Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Oho. Eli suora torjuminen ilman epäröintiä ja ymmärsi, että nyt olet tosissasi tässä.
Miten sä sitten reagoit tähän torjuntaan? Miten tilanne eteni siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Miksi mennä naimisiin jos siitä ei ole mitään hyötyä?
No koska rakastaa? Haluaa olla niin myötä kuin vastamäessä? Selvitä toisen kuolemasta ilman, että pitää selittää instansseille että seurustelimme 40 vuotta ja tunsimme toisemme kuin aviopari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelee eroa. Kiva sulle. Ei ookkaan enää niin ihastunut. Yllätys, yllätys 15 vuoden jälkeen. No, sait kuitenkin lapsen. Lähde viihteelle kavereiden kanssa ehkä tulee järkiinsä/panee miettimään, kun sä viiletät yössä ilman sormusta.
Onko miehillä aina tapana suunnitella eroa vuosikausia.
Kyllähän noi tyytyjät paremman puutteessa roikottavat juuri noin, kuten ap:n mies. Mies menee sitten naimisiin kun tapaa sen tosirakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
No enpä nyt sanoisi, että olette tavanneet vähän vanhemmalla iällä, kun tapasitte 28-vuotiaina.
Miten tuossa kohtaa on jo omistusasunnot ja säästöt? Asutteko jossain maalla, jossa asunnon saa todella halvalla?
Miten olette muuten yhdistäneet omaisuutenne tämän 12 vuoden aikana? Omistatteko kotinne puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Naimisiin meno on taloudellinen ja juridinen sopimus.
Suhteen aloittamiseen tarvitaan sitä tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelee eroa. Kiva sulle. Ei ookkaan enää niin ihastunut. Yllätys, yllätys 15 vuoden jälkeen. No, sait kuitenkin lapsen. Lähde viihteelle kavereiden kanssa ehkä tulee järkiinsä/panee miettimään, kun sä viiletät yössä ilman sormusta.
Onko miehillä aina tapana suunnitella eroa vuosikausia.
On. Nimenomaan on. Ja siinä sivussa etsitään uutta naista, jopa vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Puhuiko siis tuon jälkeen vielä naimisiinmenosta silti?
Tiedän yhden hitaan hämäläisen, joka ei vaan saanut aikaiseksi kosia, mutta ei halunnut että tyttöystäväkään kosii. 10 vuoden päästä sitten kosi lopulta, kun tyttöystävä sanoi ettei halua olla pelkkä tyttöystävä enää näin monen vuoden jälkeen. Oli luonut itselleen liian ison peikon siitä kosinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei hyödy naimisiin menosta mitään. Se on taloudellisesti todella haitallista. Jos uskovainen niin tää ei koske niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Miksi mennä naimisiin jos siitä ei ole mitään hyötyä?
No koska rakastaa? Haluaa olla niin myötä kuin vastamäessä? Selvitä toisen kuolemasta ilman, että pitää selittää instansseille että seurustelimme 40 vuotta ja tunsimme toisemme kuin aviopari?
Pitääkö miehen selittää tuo jollekin instanssille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysy uudestaan? Mutta kysy, että mennäänkö naimisiin. Ainakin itse ihmettelisin, jos mies kysyisi, että mennäänkö kihloihin.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Kirkollista? 20 vuotta yhdessä, koskaan ei ole kuuluttu kirkkoon, ja käräjäoikeuden tuomari on avioliittoon vihkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naimisiin meno on sulle tärkeää, niin mene naimisiin. Tuon miehen kanssa se ei tapahdu.
Noiden jahkaajien kanssa se voi onnistua ENNEN lapsia mutta ei enää niiden jälkeen, kun ei ole syytä. Mites kahden kesken maistraattiin, käviskö se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
No enpä nyt sanoisi, että olette tavanneet vähän vanhemmalla iällä, kun tapasitte 28-vuotiaina.
