Lue keskustelun säännöt.
Mistä se johtuu että aina kun yritän kertoa puolisolleni miltä minusta jokin asia tuntuu...
17.03.2026 |
minä päädyn lopulta pyytämään anteeksi jotakin? Ehkä ilmaisen tunteeni jotenkin väärin?
Esimerkkinä voisin nyt kertoa vaikka sen kuinka joku aika sitten uskaltauduin pitkän harkinnan jälkeen sanomaan puolisolleni että joskus mua pelottaa hänen kyydissään ja kysyin että voisiko hän esimerkiksi ohitella vähän vähemmän kun minä olen kyydissä, niin puolisoni loukkaantui ja sanoi mm. että kukaan muu ei ole koskaan pelännyt hänen kyydissään joten hän ei ymmärrä miksi minäkään pelkäisin. Lopulta minä pyysin anteeksi että olin sanonut mitään.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Enpä enää menis kyytiin ja etsisin miehen, jota kiinnostaa munkin tunteet ja jonka kanssa olen turvassa, jolle "levitellä jalkoja".
Aplodeja, aikuisuus onkin vastuuta eikä paikka johon tullaan esittämään joululahjalista toiveita miten muut kohtelee. Vaimoni on valtavan arka kuljettaja minua pelottaa hänen kyydissä, joten minä ajan ne meidän yhteiset matkat ja kumpikin ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa. En kestäisi. Sun turvallisuus on tärkein, ei mikään muu tässä elämässä ole yhtä tärkeää. Pidä puoles tai ero. Ei ole pakko sietää.
Miksei aloittaja sitten aja itse ? Minä olen nainen ja ohitan kyllä tarvittaessa hitaampia. Ei ongelmaa. Toki jos joku alkaa kitisemään, niin kulkee jollain muulla kyydillä
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista kommenteista. Puolisossani on paljon hyviä puolia enkä kyseenalaista parisuhdettani. Olen vain tosissani joutunut miettimään ilmaisenko tunteeni jotenkin väärin kun tosiaan joka kerta päädyn pyytämään anteeksi sitä että sanoin mitään. Tunteitani en voi anteeksi pyytää, en voi niille mitään, mutta voin tietysti pyytää anteeksi sitä että en osannut käsitellä niitä tunteita muutoin kuin tuomalla ne puolisoni tietoon...
Pari kommenttia antoi paljonkin ajattelemisen aihetta. Ehkä en todellakaan vain osaa pitää puoliani, ja ehkä todellakin alistun. Olen kynnysmatto.
Pitää pohtia näitä tilanteita enemmänkin.
Ap
Kunpa ihmiset rakentaisi ensin itselleen sen terveen itsetunnon ennen kuin lähtee parisuhteeseen. Toisaalta parisuhde ajaa ulos ne omat viat ja puutteet. No, kolikolla on aina kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
No, mitä provot yleensä tavoittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista kommenteista. Puolisossani on paljon hyviä puolia enkä kyseenalaista parisuhdettani. Olen vain tosissani joutunut miettimään ilmaisenko tunteeni jotenkin väärin kun tosiaan joka kerta päädyn pyytämään anteeksi sitä että sanoin mitään. Tunteitani en voi anteeksi pyytää, en voi niille mitään, mutta voin tietysti pyytää anteeksi sitä että en osannut käsitellä niitä tunteita muutoin kuin tuomalla ne puolisoni tietoon...
Pari kommenttia antoi paljonkin ajattelemisen aihetta. Ehkä en todellakaan vain osaa pitää puoliani, ja ehkä todellakin alistun. Olen kynnysmatto.
Pitää pohtia näitä tilanteita enemmänkin.
Ap
Olet yliajattelija ja mies välttelevä. Anxious/avoidant.
Eikö ole tosi rankkaa koko ajan miettiä, uskallankohan sanoa mitään ja jos uskallan, niin millä tavoin teen sen ettei toinen hermostunu?
Oletko tästä asiasta kertonut hänelle? Jos hän ei edelleenkään piittaa (olen hyvin varma että ei) niin kannattas alkaa tekemään liikkeitä kohti lähtöä. Tuo on jumalattoman rankkaa kävellä koko ajan munankuorilla.
