Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Muisteltiin muijan kanssa aikaa, kun iltapaksi snagarilla kartsaillan jälkeen riitti pieni hampurilainen ananasrenkaalla ja 2dl maito. Ei mitään Big Mac -meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Tämä kuulostaa myös omalta lapsuudeltani. Ja juu, kun muutin opiskelemaan isoon kaupunkiin ja kun 90-luvun lopulla kauppojen valikoimakin alkoi laajentua, niin oli aika tajunnanräjäyttävä kokemus, kun sai ostaa vaikka jotain ranskalaista juustoa sitä taustaa vasten, kun lapsena ja nuorena jopa ihan tavan Edam oli harvinaista herkkua ja siivujen määrä leivällä ankarasti säänneltyä. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui, kun vuosituhannen taitteessa muutin Ranskaan töihin ja näin sikäläiset kaupat ja niiden valikoimat, leipomoista ynnä muista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

No sinun vanhempasi eivät olleet säästäväisiä. Minun olivat, ja elävät nykyään melko vauraasti, vaikka kasvattivat ja kouluttivat monta lasta. Niin ja tosiaan ylisuuria lainoja eivät ole koskaan halunneet ottaa, siihenkin meidät lapset opetettiin. Saahan sitä velaksi mitä haluaa. 

Jossain nykybiisissä joku nuori mies lauloi, että "köyhyys näkyy, velka ei..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

1980-luvulla ei ollut Internetiä eikä somea, niin mielikuva maailmasta perustui rajallisempaan kokemukseen.

Jos asui köyhällä syrjäkylällä, niin tunsi muita köyhiä, ja syntyi kokemus siitä, että kaikki olisivat olleet köyhiä, hiihtäneet kouluun ja syöneet puuroa ja ruskeaa kastiketta.

Jos asui Helsingissä, vanhempien ja oma ystäväpiiri oli ylempää keskiluokkaa ja hyvätuloisia, niin kokemus maailmasta on ollut ihan erilainen. Silloin syötiin lihaa, käytiin ravintoloissa, tavattiin kavereita Carrolsilla (samantyyppinen kuin Mäkkäri), matkustettiin etelänmatkoilla ja laskettelemassa jne.

Mielenkiintoista lukea näitä ketjuja, kun törmää ihan erilaisiin kokemusmaailmoihin.

Asuttiin hesassa mutta vanhemmat oli pienipalkkaisia duunareita. Elämä oli kituuttelua. Meitä oli ensin 4 henk. pienessä kaksiossa. Kun meitä oli 5 henk. niin muutimme pois sieltä halvempaan kolmioon. Hesaan jäi kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Muisteltiin muijan kanssa aikaa, kun iltapaksi snagarilla kartsaillan jälkeen riitti pieni hampurilainen ananasrenkaalla ja 2dl maito. Ei mitään Big Mac -meininkiä.

tuon huomannu kun ite ottaa juusto tai tuplajuuston ja muut vetää jotain ekstralargea mättöä. 
Ja oon 190/85 vielä tässäkin iässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Tämä kuulostaa myös omalta lapsuudeltani. Ja juu, kun muutin opiskelemaan isoon kaupunkiin ja kun 90-luvun lopulla kauppojen valikoimakin alkoi laajentua, niin oli aika tajunnanräjäyttävä kokemus, kun sai ostaa vaikka jotain ranskalaista juustoa sitä taustaa vasten, kun lapsena ja nuorena jopa ihan tavan Edam oli harvinaista herkkua ja siivujen määrä leivällä ankarasti säänneltyä. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui, kun vuosituhannen taitteessa muutin Ranskaan töihin ja näin sikäläiset kaupat ja niiden valikoimat, leipomoista ynnä muista puhumattakaan.

Meidän mökkipaikkakunnalla Keski-Suomessa tosiaan oli vain pieni kauppa, rajatut aukioloajat ja todella pieni valikoima, palautuu mieleen.

Kyllä tuohon aikaan normaali ruokarytmi oli se, että syötiin 5 kertaa päivässä: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mutta herkkuja syötiin paljon vähemmän kuin nykyisin. Limsapullo oli 1/3 litraa, ja esim. omassa kodissani limsaa sai synttäreillä ja juhannuksena. Sipsipussit olivat paljon pienempiä eikä niitä ostettu joka viikko. Lapset liikkuivat paljon enemmän kuin nykyisin, ei niinkään ohjatuissa harrastuksissa vaan pihaleikeissä.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Ongelma ei nykyäänkään ole se, että ruoka olisi liian hyvää (koska hyvää se ruoka oli 80-luvullakin)vaan  roskaruoka ja ns pikaruoka jonka saatavuus on helppoa ja kätevää. 

Kalorimäärät vain on ihan toista, kuin normaalin kotiruuan.

ja annoskoko on iso tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Sori vaan, mutta 70-luku oli laihaläskien aikaa. Kuntosalilla ei käynyt kukaan. Fyysistä työtä tekivät vain miehet. 

80-luvulle asti myös lihaa syötiin maltillisesti nykyiseen verrattuna. 80- luvun alkuun lisäystä melkein 13kg per naama ja 50-lukuun 50kg lisää vaikka työt keventyneet. Siihen sitten sokerit ja verovapaat kaljat päälle. Autolla tietysti pitää päästä kaupan ovesta sisään, koska muuten kiukuttaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Sori vaan, mutta 70-luku oli laihaläskien aikaa. Kuntosalilla ei käynyt kukaan. Fyysistä työtä tekivät vain miehet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

1980-luvulla ei ollut Internetiä eikä somea, niin mielikuva maailmasta perustui rajallisempaan kokemukseen.

