Työssäkäyvät joutuvat hankkimaan kipulääkkeitä kadulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen työkykyinen kun vetää rauhoittavia tai opioideja ? Ei niitä mihinkään oikeaan tarpeeseen kadulta tarvitse hakea. 

Tiedän yhden vaikeasta ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, jolle lääkäri ehdottaa hengitysharjoituksia ja kävelyä lääkkeeksi, ja kun ne keinot ei auta, niin pystyy nyt käymään töissä ainoastaan kadulta ostamiensa rauhoittavien avulla. 

Eiköhän jotain lääkehoitoakin ole ehdotettu. Toivottavasti myös terapiaa. Rauhoittavat lääkkeet ovat paikassansa hyviä ja turvallisia, mutta ei niitä kuulu joka päivä käyttää.

Tarjoavat neuroleptejä, psykoosinestolääkkeitä, rauhoittaviksi ja unilääkkeeksi terveille ihmisille. Neuroleptit on tarkoitettu psyykepotilaille, henkilöille joilla on skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Niitä ei edes saisi kirjoittaa muille.

Aika omituista, eiköhän ensisijainen lääkevaihtoehto ole masennuslääke ja rinnalle ehkä rauhoittava alkuun.

Miksi ahdistukseen pitäisi syödä masennuslääkkeitä?

Koska kun serotoniinin määrä synapsiväleissä kasvaa vähentää se ahdistusta. Näin äärimmäisen yksinkertaisesti esitettynä. Ei koske kaikkia masennuslääkkeitä, mutta ei kaikkia masennuslääkkeitä käytetäkään ahdistuksen hoidossa.

ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa mutta jo pelkkä ulkoinen habitus saattaa viedä mahdollisuudet saada lääkkeitä. Ahdistuneisuuden voidaan katsoa itse aiheutetuksi.

Sitten on valelääkäri. 

Esimerkiksi 25-30 -vuotias vastavalmistunut yleislääkäri ei julkisella eikä yksityisellä sektorilla 20 minuutin vastaanottoajalla voi kyetä tällaisiin lääkehoidon tarpeen arviointeihin, joista ketjussa keskustellaan. Myös potilaan tulisi huomioida kohtuus ja suunnitelmallisuuden merkitys tärkeissä asioissaan.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi 25-30 -vuotias vastavalmistunut yleislääkäri ei julkisella eikä yksityisellä sektorilla 20 minuutin vastaanottoajalla voi kyetä tällaisiin lääkehoidon tarpeen arviointeihin, joista ketjussa keskustellaan. Myös potilaan tulisi huomioida kohtuus ja suunnitelmallisuuden merkitys tärkeissä asioissaan.

Omalääkärijärjestelmä olisi tässä todella hyvä. Lääkäri oppii tuntemaan potilaan (ja potilas lääkärin) eikä reseptejä haeta sieltä täältä keneltä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen työkykyinen kun vetää rauhoittavia tai opioideja ? Ei niitä mihinkään oikeaan tarpeeseen kadulta tarvitse hakea. 

Eli puolet työikäisistä ei ole työkykyisiä?

usein kannattaa varata aika psykiatrille ja pyytää sieltä rauhoittavat.koska yleislääkäri ei ole milenterv puolen asiantuntija ja ei usein osaa antaa reseptejä oikein.

kipu potilaan tilanne usein hankala,sallitut kipulääkkeet ei auta ja vahvempia ei saa. osa saa apua tiikerivoiteista ja muista lääke ja puudutusgeeleistä. jotain piikki ja puudutus hoitoja voi saada ilmesesti terveyskesk hakien mutta jonot on liian pitkiä työ ikäisellejos voimakas kipulääke auttaa työnkäyntiä ei ihminen ole mikään päihde tyyppi vaan työläinen joka pyrkii käymään töissä.

osa pystyisi oleen ilman lääkkeita jos voi olla levossa kotona. vuosikausien saikut on vaihtoehto sitten ja sekään ei kelpaa valtiolle ja kokoomukselle.mun työkavereilla on ollut vaikeita polvi ja selkäkipuja ja kolmio lääkkeillä töissä eivät käyttäneet koskaan alkoholia ja kunnon ihmisiä kuitenkin.ikävä katsoa kärsimystä sivusta,ei leikkausta saanut.