Ne kaikki asiat jää käsittelemättä ja sä jäät niiden kanssa yksin, kun toinen ei suostu niitä käsittelemään. Sitä ei voi pakottaa.
Joudut jo yksin pähkäilemään kummankin puolesta, mies on ihan ok sen kanssa että et tule kuulluksi tai nähdyksi ja sun olo vaan tulee surkeammaksi. Jokainen teilaaminen sulkee sua enemmän. Jos suhteessa ei puhuta asioista eikä ole lupa tuoda esiin, mitä mielessä liikkuu niin sun olis helpompi olla itsekseen. Ei tarviis edes ajatella kuinka minkäkin ilmaisee.
Mitä tehdään kumppanilla, jos sen tunteista ei välitetä? Ei se ainakaan rakkautta ole. Rakastavaa kumppania sattuis itseään jos tietää että on satuttanut toista mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
No, mitä provot yleensä tavoittelee?
Sitä että sunkaltaiset urpot tarttuu koukkuun ja nostaa riidan yksikseen.
En kyllä tajua miksi aloitus olisi provo.
Varmaan sen takia kun naisella on tunne-elämä? Sun naisena olis varmasti kamala olla kun provosoidut itsekseen kun toinen yrittää tuoda esiin tunteita.
Avaatkos mikä tässä provoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan. Eihän ollut lainkaan hänen oma kokemus, että kukaan ei ollut aikaisemmin pelännyt kyydissä vaan kuskin ilmoittama vastaus.
Aloittajan olisi pitänyt vastata kuskille, että ok, mutta minä pelkään, voisitko ajaa hiljempaa tms. Tottakai pitää pysyä omassa kannassaan eikä pyydellä anteeksi.
Auton kuljettajan tilanne on aina helpompi kuin kyydissä olijan ja sen huomaa jos itse istuu matkustajana jonkun toisen autossa.
Aina kuskit eivät pysty muuttamaan ajamistaan heti, mutta useamman huomauttaminen jälkeen yrittävät varmasti.
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan.
TÄMÄ!!! Ja tää pätee moniin muihinkin tilanteisiin jossa joku käyttäytyy väärin sua kohtaan. Ongelma poistuu vasta sitten kun ihminen oppii pitämään puoliaan ja kunnioittamaan itseään eikä enää näe muita ihmisiä itseään parempina. Sillä sitähän tuo on että ap ei usko että hänen tunteensa olisi totta vaan alkaa epäilemään itseään ja pyytelee anteeksi ja näin kaltoinkohtelija saa vain jatkaa huonoa käytöstään.
Ja aloittajalle tiedoksi että jos ja kun miehesi ei muuta käytöstään (ei se muutu oikeesti, ei kannata jäädä odottamaan ihmettä) niin kannattaa erota. Maailmassa on paljon kivoja ihmisiä, älä tuhlaa elämääsi tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
On se jännä, että ihan kaikki naiset on aivan absoluuttisen kamalia ja kontrolloiva mutta ette silti vaan pysty olemaan ilman.
Hauskasti muuten jo ekassa perustelussa unohdat yhden olennaisen. Missä se isä???
Jos ihan kaikki suhteesi on tuollaisia, niin mikäköhän olis se nimittävät tekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan. Eihän ollut lainkaan hänen oma kokemus, että kukaan ei ollut aikaisemmin pelännyt kyydissä vaan kuskin ilmoittama vastaus.
Aloittajan olisi pitänyt vastata kuskille, että ok, mutta minä pelkään, voisitko ajaa hiljempaa tms. Tottakai pitää pysyä omassa kannassaan eikä pyydellä anteeksi.
Auton kuljettajan tilanne on aina helpompi kuin kyydissä olijan ja sen huomaa jos itse istuu matkustajana jonkun toisen autossa.
Aina kuskit eivät pysty muuttamaan ajamistaan heti, mutta useamman huomauttaminen jälkeen yrittävät varmasti.Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan.
