Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi monien miesten on vaikea hyväksyä sitä jos heillä on mielenterveysongelmia?
17.03.2026 |
Enkä nyt siis tarkoita mitään väsynyttä, arkielämästä vierasta palstan miehet vastaan naiset -jankutusta, vaan ihan normaaleja miehiä. Miksi monien miesten on vaikea myöntää sitä jos heillä on masennusta, työuupumusta saat sitten vielä pahempia mt-ongelmia?
Hehän vain estävät tuolla oman hyvinvointinsa kohenemista.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
90% suomalaisista on henkisesti sairaita, ovat puuttuva linkki ihmisen ja apinan väiistä.
Pitää paikkansa kun katsoo Petterin porukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen ei ole Suomi-miehen mielestä miehekästä. Suomi-miehillä on täysin perverssi näkemys miehuudesta.
Onko sitten erimaalaisten miesten kesken suuria eroja mielenterveyspalveluiden käyttämisessä? Ovatko naiset yhtään sen parempia hakeman apua? Onko Suomessa mielenterveyspalveluita edes julkiselta puolelta miten hyvin saatavilla?
Ap:lla jännä lähestyminen "en halua miehet vs. naiset keskustelua", mutta ottaa vain miehet kohteekseen. Onko väliä sukupuolella, jos ihminen ei hae tai saa tarvitsemaansa apua?
En ymmärrä miksi mielenterveysongelmista pitäisi tässä yhteydessä alkaa keskustelemaan yleisesti, kun pohditaan tietyn ryhmän haasteista hakea apua mielenterveysongelmiin. Naiset hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveysongelmiinsa verrattuna miehiin ja toisaalta taas palvelurakenteiden haasteet ovat ihan oma keskustelunsa.
Mielestäni on ihan ok keskustella miesten mielenterveysongelmista omana osionaan siinä missä naisten tai vaikka nuorten. Monesti ongelmien erityispiirteet ja vallankin niiden tunnistaminen ja avunhakeminen ovat sidoksissa mielenterveysongelmaisen viiteryhmään, joten kyllä tämän aiheen voi pilkkoa pienempiin osioihin.
On tosiaan hyväksyttävämpää naisille, olla heikkohermoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen ei ole Suomi-miehen mielestä miehekästä. Suomi-miehillä on täysin perverssi näkemys miehuudesta.
Onko sitten erimaalaisten miesten kesken suuria eroja mielenterveyspalveluiden käyttämisessä? Ovatko naiset yhtään sen parempia hakeman apua? Onko Suomessa mielenterveyspalveluita edes julkiselta puolelta miten hyvin saatavilla?
Ap:lla jännä lähestyminen "en halua miehet vs. naiset keskustelua", mutta ottaa vain miehet kohteekseen. Onko väliä sukupuolella, jos ihminen ei hae tai saa tarvitsemaansa apua?
Mitä jännää tuossa on? Sehän on voittaja, päivän sadan miesvihaketju
Vierailija kirjoitti:
Naisvihaaja löysi ketjuun.
Pitäähän miesvihaajilla olla seuraa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen ei ole Suomi-miehen mielestä miehekästä. Suomi-miehillä on täysin perverssi näkemys miehuudesta.
Onko sitten erimaalaisten miesten kesken suuria eroja mielenterveyspalveluiden käyttämisessä? Ovatko naiset yhtään sen parempia hakeman apua? Onko Suomessa mielenterveyspalveluita edes julkiselta puolelta miten hyvin saatavilla?
Ap:lla jännä lähestyminen "en halua miehet vs. naiset keskustelua", mutta ottaa vain miehet kohteekseen. Onko väliä sukupuolella, jos ihminen ei hae tai saa tarvitsemaansa apua?
En ymmärrä miksi mielenterveysongelmista pitäisi tässä yhteydessä alkaa keskustelemaan yleisesti, kun pohditaan tietyn ryhmän haasteista hakea apua mielenterveysongelmiin. Naiset hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveysongelmiinsa verrattuna miehiin ja toisaalta taas palvelurakenteiden haasteet ovat ihan oma keskustelunsa.
Mielestäni on ihan ok keskustella miesten mielenterveysongelmista omana osionaan siinä missä naisten tai vaikka nuorten. Monesti ongelmien erityispiirteet ja vallankin niiden tunnistaminen ja avunhakeminen ovat sidoksissa mielenterveysongelmaisen viiteryhmään, joten kyllä tämän aiheen voi pilkkoa pienempiin osioihin.
