Onko mitään järkeä erota pikkulapsiaikana?
Olen lukenut, että pikkulapsiperheissä vanhempien erot eivät ole kovin harvinaisia. Tarkoitan siis pikkulapsella alle kouluikäistä lasta (vaikka onhan joku 6-8-vuotiaskin vielä aika pieni...). Jos leikitään, että sulla on vaikka 5-vuotiaat kaksoset sun puolison kanssa ja te maksatte suunnilleen) puoliksi asumiskulut, vakuutukset, laskut, auton kulut, viette/haette vuorotellen lapset päiväkotiin/päiväkodista, leikitte lasten kanssa jne, teette kotitöitä ja ruokaa vuorotellen ja maksatte ruokakulut puoliksi, niin millä tavalla sun arki helpottuisi sillä, että sä eroaisit sun puolisosta? Siis jos leikitään, että susta tulisi lasten lähivanhempi, koska puoliso tekee vaikka kolmevuorotyötä poliisina eikä siksi vuoroviikot voi onnistua vielä vuosiin. Sittenhän sä joutuisit tekemään nuo kaikki ym. jutut YKSIN ja maksamaan kaiken ITSE. Mä ymmärrän, että eroaa pikkulapsiaikana, jos puoliso on väkivaltainen tai juoppo, mutta mä oletan, että ei kai kukaan järjissään oleva ihminen minkään idiootin kanssa ala lapsia tehdä? Eli ei ne kaikki erot pikkulapsiaikana voi johtua päihdeongelmasta tai väkivallasta.
Kommentit (63)
Niin siis miksi ap haluat leikkiä, että sellaisista suhteista erotaan, jossa asiat hoituu tasapuolisesti ja kaikki on hyvin? Eiköhän ne ole juuri niitä suhteita, jotka pysyvät pikkulapsiajankin kasassa.
huvittaa se ajatus, että kun hartaasti odotettu vauva syntyy ja ollaan onnellisia, niin siitä muutaman vuoden kuluttua ei voida sietää toisiaan silmissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole mikään syy pysyä yhdessä jos molemmat voivat huonosti. Kyllä lapsi sen näkee ja kuulee, ei kannata olla naiiveja. Rehellisesti sanottua niin naiset haluavat pysyä yhdessä taloudellisen tilanteen takia.
Jos jompi kumpi tai molemmat voivat huonosti, niin ei se ero sitä tilannetta välttämättä paranna. Sen onnettoman henkilön pitää itse tehdä jotain asialle, jotta itse voisi paremmin.
Niin kuin mitä?
Ihme oletus, että kaikki menee puoliksi ja reilusti. Se on varmaan useinkin syy sille erolle ettei toinen olekaan sellainen vanhempi tiimityöskentelijä perheen eteen kuin oli ennen lapsia ajatellut
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kun lapset oli 7 ja 2. Omasta halusta. Ja kyllä. Arki muuttui paljon helpommaksi kun lapsia oli enään vain kaksi.
Tuliko tehtyä väärä valinta hähhää.
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kun lapset oli 7 ja 2. Omasta halusta. Ja kyllä. Arki muuttui paljon helpommaksi kun lapsia oli enään vain kaksi.
enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kun lapset oli 7 ja 2. Omasta halusta. Ja kyllä. Arki muuttui paljon helpommaksi kun lapsia oli enään vain kaksi.
miksi hankit kaksi lasta aikuislapsen kanssa ensinnäkään?
Etkö tiedä että käytös voi muuttua.
Meneepä joillain herkille tämä aihe ja kommentit.
Se kertoo vain häpeän ja syyllisyyden tunteista joita on paettava kääntämällä syyttävä sormi itsestä poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Ihme oletus, että kaikki menee puoliksi ja reilusti. Se on varmaan useinkin syy sille erolle ettei toinen olekaan sellainen vanhempi tiimityöskentelijä perheen eteen kuin oli ennen lapsia ajatellut
Oli jännä, kun toisen lapsen syntymän jälkeen exä alkoi sluibailla kaikesta lasten- ja kodinhoidosta sekä jättäytyi työttömäksi (otti lopputilin). Siinä minulla oli kirjaimellisesti kolme hoidokkia ja elätettävää äitiyslomallani. Kun en jaksanut sitten valvottavalta vauvalta olla päälle vielä aurinkoinen ja kannustava puoliso sohvalla makaavalle turhakkeelle, mies löysi tinderistä sivusuhteen.
