Miksi monien miesten on vaikea hyväksyä sitä jos heillä on mielenterveysongelmia?

Miksi naisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että ovat lähes yksinomaan miesten mielenterveysongelmien syy?

Vierailija kirjoitti:

Miehille tarvitaan järjestö, joka estää heitä tekemästä väkivaltaa mm. naisia kohtaan.

 

Kauhistuttavaa ja surullista.

se olisi kaikkien heteroparisuhteiden loppu. ei naisille kilttimiehet kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille tarvitaan järjestö, joka estää heitä tekemästä väkivaltaa mm. naisia kohtaan.

 

Kauhistuttavaa ja surullista.

Väkivalta on järjestäytyneen yhteiskunnan avaintyökalu. Kaikki yhteiskunnat ovat syntyneet väkivallasta ja niitä pidetään kasassa väkivallalla. Tämä asia on fakta, jolle saa itkeä ja alapaukuttaa vaikka kuinka, mutta se ei tule siitä muuttuumaan miksikään.

Koska väkivalta on koko yhteiskunnan perusta, koulussa pitäisi opettaa enemmän väkivallasta, sen riskeistä ja sen kohtaamisesta.

Vain häiriintyneillä.

 

Pahoitteluni sinulle.

Tälläkin palstalla 100% on häiriintyneitä, sinä varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Naisen tapailu on ainakin itsellä loppunut monesti siihen että olen alkanut luottaa naiseen  ja kertonut hänelle avoimesti mielenterveyden ongelmistani.

Kyllä niitä mielenterveyden ongelmia miehet mielellään yrittää piilottaa kun ne vain lisää naisille kelpaamattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen rooli on olla vahva. Ei saa näyttää heikkoutta, herkkyyttä tai haavoittuvuutta.

Saa näyttä. Eivätkä nuo luettelemasi tunteet liity millään tavalla mt-ongelmiin. 

Mies saa näyttää tunteitaan, kunhan ne ei ole vihaa, inhoa, halveksuntaa jne...

Kaikenlainen heikkous ja voimattomuus on toivottavaa käytöstä eiköstä niin.

Niinpä, ja sun mielestä miesten tunteen on vaan inho, viha ja halveksunta. Jos nuo vie mennessään aina siihen uuteen parisuhteeseen, niin mitäpä luulet että käy? 

Kiliset laidasta laitaan kuin flipperi ja projisoit oman parisuhteettomuutesi minuun. Tottakai sulle ne on juurikin ne tyytymättömyys, halveksunta, pettymys, ärtymys jne... joita sille naiselle ei saa näyttää.

Naisille "tunteiden näyttäminen" tarkoittaa usein sitä, ettei niitä osata hillitä yhtään ja ne vie elämää yhdestä huonosta valinnasta toiseen. Koska naiset ovat kuitenkin tyhjänpäiväistä sakkia, jotka ei saa juuri mitään konkreettista aikaiseksi, niin sillä ole juurikaan väliä, pystyykö ne niitä edes hillitsemään.

Pojat on jo lapsesta asti kasvatettu hillitsemään tunteitaan, koska jos ne pääsee purkautumaan pahasti tulee seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Juurikin näin. Miehillä yksinäisyys on yksi iso tekijä ja varmasti juuri tuo, että ei ole ketään kenelle soittaa. Joko niin, ettei ole ketään kenelle pystyisi puhumaan tai sitten yksinkertaisesti ei ole ketään. Naiset luovat miehiä helpommin sosiaalisia verkostoja ja ns. pitävät kaverit mukana. Kun miesporukassa yksi alkaa eristäytymään, hänelle annetaan tilaa tajuamatta, että kaveri hiljalleen katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Juurikin näin. Miehillä yksinäisyys on yksi iso tekijä ja varmasti juuri tuo, että ei ole ketään kenelle soittaa. Joko niin, ettei ole ketään kenelle pystyisi puhumaan tai sitten yksinkertaisesti ei ole ketään. Naiset luovat miehiä helpommin sosiaalisia verkostoja ja ns. pitävät kaverit mukana. Kun miesporukassa yksi alkaa eristäytymään, hänelle annetaan tilaa tajuamatta, että kaveri hiljalleen katoaa.

Biologia ei ole rakentanut kaikkia miehiä "selviämään".

Naisvihaaja löysi ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Naisvihaaja löysi ketjuun.

Sekoitat nyt säälin ja vihan, koska vihaat olla säälittävä.

