Vertaistukea kynnysmatolle: Kun puolustan itseäni asiat menevät vain huonompaan suuntaan

Tulin nostamaan vanhaa ketjua, olen taas ollut aiheen kanssa ongelmissa.

Voisiko joku ei-kynnysmatto kertoa vaan että miten olla olematta sellainen?

Huomioni kiinnittyi että sanoit "Asiat menevät vain huonompaan suuntaan". Mitkä asiat?

Lääkäri ja hoitaja kannattaa ehdottomasti VAIHTAA jos olet heistä kannellut hoitovirheen takia. Vaihtaminen 1/vuosi on laillista ja tuommosen jälkeen täysin oikeutettua. Soita ylihoitajalle ja kerro tilanne että asiointi meni vaikeeksi kantelun jälkeen!!

Itsellä on sama tilanne, kaupungissani on vain yksi tietyn asian erikoislääkäri josta tein pikku valituksen, tilanne on kinkkinen kun pitäisi mennä taas hänelle...

No ihmissuhteet varmasti vaikeutuukin (kaveri/suku) mut sun pitää olla luja ja vaihtaa ne, älä ole tekemisissä niinhin jotka suuttui rajojenasettamisesta,

Aggressiivista kohtaan hyökkääminen harvemmin johtaa mihinkään hyvään lopputulemaan. On olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita menemään ihan all the way oman egonsa vuoksi. Eikä se ole valinta, heidän kehonsa on ohjelmoitu niin, että he tuhoavat kaiken mikä vastustaa heidän egoaan. 

Vinkkini on: hankkiudu eroon tällaisista ihmisistä. Ole passiivinen. Etsi parempaa seuraa.

Kun etsii parempaa seuraa ja parempia virikkeitä sekä inspiraatioita elämäänsä, siinä voi mennä vähän aikaa, että alkaa löytämään oikeasti sellaisia ihmisiä, kenen kanssa haluaa vuorovaikuttaa. Mutta se on sen arvoista, kyse on kuitenkin loppuelämästäsi ja mahdollisesti myös sielusi tasosta. Jos käytät tämän elämäsi riidanhaluisten egomaanikkojen kanssa tappelemiseen, tämä voi olla kohtalosi seuraavassakin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein henkilöt, jotka kokevat olleensa kynnysmattoja heittäytyvät jääräpäisesti puolustamaan omia oikeuksiaan, oli niissä mitää järkeä tai ei kykenemättä näkemään suurempaa kuvaa ja joustamaan silloin kun se on järkevää.

Esimerkiksi veljeni vaimo oli juuri tällainen. En mitenkään huomannut, että häntä olisi jotenkin syrjitty tai käytetty hyväksi, mutta kun hän ensi oli 3 vuotta pitänyt kiinni lapsistaan antamatta kenenkään auttaa millään tavalla (myöskään lasten isän) hän yhtäkkiä löysin oman tahtonsa kodin ulkopuolella.  Hän bookkasi kaksi iltaa viikossa, jolloin hän harrastaa omiaan ja niistä ei joustettu vaikka mikä olisi ollut. Ei, vaikka veljelläni olisi ollut töitä, harrastusta ei voinut siirtää vasn paikalle oli hankittava lastenvahti. Kyse ei ollut mistään ohjatusta harrastuksesta vasn omatoimisesta, jonka olisi helposti voinut siirtää toiseen ajankohtaan.

Jotenkin se koko oman tahdon löytyminen meni kaikessa ihan yli eikä missään voinut enää joustaa.

Miksi juuri hänen olisi pitänyt joustaa niistä kahdesta vapaa-illastaan? Monet harrastukset ja jumpat ovat tiettyinä ajankohtina, ei niitä voi siirtää. 

Niin kuin mainitsin oli kyseessä ihan oma juttu, ei ohjattu tai sovittua aikaa. Hän olisi voinut joustaa sen verran, että olisi harrastanut joko edellisenä tai seuraavana iltana, ei silloin kun toiselle napsahtaa yllättäen ylitöitä.

Kukaan ei aiemminkaan ollut millään tavalla estänyt ottamasta omaa sinua,pikemmi kin päinvastoin, mutta jostain syystä kun lapset vähän kasvoivat tämä mamma päätti voimaantua ja ruveta pitämään "oikeiksistaan" kiinni. Niistä oikeuksista, jotka koko ajan olivat olleet olemassa, mutta hän oli omassa päässään kehittänyt sen, että häntä rajoitetaan.

