Lue keskustelun säännöt.
onko ihmisten tunteilla mitään väliä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
En usko että muilla ihmisillä on edes tunteita kun katsoo ulkona liikkuvaa väkeä. Koirallakin on enemmän tunteita kuin suomalaisella jäyhällä pökkelöllä. Ei hymyn hymyä näy koskaan ratikassa vaan ainoastaan kanssamatkustan kivettyneet kasvot ja lasittunut katse.
Mitä sä ajattelisit jos se kanssamatkustaja naureskelisi tai itkeskelisi yksinään? Niinpä. Pitäisit hulluna. Se kanssamatkustaja todennäköisesti mietiskelee omaan elämäänsä liittyviä asioita. Ja näyttää niihin liittyvät tunteet sopivassa tilanteessa, niille ihmisille joita hänen tunteensa koskevat.
Odotapa kesää. Kyllä suomalainenkin silloin piristyy, juttelee ja hymyilee. Tuulessa ja loskassa odottaa vain että pääsee kotiin, tai minne ikinä onkaan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei sinun tunteillasi ainakaan, ap.
Tunne se on tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Toisten tunteilla ei ainakaan minulle ole mitään merkitystä. Miksi pitäisi ajatella mitä toiset tuntevat kun luulen että ali-ihmisinä he ovat melko lailla tunteetonta massaa vähän kuten eläimet.
Ilman tunteita ei ole elämää.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".
"Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä."
"Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen."
Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet on tunteita eikä ne ole mitään objektiivisia mittareita. Tunteita on todella helppo minupulpida ulkoouoleisten toimesta. Joten aikana vähän on arvoa muiden tunteilla.
Jännästi vielä tunteellisesti ihmiset ajattelee vain onia tunteitaan eikä mieti hetkeäkään mitä tunteita ne tunteellisen tunteet muille aiheuttaa
Juuri näin.
Henkilöt, jotka antavat omien tunteidensa näyttävästi näkyä ja kuulua, ovat äärettömän häiritseviä.
En tarkoita edes pelkkää manipulatiivista häiriötä, vaan harmonisen ilmapiirin sekoittamista.
Ärsyttääkö se sinua, kiusaannutko? Vastauksesi antaa ymmärtää niin. Nämä (ärsyyntyminen ja kiusaantuminen) ovat muuten myös tunteita, jotka myös näkyvät ulospäin muille.
"vastauksesi antaa ymmärtää"
^ tuossa oiva esimerkki tulkinnasta! Mitä todellakaan ei pitäisi harjoittaa, varsinkaan kun se ei perustu mihinkään konkreettiseen.
On päivänselvää, että tunteenpurkaukset ovat häiritseviä. Mietipä itse: kirurgi keskittymässä vaativaan leikkaukseen ja joltakin menee tilanteessa hermot, tunteita ei hallita. Nimenomaan häiritsee työntekoa.
Ärsyyntyminen tai kiusaantuminen ovat jo tunnereaktioita. Eri asia.
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tälle palstalle kirjottavista on tunteetonta ja kylmää sakkia jotka myisivät mummonsa vitosella jos tulisi tilaisuus.
Sekoitat puurot ja vellit.
Kaikilla on tunteita, piste.
Sinä tarkoitat 'tunteilla' näköjään vain myötätuntoa ja muita positiivisina pidettyjä tunteita.
Huomaa kumminkin, että tunne itsessään ei ole hyvä tai huono. Se on neutraali. Tunteesta voi johtua toimintaa, joka sitten onkin eri asia. Toimintakaan ei välttämättä ilmennä henkilön arvoja, koska ihmiset eivät osaa ajatella ja päätellä asioiden seurauksia.
Muuten: välinpitämättömyyskin on tunteen seuraus.
Ei ole. Ne on häiriötekijä joka saa ihmiset toimimaan järjenvastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Ei Jeesus itse, vaan joku hölmö, joka ei ymmärrä edes ketjun aihetta.