Mihin perustuu väite että naaraat hakevat matalalla kynnyksellä apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen ei ole Suomi-miehen mielestä miehekästä. Suomi-miehillä on täysin perverssi näkemys miehuudesta.
Onko sitten erimaalaisten miesten kesken suuria eroja mielenterveyspalveluiden käyttämisessä? Ovatko naiset yhtään sen parempia hakeman apua? Onko Suomessa mielenterveyspalveluita edes julkiselta puolelta miten hyvin saatavilla?
Ap:lla jännä lähestyminen "en halua miehet vs. naiset keskustelua", mutta ottaa vain miehet kohteekseen. Onko väliä sukupuolella, jos ihminen ei hae tai saa tarvitsemaansa apua?
En ymmärrä miksi mielenterveysongelmista pitäisi tässä yhteydessä alkaa keskustelemaan yleisesti, kun pohditaan tietyn ryhmän haasteista hakea apua mielenterveysongelmiin. Naiset hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveysongelmiinsa verrattuna miehiin ja toisaalta taas palvelurakenteiden haasteet ovat ihan oma keskustelunsa.
Mielestäni on ihan ok keskustella miesten mielenterveysongelmista omana osionaan siinä missä naisten tai vaikka nuorten. Monesti ongelmien erityispiirteet ja vallankin niiden tunnistaminen ja avunhakeminen ovat sidoksissa mielenterveysongelmaisen viiteryhmään, joten kyllä tämän aiheen voi pilkkoa pienempiin osioihin.
Onko ongelma avun hakemisessa, saamisessa vai tarpeessa? Mistä teet oletuksen, että miehillä olisi runsaasti mielenterveydenongelmia joihin he eivät hae apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä samat mt-ongelmaiset miehet haukkuvat terapiassa käyviä tai mielialalääkkeitä syöviä naisia, vaikka miehillä itsellään on huono mieliala, ei osata olla läheisissä ihmissuhteissa tai kantaa vastuuta omasta elämästä, kuten toimeentulosta tai opiskelusta.
Projisoivat. Avun hakeminen on aktiivisuutta ja vastuun kantamista omasta elämästä.
janette
Sitten on se toinen ääripää, missä selittävät huonoa käytöstään mielenterveysongelmillaan. Isäni on sellainen, on bipo ja epävakaa persoonallisuus, ja kaikki sekoilunsa pisti sen piikkiin. Sanomattakin selvää ettei olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naaraat romahtaa ekan kerran lukiossa.
Sit ne itkee kun eivät ole ykkösvaihtoehto suuryrityksen johtoryhmään heti valmistuttuaan kirjallisuustutkimuksen maisteriksi humanistisesta tiedekunnasta. Syy on varmasti naisviha.
En yhtään ihmettele kun katsoo ympärille. Muistan aikoinaan meillä jopa omassa perheessä puhuttiin mielenterveysongelmaisista kuin he olisivat jotenkin oikeasti hulluja ja esim hyvin harvat oikeasti söi niitä lääkkeitä tai niistä ei ainakaan puhuttu. Toikin on hauska kun miettii, että ihmiset kellä on kaikki omat asiat päin prinkkalaa katsoivat toisia hulluina, vaikka ne oli sitä aina itse. Moni voi varmaan samaistua. No jos katsotaan tätä päivää, nyt on menty toiseen ääripäähän. Kameroiden edessä itkeskellään, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Se nyt vaan on muotia uhriutua ja esittää heikkoa, saada vähän sympatiaa tuntemattomiltakin ihmisiltä ja sen kautta itselleen kuuluvuuden tunnetta. Ei ton kakan keskellä halua kukaan olla, kun ei täällä tunnu kukaan oikeasti ymmärtävän mistää mitää. MIkä idea on puhua omista asioista ihmisille, ketkä eivät ymmärrä edes omiaan tai itseään? Viimenen asia mitä vahva ihminen haluaa on sääli tyhmiltä ihmisiltä. Ei täs yhteiskunnas tee mieli jakaa mitää, ei kukaa mitää kumminkaa tajua. Itse sinä pelastat itses.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin enemmän miehiä, jotka avoimesti kertoisivat omista mielenterveysongelmistaan ja siitä kuinka ovat saaneet avun niihin. Miehetkin ymmärtäisivät, että on ihan ok hakea apua.