 

Mitä olen seurannut niin aika monella kynnysmatolla vaatimukset ja rajoitteet ovat ihan oma päänsä sisällä ja he kokevat jokaisen kysymyksen ja pyynnön olevan velvoite, josta ri voi kieltäytyä.

Eli kyseessä ei ollutkaan veljesi työ, vaan " napsahtaa YLLÄTTÄVÄ YLITYÖ"?? no niinpä. Työnajntajalle kun voi sanoa, ettei nyt sovi perheen muiden menojen takia. Eli mitään ei napsahda jos ei salli.  Perheelliselläkin on oikeudet. Työnantajalle voi sanoa ettei sovi. Ilmeisesti siskona otat veljen puolen. Mielestäni tuo  vaimon ON pysyttävä säännössään tai miehen ylityö menee aina kaiken edelle. Riippuu tietysti onko mies lääkäri jolla pakollinen päivysty-varallaolo yms, suurtulipalo, suuronnettomuus, jne. Ehkä tämä vaimo oli jo 10 vuotta mahdollistanut miehen äkilliset yliytöt eikä saa mitään hyötyä itelleen vaan jatkaa kotipäivystystä loputtomiin. Laihutus kun vaatii sen joka iltaisen lenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita taistelunsa.

Esimerkiksi lähisuhteet kannattaa priorisoida tässä asiassa (kynnysmattoilusta eroon). Hankkiutua eroon tai kauemmas ikävistä hyväksikäyttäjistä, joiden kanssa suhde on ihan vino. Pitää huolta, että omien kaikista läheisimpien kanssa homma on reilua, niin että sekä saa että antaa. Tämä on homman perusta.

Jos ympärillä olevat ihmiset ovat tottuneet toisen kynnysmattoiluun, niin vastareaktioita todellakin voi siinä vaiheessa tulla, kun alkaa hommaa oikomaan. Tämä työ kannataa kuitenkin sinnikkäästi hoitaa loppuun. 

Jos sitten omat rajat ja puolet pitämällä ihmiset (tai osa heistä) vaihtuu lähipiirissä toisiin, että saa tasapuoliset hyvät ihmissuhteet itselleen, niin sitten se on niin ja Good for you. Ne jotka ovat ok tyypejä, sopeutuvat näihin uusiin reiluihin rajoihin ja tapoihin, jos suhteen dynamiikka onkin ajan saatossa päässyt vinksahtamaan.

Eli ap, luo näin ensin hyvä perusta tasapuoliseen arkeen omassa elämässä. Voimavarojen mukaan sitten valitsee tärkeimmät muut taistelunsa elämän eteen tuomissa muissa asioissa. Joskus voi olla myös järkevämpi säästää omia voimia ja keskittyä muuhun, kuin taistella tuulimyllyjä vastaan joka suuntaan. Pitää opetella priorisoimaan ja järkeä saa käyttää tässäkin asiassa, se ei ole enää mitään kynnysmattoilua, vaan omien voimavarojen järkikäyttöä. 

Tää on hyvin tiivistetty. Panosta suhteisiin, jossa saat tukea ja arvostusta ja heivaa negatiiviset hemmettiin (myös sukulaiset) tai pidät etäisyyttä. Voit olla samaan aikaan jämäkkä että joustava. Joihinkin asioihin pystyt vaikuttamaan, mutta kaikkiin et. Panosta niihin, mihin pystyt. Voit antaa palautetta ja kun asiat toimivat, kannattaa myös siitä antaa palautetta eli kehu hyvää. 

Ja tosiaan viranomaiskoneistoihin ei voi tässä maassa luottaa. Naisiin kohdistuvia seksuaalirikoskeissejä roikotetaan ja pudotetaan pois, tuomioita annetaan naurettavan vähän. Mutta sitten kun jussi halla ahon kunniaa (eli egoa) loukataan, tämä käsitellään kiireellisenä.