Jeesus/Jumala nimenomaan varoittaa ihmisiä luottamasta tunteisiinsa, sydämeensä.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan kaikkivaltius pysyy.
Tunteet ovat humanistisen ateismin eksytys.
No joo, on tyhmiä "neitsyitä", jotka kuvittelevat oman mielensä tuotokset jumalallisiksi, minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ne on häiriötekijä joka saa ihmiset toimimaan järjenvastaisesti.
Vain, kun henkilön mieli ei ole oppinut prosessoimaan ja hyödyntämään tunteitaan.
Vähän niin kuin viina on viisasten juoma, tunteetkaan eivät sovi tyhmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niillä. Ne vaikuttavat mm. ajatteluun ja päätöksentekoon. Olennainen osa ihmisen aivojen toimintaa siis. Monet tyhmät jutut tehdään tunteiden viemänä ja sitten seuraakin se vihoviimeinen katumuksen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tälle palstalle kirjottavista on tunteetonta ja kylmää sakkia jotka myisivät mummonsa vitosella jos tulisi tilaisuus.
Sekoitat puurot ja vellit.
Kaikilla on tunteita, piste.
Sinä tarkoitat 'tunteilla' näköjään vain myötätuntoa ja muita positiivisina pidettyjä tunteita.
Huomaa kumminkin, että tunne itsessään ei ole hyvä tai huono. Se on neutraali. Tunteesta voi johtua toimintaa, joka sitten onkin eri asia. Toimintakaan ei välttämättä ilmennä henkilön arvoja, koska ihmiset eivät osaa ajatella ja päätellä asioiden seurauksia.
Muuten: välinpitämättömyyskin on tunteen seuraus.
Osaa ne päätellä, mutta tunteen viemänä päättelevät väärin tai liian toiveikkaasti. Esim. toisen ei on himon tunteen vallassa kyllä. Pieleen meni. Jos ei olisi sitä himoa päällä, niin ei olisi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Ei Jeesus itse, vaan joku hölmö, joka ei ymmärrä edes ketjun aihetta.
Jeesus/Jumala nimenomaan varoittaa ihmisiä luottamasta tunteisiinsa, sydämeensä.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan kaikkivaltius pysyy.
Tunteet ovat humanistisen ateismin eksytys.
No joo, on tyhmiä "neitsyitä", jotka kuvittelevat oman mielensä tuotokset jumalallisiksi, minkäs teet.
Ok en tiennyt tuota, en ole perehtynyt asiaan. Tuo oli vain tiivistetty versio siitä, että koin ärsyyntymistä juuri mainitsemastasi tietämättömyydestä. En tiedä mitä tarkoitat tyhmillä neitsyillä. En itse halua puhua arvoistani tai uskomuksellisista asioista tällä palstalla. Sen verran voin kuitenkin avata omaa mielipidettäni, että kaikkiin tunteisiin ei pidä luottaa sokeasti. Eli siinä mielessä jaan ajatuksen.
Joka hetkessä, toiminnassa, kohtaamisessa, päätöksenteossa, meille syntyy jokin tunne. Yleensä emme tiedosta näitä tunteita lainkaan, paitsi jos tunne on erityisen vahva. Tiedostamattomalla tasolla nämä tunteet kuitenkin ohjaavat meidän toimintaamme.