Niin voisi kertoa miten tk ja opiskelijaterveydenhuolto pallottelevat eikä kumpikaan halua ottaa hoitovastuuta. Tai sitten voisi kertoa lääkekokeiluista joiden seurauksena vatsa on jatkuvasti löysällä ja elopainoa tuli lisää 10 kg.
Suurin osa naisista haaveilee vauvansa tappamisesta jopa muutaman vuoden synnytyksen jälkeen.
Moni toteuttaa haaveensa.
Se siitä avun hakemisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyshäiriön tunnistaminen itsessään on yllättävän vaikeaa. Yleensä taitaa mennä sitä kautta, että oma elämä muuttuu mahdottomaksi elää, päihdeongelmat, jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen ei ole Suomi-miehen mielestä miehekästä. Suomi-miehillä on täysin perverssi näkemys miehuudesta.
Onko sitten erimaalaisten miesten kesken suuria eroja mielenterveyspalveluiden käyttämisessä? Ovatko naiset yhtään sen parempia hakeman apua? Onko Suomessa mielenterveyspalveluita edes julkiselta puolelta miten hyvin saatavilla?
Ap:lla jännä lähestyminen "en halua miehet vs. naiset keskustelua", mutta ottaa vain miehet kohteekseen. Onko väliä sukupuolella, jos ihminen ei hae tai saa tarvitsemaansa apua?
En ymmärrä miksi mielenterveysongelmista pitäisi tässä yhteydessä alkaa keskustelemaan yleisesti, kun pohditaan tietyn ryhmän haasteista hakea apua mielenterveysongelmiin. Naiset hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveysongelmiinsa verrattuna miehiin ja toisaalta taas palvelurakenteiden haasteet ovat ihan oma keskustelunsa.
Mielestäni on ihan ok keskustella miesten mielenterveysongelmista omana osionaan siinä missä naisten tai vaikka nuorten. Monesti ongelmien erityispiirteet ja vallankin niiden tunnistaminen ja avunhakeminen ovat sidoksissa mielenterveysongelmaisen viiteryhmään, joten kyllä tämän aiheen voi pilkkoa pienempiin osioihin.
Mihin perustuu väite että naaraat hakevat matalalla kynnyksellä apua?
Naiset, ei naaraat. Tiedän että käytät sanaa naaras koska haluat halveerata meitä naisia mutta yrityksesi ovat lapsellisia.
Se on se kulttuuri mihin meidät on kasvatettu. "Itkevä mies on luuseri velliperse. Miesten nyt vain kuuluu kestää kaikki se paska mitä niskaan tuleen ja sillä selvä." Ja kun tällä mantralla menee eteenpäin, niin jossain kohtaa sitten mennään rajan yli. Se, että asian hoitaisi ennen tuota, osoittaisi miehen heikkouden ja sehän nyt ei käy päinsä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä samat mt-ongelmaiset miehet haukkuvat terapiassa käyviä tai mielialalääkkeitä syöviä naisia, vaikka miehillä itsellään on huono mieliala, ei osata olla läheisissä ihmissuhteissa tai kantaa vastuuta omasta elämästä, kuten toimeentulosta tai opiskelusta.
Projisoivat. Avun hakeminen on aktiivisuutta ja vastuun kantamista omasta elämästä.
Aitäh. Miehethän just kantaa vastuun maanpuolustuksesta tässä maassa mitä naiset ei tee.
Velvollisuus suoriutua.
Ei halua niitä vaikeuksia jotka diagnoosi toisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on se kulttuuri mihin meidät on kasvatettu. "Itkevä mies on luuseri velliperse. Miesten nyt vain kuuluu kestää kaikki se paska mitä niskaan tuleen ja sillä selvä." Ja kun tällä mantralla menee eteenpäin, niin jossain kohtaa sitten mennään rajan yli. Se, että asian hoitaisi ennen tuota, osoittaisi miehen heikkouden ja sehän nyt ei käy päinsä.
Nii? Mä en sois itkemistä ja valittamista naisillekaan, ku ei se auta mitään.
On kolme asiaa jotka voi vaikuttaa elämään: sinä itte, sinä itte, sinä itte.
Alue: Aihe vapaa
90% suomalaisista on henkisesti sairaita, ovat puuttuva linkki ihmisen ja apinan väiistä.