Poliisi koostuu ihan niistä samoista vajavaisista ihmisistä, kuin mitä ihmiset ovat muutenkin. Itse tuli tämä myös todella kipeästi opittua. Nykyään olen varovainen, että ketä päästän elämääni ja kuinka lähelle, enkä ota turhia riskejä, sillä en luota turvaverkkoon joka pitää huolta siitä syystä, että se on pettänyt täysin.

Tämä on tällainen asia, joka voi tuntua maailmanlopulta, jos on pitkään tuudittautunut ajatukseen että nämä instanssit huolehtisivat ihmisestä. Mutta pikku hiljaa kun hyväksyy, että ne ovat arpajaiskone mistä saa ihan mitä sattuu palvelua jos mitään, ja alkaa etsimään vaihtoehtoja, voi niitä löytääkin.

Vinkki: Kriittisen palautteen jälkeen annettu positiivinen palaute yleensä osuu ja uppoaa. Eli sen jälkeen kun olet tehnyt valituksen, on tärkeää antaa positiivista palautetta kaikesta, mikä hoituu hyvin. Tällä vältyt hankalan asiakkaan maineelta.

Eli:

- Sano pari kaunista sanaa silloin, kun asiat hoituvat ja hommat etenevät.

- Anna kriittistä palautetta silloin, ja vain silloin, kun se on aiheellista.

Näinhän siinä käy. Just eilen mietin yhtä tapausta, kun annoin erään määräilevän tiuskijan maistaa omaa lääkettään ja tiuskaisin vastaukseni ihan samalla tyylillä kuin hän. Lopputulos oli se, että hän lakkasi puhumasta minulle kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän siinä käy. Just eilen mietin yhtä tapausta, kun annoin erään määräilevän tiuskijan maistaa omaa lääkettään ja tiuskaisin vastaukseni ihan samalla tyylillä kuin hän. Lopputulos oli se, että hän lakkasi puhumasta minulle kokonaan. 

Miksi hänen puhuminen sinulle on elämäsi suurin asia? mene terapiaan miksi olet läheisriippuvainen? Maailmassa on muitakin ihmisiä. Kenties ekaa kertaa joku asettaa rajoja hänelle, kyllä hän oppii, voi mennä 5 vuotta, 15 vuotta, ehkä joku päivä pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivostuttaa sekin, että laitetaan toisen vastuulle "pitää puolensa ja sanoa vastaan" jos joku on törkeä

Ai että se on joku lupa soittaa sitä suuta ihan vapaasti, jos ei erikseen kerrota että ei noin saa tehdä? jollekin 5-vuotiaalle ehkä joo.

Että ainut mikä saa aikuisen lopettamaan tai olemaan v*ttuilematta on mahdollinen uhka että saa turpaan tai tieto siitä että takasin tulee?

 

Mulle työkaveri läppävittuili tosi rumasti ja ikävästi. Tyylillä et "huomenta, haluisin toivottaa sulle oikein paskaa päivää!" ja tää oli kuulemma vitsi. Mä katsoin tätä ihmistä kummissani ja sanoin että moi vaan sullekin ja jatkoin matkaani.

Juttelin tästä toisen työkaverini kanssa niin oli sitä mieltä et "sano takas vaan" tai "jos sä oot henkisesti vahva ni et sä välitä tollasesta"

Oon niin eri mieltä etenkin tosta viimesestä kun voi olla.

Jatkossa vaan katsoin tätä tyyppiä hiljaa kylmästi. Mulla ei ole kuulemma huumorintajua.

Olen sitä mieltä, että ikävästi ja väärin tekijällä on aina vastuu omista puuhistaan. 

Sitten kuitenkin jokaisella on myös vastuu pitää itse huolta itsestään. Sitä ei vain yksinkertaisesti aikuinen ihminen voi ulkoistaa muille ja heittäytyä avuttomaksi. 

Kyllä monet toimivat ikävästi ja väärin, mutta se ei kauheasti auta, että itkee pelkästään vaan että yyh taas mulle tehtiin väärin. Kyllä ne omat rajat on myös joskus näytettävä toisille. Uudestaan ja uudestaan, tavalla tai toisella. Elämme sellaisessa maailmassa ja sellaisten vajavaisten ihmisten keskellä, ettei voi kertakaikkiaan olettaa, että kaikki aina toimii hyvin ja oikein. Kyllä itse on itselleen velvollinen puolustamaan omia rajojaan ja huolehtimaan itsestään. Toki ymmärrän, ettei tämä aina auta, mutta monta kertaa myös auttaa.