Miten tuossa kohtaa on jo omistusasunnot ja säästöt? Asutteko jossain maalla, jossa asunnon saa todella halvalla?
Miten olette muuten yhdistäneet omaisuutenne tämän 12 vuoden aikana? Omistatteko kotinne puoliksi?
Itsellä eka omistusasunto oli 27-vuotiaana, 60t asukkaan kaupungista. Takana oli jo käytännössä 10v työelämää alla kun aloitti työt opiskelujen ohella, niin olihan siinä jo kerennyt sopivasti säästää. Ei se mitenkään harvinaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Me ollaan oltu 20 vuotta avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Surullista, jos naimisiin tai suhteeseen ylipäätään voi mennä vain siksi, että hyödyt on paremmat kuin haitat.
Miksi mennä naimisiin jos siitä ei ole mitään hyötyä?
No koska rakastaa? Haluaa olla niin myötä kuin vastamäessä? Selvitä toisen kuolemasta ilman, että pitää selittää instansseille että seurustelimme 40 vuotta ja tunsimme toisemme kuin aviopari?
Heh, me ollaan oltu yhdessä yli 43 vuotta (avoliitossa yli 40 vuotta). Lapset on tehty, yhteinen talo ja kesämökki jne. Ei meistä kumpikaan halua naimisiin, näin on ihan hyvä.
Miehet usein tyytyy suhteeseen. Sitten kun se tosi rakkaus löytyy niin naimisiin mennään nopeasti. Olen myös itse kokenut tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
No enpä nyt sanoisi, että olette tavanneet vähän vanhemmalla iällä, kun tapasitte 28-vuotiaina.
Miten tuossa kohtaa on jo omistusasunnot ja säästöt? Asutteko jossain maalla, jossa asunnon saa todella halvalla?
Miten olette muuten yhdistäneet omaisuutenne tämän 12 vuoden aikana? Omistatteko kotinne puoliksi?
Itsellä eka omistusasunto oli 27-vuotiaana, 60t asukkaan kaupungista. Takana oli jo käytännössä 10v työelämää alla kun aloitti työt opiskelujen ohella, niin olihan siinä jo kerennyt sopivasti säästää. Ei se mitenkään harvinaista ole.
No kyllä se on harvinaista. Esim. pk-seudulla kaksiot ovat maksaneet jo viimeiset 20 vuotta noin 200 000 euroa. Yhdelläkään ei ole sellaiseen varaa 27-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Puhuiko siis tuon jälkeen vielä naimisiinmenosta silti?
Tiedän yhden hitaan hämäläisen, joka ei vaan saanut aikaiseksi kosia, mutta ei halunnut että tyttöystäväkään kosii. 10 vuoden päästä sitten kosi lopulta, kun tyttöystävä sanoi ettei halua olla pelkkä tyttöystävä enää näin monen vuoden jälkeen. Oli luonut itselleen liian ison peikon siitä kosinnasta.
Kyllä useaankin otteeseen on vielä tämän jälkeen sanonut, että voitais mennä naimisiin tms. Mutta jos siitä alkaa puhumaan vakavasti, niin lyö leikiksi ja sitten se keskustelu ei johda mihinkään. Nyt en ole pariin vuoteen jaksanut asiaa edes ajatella, mutta tuli kutsu kaverin häihin ja se sai miettimään taas asiaa, miksi mies palloittelee tuolla naimisiin menolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehet usein tyytyy suhteeseen. Sitten kun se tosi rakkaus löytyy niin naimisiin mennään nopeasti. Olen myös itse kokenut tämän.
Mikä rooli sulla oli tossa, kun koit sen? Jäitkö miehesi jättämäksi ja sitten mies menikin suin päin naimisiin seuraavan kanssa? Vai olitko sinä se mies? Vai kenties se nainen, joka vietiin vihille pikapikaa?
Alue: Aihe vapaa
Onko miehillä aina tapana suunnitella eroa vuosikausia.