Juu ja ennenkaikkea miespuolisten kaveriporukoiden tuntuu olevan vaikea se hyväksyä. Helposti vedetään asiat vitsiksi ja sanotaan että pitää ryhdistäytyä. Minulla naispuoliset ystävät ovat olleet kaikista ymmärtäväisimpiä, mutta koitan olla positiivinen etten olisi heille raskasta seuraa ja yritän kuunella ja auttaa myös heitä ongelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Juurikin näin. Miehillä yksinäisyys on yksi iso tekijä ja varmasti juuri tuo, että ei ole ketään kenelle soittaa. Joko niin, ettei ole ketään kenelle pystyisi puhumaan tai sitten yksinkertaisesti ei ole ketään. Naiset luovat miehiä helpommin sosiaalisia verkostoja ja ns. pitävät kaverit mukana. Kun miesporukassa yksi alkaa eristäytymään, hänelle annetaan tilaa tajuamatta, että kaveri hiljalleen katoaa.

Biologia ei ole rakentanut kaikkia miehiä "selviämään".

Ei kaikkien miesten kuulukkaan selvitä. Ennen miehet syrjäytyi suoraselkäisemmin, eikä jääty valittamaan ja rasitteeksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Juurikin näin. Miehillä yksinäisyys on yksi iso tekijä ja varmasti juuri tuo, että ei ole ketään kenelle soittaa. Joko niin, ettei ole ketään kenelle pystyisi puhumaan tai sitten yksinkertaisesti ei ole ketään. Naiset luovat miehiä helpommin sosiaalisia verkostoja ja ns. pitävät kaverit mukana. Kun miesporukassa yksi alkaa eristäytymään, hänelle annetaan tilaa tajuamatta, että kaveri hiljalleen katoaa.

Biologia ei ole rakentanut kaikkia miehiä "selviämään".

Jos tarkkoja ollaan, niin biologia on rakentanut ihan kaikki ihmiset selviämään. Meidän kehomme pyrkivät puhdistamaan itsensä päihdyttävistä aineista.

Selviytyminen sen sijaan on eri asia ja kaikki miehiä ei ole tosiaan rakennettu selviytymään. Kuten ei kaikkia naisiakaan. Emme voi kuitenkaan määritellä tässä monimutkaisessa maailmassa kaikkea pelkän biologian kautta ja sen takia se miten miehet on "rakennettu" ei ole syy pyrkimästä kohti selviytymistä ja hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin äitinä jonkinlaista onnistumisen iloa, kun poikani soitti minulle, ettei jaksa. Kyseessä oli siis tavallinen nuorenmiehen kuormittava elämäntilanne, ei mitään vakavaa onneksi. Keskustelimme paljon siitä kuinka kuormitusta voisi helpottaa ja poika kävi sitten opiskelijoiden terveydenhuollossa juttelemassa pari kertaa jaksamisestaan ja nämä jo riittivät solmun avaamiseksi.

Tuli sellainen olo, että poika osaa kyllä pyytää apua toistekin jos sitä tarvitsee.

Ihana lukea tällaista :) Olisipa kaikilla ihminen, jolle soittaa.

Juurikin näin. Miehillä yksinäisyys on yksi iso tekijä ja varmasti juuri tuo, että ei ole ketään kenelle soittaa. Joko niin, ettei ole ketään kenelle pystyisi puhumaan tai sitten yksinkertaisesti ei ole ketään. Naiset luovat miehiä helpommin sosiaalisia verkostoja ja ns. pitävät kaverit mukana. Kun miesporukassa yksi alkaa eristäytymään, hänelle annetaan tilaa tajuamatta, että kaveri hiljalleen katoaa.

Biologia ei ole rakentanut kaikkia miehiä "selviämään".

Jos tarkkoja ollaan, niin biologia on rakentanut ihan kaikki ihmiset selviämään. Meidän kehomme pyrkivät puhdistamaan itsensä päihdyttävistä aineista.

Selviytyminen sen sijaan on eri asia ja kaikki miehiä ei ole tosiaan rakennettu selviytymään. Kuten ei kaikkia naisiakaan. Emme voi kuitenkaan määritellä tässä monimutkaisessa maailmassa kaikkea pelkän biologian kautta ja sen takia se miten miehet on "rakennettu" ei ole syy pyrkimästä kohti selviytymistä ja hyvinvointia.

Biologia ei toimi näin.

Luomme tässä vain "keinotekoisen viljelylajin", joka ei selviä ilman rikkaruohontorjuntaa ja tuholaismyrkkyjä. (Eli ihmisen, joka ei selviä ilman lääkitystä ja valtavaa ympäristönmuokkausta.)

Vierailija kirjoitti:

Juu ja ennenkaikkea miespuolisten kaveriporukoiden tuntuu olevan vaikea se hyväksyä. Helposti vedetään asiat vitsiksi ja sanotaan että pitää ryhdistäytyä. Minulla naispuoliset ystävät ovat olleet kaikista ymmärtäväisimpiä, mutta koitan olla positiivinen etten olisi heille raskasta seuraa ja yritän kuunella ja auttaa myös heitä ongelmissaan.

Olet siis hyvä ystävä.

Hyväksyisivät edes muiden mt-ongelmat. Mt-ongelmaiset ovat rakentaneet esim. Teslan