Kuinka usein äitisi soittaa

Vierailija kirjoitti:

Voi kun soittasikin. Olin alle 30 kun kuoli. Nyt isäkin kuollut. 

Miestä ärsyttää kun hänen vanhemmat soittavat. Ei pöljä tajua, että vielä kaipaa joku päivä niitä puheluita.

Itseasiassa ei niitä kaipaa, aikuinen sopeutuu ja hyväksyy tosiasiat, mutta on se silti suuri menetys.

Oma edesmennyt äitini soitti joka päivä minulle ja aikuiselle tyttärelleni. Kestin sen, koska ajattelin sen rauhoittavan hänen mieltään ja lievittävän yksinäisyyttään. Nyt taas minä en soita tyttärelleni koskaan, kun ajattelen sen häiritsevän tai olevan huonoon aikaan. Soittelut ovat muuttuneet viesteiksi. Joskus tytär ottaa näköpuhelun, jos on jotain näytettävää. Kiva niin.

Ei soita. Sanoi suoraan puoli vuotta sitten, että ei häntä kiinnosta keskustella kanssani. Itse soitin noin kerta viikkoon. Annoin rauhan hänelle ja muille lapsilleen, he ovat ilmeisesti mukavampaa seuraa kun reissaavat ja keskustelevat jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun soittasikin. Olin alle 30 kun kuoli. Nyt isäkin kuollut. 

Miestä ärsyttää kun hänen vanhemmat soittavat. Ei pöljä tajua, että vielä kaipaa joku päivä niitä puheluita.

Itseasiassa ei niitä kaipaa, aikuinen sopeutuu ja hyväksyy tosiasiat, mutta on se silti suuri menetys.

Kyllä sitä kaipaa vaikka äidin kuolemasta on lähes 15 vuotta.

Erityisesti kun omille lapsille tapahtuu asioita, joista on itsekin ylpeä ja lähes pakahtuu ilosta. Silloin erityisesti kaipaa, että voisi soittaa ja jakaa. 

Mummilta tulee puheluja 2-3 kertaa päivässä ja aina ne samat jutut kun hänellä on alzheimer. Musta se on tärkeää että hän saa juttuseuraa ja kyllä minä aina nauran yhä uudestaan ja uudestaan niille tarinoille. Mummi on hauska ihminen. Äiti soittaa kerran päivässä ja jos ei soita niin minä soitan hänelle. Yhteydenpito on tärkeää puolin ja toisin. 

Anoppi soittaa joka pv, äiti pari kertaa viikossa ja minä soitan heille päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Mummilta tulee puheluja 2-3 kertaa päivässä ja aina ne samat jutut kun hänellä on alzheimer. Musta se on tärkeää että hän saa juttuseuraa ja kyllä minä aina nauran yhä uudestaan ja uudestaan niille tarinoille. Mummi on hauska ihminen. Äiti soittaa kerran päivässä ja jos ei soita niin minä soitan hänelle. Yhteydenpito on tärkeää puolin ja toisin. 

👍

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn; aloittaja kysyy soittojen määrää, joten miksi niin moni tulee ilmoittamaan tähän ketjuun, että äiti on kuollut? 

Jospa siksi, että ehkä haluavat pitää yllä tätä keskustelua, ettei tyrehtyisi heti alkuunsa. Eipä nämä äiti-keskustelut taida enää oikein ottaa tuulta purjeisiin. Muistelen, että nämä äidin soittasmisjututkin on moneen kertaan keskusteltu. Milloin soittaa liian usein, liian harvoin, en jaksaisi kuunnella hänen juttujaan, äiti ei jaksa kuunnella minun juttuja jne. Ihan mienkiintoista kuitenki seurata. Terveisin seuraaja jolla ei ole enää äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi molemmat vanhemmat mullan alla, ei soittele. Oikein, oiken hyvä näin!  : )

 

M59

heidänkin piti jaksaa kuunnella sua ja pestä, syöttää, kuunnella yöt itkua kun tuli hampaita tai rokkokuumetta. oikein oikein hyvä - niiin.

Ja vain sinulla on tuon kanssa ongelma. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun soittasikin. Olin alle 30 kun kuoli. Nyt isäkin kuollut. 

