Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon naapurin yksinäisestä papparaisesta?
24.03.2026 |
Asun omakotitalossa ja parin talon päässä asuu yksinäinen eronnut vanhempi mies. Aina kun menen ulos haravoimaan tai jotain puuhaamaan, äijä iskeytyy seuraan juttelemaan. En osaa olla ilkeä ja sanoa, että häivy häiritsemästä. Nyt kun kevät tulee taas, en tiedä miten estän ettei tule taas. Hänelle ei riitä lyhyt jutustelu, äijästä ei meinaa millään päästä eroon. Aina pitää valehdella jotain ruoka uunissa -juttuja ja häipyä sisälle. Mutta kun haluaisin tehdä ne pihahommat
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Tee korkea aita tai paksu tuija-aita,niin ei tule pihallesi juttusille kun ei edes näe sinua siellä. Tai ota puhelin korvalle/nappikuuloke ja esitä puhuvasi siihen. Eipä sillon jutella muille, kun sulla on 5 tunnin puhelu kaverin kanssa.
Kunnon aita ja siihen lukittava portti niin ei haittaa vaikka näkisikin kun ei pääse, etkä päästä pihalles. Eikä touhuillessaan ole huomaavinaan jos reutoo porttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset eivät ymmärrä toisten haluavan olla omalla pihallaan rauhassa. Eihän pienessä muutaman minuutin small talk-hetkessä ole mitään pahaa, mutta jos toinen vaan jää siihen jaarittelemaan puoleksi tuntia niin kyllä se minusta ainakin häiritsisi. Kyllä omalla pihalla on oikeus olla rauhassa, ilman että on pakko vastoin tahtoaan olla jonkun seuraneiti.
Ei kenenkään velvollisuus ole väkisin pitää seuraa naapureille. Varsinkin naisilta tunnutaan odotettavan seuranpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä, jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.
Hei kuule, minä joka päivä työssäni kohtaan vanhoja ja muitakin ihmisiä. Kuuntelen heitä, annan heidän puhua, juttelen mukavia takaisin ja olen ystävällinen ja empaattinen, tai tarvittaessa jonkun 'huumorimiehen' kanssa isken juttua. Ja nämä ihmiset eivät maksa minulle tästä 'palvelusta', ei maksa myöskään työnantaja, koska se ei kuulu varsinaisesti työhöni, mutta on kuitenkin sivujuonne työtäni, jossa kohtaan ihmisiä, enkä tätä voi välttääkään. Eikä siinä mitään, olen kiltti ihminen ja mielelläni olen vaikka se päivän ainoa juttukaveri, toki se työ, josta mulle maksetaan, on se päärooli ja se pitää saada hoidettua.
No mutta, kun olen vapaalla, niin tarvitsen palautumiseen tosi paljon omaa rauhaa. Olenko siis itsekäs, jos vain nopeasti tervehdin naapuria, luikin karkuun, en jää jutulle, vaikka näen, että hän kaipaa seuraa? Tai juttelen vain silloin, kun tuntuu, että nyt jaksan? Kun ottaa huomioon, että kuinka paljon jo annan itsestäni monelle ihmiselle työpäivän aikana? Miksi minä en saa olla oman kotini piirissä minä minä, miksi vain sillä naapurilla on oikeus olla minä minä, ja tunkeutua yksityiseen tilaani, jossa pitäisi pystyä palautumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä olla juttukaverina niin monelle?
Aloittajalla lienee päivätyö ja perhe ja yllin kyllin kontakteja ja haluaisi kerätä itseään ja voimia itsekseen. Minä ehkä jättäisin pihatyöt tekemättä
Niin minullakin on päivätyö, perhe ym., ja en todellakaan jättäisi pihatöitä tekemättä, koska nautin niistä suunnattomasti. Ja koska em. syistä mulla ei ole rajattomasti aikaa itselleni, on vieläkin hävyttömämpää, että sen arvokkaan hetken varastaisi joku ulkopuolinen itselleen. Edelleenkin kohteliaat tavat, tervehtiminen ja muutaman sanan vaihto on ok, mutta se kohteliaisuus pitäisi tulla myös sinne toiseen suuntaan, että tajuaa lopettaa ja jatkaa matkaansa.