Minua vähän turhauttaa kunnella, jos joku kerta toisensa jäkeen valittaa, että hänelle tehtiin taas ikävästi, mutta itse ei laita juuri tikkua ristiin ja toisten toiminnalle (ajoissa) stoppia eikä huolehti omista rajoistaan. Sanoisi vaikka edes jämäkästi, kyllä sekin monesti toimii. Tilanteet eskaoituu ja sitten ollaankin taas jo uhriasemassa.

Ilmeisesti hän olettaa, että joku muu aina rientäisi hätiin tai että ne ilkimykset vaan maagisesti toimisivat seuraavalla kerralla toisin. Eipä ole kauhean realistista ajattelua sellainen. Sitten oma tehtäväni on taas lohduttaa ja haukkua väärintekijät. Toki, mutta voisiko itsekin vähän paremmin opetella huolehtimaan itsestään ja kantaa omassa elämässään sellaistakin vastuuta? 

Itse ajattelisin, että kyseinen henkilö on väsynyt siihen, millainen tämä maailma on, ja väsynyt aina puolustamaan itseään. Ymmärrän täysin, olen lähestulkoon erakoitunut samasta syystä. Tosiasia vain on se, ettei ketään toista ihmistä pysty muuttamaan. Ei vain pysty. Täytyy kaivertaa sellainen pesäkolo ja kupla itselleen, jossa pystyy elämään. Tai haluaa elää.

Se ketä tässä nyt käytin vähän esimerkkinä, ei ole ollenkaan erkoitunut, vaan päästä tuosta noin vaan uudestaan ja uudestaan ties ketä satunnaisia uusia tuttavuuksia heti lähelle. Vaikka on todella ikäviäkin kokemuksia jo pidemmältä ajaltakertynyt ihmissuhteissaan.

Ja jos hän menee ymmälleen, niin tekee silloin miten toinen haluaa. Kappas kun taas on kohta ikävässä tilanteessa. En tiedä mitä voisin sivusta tehdä. Ei kertakaikkian osaa pitää terveesti omia rajojaan ja näyttää niitä. Ehkä ei tiedä, missä ne omat rajansa edes kulkee. Kaipaa kovasti toisten huomiota ja hyväksyntää. Minulta tulee hakemaan lohtua ja tukea, kun taas on jotain ikävää käynyt, mutta ei oikein näe, että itsellään todellakin olisi aihetta muuttaa omaakin käytöstä vähän terveellisemmäksi. 

No herää epäilys, että on jäänyt paitsi sekä turvasta että rakkaudesta varhaisemmassa vaiheessa elämäänsä. Hankala sen seurauksia on aikuisena muuttaa. Sinähän sen sijaan voisit omat rajasi vetää ko. ihmisen kanssa, kun tuo nykyinen roolisi hänen tukenaan vaikuttaa ärsyttävän?

Olet aivan oikeassa. Ja tätä omaa rajanvetoani olen tässä nyt myös tehnyt. Tuntuu kyllä vähän ikävältä, kun on myös monella tavalla kivasta ihmisestä kuitenkin kyse. Vähän hassua hänen muuhun toimintaansa nähden peilaten on tosiaan ollut se, että meidän välinen suhde ei ole ollut niin kovin tasapuolinen ja vastavuoroinen toisinpäin, ja jostain kumman syystä minulta on välillä odotettu venymistä ja joustoa aika toispuoleisesti. Mutta hän ei tunnu oikein näkevän sitä, kun olen asiasta vähän sanonut. Minun kanssani hänellä ei näytä olevan vaikeuksia pitää omia rajojaan ja on vähän venytellyt minun omiani :D omituista. Myöskään tuki ja kuuntelevana kovana olo ei ole ollut niin vastavuoroista.

Nyt olen siis itse ollut jo jonkin aikaa tällaisessa vähän epäsuhtaisessa roolissa, eikä tilanne näytä juurikaan muuttumisen merkkejä, sanominen ei ole auttanut ja rajani näyttää tulleen vastaan asian suhteen. Pidänkin nyt jatkossa varmastikin enemmän etäisyyttä, vaikka se toisaalta vähän surulliselta tuntuukin. Ja yhteensä kaikkien näiden asioiden takia, on tosiaan alkanut myös ärsyttämään, vaikka kaikenlaista hyvää ja kivaakin tässä ystävyssuhteessa on ollut.