Jos asui köyhällä syrjäkylällä, niin tunsi muita köyhiä, ja syntyi kokemus siitä, että kaikki olisivat olleet köyhiä, hiihtäneet kouluun ja syöneet puuroa ja ruskeaa kastiketta.

Jos asui Helsingissä, vanhempien ja oma ystäväpiiri oli ylempää keskiluokkaa ja hyvätuloisia, niin kokemus maailmasta on ollut ihan erilainen. Silloin syötiin lihaa, käytiin ravintoloissa, tavattiin kavereita Carrolsilla (samantyyppinen kuin Mäkkäri), matkustettiin etelänmatkoilla ja laskettelemassa jne.

Mielenkiintoista lukea näitä ketjuja, kun törmää ihan erilaisiin kokemusmaailmoihin.

Kirjoitukseni tarkoitus oli siis sanoa että meillä maalta kaupunkiin muuttaneena uudessa omakotitalossa elettiin hyvää elämää kuten kaikki tuntemani perheet. Syötiin lihaa tai kalaa joka päivä ja elämä oli hyvää ja turvallista. Tässä ei ole toimitusjohtajan perheellä Helsingissä tekemistä asian kanssa. Elämä 80-luvulla oli hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

1980-luvulla ei ollut Internetiä eikä somea, niin mielikuva maailmasta perustui rajallisempaan kokemukseen.

Jos asui köyhällä syrjäkylällä, niin tunsi muita köyhiä, ja syntyi kokemus siitä, että kaikki olisivat olleet köyhiä, hiihtäneet kouluun ja syöneet puuroa ja ruskeaa kastiketta.

Jos asui Helsingissä, vanhempien ja oma ystäväpiiri oli ylempää keskiluokkaa ja hyvätuloisia, niin kokemus maailmasta on ollut ihan erilainen. Silloin syötiin lihaa, käytiin ravintoloissa, tavattiin kavereita Carrolsilla (samantyyppinen kuin Mäkkäri), matkustettiin etelänmatkoilla ja laskettelemassa jne.

Mielenkiintoista lukea näitä ketjuja, kun törmää ihan erilaisiin kokemusmaailmoihin.

Asuttiin hesassa mutta vanhemmat oli pienipalkkaisia duunareita. Elämä oli kituuttelua. Meitä oli ensin 4 henk. pienessä kaksiossa. Kun meitä oli 5 henk. niin muutimme pois sieltä halvempaan kolmioon. Hesaan jäi kaverit. 

Meillä oli 4 hengelle Helsingissä 5 - 6 huonetta, lisäksi vanhempani pitivät kotiapulaista, jolle oli oma yksiö.

Se suurten ikäluokkien sukupolvi on tilastollisestikin varakkaampia kuin me heidän lapsensa. Itse olen ollut työtön yksinhuoltaja ja asun yksiössä, vaikka olen akateeminen. Lapsuudenkodin eli toimitusjohtaja-vanhempieni elintaso oli 80-luvulla korkeampi kuin minun nykyään. 

Mitä muistan, sukulaislapset maalla olivat todella tuhteja tätejä. Kuolivat kasarin lopussa viim 70-vuotiaina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Sori vaan, mutta 70-luku oli laihaläskien aikaa. Kuntosalilla ei käynyt kukaan. Fyysistä työtä tekivät vain miehet. 

Kyllä oli myös naisia fyysisesti rasittavassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muistan, sukulaislapset maalla olivat todella tuhteja tätejä. Kuolivat kasarin lopussa viim 70-vuotiaina. 

*sukulaisnaiset

Vierailija kirjoitti:

Oli välillä nälkä, äiti laittoi viikonloppuisin ruoan vasta 13-14 kun koulussa tottui viikolla syömään jo 11-12. Mutta aamupalan jälkeen ei ollut soveliasta syödä mitään ennen ruokaa.

No meillä maatalossa oli puurot pöydässä ennen kuutta, ensimmäinen lämmin ruoka 9:00, päiväkahvit 12:00 ja toinen lämmin ruoka 16:00. Iltakahvit 19:00. Koulumaailmassa oli toinen ruokailurytmi. Muistan kyllä kun oli kaupunkilaiskavereiden ilmeet kun olivat yökylässä ja aamupalaksi ysiltä pöydässä oli pottua ja makkarasoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Sori vaan, mutta 70-luku oli laihaläskien aikaa. Kuntosalilla ei käynyt kukaan. Fyysistä työtä tekivät vain miehet. 

Kyllä oli myös naisia fyysisesti rasittavassa työssä.

Ei noi mitään hoikkia ole:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

No sinun vanhempasi eivät olleet säästäväisiä. Minun olivat, ja elävät nykyään melko vauraasti, vaikka kasvattivat ja kouluttivat monta lasta. Niin ja tosiaan ylisuuria lainoja eivät ole koskaan halunneet ottaa, siihenkin meidät lapset opetettiin. Saahan sitä velaksi mitä haluaa. 

Huomasin että täällä ei voi mitään kirjoittaa kun väännetään ihan muuksi kuin mitä haluaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muistan, sukulaislapset maalla olivat todella tuhteja tätejä. Kuolivat kasarin lopussa viim 70-vuotiaina. 

80-luvulla tosiaan tais olla kaikki erilaista kun lapsetkin olivat maalla tätejä.