Jos olet omalla pihallasi, siirry hyvä ihminen toiseen paikkaan siinä pihallasi. Vai tuleeko höpöttöjä pihallesi perässäsi?
Kyllä noi ikävä kyllä tulee jos on kerran päässeet tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä, jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.
Hei kuule, minä joka päivä työssäni kohtaan vanhoja ja muitakin ihmisiä. Kuuntelen heitä, annan heidän puhua, juttelen mukavia takaisin ja olen ystävällinen ja empaattinen, tai tarvittaessa jonkun 'huumorimiehen' kanssa isken juttua. Ja nämä ihmiset eivät maksa minulle tästä 'palvelusta', ei maksa myöskään työnantaja, koska se ei kuulu varsinaisesti työhöni, mutta on kuitenkin sivujuonne työtäni, jossa kohtaan ihmisiä, enkä tätä voi välttääkään. Eikä siinä mitään, olen kiltti ihminen ja mielelläni olen vaikka se päivän ainoa juttukaveri, toki se työ, josta mulle maksetaan, on se päärooli ja se pitää saada hoidettua.
No mutta, kun olen vapaalla, niin tarvitsen palautumiseen tosi paljon omaa rauhaa. Olenko siis itsekäs, jos vain nopeasti tervehdin naapuria, luikin karkuun, en jää jutulle, vaikka näen, että hän kaipaa seuraa? Tai juttelen vain silloin, kun tuntuu, että nyt jaksan? Kun ottaa huomioon, että kuinka paljon jo annan itsestäni monelle ihmiselle työpäivän aikana? Miksi minä en saa olla oman kotini piirissä minä minä, miksi vain sillä naapurilla on oikeus olla minä minä, ja tunkeutua yksityiseen tilaani, jossa pitäisi pystyä palautumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä olla juttukaverina niin monelle?
Aloittajalla lienee päivätyö ja perhe ja yllin kyllin kontakteja ja haluaisi kerätä itseään ja voimia itsekseen. Minä ehkä jättäisin pihatyöt tekemättä
Niin minullakin on päivätyö, perhe ym., ja en todellakaan jättäisi pihatöitä tekemättä, koska nautin niistä suunnattomasti. Ja koska em. syistä mulla ei ole rajattomasti aikaa itselleni, on vieläkin hävyttömämpää, että sen arvokkaan hetken varastaisi joku ulkopuolinen itselleen. Edelleenkin kohteliaat tavat, tervehtiminen ja muutaman sanan vaihto on ok, mutta se kohteliaisuus pitäisi tulla myös sinne toiseen suuntaan, että tajuaa lopettaa ja jatkaa matkaansa.
Jos olet omalla pihallasi, siirry hyvä ihminen toiseen paikkaan siinä pihallasi. Vai tuleeko höpöttöjä pihallesi perässäsi?
Kyllä noi ikävä kyllä tulee jos on kerran päässeet tulemaan.
Pitää muistaa, että ihmisiä vain ne on nekin. Lyijyä ne tottelee siinä, missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Viinanhuuruinen pultsari on ihan eri asia kuin herttainen papparainen joka hakee naapureista seuraa. Ennen vanhaan oli tapana että naapurit kävivät kylässä ja kysyivät kuulumisia muttei enää nykyään kun kaikilla on oma kupla mihin ei huolita ulkopuolisia.
Hän oli viinanhuuruinen naapuri, eikä pultsari. Ja tarkoitin kommentillani sitä, että joskus maailmassa erilaisia naapureita vielä siedettiin, vaikka olivat mitä olivat. Juttuseuraa tämä viinamieskin meistä haki selvästi. Ei yksinäisyys ikää katso.
Yksinäiseksi jää, jos ei katso yhtään mitä toinen haluaa vaan menee vaan omia juttujaan pajattamaan. Maailmassa on paljon miehiä, jotka pyrkii käyttämään naisia hyväkseen kaikkeen mihin keksii, vaikka juttujen kuunteluun. Harvemmin toisin päin.
