Lue keskustelun säännöt.
Mistä se johtuu että aina kun yritän kertoa puolisolleni miltä minusta jokin asia tuntuu...
17.03.2026 |
minä päädyn lopulta pyytämään anteeksi jotakin? Ehkä ilmaisen tunteeni jotenkin väärin?
Esimerkkinä voisin nyt kertoa vaikka sen kuinka joku aika sitten uskaltauduin pitkän harkinnan jälkeen sanomaan puolisolleni että joskus mua pelottaa hänen kyydissään ja kysyin että voisiko hän esimerkiksi ohitella vähän vähemmän kun minä olen kyydissä, niin puolisoni loukkaantui ja sanoi mm. että kukaan muu ei ole koskaan pelännyt hänen kyydissään joten hän ei ymmärrä miksi minäkään pelkäisin. Lopulta minä pyysin anteeksi että olin sanonut mitään.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan. Eihän ollut lainkaan hänen oma kokemus, että kukaan ei ollut aikaisemmin pelännyt kyydissä vaan kuskin ilmoittama vastaus.
Aloittajan olisi pitänyt vastata kuskille, että ok, mutta minä pelkään, voisitko ajaa hiljempaa tms. Tottakai pitää pysyä omassa kannassaan eikä pyydellä anteeksi.
Auton kuljettajan tilanne on aina helpompi kuin kyydissä olijan ja sen huomaa jos itse istuu matkustajana jonkun toisen autossa.
Aina kuskit eivät pysty muuttamaan ajamistaan heti, mutta useamman huomauttaminen jälkeen yrittävät varmasti.
Aloittajan tunne on = fakta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauksen tarina on keksitty, että ei niin tunteella kannata keksittyyn tarinaan ottaa kantaa.
Se, että minä pelkään muiden kyydissä ei ole muiden vika. Olen itse ajanut koko ikäni enkä pidä siitä ettei auto ole minun hallinnassa. En minä muita omista peloistani syytä. Mitä jos ap sinä jatkossa ajat ne matka jotka kuljette yhdessä?
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Turha tuollaisen kanssa enää mitään yrittöö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi on tollo. Kieltäydy menemästä hänen kyytiinsä.
Oletko useinkin ollut miehen kyydissä?
Sivusta katselijana mua kiinnostaisi tietää, mikä on iskenyt alapeukuttajille negatiivihermoon ja miksi?
Mä oikeasti haluaisin tietää, miksi joillain on tapana vaan ohittaa kumppanin sanoma ja tunteet.
Tässäkin on itseasiassa tosi iso asia kyseessä kun se toinen yrittää varovasti kertoa, että ei koe oloaan ajan turvalliseksi. Kuka haluaa, että kumppanilla on turvaton olo hänen kanssaan?
Ja vaikka se olisikin (tässä ei todellakaan ole) ns turhaa jankuttamista, niin etkö tosiaan halua tietää, mitä siellä kumppanin päässä liikkuu?
Tommoset rikkoo. Sitä suhdetta, itsetuntoa ja luottamusta ja osoittaa, että kumppani ei pidä edes niin isossa arvossa, että kuuntelisi mitä se toinen sanoo, se on ihan sama tai suuttumisen arvoinen asia.
Oon elämäni aikana tavannut vaan kaksi miestä, jotka ei heti hermostunut kun yritti puhua. Eivät juuri hermostuneet muutenkaan. Miksi pitää hermostua?
Eikö suhteessa ole oikeus tulla kuulluksi ja velvollisuuskin puhua, että se toinen pysyy kartalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Vaimosi on kusipää. Senkö halusit kuulla?
Minun mielestäni sinä olet kusipää.
Vaimoni ei ole.
(sama)
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Niin sulla on oikeus pelotella toista miten huvittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Kus*päitä on molemmissa sukupuolissa. Sinun vaimosi (toivottavasti ex) on kus*pää. Samoin on Ap:n puoliso.
Kusi kuuluu enemmän sinne sukupuolielin osaston suunnalle, riippumatta siitä, millaiset vehkeet kenelläkin on, ei päähän.
Itse erosin suhteesta, jossa minun tunteilla, toiveilla tai millään minuun liittyvällä ei ollut enää väliä. Jos sanoin tyyliin "minusta tuntuu" tai "minun mielestä" niin ex alkoi huutamaan minäminäminäminä.... Ihan sairasta.