TÄMÄ!!! Ja tää pätee moniin muihinkin tilanteisiin jossa joku käyttäytyy väärin sua kohtaan. Ongelma poistuu vasta sitten kun ihminen oppii pitämään puoliaan ja kunnioittamaan itseään eikä enää näe muita ihmisiä itseään parempina. Sillä sitähän tuo on että ap ei usko että hänen tunteensa olisi totta vaan alkaa epäilemään itseään ja pyytelee anteeksi ja näin kaltoinkohtelija saa vain jatkaa huonoa käytöstään.
Ja aloittajalle tiedoksi että jos ja kun miehesi ei muuta käytöstään (ei se muutu oikeesti, ei kannata jäädä odottamaan ihmettä) niin kannattaa erota. Maailmassa on paljon kivoja ihmisiä, älä tuhlaa elämääsi tuollaisen kanssa.
Oon joskus ollut samalta tuntuvassa suhteessa.
Veikkaan, että AP oikeastaan tietää muttei uskalla. Ei uskalla nostaa kissaa pöydälle ja kysyä, koska tietää jo miehen reaktion.
Normaali mies ei halua että naisensa pelkää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Jos sulla on vaimona samanlainen tyyppi kuin aloittajalla miehenä niin kannattaa lukee tän keskustelun vastaukset. Mut tiivistyksenä: opettele pitämään puolesi ja eroa naisestasi. Ilkeän ihmisen kanssa ei ole mikään pakko pysyä suhteessa. Ja kehitä älykkyyttäsi, jos yksi nainen on kamala se ei tarkoita että kaikki naiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
No, mitä provot yleensä tavoittelee?
Sitä että sunkaltaiset urpot tarttuu koukkuun ja nostaa riidan yksikseen.
En kyllä tajua miksi aloitus olisi provo.
Varmaan sen takia kun naisella on tunne-elämä? Sun naisena olis varmasti kamala olla kun provosoidut itsekseen kun toinen yrittää tuoda esiin tunteita.
Avaatkos mikä tässä provoaa?
Aina te naiset ootte tommosia
Ootko AP kuullut termistä läheisriippuvuus?
Ei sulla ole hyvä olla tossa eikä sua arvosteta edes sen verran, että sulle annettais äänioikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista kommenteista. Puolisossani on paljon hyviä puolia enkä kyseenalaista parisuhdettani. Olen vain tosissani joutunut miettimään ilmaisenko tunteeni jotenkin väärin kun tosiaan joka kerta päädyn pyytämään anteeksi sitä että sanoin mitään. Tunteitani en voi anteeksi pyytää, en voi niille mitään, mutta voin tietysti pyytää anteeksi sitä että en osannut käsitellä niitä tunteita muutoin kuin tuomalla ne puolisoni tietoon...
Pari kommenttia antoi paljonkin ajattelemisen aihetta. Ehkä en todellakaan vain osaa pitää puoliani, ja ehkä todellakin alistun. Olen kynnysmatto.
Pitää pohtia näitä tilanteita enemmänkin.
Ap
Mitä nyt ihmettä? 😳
Ei sun todellakaan pidä padota tuollaisia asioita.
"mutta voin tietysti pyytää anteeksi sitä että en osannut käsitellä niitä tunteita muutoin kuin tuomalla ne puolisoni tietoon".
Tää kuulostaa todella kieroutuneelta suhteelta, anteeksi sanon suoraan. Oot niin tottunut mitätöimiseen että se on sulle normaalia. Oletteko pitkään olleet yhdessä ja millaisia sun edelliset suhteet on?
Kysäisepä siltä mieheltä, miltä tuntuu kun sen kumppani ei uskalla puhua sille. Varmaan tiedät jo kuinka mies ottaa sen.
Lähde pois oikeasti, edes vähäksi aikaa normaalien ihmisten pariin.
Onko sua jo lapsena alistettu? Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän kertoisi sulle vastaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
No, mitä provot yleensä tavoittelee?
Sitä että sunkaltaiset urpot tarttuu koukkuun ja nostaa riidan yksikseen.
En kyllä tajua miksi aloitus olisi provo.
Varmaan sen takia kun naisella on tunne-elämä? Sun naisena olis varmasti kamala olla kun provosoidut itsekseen kun toinen yrittää tuoda esiin tunteita.
Avaatkos mikä tässä provoaa?