Sunhan se kuuluisi sanoa ei, jos pyydetään liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän siinä käy. Just eilen mietin yhtä tapausta, kun annoin erään määräilevän tiuskijan maistaa omaa lääkettään ja tiuskaisin vastaukseni ihan samalla tyylillä kuin hän. Lopputulos oli se, että hän lakkasi puhumasta minulle kokonaan. 

Miksi hänen puhuminen sinulle on elämäsi suurin asia? mene terapiaan miksi olet läheisriippuvainen? Maailmassa on muitakin ihmisiä. Kenties ekaa kertaa joku asettaa rajoja hänelle, kyllä hän oppii, voi mennä 5 vuotta, 15 vuotta, ehkä joku päivä pyytää anteeksi.

Oli se vähän outo veto, kun sitä ennen hän tuli halailemaan minua ja oli maailman ystävällisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein henkilöt, jotka kokevat olleensa kynnysmattoja heittäytyvät jääräpäisesti puolustamaan omia oikeuksiaan, oli niissä mitää järkeä tai ei kykenemättä näkemään suurempaa kuvaa ja joustamaan silloin kun se on järkevää.

Esimerkiksi veljeni vaimo oli juuri tällainen. En mitenkään huomannut, että häntä olisi jotenkin syrjitty tai käytetty hyväksi, mutta kun hän ensi oli 3 vuotta pitänyt kiinni lapsistaan antamatta kenenkään auttaa millään tavalla (myöskään lasten isän) hän yhtäkkiä löysin oman tahtonsa kodin ulkopuolella.  Hän bookkasi kaksi iltaa viikossa, jolloin hän harrastaa omiaan ja niistä ei joustettu vaikka mikä olisi ollut. Ei, vaikka veljelläni olisi ollut töitä, harrastusta ei voinut siirtää vasn paikalle oli hankittava lastenvahti. Kyse ei ollut mistään ohjatusta harrastuksesta vasn omatoimisesta, jonka olisi helposti voinut siirtää toiseen ajankohtaan.

Jotenkin se koko oman tahdon löytyminen meni kaikessa ihan yli eikä missään voinut enää joustaa.

Miksi juuri hänen olisi pitänyt joustaa niistä kahdesta vapaa-illastaan? Monet harrastukset ja jumpat ovat tiettyinä ajankohtina, ei niitä voi siirtää. 

Niin kuin mainitsin oli kyseessä ihan oma juttu, ei ohjattu tai sovittua aikaa. Hän olisi voinut joustaa sen verran, että olisi harrastanut joko edellisenä tai seuraavana iltana, ei silloin kun toiselle napsahtaa yllättäen ylitöitä.

Kukaan ei aiemminkaan ollut millään tavalla estänyt ottamasta omaa sinua,pikemmi kin päinvastoin, mutta jostain syystä kun lapset vähän kasvoivat tämä mamma päätti voimaantua ja ruveta pitämään "oikeiksistaan" kiinni. Niistä oikeuksista, jotka koko ajan olivat olleet olemassa, mutta hän oli omassa päässään kehittänyt sen, että häntä rajoitetaan.

 

Mitä olen seurannut niin aika monella kynnysmatolla vaatimukset ja rajoitteet ovat ihan oma päänsä sisällä ja he kokevat jokaisen kysymyksen ja pyynnön olevan velvoite, josta ri voi kieltäytyä.

Sinun perusolettamus silti on, että nimenomaan hänen tulee joustaa. Et voi tietää toisen aikatauluja, tai parasta ajankohtaa esim liikkua. Joillain vaikuttaa uneen, jos tekee treenin vaikka liian myöhään illalla. 2 iltaa viikossa omiin menoihin ei voi olla liikaa vaadittu ilman, että niistä pitää koko ajan joustaa muiden hyväksi. 

Tässäkin tarinassa taas nainen on se pahis, kun haluaa hieman omaa aikaa edes kaksi kertaa viikossa. 