Yksityiseltä olen saanut päivittäiset rauhoittavat 90-luvulta lähtien, ei ongelmaa. Kaikki saatavilla olevat masennuslääkkeet myös kokeiltu läpi tuona aikana, ei mitään vaikutusta.

Toki voin olla ilman, mutta sitten olen työvoiman ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiltä halutaan nykyään koko ajan enemmän kipulääkkeitä ja päihdyttäviä lääkkeitä joita sitten halutaan käyttää jatkuvasti vaikka vuosien tai vuosikymmenien ajan. Noita lääkkeitä pitäisi käyttää lähes aina lyhytaikaisesti mutta toki syöpäkivun hoito on asia erikseen. 

Jos lääkkeitä tarvitaan sairaden vuoksi niin pitää syy miksi joku paikka on kipeä ja yrittää korjata tilanne. Nykyaikaan moni liikkuu vähän ja nivelkipuja tulee pelkästään makaamisen takia. Kivut vähentyvät lääkkeillä mutta tilanne ei korjaannu pysyvästi. Esimerkiksi niskakipu ei parane hieromalla tai lääkkeellä vaan joko liikunnalla tai jos on ahtauma tai prolapsi niin leikkaamalla.

Sairastan levinnyttä syöpää, enkä ole saanut panacodia kummempaa kipulääkettä. Kun pyysin jotain vahvmpaa, en saanut. Ahdistukseen en saa rauhoittavia, vaan juurikin näitä hengitysharjoituksia ja liikunnan lisäämistä. Liikunta onkin tähän asti auttanut, mutta ei enää kauaa kun kipujen takia liikkuminen käy vaikeammaksi. Olen erittäin ahdistunut juurikin siitä, etten usko että saattohoito tulee olemaan asianmukaista ja kivun hoito riittävää. Sairas maa ja aivan sadistiset lääkärit täällä! 

Kohta haetaan moni muukin lääke katukaupasta. Lääkäristä saa mielialalääkkeitä vaivaan kuin vaivaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen työkykyinen kun vetää rauhoittavia tai opioideja ? Ei niitä mihinkään oikeaan tarpeeseen kadulta tarvitse hakea. 

Kyllä on työkykyinen. Suomessa psykoottinen neliraajahalvaantunutkin on täysin työkykyinen sairauksista huolimatta.

Outoa mutta mulle on lykätty jos jonkinlaista kipulääkettä ja rauhoittavaa. En tiedä onko sillä merkitystä että olen jossain määrin "lääkevastainen", en halua syödä lääkkeitä jos ei ole ihan pakko kun niistä menee vain enemmän pönttö sekaisin ja olen tämän tuonutkin ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiltä halutaan nykyään koko ajan enemmän kipulääkkeitä ja päihdyttäviä lääkkeitä joita sitten halutaan käyttää jatkuvasti vaikka vuosien tai vuosikymmenien ajan. Noita lääkkeitä pitäisi käyttää lähes aina lyhytaikaisesti mutta toki syöpäkivun hoito on asia erikseen. 

Jos lääkkeitä tarvitaan sairaden vuoksi niin pitää syy miksi joku paikka on kipeä ja yrittää korjata tilanne. Nykyaikaan moni liikkuu vähän ja nivelkipuja tulee pelkästään makaamisen takia. Kivut vähentyvät lääkkeillä mutta tilanne ei korjaannu pysyvästi. Esimerkiksi niskakipu ei parane hieromalla tai lääkkeellä vaan joko liikunnalla tai jos on ahtauma tai prolapsi niin leikkaamalla.

Sairastan levinnyttä syöpää, enkä ole saanut panacodia kummempaa kipulääkettä. Kun pyysin jotain vahvmpaa, en saanut. Ahdistukseen en saa rauhoittavia, vaan juurikin näitä hengitysharjoituksia ja liikunnan lisäämistä. Liikunta onkin tähän asti auttanut, mutta ei enää kauaa kun kipujen takia liikkuminen käy vaikeammaksi. Olen erittäin ahdistunut juurikin siitä, etten usko että saattohoito tulee olemaan asianmukaista ja kivun hoito riittävää. Sairas maa ja aivan sadistiset lääkärit täällä! 

Ole aktiivisesti yhteydessä hoitopaikkaasi, vaikka et olekaan tähänastiseen lääkehoitoosi tyytyväinen - tai siis: juuri siksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheeta. Niissähän voi olla mitä vaan.