Ensimmäinen askel siihen, että emme toimisi tältä automaatiotasolta käsin (ainakaan jatkuvasti) on oppia tunnistamaan ja tiedostamaan näitä erilaisia tuntemuksia itsessään. Se on yllättävän hankalaa. Esimerkiksi: kumppanisi pyytää sinua tänään käymään kaupassa. Minkä tunteen se sinussa herättää kun tarkastelet itseäsi rehellisesti, mutta neutraalisti? Tunnistan itsessäni painostavan tunteen rintakehän puolessavälissä. Lievä ahdistus, ehkä jopa ärtymys. Pysyn siinä tunteessa. Tarkastelen sitä, en työnnä sitä pois enkä reagoi siltä pohjalta. Mistä tuo tunne oikein tulee? Onko se uusi vai vanha tunne? Tunnistan, että se on hyvin vanha tunne. Tuo painostava paine rintakehässä. Kun oikein pysyn siinä tunteessa pystyn muistamaan saman tunteen jo lapsuudesta saakka. Olin vanhin lapsista, minua velvoitettiin jatkuvasti erilaisiin taakkoihin, tuntui etten koskaan voi olla ihan rauhassa. Tämä nykyinen tunne kumpuaa ihan sieltä saakka. Mitä olisin kaivannut silloin lapsena? Olisin kaivannut, että minulta olisi kysytty minun tarpeistani ja että niille olisi annettu tilaa. Voinko nyt aikuisena antaa tilaa omille tarpeilleni? Voin. Voin esimerkiksi sanoa kumppanilleni, että tänään en voi, koska olin jo suunnitellut jotain muuta, mutta voin esimerkiksi käydä huomenna.
Ja koska nyt tiedostan, että tämä tunne on mikä on ja se kertoo minun tarpeestani, voin kommunikoida rauhallisesti omasta hyvinvoinnistani käsin. En reagoi ärtyneesti tai syyllistäen kumppanilleni ja kanna mukanani kaunaa että aina minä ei koskaan saa olla rauhassa.
Jos haluaisin oikein rakentavasti kommunikoida: 1. Tunnistan faktan ja sanon sen ääneen (haluat että minä käyn tänään kaupassa). 2. Tunnistan ja kerron mitä se herättää minussa (huomaan ahdistuvani ja koen, että minulta pyydetään nyt just liikaa, tarvitsen aikaa). 3. Annan ehdotuksen miten tästä eteenpäin (voin kyllä käydä huomenna kaupassa).
Ja sitten kuuntelisin rauhassa kun kumppanini vastaisi yhtä tiedostaen ja minä-lähtöisesti omalta osaltaan, omat tarpeensa kommunikoiden. Näin siis hyvin yksinkertaistettuna ja ideaali tilanteessa. Mutta tätä voi harjoitella!
Tällä tavalla ei enää reagoi automaattisesti, vaan pystyy ottamaan ohjakset omasta toiminnastaan. Tunteet ovat siis hyvin tärkeitä signaaleja, jotka kertovat jotain meidän omista tarpeistamme, jotka liian usein ohitamme, tai syyllistämme toisia siitä, että he eivät jotenkin maagisesti ota niitä huomioon. Olemme kuitenkin kaikki aikuisia ja itse vastuussa itsestämme. Myös omista tarpeistamme huolehtimisesta. Ja tämä ei tarkoita samaa kuin muiden jyrääminen. Lempeyttä, kärsivällisyyttä ja viisautta itseämme kohtaan ja sitten myös toisiamme kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Ei Jeesus itse, vaan joku hölmö, joka ei ymmärrä edes ketjun aihetta.
Jeesus/Jumala nimenomaan varoittaa ihmisiä luottamasta tunteisiinsa, sydämeensä.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan kaikkivaltius pysyy.
Tunteet ovat humanistisen ateismin eksytys.
No joo, on tyhmiä "neitsyitä", jotka kuvittelevat oman mielensä tuotokset jumalallisiksi, minkäs teet.
Näin puhuu eksynyt lammas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Ei Jeesus itse, vaan joku hölmö, joka ei ymmärrä edes ketjun aihetta.
Jeesus/Jumala nimenomaan varoittaa ihmisiä luottamasta tunteisiinsa, sydämeensä.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan kaikkivaltius pysyy.
Tunteet ovat humanistisen ateismin eksytys.
No joo, on tyhmiä "neitsyitä", jotka kuvittelevat oman mielensä tuotokset jumalallisiksi, minkäs teet.