Juuri näin. Raskas liikunta täytyy aikatauluttaa, että välissä on riittävä palautuminen. Ja miksi ei saisi hankkia lapsenvahtia! Silloinhan äiti pääsee jumppaan, ja isä ylitöihin.

Usein käy niin että kun kerran joustaa, joutuukin jatkossa joustamaan vähän väliä, eikä se oma harrastus enää onnistu/ tuota iloa, kun joutuu koko ajan vekslaamaan. 

nimenomaan. Etenkin lenkillä lähtöön vaikuttaa niin moni muukin asia: esim .SADE, rajutuulinen ilma, oma uupumus, arjen pikkuesteet. ja lopulta et käy ollenkaan. EI sateella voi mennä kuin sadetakin kanssa. Ei se niin helppoa ole siirtää ja siirtää aina. Joka ilta pitäisi päästä lenkille. Myös hän voi kokea että nyt oisi hyvä vire, kaunis ilma, ei hellettä, mut miehen työ...

Olet oikeassa näin toimitaan ei toiset kelpaa edes kynnysmatoksi hyvä kun roskikseksi kaukana pihan perällä. Ei meitä luokitella ihmiseksi vaan ongelma jätteeksi se on ongelma miten sais vaiennettua laillisesti hiljaisuudessa ja näkymättömäkösti. 

Vierailija kirjoitti:

Aika usein henkilöt, jotka kokevat olleensa kynnysmattoja heittäytyvät jääräpäisesti puolustamaan omia oikeuksiaan, oli niissä mitää järkeä tai ei kykenemättä näkemään suurempaa kuvaa ja joustamaan silloin kun se on järkevää.

Esimerkiksi veljeni vaimo oli juuri tällainen. En mitenkään huomannut, että häntä olisi jotenkin syrjitty tai käytetty hyväksi, mutta kun hän ensi oli 3 vuotta pitänyt kiinni lapsistaan antamatta kenenkään auttaa millään tavalla (myöskään lasten isän) hän yhtäkkiä löysin oman tahtonsa kodin ulkopuolella.  Hän bookkasi kaksi iltaa viikossa, jolloin hän harrastaa omiaan ja niistä ei joustettu vaikka mikä olisi ollut. Ei, vaikka veljelläni olisi ollut töitä, harrastusta ei voinut siirtää vasn paikalle oli hankittava lastenvahti. Kyse ei ollut mistään ohjatusta harrastuksesta vasn omatoimisesta, jonka olisi helposti voinut siirtää toiseen ajankohtaan.

Jotenkin se koko oman tahdon löytyminen meni kaikessa ihan yli eikä missään voinut enää joustaa.

Kertomasi perusteella vaikuttaa mies-vaimo-dynamiikassa jokin mättävän. Mietipä, onko veljestäsi gaslightaajaksi? Kälysi taitaa pistää tosissaan vastaan noin epätoivoisena. Onko kyse 'vain' työnteosta?

Vierailija kirjoitti:

Tulin nostamaan vanhaa ketjua, olen taas ollut aiheen kanssa ongelmissa.

 

Voisiko joku ei-kynnysmatto kertoa vaan että miten olla olematta sellainen?

Eiköhän homma lähde pohjimmitaan siitä, että arvostaa itse omia tarpeitaan ja omia tunteitaan.

Tietoisesti myös opettelee näitä tunnistamaan ja käsittelemään tähän liittyviä ongelmia. Sitä myötä muuttaa myös omaa käytöstään. 

Kun tämä perusta (itsearvotus) on kunnossa, niin käytöksen muuttaminen on paljon helpompaa, ja omien puolien pitäminen sitten tulee enemmän automaattisestikin eri tilanteissa. 

Jos lähtöasetus sen sijaan on se, että pitää muiden ajatuksia, kokemuksia ja tunteita jostain syystä tärkeämpinä, jotka laitetaan etusijalle, niin sitten on kyllä monessa tilanteessa automaattisesti kusessa, varsinkin sellaisten itsekkäämpien ihmisten kanssa, jotka eivät oma-aloitteisesti ota toista huomioon.