On tosi outoa että joltain hyvän päivän tutulta halutaan ilmaiseksi lahkeidenlyhennyspalvelua (korjausompelijalta saa maksua vastaan) ja hiustenleikkuupalvelua (parturista saa maksua vastaan ). Miehen itsensä tekemista palveluista pitää tietysti saada maksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.
Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä.
Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.
Hoitokodin vanhukset voisi myös pitää toinen toisilleen seuraa. Palveluasunnoissa, joissa jokaisella on oma asunto, voisi porrastasanteella olla pöytä ja tuolit ja vanhukset voisi juoda vaikka päiväkahveja yhdessä.
Kyllähän useimmissa palveluasunnoissa on myös yhteisiä tiloja.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät ymmärrä toisten haluavan olla omalla pihallaan rauhassa. Eihän pienessä muutaman minuutin small talk-hetkessä ole mitään pahaa, mutta jos toinen vaan jää siihen jaarittelemaan puoleksi tuntia niin kyllä se minusta ainakin häiritsisi. Kyllä omalla pihalla on oikeus olla rauhassa, ilman että on pakko vastoin tahtoaan olla jonkun seuraneiti.
Ei kenenkään velvollisuus ole väkisin pitää seuraa naapureille. Varsinkin naisilta tunnutaan odotettavan seuranpitoa.
Ja pihalla olis mukava tehdä asioita mitä ei kaikki tiedä, vaikkei sen kummemmin salaisia tekisikään.
Toisekseen tulee vähän epävarma olo että urkkiiko muutakin kun pää pyörii.
Tuollainen kyyläily torppaa myös omalla pihalla näkösuojassakin ilkosillaan auringonoton. Tunkee heti pihaan kun näkee vähänkään liikettä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät ymmärrä toisten haluavan olla omalla pihallaan rauhassa. Eihän pienessä muutaman minuutin small talk-hetkessä ole mitään pahaa, mutta jos toinen vaan jää siihen jaarittelemaan puoleksi tuntia niin kyllä se minusta ainakin häiritsisi. Kyllä omalla pihalla on oikeus olla rauhassa, ilman että on pakko vastoin tahtoaan olla jonkun seuraneiti.
Ei kenenkään velvollisuus ole väkisin pitää seuraa naapureille. Varsinkin naisilta tunnutaan odotettavan seuranpitoa.
Ja pihalla olis mukava tehdä asioita mitä ei kaikki tiedä, vaikkei sen kummemmin salaisia tekisikään.
Toisekseen tulee vähän epävarma olo että urkkiiko muutakin kun pää pyörii.
Tuollainen kyyläily torppaa myös omalla pihalla näkösuojassakin ilkosillaan auringonoton. Tunkee heti pihaan kun näkee vähänkään liikettä siellä.
Keskivertomamman ilkosillaan auringonotto voisi olla ratkaisu näiden pappojen hätyyttämiseksi.
Kerran nähtyä ei saa näkemättömäksi. Eikä unohtumaan kaikella maailman vahvallakaan alkoholilla.
Nim. kerran mökkinaapurin luokse väärään aikaan
Sanoisin suoraan mutta ystävällisesti että haluat hoitaa hommasi rauhassa, että se on sun tapa rentoutua tai viettää omaa aikaa tms. Joo ikävää jos pappa on yksinäinen mutta ei oo sun vastuulla toimia seuraneitinä jos et halua. Itsekin kokisin ton uuvuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten naista syyllistetään tekemään tunnetyötä jonkun random-miehen eteen.
Olisko suhtautuminen erilaista jos pihatöiden tekijä olisi mies?
Vierailija kirjoitti:
Tuija-aidan kasvaminen kestää vuosia, lieneekö h enää elossakaan sitten, kun se on riittävän suuri ja vahva. Onko nuo sinun puutarhatyösi nyt oikeasti niin tärkeitä, ettet samalla voi kuunnella vähän naapurin juttuja.