Ok en tiennyt tuota, en ole perehtynyt asiaan. Tuo oli vain tiivistetty versio siitä, että koin ärsyyntymistä juuri mainitsemastasi tietämättömyydestä. En tiedä mitä tarkoitat tyhmillä neitsyillä. En itse halua puhua arvoistani tai uskomuksellisista asioista tällä palstalla. Sen verran voin kuitenkin avata omaa mielipidettäni, että kaikkiin tunteisiin ei pidä luottaa sokeasti. Eli siinä mielessä jaan ajatuksen.
Jää rauhaan. On hyvä asia, että tietämättömyys ja ymmärtämättömyys aiheuttavat reaktion. Jumala antoi kuningas Salomolle vapauden pyytää Häneltä mitä tahansa. Salomo valitsi pyytää ymmärrystä. Tämä oli suuresti Jumalan mieleen. 🙏
Vierailija kirjoitti:
Joka hetkessä, toiminnassa, kohtaamisessa, päätöksenteossa, meille syntyy jokin tunne. Yleensä emme tiedosta näitä tunteita lainkaan, paitsi jos tunne on erityisen vahva. Tiedostamattomalla tasolla nämä tunteet kuitenkin ohjaavat meidän toimintaamme.
Ensimmäinen askel siihen, että emme toimisi tältä automaatiotasolta käsin (ainakaan jatkuvasti) on oppia tunnistamaan ja tiedostamaan näitä erilaisia tuntemuksia itsessään. Se on yllättävän hankalaa. Esimerkiksi: kumppanisi pyytää sinua tänään käymään kaupassa. Minkä tunteen se sinussa herättää kun tarkastelet itseäsi rehellisesti, mutta neutraalisti? Tunnistan itsessäni painostavan tunteen rintakehän puolessavälissä. Lievä ahdistus, ehkä jopa ärtymys. Pysyn siinä tunteessa. Tarkastelen sitä, en työnnä sitä pois enkä reagoi siltä pohjalta. Mistä tuo tunne oikein tulee? Onko se uusi vai vanha tunne? Tunnistan, että se on hyvin vanha tunne. Tuo painostava paine rintakehässä. Kun oikein pysyn siinä tunteessa pystyn muistamaan saman tunteen jo lapsuudesta saakka. Olin vanhin lapsista, minua velvoitettiin jatkuvasti erilaisiin taakkoihin, tuntui etten koskaan voi olla ihan rauhassa. Tämä nykyinen tunne kumpuaa ihan sieltä saakka. Mitä olisin kaivannut silloin lapsena? Olisin kaivannut, että minulta olisi kysytty minun tarpeistani ja että niille olisi annettu tilaa. Voinko nyt aikuisena antaa tilaa omille tarpeilleni? Voin. Voin esimerkiksi sanoa kumppanilleni, että tänään en voi, koska olin jo suunnitellut jotain muuta, mutta voin esimerkiksi käydä huomenna.
Ja koska nyt tiedostan, että tämä tunne on mikä on ja se kertoo minun tarpeestani, voin kommunikoida rauhallisesti omasta hyvinvoinnistani käsin. En reagoi ärtyneesti tai syyllistäen kumppanilleni ja kanna mukanani kaunaa että aina minä ei koskaan saa olla rauhassa.Jos haluaisin oikein rakentavasti kommunikoida: 1. Tunnistan faktan ja sanon sen ääneen (haluat että minä käyn tänään kaupassa). 2. Tunnistan ja kerron mitä se herättää minussa (huomaan ahdistuvani ja koen, että minulta pyydetään nyt just liikaa, tarvitsen aikaa). 3. Annan ehdotuksen miten tästä eteenpäin (voin kyllä käydä huomenna kaupassa).
Ja sitten kuuntelisin rauhassa kun kumppanini vastaisi yhtä tiedostaen ja minä-lähtöisesti omalta osaltaan, omat tarpeensa kommunikoiden. Näin siis hyvin yksinkertaistettuna ja ideaali tilanteessa. Mutta tätä voi harjoitella!