Sitten, jos on elämässään jossain kohtaa pitänyt pelätä seurauksia omien puolien pitämisestä (esim. persoonallisuuhäiriöisen henkilön kanssa.), niin silloin tällaisessa ihmissuhteessa on ollut enemmänkin pielessä. Tällainen kokemus voi aiheuttaa pelkoa jatkossa myös ihan terveemmissäkin ihmissuhteissa ihan kivojenkin ihmisten kanssa, ja siksi alkaa kynnysmattoilemaan. Kannattaa tiedostaa, jos on tällaisesta kyse, tai tunnistaa, onko nyt elämässä joku tällainen erityisen mykyllinen henkilö, josta pitäisi päästä eroon. 

Tällaisia asioita ja traumoja voi tarvittaessa mennä käsittelemään myös terapiaan ja sitä kautta löytää ymmärrystä, keinoja ja toimintamalleja. 

Suosittelen myös blokkaamaan elämästä ulos kaikki myrkylliset ihmiset, jotka hyötyvät kynnysmattoilusta. Heidän olemassaolonsa lähipiirissä syö energiaa ja silloin joutuu pelaamaan kynnysmattoilu-eloonjäämismekanismilla. 

Hoitohenkilökunnan kanssa voi ihan tarkoituksella joskus kynnysmattoillen sanoa joo, joo ja sitten tekee miten parhaaksi kokee. Neuvolassa esim tein tätä, ei vaan voimat riitä keskusteluissa hankalien päsmärien kanssa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset kokemukset turhauttavat ja voivat saada tuntumaan siltä, ettei omien rajojen pitämisestä ole mitään hyötyä. Silti se ei tarkoita, että sinun pitäisi luovuttaa ja hyväksyä huono kohtelu. Oman puolen pitäminen on usein pitkä ja raskas tie, ja joskus tulee myös vastoinkäymisiä.

Hoitovirheasioissa asiaa voi viedä eteenpäin vielä esimerkiksi potilasasiamiehen kautta. Sen lisäksi kantelun voi tehdä aluehallintovirastolle (AVI) tai Valviralle, jos epäilee vakavaa hoitovirhettä tai epäasiallista kohtelua. Heidän tehtävänsä on valvoa terveydenhuoltoa, joten asia ei jää vain yhden yksikön sisälle.

Jos taas poliisi on jättänyt rikosilmoituksen tutkimatta, siitä päätöksestä voi pyytää syyttäjän arviointia tai tehdä tutkintapyynnön uudelleen, jos tulee lisäselvityksiä. Myös oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille voi kannella, jos kokee viranomaisen toimineen väärin tai välinpitämättömästi.

Juorujen ja selän takana puhumisen kanssa kannattaa yrittää olla välittämättä.

Niin. Pitkä ja raskas tie, jolla on tullut lähinnä lunta tupaan tähän mennessä. Syö voimavaroja. 

Toki näin. Uskon silti karmaan, että jossain vaiheessa paha saa palkkansa.

Oli karmaa tai ei saman olen minäkin huomannut, että pahantahtoisille sattuu ja tapahtuu pahoja asioita. Itse ei tarvitse olla kostonhimoinen enkä minä olekaan silti sivusta saa seurata heidän pahuutensa seuraukset, jotka eivät todellakaan ole mukavia. Esimerkkejä elämänvarrelta löytyy pilvin pimein.

Kostamaan ei koskaan kannata lähteä. Se yllyttää niitä pahoja tyyppejä kostamaan vielä pahemmin eikä sille tule loppua. Taitavat nauttia pahuudesta. Parempi vaan vältellä heidän kanssaan tekemisissä olemista ja sivusta seurata heidän kamppailuaan pahuuden seurauksista. Voi itse olla tyytyväinen heidän vaikeuksistaan, joihin ei itse ole vaikuttanut. Hyvyys ja kiltteys on hyvin voimakas voimavara.

Toimimme vihervasemmistohallituksen kynnysmattona saamatta vertaistukea.

T. Kepu

Vierailija kirjoitti:

Näinhän siinä käy. Just eilen mietin yhtä tapausta, kun annoin erään määräilevän tiuskijan maistaa omaa lääkettään ja tiuskaisin vastaukseni ihan samalla tyylillä kuin hän. Lopputulos oli se, että hän lakkasi puhumasta minulle kokonaan. 

Löit oikein kunnolla luun kurkkuun eikä hän keksinyt vastaväitteitä. Hyvä Sinä!!! Lähetän voimia Sinulle!