Todennäköisesti peukkua tai jotain muuta lisätty, millä saadaan ihmiset koukutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiltä halutaan nykyään koko ajan enemmän kipulääkkeitä ja päihdyttäviä lääkkeitä joita sitten halutaan käyttää jatkuvasti vaikka vuosien tai vuosikymmenien ajan. Noita lääkkeitä pitäisi käyttää lähes aina lyhytaikaisesti mutta toki syöpäkivun hoito on asia erikseen. 

Jos lääkkeitä tarvitaan sairaden vuoksi niin pitää syy miksi joku paikka on kipeä ja yrittää korjata tilanne. Nykyaikaan moni liikkuu vähän ja nivelkipuja tulee pelkästään makaamisen takia. Kivut vähentyvät lääkkeillä mutta tilanne ei korjaannu pysyvästi. Esimerkiksi niskakipu ei parane hieromalla tai lääkkeellä vaan joko liikunnalla tai jos on ahtauma tai prolapsi niin leikkaamalla.

Sairastan levinnyttä syöpää, enkä ole saanut panacodia kummempaa kipulääkettä. Kun pyysin jotain vahvmpaa, en saanut. Ahdistukseen en saa rauhoittavia, vaan juurikin näitä hengitysharjoituksia ja liikunnan lisäämistä. Liikunta onkin tähän asti auttanut, mutta ei enää kauaa kun kipujen takia liikkuminen käy vaikeammaksi. Olen erittäin ahdistunut juurikin siitä, etten usko että saattohoito tulee olemaan asianmukaista ja kivun hoito riittävää. Sairas maa ja aivan sadistiset lääkärit täällä! 

Ole aktiivisesti yhteydessä hoitopaikkaasi, vaikka et olekaan tähänastiseen lääkehoitoosi tyytyväinen - tai siis: juuri siksi. 

Pitäisi olla. Aina kun otan asian puheeksi, niin asiat käännetään päälaelleen. Pitäisi vaatia lähete palliatiiviseen yksikköön. Olen kuullut, että palliatiivisella puolella lääkärit ovat ihan ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ihmisestä näkee, onko sillä ahdistusta vai ei. Vai eikö lääkäri tunnista ahdistuksesta kärsivää? Ja tiedä miten ahdistus vaikuttaa negatiivisesti työssä keskittymiseen. On se vaikeeta.

Miten lääkäri voi tietää ketä ahdistaa jos tämä ei kerro. Ei lääkäri ole mikään selvännäkijä todellakaan. 

Mulla on ollut jokunen niin tuomitseva lääkäri, että oon ollut vastaanotolla niin ahdistunut etten tosiaan pystynyt puhumaan tai kyennyt tuomaan esille kaikkea olennaista.

Jos ei viitsi puhua asioista niin ehkä voi syyttää itseään ettei apua saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen työkykyinen kun vetää rauhoittavia tai opioideja ? Ei niitä mihinkään oikeaan tarpeeseen kadulta tarvitse hakea. 

Tiedän yhden vaikeasta ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, jolle lääkäri ehdottaa hengitysharjoituksia ja kävelyä lääkkeeksi, ja kun ne keinot ei auta, niin pystyy nyt käymään töissä ainoastaan kadulta ostamiensa rauhoittavien avulla. 

Kannattaisi varmaan etsiä uusi työpaikka...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Edes ahdistukseen ei saa mitään. Vaikea käydä töissä, jos on kova ahdistus. Onneksi on alkoholia.

Pitäisi etsiä syy miksi ahdistaa. Normaalia ihmistä ei ahdista vaan työssä käynti ja ihmisten kohtaaminen ei aiheuta erikoisia tuntemuksia. Lääkitys voi lieventää ahdistusta mutta tilanne ei korjaannu huumaamalla itseään kuin narkomaani. Kannattaa hakea apua oikealta asiantuntijalta niin ahdistus joskus helpottaa. 