Olimme yhdessä ihan liian kauan. Suhteen alussa tuo ei ollut noin räikeää eikä oikeastaan ollut edes syytä puhua tuollaisesta. Ex ja koko suhde muuttui vuosien aikana tai tuo oli lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Miehen osa: silkkaa alistamista ja kontrolloimista, kehdosta hautaan. Yksinhuoltajaäidit kaatavat stressinsä kasvavien pojannassikoiden niskaan. Pojat eivät saa olla enää poikia, kun myös he joutuvat päiväkodissa oppimaan tavallisia käyttäytymistä sääteleviä normeja. Tyttöystävät taas kertovat miehille, millaisia heidän tulee olla. Kun tyttöystävistä kasvaa aviovaimoja, he sisustavat valkoisella ja tylyttävät aviomiehiään skumppalasin äärellä vaahtopallot pöksyissä. Miehestä on tullut milleniaalinaisen ovimatto.
Kiitos kaikista kommenteista. Puolisossani on paljon hyviä puolia enkä kyseenalaista parisuhdettani. Olen vain tosissani joutunut miettimään ilmaisenko tunteeni jotenkin väärin kun tosiaan joka kerta päädyn pyytämään anteeksi sitä että sanoin mitään. Tunteitani en voi anteeksi pyytää, en voi niille mitään, mutta voin tietysti pyytää anteeksi sitä että en osannut käsitellä niitä tunteita muutoin kuin tuomalla ne puolisoni tietoon...
Pari kommenttia antoi paljonkin ajattelemisen aihetta. Ehkä en todellakaan vain osaa pitää puoliani, ja ehkä todellakin alistun. Olen kynnysmatto.
Pitää pohtia näitä tilanteita enemmänkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Vaimosi on kusipää. Senkö halusit kuulla?
Minun mielestäni sinä olet kusipää.
Vaimoni ei ole.
(sama)
No teillä on kyllä mielenkiintoinen dynamiikka, eikai siinä. Toisen tunteille on ihan ok nauraa ja irvailla vuosia ja sun mielestä se vaimo on ihan kiva silti. Ei voi muuta sanoa kuin että eikai siinä sitten, onnea valitsemallemme tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Niin sulla on oikeus pelotella toista miten huvittaa?
Itse asiassa minulla on peruslakiin perustuva itsemääräämisoikeus ja lain puitteissa saan vapaasti ohitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan. Eihän ollut lainkaan hänen oma kokemus, että kukaan ei ollut aikaisemmin pelännyt kyydissä vaan kuskin ilmoittama vastaus.
Aloittajan olisi pitänyt vastata kuskille, että ok, mutta minä pelkään, voisitko ajaa hiljempaa tms. Tottakai pitää pysyä omassa kannassaan eikä pyydellä anteeksi.
Auton kuljettajan tilanne on aina helpompi kuin kyydissä olijan ja sen huomaa jos itse istuu matkustajana jonkun toisen autossa.
Aina kuskit eivät pysty muuttamaan ajamistaan heti, mutta useamman huomauttaminen jälkeen yrittävät varmasti.Aloittajan tunne on = fakta?
Se on ihan tosiasia aloittajalle?
Miksi tässä nyt pitää riitaa kaivella ja mistä itseasiassa? 🤦
Samaa jatkumoa tuolle tilanteelle. Aloittaja koittaa kertoa tunnettaan tapahtuneesta ja keskitytään syyttämään ja kiertelemään itse asiaa.
No ajaako se puolisosi vaarallisesti vai pelkäätkö haamuja? Ohitus nyt sentään on aika tavallinen tapahtuma tieliikenteessä?
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten toinen esim ajaa autoa?
Enpä enää menis kyytiin ja etsisin miehen, jota kiinnostaa munkin tunteet ja jonka kanssa olen turvassa, jolle "levitellä jalkoja".
Ihan terveessäkin suhteessa on tilanteita, joissa kumppanit eivät ymmärrä toistensa tunteita tai näkökulmia.
Mutta jos homma menee siihen, että tapahtui mitä hyvänsä, ja sanottiin mitä hyvänsä, se on aina sama, jonka täytyy pyytää anteeksi, se ei ole tervettä.
Yleensä tuollaisesta suhteessa on kaksi aikuista lasta joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa, toinen alistuu.