Tällä tavalla ei enää reagoi automaattisesti, vaan pystyy ottamaan ohjakset omasta toiminnastaan. Tunteet ovat siis hyvin tärkeitä signaaleja, jotka kertovat jotain meidän omista tarpeistamme, jotka liian usein ohitamme, tai syyllistämme toisia siitä, että he eivät jotenkin maagisesti ota niitä huomioon. Olemme kuitenkin kaikki aikuisia ja itse vastuussa itsestämme. Myös omista tarpeistamme huolehtimisesta. Ja tämä ei tarkoita samaa kuin muiden jyrääminen. Lempeyttä, kärsivällisyyttä ja viisautta itseämme kohtaan ja sitten myös toisiamme kohtaan.
Kiitos tästä käytännön esimerkistä. Moni voisi ottaa siitä opikseen.
Minulla ei ole televisiota enkä katsele huonoa ihmissuhdedraamaa muualtakaan.
Viittaan tällä siihen, että lähestulkoon kaikki sarjat on käsikirjoitettu antamaan mahdollisimman huonoa mallia käyttäytymiseen erilaisissa ihmissuhteissa. Niiden henkilöhahmot toimivat järjestään aivan väärin. Ehkä tällä on tavoiteltu kärjistettyä realismia, mikä koukuttaa katsojat, kun tuntuu tutulta, "vaikka ei meillä noin yliampuvaa ole!"
Jo kymmeniä vuosia sitten totesin, että tv-ohjelmien pitäisi esittää, näyttää hyviä käyttäytymis- ja suhtautumismalleja. Näistä ihmiset voisivat oppia toimimaan rakentavasti omassa elämässään, omissa yhteisöissään. Tämä edistäisi kaikkien hyvinvointia.
Pitäisi olla, mutta onnettoman harvalle on. Itse en enää ole kuin pakolliset tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät välitä siitä, miltä toisista tuntuu. Liian paljon elämästäni tuhlasin voiden pahoin ko. ihmisten lähellä, odottaen, että jonain päivänä välittäisivät.
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Menikö tunteisiin.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketjun piti pilata joku Jeesus.
Ei Jeesus itse, vaan joku hölmö, joka ei ymmärrä edes ketjun aihetta.
Jeesus/Jumala nimenomaan varoittaa ihmisiä luottamasta tunteisiinsa, sydämeensä.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan kaikkivaltius pysyy.
Tunteet ovat humanistisen ateismin eksytys.
No joo, on tyhmiä "neitsyitä", jotka kuvittelevat oman mielensä tuotokset jumalallisiksi, minkäs teet.
Ok en tiennyt tuota, en ole perehtynyt asiaan. Tuo oli vain tiivistetty versio siitä, että koin ärsyyntymistä juuri mainitsemastasi tietämättömyydestä. En tiedä mitä tarkoitat tyhmillä neitsyillä. En itse halua puhua arvoistani tai uskomuksellisista asioista tällä palstalla. Sen verran voin kuitenkin avata omaa mielipidettäni, että kaikkiin tunteisiin ei pidä luottaa sokeasti. Eli siinä mielessä jaan ajatuksen.
Jää rauhaan. On hyvä asia, että tietämättömyys ja ymmärtämättömyys aiheuttavat reaktion. Jumala antoi kuningas Salomolle vapauden pyytää Häneltä mitä tahansa. Salomo valitsi pyytää ymmärrystä. Tämä oli suuresti Jumalan mieleen. 🙏
En ihan tuolla tavalla mielestäni tarkoittanut, mutta ihan miten vaan. Rauhaan jään.
Niin siis tunne on alkuaines, ilmaisu on muotoiltu tuotos. Eli tunne saa syntyä vapaasti, mutta ilmaisu ei ole vapaa vastuusta. Tuo vaatii tunnetaitoja ja metakognitiota.