Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka ei jaksa unelmoida mistään kun ei ne kuitenkaan toteudu
22.03.2026 |
Ja tuntuu ettei ansaitsekaan mitään.
Kommentit (28)
Hmm. Outoa. Itse olen saanut kaiken mitä olen toivonut, aina kyllä muutaman vuoden myöhässä. Uskon, että täytyy aktiivisesti toivoa, niin toiveet toteutuu. Eli alkaa elämään niin, että saa mahdollisuuksia toteuttaa toiveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes osaa unelmoida enää vaikka yrittäisin. En keksi mitään mitä pystyisin unelmoimaan. Ei vaan pysty kun tietää, ettei toteudu. Olin työhaastattelussa perjantaina ja tiedän etten taaskaan saa töitä vaan paikkaan valitaan joku jolla on jo vakityö. Vielä pitäisi unelmoida jotain epärealistista. Ei kiitos.
Vähän tätä samaa. Joskus joku pieni toivo hetkellisesti viriää, kunnes se sammuu.
Ollut niin kauan tämmöistä etten osaa olla onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Outoa. Itse olen saanut kaiken mitä olen toivonut, aina kyllä muutaman vuoden myöhässä. Uskon, että täytyy aktiivisesti toivoa, niin toiveet toteutuu. Eli alkaa elämään niin, että saa mahdollisuuksia toteuttaa toiveet.
Ei toimi.
Kyllä niitä valonpilkahduksia aina välillä tulee. Jaksaa vaan yrittää sitkeästi.
Minä unelmoin mahdottomista ja mahdollisista asioista. Unelmoin lottovoitosta, vaikka tiedän sen todennäköisyyden olevan mitätön. Unelmoin ensi kesän kesälomamatkasta, joka toteutuu suurella todennäköisyydellä. Unelmoin eläkepäivistä ja lienee aika hyvät mahdollisuudet, että olen hengissä vielä vuosikymmenen päästä, kun ne alkavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, unelmia pitää, tai ei välttämättä pidä olla, mulla oli:
Käydä "Rannassa", Jäämeren siis. sanomassa "notta terve".
Kulkea junalla läpi Venäjän (Neukkulan), käydä sanomassa Itärannalla taas, notta. (ja takaisin).
....
Nuo molemmat jäi tekemättä. Eipä nuo varsinaisesti harmita, enää.
Pelkkä unelmointihan ei auta, vaan täytyy oikeasti tavoitella niitä asioita. Joskus tuntuu, että ihmiset haaveilee ja toivoo asioita, mutta kun kysyy tarkemmin niin mitään ei ole oikeasti tehty asioiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen unelmoinut aina, lapsesta saakka. Olen aina ajatellut että kun mulla on 100 unelmaa päivässä jos yhdenkin saan vityä huomiseen se on lähempänä toteutumista.
Nyt 65v:nä huomaan että kaikki unelmat on toteutuneet tavlla tai toisella ja paljon sellaistakin mitä en ikinä edes osannut haaveilla.
Ja unelmoin yhä
Unelmia ja haaveita on monitasoisia, osa on tavoitteellisempia joihin voi vaikuttaa ja osa on sitten korkealentoisempaa ja ihan tuurista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Turha unelmoida, kun mikään ei toteudu. Kun ei pääse töihin, niin ei ole mahdollista toteuttaa muitakaan haaveita.
Sama. Olen masentunut ja siivonnut vuokra-asunnon viimeksi joulukuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Outoa. Itse olen saanut kaiken mitä olen toivonut, aina kyllä muutaman vuoden myöhässä. Uskon, että täytyy aktiivisesti toivoa, niin toiveet toteutuu. Eli alkaa elämään niin, että saa mahdollisuuksia toteuttaa toiveet.
Mä toivoin bassoa ja soittotaitoa. Basson sain ostettua mutta basso lojuu tossa vieressä. Ei ole toivominen vienyt edemmäs. Kivaa meistäkin oon toivonut jo kolme vuotta mutta ei ole tipahtanut mistään, yritykset ei ole ainakaan auttaneet asiaa :D
Ihmeellisimpiä haaveilijoita on nämä, jotka toivovat puolisoa ja perhettä, mutta eivät kuitenkaan etsi sitä puolisoa mitenkään. Sitten nämä, jotka kertoo haaveammateistaan, mutta kouluun ei ole haettu kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisimpiä haaveilijoita on nämä, jotka toivovat puolisoa ja perhettä, mutta eivät kuitenkaan etsi sitä puolisoa mitenkään. Sitten nämä, jotka kertoo haaveammateistaan, mutta kouluun ei ole haettu kertaakaan.
Mä haaveilen lääkärin ammatista, mutta en voi toteuttaa haavettani, koska olen käyttänyt opintotukikuukauteni turhaan amk-tutkintoon.
Vierailija kirjoitti:
Minä unelmoin mahdottomista ja mahdollisista asioista. Unelmoin lottovoitosta, vaikka tiedän sen todennäköisyyden olevan mitätön. Unelmoin ensi kesän kesälomamatkasta, joka toteutuu suurella todennäköisyydellä. Unelmoin eläkepäivistä ja lienee aika hyvät mahdollisuudet, että olen hengissä vielä vuosikymmenen päästä, kun ne alkavat.
Mulle taas kesälomamatka on yhtä todennäköinen kuin lottovoitto. Ja haaveilen siitä, että ehtisin edes työllistyä ennen eläkepäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Outoa. Itse olen saanut kaiken mitä olen toivonut, aina kyllä muutaman vuoden myöhässä. Uskon, että täytyy aktiivisesti toivoa, niin toiveet toteutuu. Eli alkaa elämään niin, että saa mahdollisuuksia toteuttaa toiveet.
Minäkin olen saanut kaiken mitä olen toivonut, joskin olen joutunut näkemään sen eteen myös jonkin verran omaa vaivaa.
Kyllä mä edelleen unelmoin, vaikkei ne koskaan toteudukaan. Vähentynyt se kyllä on, eikä mielikuvitus jotenkin riitä enää tekemään niistä niin todellisen tuntuisia kuin nuorena.
Mutta jos unelmoi tarpeeksi, saattaa se tulla uniin. Siellä se sitten tuntuu ihan todelta😊.
No ei olisi kyllä ikinä tullut lähdettyä vaikka Lontooseen jos se ei olisi ollut unelmana jonka sitten eräänä päivänä huomasikin olevan mahdollinen taloudellisesti. Tuosta iski sellainen kipinä että nykyään laitan suuren osan säästöistäni reissukassaan heti palkkapäivänä ja pystyn niillä rahoilla matkustamaan vaikka minne ja haaveilen ja suunnittelenkin jatkuvasti uusia reissukohteita.
Ennen en pitänyt tuota mitenkään mahdollisena.
Alue: Aihe vapaa
En edes osaa unelmoida enää vaikka yrittäisin. En keksi mitään mitä pystyisin unelmoimaan. Ei vaan pysty kun tietää, ettei toteudu. Olin työhaastattelussa perjantaina ja tiedän etten taaskaan saa töitä vaan paikkaan valitaan joku jolla on jo vakityö. Vielä pitäisi unelmoida jotain epärealistista. Ei kiitos.