Meinaat että ventovieraan ihmisen jutut ovat tärkeämpiä kuin ap:n yksityisyys? Tajuat kai, että vieras ihminen tulee toisen tontille pyytämättä, ilman mitään rohkaisua? Silkaa itsekkyyttään häiritsemään toista?
Ap on ehkä iloinnut etukäteen siitä, että saa rauhassa ja hiljaisuudessa pohdiskella omiaan ja tehdä puutarhahommiaan. Ja sitten joku itsekäs ääliö tulee häiritsemään.
Yksinäisen liikuntakykyisen ihmisen yksinäisyys on ihan omalla vastuulla. Vallankin kun on eronnut, ihan omaa valintaa se yksinolo sitten. Ja muutenkin, yksin tuppaa jäämään jos ei itse anna mitään muille. Nytkin tämä on vaan vaatimassa että ap antaisi seuraa ja aikaa, ajattelematta yhtään sitä toista.
Sano ap sille että "olen nyt retriitissä, enkä kommunikoi". Ja sitten vaan jatkat hommiasi etkä ota siihen mitään kontaktia. On hyvin huonoa käytöstä häiritä toisen retriittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä, jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.
Hei kuule, minä joka päivä työssäni kohtaan vanhoja ja muitakin ihmisiä. Kuuntelen heitä, annan heidän puhua, juttelen mukavia takaisin ja olen ystävällinen ja empaattinen, tai tarvittaessa jonkun 'huumorimiehen' kanssa isken juttua. Ja nämä ihmiset eivät maksa minulle tästä 'palvelusta', ei maksa myöskään työnantaja, koska se ei kuulu varsinaisesti työhöni, mutta on kuitenkin sivujuonne työtäni, jossa kohtaan ihmisiä, enkä tätä voi välttääkään. Eikä siinä mitään, olen kiltti ihminen ja mielelläni olen vaikka se päivän ainoa juttukaveri, toki se työ, josta mulle maksetaan, on se päärooli ja se pitää saada hoidettua.
No mutta, kun olen vapaalla, niin tarvitsen palautumiseen tosi paljon omaa rauhaa. Olenko siis itsekäs, jos vain nopeasti tervehdin naapuria, luikin karkuun, en jää jutulle, vaikka näen, että hän kaipaa seuraa? Tai juttelen vain silloin, kun tuntuu, että nyt jaksan? Kun ottaa huomioon, että kuinka paljon jo annan itsestäni monelle ihmiselle työpäivän aikana? Miksi minä en saa olla oman kotini piirissä minä minä, miksi vain sillä naapurilla on oikeus olla minä minä, ja tunkeutua yksityiseen tilaani, jossa pitäisi pystyä palautumaan, että jaksaa taas seuraavana päivänä olla juttukaverina niin monelle?
Aloittajalla lienee päivätyö ja perhe ja yllin kyllin kontakteja ja haluaisi kerätä itseään ja voimia itsekseen. Minä ehkä jättäisin pihatyöt tekemättä
Niin minullakin on päivätyö, perhe ym., ja en todellakaan jättäisi pihatöitä tekemättä, koska nautin niistä suunnattomasti. Ja koska em. syistä mulla ei ole rajattomasti aikaa itselleni, on vieläkin hävyttömämpää, että sen arvokkaan hetken varastaisi joku ulkopuolinen itselleen. Edelleenkin kohteliaat tavat, tervehtiminen ja muutaman sanan vaihto on ok, mutta se kohteliaisuus pitäisi tulla myös sinne toiseen suuntaan, että tajuaa lopettaa ja jatkaa matkaansa.
Jos olet omalla pihallasi, siirry hyvä ihminen toiseen paikkaan siinä pihallasi. Vai tuleeko höpöttöjä pihallesi perässäsi?
En siirtyisi, koska olen omalla pihallani! Tekisin juuri siinä sitä, mitä olen tekemässä, ja se ulkopuolinen siirtyy, hyvänen aika! 😄 Ja huomaatko, että puhuin konditionaalissa?