Miestä ärsyttää kun hänen vanhemmat soittavat. Ei pöljä tajua, että vielä kaipaa joku päivä niitä puheluita.

Itseasiassa ei niitä kaipaa, aikuinen sopeutuu ja hyväksyy tosiasiat, mutta on se silti suuri menetys.

Kyllä sitä kaipaa vaikka äidin kuolemasta on lähes 15 vuotta.

Erityisesti kun omille lapsille tapahtuu asioita, joista on itsekin ylpeä ja lähes pakahtuu ilosta. Silloin erityisesti kaipaa, että voisi soittaa ja jakaa. 

Tarkoittaa että sinulla on ollut hyvä ja terve suhde vanhempiisi. Kaikilla ei käy niin hyvä tuuri. Oma äitini on ollut haudassa jo melkein 18 vuotta, enkä ole kaivannut soittelua. Isänikin on jo menehtynyt, ja hänkin muuttui viimeisinä vuosinaan erittäin hankalaksi.

Mun äiti on soittanut mulle noin 3 vuotta sitten. Kauhistui, kun tyttäreni elää naisen kanssa eikä halua olla tekemisissä. On aika kivuliasta, että tämä on syy hylkäämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on soittanut mulle noin 3 vuotta sitten. Kauhistui, kun tyttäreni elää naisen kanssa eikä halua olla tekemisissä. On aika kivuliasta, että tämä on syy hylkäämiseen. 

Sairasta. 

Joka päivä soitellaan puolin ja toisin ja kerran viikossa yleensä syödään yhes äitini luona, minä, tyttäreni ja 1v tyttärentyttäreni. Eli 4 sukupolvea meiän naaraslaumasta. Erittäin tiivis perhe on meillä. Onneksi lapseni muutti takasin kotikuntaan ni ollaan kaikki lähekkäin ja voin olla kunnolla mummo ja äitinikin ehtii nauttia pienimmän ilopillerin seurasta vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana soitti parin viikon välein. Eläkkeelle jäätyään viikonnvälein. Vasta viimeisen elinvuoden aikana puhuimme useasti viikossa. Ja viimeseisen kuukauden aikana kahdesti päivässä.

Hienoa että olit vanhempasi viimeisiisä vuosissa mukana puhelimella.

Äitini soitti kerran viikossa, viimeiset vuodet pare kertaa viikossa ja puhuimme pitkiäkin puheluita vähintään tunnin. Tiesin että yksin asuvana tykkäsi kun sai jollekin puhua niitä näitä ja kuunnella samalla mitä puuhailin meillä kotona perheen kanssa. Kävimme myös vähintään kerran viikossa asioiden ym. vuoksi.

Olisit onnellinen, minun äitini ei soittele juuri ollenkaan, tai ole kiinnostunut pätkän  vertaa miten minulla menee. On jotenkin kurja että lähes kaikki yhteydenpito omaan äitiin on kiinni siitä että soitanko minä..j a silloinkin hän saattaa sanoa että "ei nyt ehdi, nyt on kiire,  tv:tä katsotaan" Tai alkaa jopa puhumaan samaan aikaan jotain asiaa isäni kanssa, kun puhuu kanssani puhelimessa. jne,. Ja olenko sanonut asiasta? Kyllä, useasti mutta mikään ei ikinä muutu ja olen sen jotenkuten hyväksynyt, vaikka pahalta tuntuukin.

Äiti soittaa ehkä joka toinen päivä. Viestiä laitellaan päivittäin. Nähdään useamman kerran viikossa. Kun mun isä oli elossa, kävi hän meillä monen vuoden ajan joka ikinen päivä (oli eläkkeellä ja äitini oli vielä työelämässä). Toi ruokaa, tarvikkeita, teki pieniä korjauksia tai pihahommia tai tuli vaan kahville,  tapaamaan lapsenlapsiaan, jne. Ei tuputtanut, mutta oli aina saatavilla. Minusta aika ihanaa. 

Vain silloin kun joku sukulainen on kuollut :/

Ei ole soittanut koskaan, kuoli 52 vuotta sitten.

Ei ole soittanut yli vuoteen. Lapsiin pitää yhteyttä, en ole tätä estänyt, koska satunnaista.

Vahvasti narsistinen henkilö.