Mistä se johtuu että aina kun yritän kertoa puolisolleni miltä minusta jokin asia tuntuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa. En kestäisi. Sun turvallisuus on tärkein, ei mikään muu tässä elämässä ole yhtä tärkeää. Pidä puoles tai ero. Ei ole pakko sietää.

Miksei aloittaja sitten aja itse ? Minä olen nainen ja ohitan kyllä tarvittaessa hitaampia. Ei ongelmaa. Toki jos joku alkaa kitisemään, niin kulkee jollain muulla kyydillä 

Ei varmaan kynnyskysymys ollut kuka on ajurina ja kuka ei tai saako ohittaa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa? 

Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.

Voi nyt elämä 🤦

Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.

Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?

Että ootte naiset hiljaa

Mä oon nyt ollut vuosia tällaisessa suhteessa. Elämästä on tullut todella ankeaa.  Kumppanini on selkeästi välttelevä kiintymystyyliltään ja muutakin ongelmaa on.  Ei kestä mitään,  siis mitään negatunteita jos ne millään tavalla voivat liittyä jotenkin häneen tai hänen tekemisiinsä.  Jos ilmaisen toiveen, että hän tekisi esim jonkin asian toisin tai vaikka vahingossakin kysyn jostakin triviaalista asiasta,  että miksi noin teit tms , niin se on hirveää syyttämistä ja kriisi ja riita päälle.  Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Ilmeisesti ei myöskään kiinnosta pas* aakaan miltä joku asia minusta tuntuu. 

Lopulta olen tullut sietokykyni päähän ja varmasti  myös minun  onneksi hän on tässä se , joka haluaa erota.  Olenhan niin kamala ihminen jolla on liikaa mielipiteitä ja ilmaisen niitä liian suoraan.  Rankkaa tulee erosta, mutta eihän tällä dynamiikalla voi olla aitoa läheisyyttä saati ihmissuhde kehittyä mihinkään.  Niin se vaan on.  En ole aiemmin törmännyt miehissä tällasiin loukkaantujiin.  Mä ainakin kyllästyin lopulta sanomasta mitään vähänkään korjaavaa,  vaikka olisi ollut aihettakin.  Ihan turhaa.  Voi olla vaikea löytää nainen , joka ei ilmaise mitään pettymyksiä ja jos ilmaisee niin sitten tosiaan anteeksipyydellen.  Miehellä kyllä ottajia riittää,  mutta suhteen toimivuuteen tämänkaltaisen tyypin kanssa en itse ainakaan usko enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollanen on jäänyt täysin tunteettomaksi ja kypsymättömäksi. Ei sielua. Ei sisintä. Ei omatuntoa. Ihmisen näköinen ihmisenkuori.

Yleensä tuollaisesta suhteessa on kaksi aikuista lasta joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa, toinen alistuu. 

Jaa, vai että jos toinen prseilee, niin toisessakin täytyy olla yhtälailla vikaa. No ei tuo nyt ihan noin mene. Oikeassa elämässä. 

Tällaiset sarjaprseilijät toki haluaa mielellään vastuuttaa ja syyllistää sen toisen osapuolen milloin mistäkin omasta rumasta käytöksestään.

Toki kannattaa nostaa kytkintä, jos kumppanin käytös alkaa olla järjestään tuollaista. Ei tuollainen yleensä tuosta muutu. 

Voi tietty koittaa ensin pari kertaa sanoa käytöksestään ja antaa mahdollisuus muutokseen, mutta jos toinen ei ota onkeensa tai hänellä ei ole ehkä edes kykyä siihen, niin heipat sitten vain.