorimiehen' kanssa isken juttua. Ja nämä ihmiset eivät maksa minulle tästä 'palvelusta', ei maksa myöskään työnantaja, koska se ei kuulu varsinaisesti työhöni, mutta on kuitenkin sivujuonne työtäni, jossa kohtaan ihmisiä, enkä tätä voi välttääkään. Eikä siinä mitään, olen kiltti ihminen ja mielelläni olen vaikka se päivän ainoa juttukaveri, toki se työ, josta mulle maksetaan, on se päärooli ja se pitää saada hoidettua. 

 

No mutta, kun olen vapaalla, niin tarvitsen palautumiseen tosi paljon omaa rauhaa. Olenko siis itsekäs, jos vain nopeasti tervehdin naapuria, luikin karkuun, en jää jutulle, vaikka näen, että hän kaipaa seuraa? Tai juttelen vain silloin, kun tuntuu, että nyt jaksan? Kun ottaa huomioon, että kuinka paljon jo annan itsestäni monelle ihmiselle työpäivän aikana? Miksi minä en saa olla oman kotini piirissä minä minä, miksi vain sillä naapurilla on oikeus olla minä minä, ja tunkeutua yksityiseen tilaani, jossa pitäisi pystyä palautumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä olla juttukaverina niin monelle? 

Aloittajalla lienee päivätyö ja perhe ja yllin kyllin kontakteja ja haluaisi kerätä itseään ja voimia itsekseen. Minä ehkä jättäisin pihatyöt tekemättä 

Niin minullakin on päivätyö, perhe ym., ja en todellakaan jättäisi pihatöitä tekemättä, koska nautin niistä suunnattomasti. Ja koska em. syistä mulla ei ole rajattomasti aikaa itselleni, on vieläkin hävyttömämpää, että sen arvokkaan hetken varastaisi joku ulkopuolinen itselleen. Edelleenkin kohteliaat tavat, tervehtiminen ja muutaman sanan vaihto on ok, mutta se kohteliaisuus pitäisi tulla myös sinne toiseen suuntaan, että tajuaa lopettaa ja jatkaa matkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ties riesakseni aikoinaan samassa rappukäytävässä mutta eri kerroksessa asuvan mumlon riesakseni kun erehdyin auttamaan yhtenä päivänä kauppakassien kannossa,oli yksinelävä ja yksi kissa seurana,sit hän kutsui kahville ja valitettavasti kerroin missä kerroksessa asuin, siitä lähtien lähes joka ikinen päivä ja joskus jopa arkisin heti tasan klo 7.00 rimpautti ovikelloa ja oli aina pikkuasioissa apua vaille,viikonloppunakaan ei saanut olla rauhassa, ei auttanut nätisti vinkkaukset ja olin monta yötä pois kämpiltäni tämän takia ja sit kun nähtiin alkoi paasaamaan että missäs mä oon ollut kun ei oo moneen päivää näkynyt tuntui että piti olla tilivelvollinen,ei auttanut vaikka kävin töissä ei kunnioittanut sitäkään rauhaa,ois pitänyt olla illalla seurana katsomassa televisiota vaikka ois ollut migreeniä, vuoden jaksoin ja sit muutin pois,vielä pihamaalla voivotteli että voi nyt sä lähdet ja jätät mut yksin,siitäkin ois pitänyt potea "huonoa omaatuntoa ".

 

Eli kyllä,joissain tapauksissa yksinäisestä vanhuksesta voi tulla riesa joka ei kunnioita muiden ihmisten omaa elämää tai rajoja,samaa vois kyllä sanoa kaikenikäisistä tosin.

Tuossa tapauksessa kerrostalossa voi olla vaan avaamatta ovea.