Kannattaa hakea apua...ihan kuin sitä saisi kunhan vain viitsii hakea. Apu, jos mitää apua ylipäänsä saa, on mielialalääkkeet (onnea heille joille niistä jotain hyötyä on) ja omahoito-ohjelmat, jotka ovat lähinnä sairaille v*ttuilua.

vaihda lääkäriä jos et saa tarvitsemaasi hoitoa, on eroa

.joskus ahdistuneelle määrätään vaarallisia psyyke lääkkeitä vaikka lievä masennus lääke ja rauhoittava olis vähämmän vaarallinen aivoille.osa psyyke lääkkeistä voi aiheuttaa vaarallisia kriisejä keholle. skitsofrenia lääkkeitä ei saa määrätä masennukseen tai se on hoitovirhe.psykiatri on parempi kuin yleislääkäri on erikoistunut psyyke lääke hoitohin ja terapia hoitohin.pyydä lähete psykiatrille.

osa psyykelääkkeistä on tosi vaarallisia,paljon sivuoireita ja voi laukaista manian. tutki kokemukset ennenkuin kokeilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiltä halutaan nykyään koko ajan enemmän kipulääkkeitä ja päihdyttäviä lääkkeitä joita sitten halutaan käyttää jatkuvasti vaikka vuosien tai vuosikymmenien ajan. Noita lääkkeitä pitäisi käyttää lähes aina lyhytaikaisesti mutta toki syöpäkivun hoito on asia erikseen. 

Jos lääkkeitä tarvitaan sairaden vuoksi niin pitää syy miksi joku paikka on kipeä ja yrittää korjata tilanne. Nykyaikaan moni liikkuu vähän ja nivelkipuja tulee pelkästään makaamisen takia. Kivut vähentyvät lääkkeillä mutta tilanne ei korjaannu pysyvästi. Esimerkiksi niskakipu ei parane hieromalla tai lääkkeellä vaan joko liikunnalla tai jos on ahtauma tai prolapsi niin leikkaamalla.

Sairastan levinnyttä syöpää, enkä ole saanut panacodia kummempaa kipulääkettä. Kun pyysin jotain vahvmpaa, en saanut. Ahdistukseen en saa rauhoittavia, vaan juurikin näitä hengitysharjoituksia ja liikunnan lisäämistä. Liikunta onkin tähän asti auttanut, mutta ei enää kauaa kun kipujen takia liikkuminen käy vaikeammaksi. Olen erittäin ahdistunut juurikin siitä, etten usko että saattohoito tulee olemaan asianmukaista ja kivun hoito riittävää. Sairas maa ja aivan sadistiset lääkärit täällä! 

En usko hetkeäkään lääkärien harjoittavan hengitystekniikoita ja liikuntaa lääkkeekseen, sen verran juoppoa sakkia ovat ja voi veljet mitä juttuja heistä kuulee miten käyttäytyvät noilla kännireissuillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Edes ahdistukseen ei saa mitään. Vaikea käydä töissä, jos on kova ahdistus. Onneksi on alkoholia.

Pitäisi etsiä syy miksi ahdistaa. Normaalia ihmistä ei ahdista vaan työssä käynti ja ihmisten kohtaaminen ei aiheuta erikoisia tuntemuksia. Lääkitys voi lieventää ahdistusta mutta tilanne ei korjaannu huumaamalla itseään kuin narkomaani. Kannattaa hakea apua oikealta asiantuntijalta niin ahdistus joskus helpottaa. 

Kannattaa hakea apua...ihan kuin sitä saisi kunhan vain viitsii hakea. Apu, jos mitää apua ylipäänsä saa, on mielialalääkkeet (onnea heille joille niistä jotain hyötyä on) ja omahoito-ohjelmat, jotka ovat lähinnä sairaille v*ttuilua.

Tämä!!
On tosi helppo huudella, että hakekaa apua. No jumankekka kun sitä apua on yritetty hakea jo pitkään! Mulla meni puoli vuotta ahdistusoireiden kanssa, ennen kun näin lääkäriä nopeasti. Hän ei edes kysellyt mitään vaan lätkäisi suoraan Sepramin nenän eteen. Ei mitään ohjeistusta tai varoituksia, pitäisikö tiettyjä lääkkeitä varoa tämän kanssa. Terapiaan pääsin 1,5v taistelun jälkeen. Se on itsessään taistelu, että pääsee edes mielenterveyssairaanhoitajalle. Kaikenlaista omahoitoa, lyhyitä käyntejä psykologill jne. Kun sain lääkehaittoja, niin käskettiin vain lopettamaan lääke. Siitähän se riemu repesi, kun lopetin sen seinään enkä hiljalleen, kuten pitäisi tehdä. Luotto terveydenhuoltoon on täysi nolla.