Jos näen naapurin 'päivystävän', mutta en itse ole juttutuulella, niin en mene jutulle. Jos olen jo tekemässä jotain ja naapuri tulee jutulle, niin pidän hetken lyhyenä. Vaikka hän tykkää paasata omia juttujaan, niin osaan silti lopettaa tilanteen kohteliaasti, ja hän poistuu. Siksi kirjoitinkin, että olisi, jos hän jäisi siihen hengailemaan tajuamatta, että haluan tehdä hommaani rauhassa.
Kannattaa opetella joku outo vieras kieli ja jo aluksi puhua sitä, tai esittää ettei kuule
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa kerrostaloon, jos naapurien lähestymiset ei napostele.
No samat ongelmat on täälläkin vaikka eri muodossa. Yritäpä viedä roskia tai mennä pyykille kun joku sosiaalisesti työrajoitteinen ravaa tupakalla kaksi kertaa tunnissa ja jauhaa puuta heinää. Naapureita kuuluu moikata, ei siinä mitään, mutta kun joka asiasta pitää vääntää juttua. Eikä vaan kehtaa sanoa että ole hiljaa!
Et voi ottaa pihalla aurinkoa tai lukea työpäivän päätteeksi pihalla sanomalehteä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Viinanhuuruinen pultsari on ihan eri asia kuin herttainen papparainen joka hakee naapureista seuraa. Ennen vanhaan oli tapana että naapurit kävivät kylässä ja kysyivät kuulumisia muttei enää nykyään kun kaikilla on oma kupla mihin ei huolita ulkopuolisia.
Hän oli viinanhuuruinen naapuri, eikä pultsari. Ja tarkoitin kommentillani sitä, että joskus maailmassa erilaisia naapureita vielä siedettiin, vaikka olivat mitä olivat. Juttuseuraa tämä viinamieskin meistä haki selvästi. Ei yksinäisyys ikää katso.
Yksinäiseksi jää, jos ei katso yhtään mitä toinen haluaa vaan menee vaan omia juttujaan pajattamaan. Maailmassa on paljon miehiä, jotka pyrkii käyttämään naisia hyväkseen kaikkeen mihin keksii, vaikka juttujen kuunteluun. Harvemmin toisin päin.
On tosi outoa että joltain hyvän päivän tutulta halutaan ilmaiseksi lahkeidenlyhennyspalvelua (korjausompelijalta saa maksua vastaan) ja hiustenleikkuupalvelua (parturista saa maksua vastaan ). Miehen itsensä tekemista palveluista pitää tietysti saada maksu.
🙋Fiksut_naiset.fi:
Jälleen uskomattoman
hyviä kommentteja.
x 🌼🏵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.
Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä.
Vanhuksilla on samanikäisiä tuttavia tai sukulaisia jotka kyllä voisivat käydä katsomassa heitä päiväsaikaan mutta eivät vaan välitä. onhan sillä seuraa siellä..muistakaa että olette joskus mahdollisesti samassa tilanteessa ja kyllä toivoisitte että edes joku kävisi joskus. tekosyitä riittää.
Hoitokodin vanhukset voisi myös pitää toinen toisilleen seuraa. Palveluasunnoissa, joissa jokaisella on oma asunto, voisi porrastasanteella olla pöytä ja tuolit ja vanhukset voisi juoda vaikka päiväkahveja yhdessä.
Kyllähän useimmissa palveluasunnoissa on myös yhteisiä tiloja.
Jos vanhus kykenee kulkemaan rollaattorilla lähinnä vain vessaan ja pöydän ääreen, niin saman kerroksen porrastasanteella oleva kahvitila olisi saavutettavissa omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä tekin olette vanhuksia jotka kaipaa juttuseuraa
Onko sitä juttu seuraa vain naapurissa (ja sielläkin keväisin kesäisin)? Menkööt jonnekin vanhusten kerhoon.
Hienoa asennetta tällä torjutaan yksinäisyyttä ja lisätään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäinen tulee hakemaan kontaktia kuten jankutetaan ole vastavuoroinen ja sitten hänelle sanotaan etsi muualta, ala vetämään! Ei ihme että ne itsemurha luvut on niin korkeita kun edes naapurin papparainen ei ole ansainnut yhteisöllisyyttä.
