12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Jos hän saa jo nyt kaiken mitä haluaa, alkaen siitä, että saa sinut sänkyyn, niin ehkä hän on siihen tyytyväinen eikä halua virallisesti sitoutua sinuun enempää.
Jos mies katsoo, että lisäsitoumus olisi häneltä pois eikä toisi mitään lisäarvoa hänelle, vaan päinvastoin rajoitteita tulevaisuutta ajatellen?
Kysy puolisoltasi, että onko tullut pohtineeksi sellaista skenaariota, että entä jos jompikumpi teistä vakavasti loukkaantuu, sairastuu taikka kuolee. Eihän tuota kenellekään toivo, mutta elämässä voi kaikkea käydä. Vaikka avioliitto ja avoliitto rinnastuvat paljolti toisiinsa, niin jostain syystä avioliitossa on joitakin edellä mainituista tilanteista helpompi hoitaa ja selvitellä. Toki voihan niistä tehdä erilliset paperit muutenkin valmiiksi pahan päivän varalle, esim.hoitotahdon ja testamentin. Sekä miettiä yhteisen lapsen huoltajuus, vastuuvanhempi ym. asiat tuon varalle selväksi myös.
Sanot vaan, että "nyt mennään eikä meinata". Onhan tuo jo noloa sinullekin.
Jos mies haluaisi kanssasi naimisiin, hän menisi kanssasi naimisiin.
On myös ihmisiä, jotka teoriassa haluaisivat olla avioliitossa, mutta eivät halua avioitua nykyisen kumppaninsa kanssa. Silloin avioliitosta voi tulla puhuneeksi ikään kuin erillisenä asiana nykyisestä parisuhteesta.
Itse olisin tehnyt omat johtopäätökseni jo silloin, kun mies torjui kosinnan. On rankkaa olla suhteessa, jossa kumppanit eivät ole toisilleen yhtä rakkaita.
" Itse olisin tehnyt omat johtopäätökseni jo silloin, kun mies torjui kosinnan. "
Eli minkä johtopäätöksen? Mitä olisit tehnyt torjunnan jälkeen?
Ei tuossa suhteessa ole enää toivoa naimisiinmenosta. Olet tehnyt asiat ihan väärässä järjestyksessä, ap. Miksi muutit yhteen ja hankit lapsen, jos kerran avioliitto on sinulle tärkeä? Mieshän on jo saanut jälkeläisen ja kaikki avioliiton edut ilman naimisiinmenoakin, joten ei hän enää näe mitään tarvetta papin aamenelle.
Ja tuo sinun esittämäsi kosinnan torjuntahan on aivan äärimmäisen nöyryyttävää. Voiko enää suoremmin tehdä selväksi kumppanille, ettei tällä ole mitään arvoa? En itse olisi pystynyt enää jatkamaan suhdetta sen jälkeen. No teillä ilmeisesti oli jo lapsi siinä vaiheessa, niin se hankaloittaa tilannetta.
Ehkä suhteessanne on joitain epävarmuuksia. Riitelettekö usein tai onko jotain muuta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
" Itse olisin tehnyt omat johtopäätökseni jo silloin, kun mies torjui kosinnan. "
Eli minkä johtopäätöksen? Mitä olisit tehnyt torjunnan jälkeen?
Eron avoliitosta.
Vierailija kirjoitti:
" Itse olisin tehnyt omat johtopäätökseni jo silloin, kun mies torjui kosinnan. "
Eli minkä johtopäätöksen? Mitä olisit tehnyt torjunnan jälkeen?
Olisin lähtenyt ja yrittänyt löytää kumppanin, joka haluaa minut vaimokseen. Olen kerran lähtenytkin suhteesta, jossa en ollut kumppanille yhtä tärkeä kuin hän minulle. Löysin sopivamman kumppanin ja sain toivomani perheen.
Voi ap, tuo mies on vienyt sinua kuin pässiä narussa. Suuret puheet eivät merkitse yhtään mitään miehiltä, ainoastaan teot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Jos hän saa jo nyt kaiken mitä haluaa, alkaen siitä, että saa sinut sänkyyn, niin ehkä hän on siihen tyytyväinen eikä halua virallisesti sitoutua sinuun enempää.
Jos mies katsoo, että lisäsitoumus olisi häneltä pois eikä toisi mitään lisäarvoa hänelle, vaan päinvastoin rajoitteita tulevaisuutta ajatellen?
Niin, vaikeampi erota noin vain toisin kuin avoliitosta. Lapsi ei miehille ole samanlainen sitoumus.
Me ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja siitä naimisissa 17 vuotta. Jos vieläkin pitäisi odotella naimisiinmenoa jahkailevaa miehen kanssa, niin tuskinpa olisi oma kärsivällisyys riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Ei oo pakko mennä kirkossa naimisiin. Me mentiin maistraatissa koska en kuulu kirkkoon. Raha-asioiden ja lasten takia mentiin.
Mies saattaa lopulta haluta 5-6 kymppisenä naimisiin jos sitä parempaa ei tullut kohdille ja sitten tyydytään lopullisesti avopuolisoon.
Miehelläsi on sivusuhde/suhteita. Voipi olla myös muita lapsia. Siksi ei tule koskaan menemään naimisiin kanssasi. Jos haluat oikean aviomiehen, sinun täytyy etsiä itsellesi uusi mies.
Menisikö miehellä sekaisin naimisiinmeno ja häät? Isot tai minkään kokoiset häät pelottavat, mutta ei tajua, että naimisiin pääsee ilmankin.
Olin täysin samanlaisessa tilanteessa samoja vuosia myöten. Se päättyi lopulta siihen, että mies lähti ja oli heti uudessa suhteessa.
Olen pahoillani, tosi ikävä tilanne. Itse aikoinaan "pakotin" miehen naimisiin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen, eikä sekään sitten hyvältä tuntunut. Lopulta ei voitu enää sietää toisiamme, ja toisen kymmenen vuoden jälkeen erottiin.
Naimisiinmenojuna ikäänkuin meni jo. Sen olisi pitänyt tapahtua ajat sitten.