🤦
Eräs exäni pahoitteli luonnostaan koko ajan ja kaikkea. Oli ilmeisesti exiensä kanssa tottunut siihen, kaikki on syydetty hänen päälle ja käännetty hänen viaksi.
Musta se tuntui tosi pahalta ja toitotin hänelle että "ei, ei sun pidä pyytää anteeksi, lopeta". (Alkuun tähänkin tuli "ai, anteeksi" 🙄). Loppui kuitenkin jossain vaiheessa kun tarpeeksi monta kertaa toistin ja sanoin että ei hänen mun kanssa tarvitse pyytää anteeksi kaikkea, hän on oikein hyvä ja jos hänellä itsellään on ikinä murhetta tai pelkoa mun suhteen, niin hänellä on oikeus ja hänen pitää puhua niistä ja mä kuuntelen kyllä. Hän sai kans olla huononakin enkä mä ole lähdössä mihinkään.
Oli muuten yksi niistä harvinaisista, joille uskalsi sanoa, jos joku painaa mieltä ja hän kuunteli ja vielä yritti piristää, hän ei halunnut että mulla on paha mieli. Riideltiin harvoin, mutta kyllä hän silloinkin kuunteli mitä mä sanon ja halusi ratkaista asiat, niinkuin mäkin. Kunnioitin häntä todella paljon.
Oonkin tosin vaan nainen ja tää on tämmöstä turhaa tunteellista naislogiikkaa ja varmaan jonkun mielestä olen joku pentti75, mut mielestäni näin pitäisi toimia rakkaan ihmisen kanssa.
Ilmeisesti monilla (ei todellakaan kaikilla) on erilaiset opit.
On surullinen olo sun puolesta AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Voi nyt elämä 🤦
Täällä uskalla sanoa yhtään mitään ilman että joku katkeroitunut miesasiamies tulee yleistymään kaikki naiset isoiksi ja kuittaa puitavan asian itsesäälillä.
Tuliko nyt parempi olo? Mitä sä tällä haluat saavuttaa?
No, mitä provot yleensä tavoittelee?
Sitä että sunkaltaiset urpot tarttuu koukkuun ja nostaa riidan yksikseen.
En kyllä tajua miksi aloitus olisi provo.
Varmaan sen takia kun naisella on tunne-elämä? Sun naisena olis varmasti kamala olla kun provosoidut itsekseen kun toinen yrittää tuoda esiin tunteita.
Avaatkos mikä tässä provoaa?
🤦
Hyvä vastaus ja kertoo paljon älykkyydestä 👍
Ketjun kommenteissa näkyy tänään hyvin tällaisen tilanteen dynamiikka. Ap toteaa että pelottaa olla miehen kyydissä.
Huomaavainen, kumppaniaan rakastava ihminen reflektoi hetken sitä omaa ajotyyliään ja miettii että ajanko tosiaan liian ärhäkästi tai onko liian kiire liikenteessä.
Näissä kommenteissa mennään heti päinvastaiselle linjalle: ei voi olla että ajan varomattomasti, itse pelkäät liikaa, aja itse paremmin jne jne.
Toivon että jokainen saisi olla suhteessa jossa koetaan ensiksimainittu.
Vaatiiko kumppanisi, että sinun täytyy pyytää anteeksi?
Vai tuleeko sinulle tunne, että pitää pyytää anteeksi, koska "niin tällaisissa tilanteissa pitää tehdä"?
Jos puolisosi ei sitä anteeksi pyyntöä vaadi, mieti, kuka ja missä on sinulle opettanut tuon tavan. Vanhempasi? Ystäväsi? Aikaisempi kumppanisi? Pyri opettelemaan siitä tavasta eroon.
Jos puolisosi ihan oikeasti vaatii anteeksipyyntöä siitä, että kerrot hänelle tunteistasi, jotka eivät ole hänelle mieleen, silloin on vika on hänen päässään.
Njaa. Noniin. Kaikki naiset on juuri kuten vaimosi. Asia käsitelty. Jos näin on niin ketään ei kai kiinnosta ja sun, kuten aloittajan on ihan turha edes yrittää sanoa mitään.
AP ei muuten sanallakaan yleistänyt.