Erosta mies toki uhriutui urakalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin kun lapset oli 7 ja 2. Omasta halusta. Ja kyllä. Arki muuttui paljon helpommaksi kun lapsia oli enään vain kaksi.
Tuliko tehtyä väärä valinta hähhää.
Ei kaduta yhtään se valinta ja avioliitto. Kaksi hienoa poikaa mulla on ja jo lapsenlapsiakin. Hyvin pärjäävät kuten minäkin jo eläkeläinen.
Esim. sillä että väkivalta loppuu. Eli on järkeä.
Ap:nko mukaan siis kuormittavassa elämäntilanteessa tulisi kestää sellaista parisuhdetta, jossa ei muuten ikinä suostuisi olemaan? Onko tarkoitus testata, kuinka paljon kestää ennen kuin joutuu lataamolle?
"Ihmiset eroavat nykyään niin helposti ja heppoisin syin."
Näinhän sitä luulisi mutta todellisuudessa eroaminen ei ole nykyisen juurikaan sen yleisempää kuin vaikka 80-luvulla tai 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:nko mukaan siis kuormittavassa elämäntilanteessa tulisi kestää sellaista parisuhdetta, jossa ei muuten ikinä suostuisi olemaan? Onko tarkoitus testata, kuinka paljon kestää ennen kuin joutuu lataamolle?
Ei AP ole tuollaista sanonut millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:nko mukaan siis kuormittavassa elämäntilanteessa tulisi kestää sellaista parisuhdetta, jossa ei muuten ikinä suostuisi olemaan? Onko tarkoitus testata, kuinka paljon kestää ennen kuin joutuu lataamolle?
Ei AP ole tuollaista sanonut millään tavalla.
Juu, kun ap ei edes tuntenut käsitystä epätasa-arvoinen parisuhteen arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:nko mukaan siis kuormittavassa elämäntilanteessa tulisi kestää sellaista parisuhdetta, jossa ei muuten ikinä suostuisi olemaan? Onko tarkoitus testata, kuinka paljon kestää ennen kuin joutuu lataamolle?
Ei AP ole tuollaista sanonut millään tavalla.
Juu, kun ap ei edes tuntenut käsitystä epätasa-arvoinen parisuhteen arki.
Silloin siitä puhutaan ääneen eikä haudota asiaa.
Ei ole mitään järkeä tehdä lapsia. Älkää tehkö lapsia, niin ei tarvitse miettiä, milloin voi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme oletus, että kaikki menee puoliksi ja reilusti. Se on varmaan useinkin syy sille erolle ettei toinen olekaan sellainen vanhempi tiimityöskentelijä perheen eteen kuin oli ennen lapsia ajatellut
Oli jännä, kun toisen lapsen syntymän jälkeen exä alkoi sluibailla kaikesta lasten- ja kodinhoidosta sekä jättäytyi työttömäksi (otti lopputilin). Siinä minulla oli kirjaimellisesti kolme hoidokkia ja elätettävää äitiyslomallani. Kun en jaksanut sitten valvottavalta vauvalta olla päälle vielä aurinkoinen ja kannustava puoliso sohvalla makaavalle turhakkeelle, mies löysi tinderistä sivusuhteen.
Erosta mies toki uhriutui urakalla.
Lapsiperheen arki on monelle miehelle ikävä yllätys. Mies haluaa tulla ja mennä ja olla vapaa. Lapset ja näiden äityli ovat silloin este ja ongelma. Tinderistä löytää iloisempaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
huvittaa se ajatus, että kun hartaasti odotettu vauva syntyy ja ollaan onnellisia, niin siitä muutaman vuoden kuluttua ei voida sietää toisiaan silmissään.
Vai huvittaa ja huvittaa...jos ei synkkää nin sitten vaan erilleen ja katselemaan sopivampaa. Ei sen kummempaa. Aamen.
Vaikka sen pikkulapsiajan sinnittelisikin, niin se ero voi ihan hyvin tulla myöhemmin. Liikaa paskaa kohtelua ja petettyjä lupauksia.