Oletko ikinä kuullut kohtuudesta? On ok vaikka päivittäin jutella hetki sen naapurin kanssa, mutta jos sillä toisella ei ole mitään rajoja, vaan jää siihen pitkiksi ajoiksi pälisemään, niin ei se enää ole vastavuoroisuutta. Yleensä näillä on vielä niin hirveästi sitä omaa juttua, että toinen jää vain kuuntelijan rooliin. Se on oikeasti tosi raskasta. Juttelu on ok, mutta pelkkänä korvana toimiminen ei. Ja ihan oikeasti nämä on sellaisia tapauksia aina, että suunvuoroa ei vaan saa. Ei se ole mikään keskustelu, että toinen paasaa kaiken sydämeltään ja toinen vaan kuuntelee ja vielä tilanteessa, jota ei ole itse valinnut. On eri asia pelkästään kuunnella ystävää tai läheistä, kun tietää, että sitten kun itsellä on se tilittämisen tarve, niin vastavuoroisesti toinen kuuntelee. Näissä naapuripälättäjissä ei ikinä ole tällaisesta vastavuoroisuudesta kyse.
Kyllähän näitä riittää työikäisissäkin. Halutaan puhua työssäkäyvän kouluikäisten lasten äidin kanssa tuntikausia, vaikka on selvää, että äidin prioriteetti on omat lapset eikä aikaa tuntikausien seuranpitoon.
Vierailija kirjoitti:
kyllä on hirveitä ihmisiä täällä ei minkäänlaista empatiaa vanhuksia kohtaan ei tälläistä ennen ollut. mistä näitä tulee ,säälimättömiä kylmiä ihmisiä, jotka eivät piittaa kuin itsestään. häpeisivät mutteivat osaa sitäkään. Minä minä minä..mitä muista ihmisistä. kummia tyyppejä.
Minusta nämä rajattomat väkisin toisten pihoille tunkeutujat eivät piittaa kuin itsestään, ovat juuri niitä minäminäminä-ihmisiä. Olen vanha, mutta en kyllä missään nimessä haluaisi, että joku pitäisi seuraa säälistä. Enkä todellakaan jaksa keskustella, jos ei ole mitään yhteistä säveltä!
Piha on kotiin kuuluva alue, yksityisaluetta eikä ole hyvää käytöstä mennä kutsumatta häiritsemään. Ei se ollut hyvää käytöstä ennenkään. Olen maalta kotoisin ja muistan ajan kun kaikilla ei ollut puhelimia. Kutsumatta ei menty kylään ollenkaan ja kutsuttuna tiedettiin sopivat ajankohdat, jos ei voinut sopia etäisyyden tai puhelimen puutteen takia. Toisten töiden tai vapaa-ajan vieton keskelle ei kyllä tungettu seurustelemaan. Jos oli asiaa naapuriin, niin piipahdettiin pikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti katosi ketjusta ihmisten terveitä rajoja puolustavia viestejä.
Tätä eivät ekstrovertit siedä, että meitä on erinlaisia, toiset haluaa olla rauhassa, itsekseen, toiset taas jutella ja höpistä, jokainen on oma yksilönsä tämähän ei niille estottomille ja rajojen rikkojille käy.
Ja sitten on vielä autistit, joiden oman rauhan tarve voi olla pakottava. Itselle ei tulisi kyllä mieleenkään mennä naapurin pihalle muuten kuin kutsuttuna eikä kerrostalossa voi olettaa, että naapuri haluaa seuraa, koska monethan haluaa asua rauhassa. Vanhus saisi ehkä helpommin seuraa toisista eläkeläisistä, joilla on vähemmän päivän mittaan ihmiskontakteja. Olisiko naapurustossa muita eläkeläisiä?
Jos olet omalla pihallasi, siirry hyvä ihminen toiseen paikkaan siinä pihallasi. Vai tuleeko höpöttöjä pihallesi perässäsi?