Oletko ilkeä toisille
Sehän on sinun oma tuskasi ja pelkosi jota et ole ymmärtänyt/osannut käsitellä pois, yrität muiden syyksi laittaa omaa epäonnistumistasi.
Vastuu on aikuisuutta.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olen. Onhan meidän presidenttikin koulukiusaaja.
Ai on vieläkin? Missäs kouluissa hän käy nykyään kiusailemassa?
Voiko murhaaja olla entinen murhaaja?
En o. Mut jos on kiltti nii tulee pulmaa. Tulkitaan lypsettäväksi. Kadulla, kaupassa, virastossa, kapakassa joltakin puuttuu aina kohtuus ja oikeus. Oudon hymyisä tyyppi-vapaata riistaa. Hymyveron voi välttää näyttämällä yrmeää, ilme naamioksi kivikasvoille liimautuneena. Tai sit vättä hymyveroa esittämällä muuta kuin itseään. Esim: hajutonta ja mautonta meduusaa josta ei saa otetta ja joka vaikuttaa niinku tosi toksisen tappavalta. Muutenkin epäillyttävä tyyppi! Ilkeys tulee mulle sit vaihtoehtona kanssakäymisiin viimeisenä, kun sitkeästi kimppuun pyritään joko henkisesti, tai taloudellisestai, tai fyysisesti. Nuo eivät toki sulje pois toisiaan, ahdistelukeinot. Sanat loppuvat ja kädet puhuvat. Puolustuksen voi sooloilla näytöstyyliin. Ihan soolosti katana näytöstyyliin. Apuun kaikki: tuo tyyppi osaa kunfua kuin Elvis! Mutta hei, hymyilkää kun siihen suodaan luonteva tilaisuus, ilman taka-ajatusta ja edelletettyä uhrimieltä. Ilkeydestä ei kohoa mitään kokemisen arvoista. Tunteettomuus on ilkeyden esiaste.
Se, että sinä koet jonkun ilkeäksi jostain syystä, ei automaattisesti tarkoita, että se joku on millään lailla ilkeä. Sinun oma henkilökohtainen kokemuksesi ei ole mikään absoluuttinen totuus.
En ainakaan tarkoituksella. Pääsääntöisesti erittäin ystävällinen.
Ai on vieläkin? Missäs kouluissa hän käy nykyään kiusailemassa?