Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tosiaankaan syöty koko ajan. Ruoka oli kyllä hyvää ja jopa kouluruoka usemmiten maittavaa, tavallista ruokaa. Annokset olivat kohtuullisia, mutta riittäviä. Kodeissa leivottiin ja varsinkin isoäidit leipoivat paljon eli aina oli jotain herkkujakin saatavilla. Mutta kaikki oli niin paljon järkevämpää kuin nykyään. Ja lisäksi liikuttiin paljon eikä autolla menty joka paikkaan.

Tuota noin...

Kouluruoka oli pahaa 80-luvulla.

Lisäksi kumpikaan isoäitini ei ole koskaan leiponut mitään, he kävivät töissä 80-luvulla.

Meillä oli ainakin hyvää ruokaa kouluissa kaikissa kouluasteissa mitkä kävin.  Ala-asteella oli välipalaakin iltapäivällä muistelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Minä miinustin, kun meillä oli ihan erilaista. Molemmat vanhempani olivat toimitusjohtajia, asuimme Helsingissä. En ole koskaan eläessäni vieläkään syönyt ruskeaa kastiketta, jos se tarkoittaa pelkkää kastiketta ilman lihaa. Meillä oli joka aterialla aina lihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Pari syytä lihavuusepidemiaan. Pitää muistaa että vielä 80 luvulla syötiin ja juotiin sokeria.

Aspartaami (E951)
Keksitty: 1965.
Yleistyminen Suomessa: Lähti todelliseen kasvuun 1980-luvun puolivälissä. Se mullisti Suomen virvoitusjuomamarkkinat (kuten "kevytlimut"), ja siitä tuli nopeasti käytetyin keinotekoinen makeutusaine mehuissa ja jogurteissa.

Asesulfaami K (E950)
Keksitty: 1967.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Se yleistyi erityisesti 1990-luvun aikana, kun elintarviketeollisuus alkoi sekoittaa sitä aspartaamin kanssa. Tämä yhdistelmä on nykyään vakio useimmissa sokerittomissa juomissa, koska se peittää sakariinimaisen jälkimaun paremmin.

Sukraloosi (E955)
Keksitty: 1976.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin EU-alueella vuonna 2004, ja sen käyttö Suomessa yleistyi nopeasti 2000-luvun loppupuolella. Se on noussut suosituksi leivontaan soveltuvissa tuotteissa ja proteiinivalmisteissa, koska se kestää kuumennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

1980-luvulla ei ollut Internetiä eikä somea, niin mielikuva maailmasta perustui rajallisempaan kokemukseen.

Jos asui köyhällä syrjäkylällä, niin tunsi muita köyhiä, ja syntyi kokemus siitä, että kaikki olisivat olleet köyhiä, hiihtäneet kouluun ja syöneet puuroa ja ruskeaa kastiketta.

Jos asui Helsingissä, vanhempien ja oma ystäväpiiri oli ylempää keskiluokkaa ja hyvätuloisia, niin kokemus maailmasta on ollut ihan erilainen. Silloin syötiin lihaa, käytiin ravintoloissa, tavattiin kavereita Carrolsilla (samantyyppinen kuin Mäkkäri), matkustettiin etelänmatkoilla ja laskettelemassa jne.

Mielenkiintoista lukea näitä ketjuja, kun törmää ihan erilaisiin kokemusmaailmoihin.

Silloin ei vielä kökötetty päivästä toiseen jonkun nettivehkeen ääressä, ei kuljetettu lapsia itse kouluun jos ei ollut maksutonta koulukuljetusta ja muutenkin liikuttiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Tässä on tosiaan varmaan ero siinä, elikö lapsuutensa 80-luvun alussa vai lopussa. Ja tietysti toisten perheet olivat varakkaampia kuin toisten. Toisilla on ollut mm. ollut sukua tukemassa. Toisin kuin niillä, jotka tulivat kaupunkeihin 70-luvun valtavassa muuttoliikkeessä. 

Minun työläisperhe oli muuttanut siis Joensuuhun maalaiskylästä ja vanhemmat asuivat itse rakentamassa omakotitalossa. Eli ei mitään rikkaita oltu mutta keskiluokkaisia ja tuollaista oli elämä kaikilla jotka tunsin siellä.

No sinun vanhempasi eivät olleet säästäväisiä. Minun olivat, ja elävät nykyään melko vauraasti, vaikka kasvattivat ja kouluttivat monta lasta. Niin ja tosiaan ylisuuria lainoja eivät ole koskaan halunneet ottaa, siihenkin meidät lapset opetettiin. Saahan sitä velaksi mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Ap, ihmiset eivät tuohon aikaan syöneet ollenkaan. Tuolloin ravinnon sai vain ja ainoastaan auringosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Puuroa? 80-luvulla ei tosiaankaan syötetty paljon puuroa. Joskus koulussa.

Riippuu varmaan kodista: omassa lapsuudenperheessäni aamiainen oli joka ikinen aamu puuro, sen 18 vuotta, kun vanhempieni katon alla asuin 70-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin.

Ruoka oli kyllä epäterveellistä (esim. läskisoosia tai makkarakastiketta), mutta eipä ollut tätä kulttuuria, että koko ajan pitää puputtaa jotain, ja mm. juustoon ja leikkeleisiin ei ollut varaa kuin joskus ja jouluna. Eikä muuten syöty viittä kertaa päivässä vaan kolme kertaa päivässä: edellä mainitun aamupuuron lisäksi tasan lounas ja päivällinen eikä mitään väli- tai iltapaloja. Jos koulussa ei syönyt, kun oli epämieluisaa ruokaa, niin sitten sai olla nälässä, voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Milläs silloin liikuttiin?

Skuuteilla? 

Meidän kerrostalossa Autoja oli pihalla ehkä viisi. Asuntoja varmaan 25kpl.

Asuin Keski-Suomessa, ja talvella liikuttiin potkukelkalla. Ainakin maalaispitäjässä. Myös hiihdettiin paljon.

Oli välillä nälkä, äiti laittoi viikonloppuisin ruoan vasta 13-14 kun koulussa tottui viikolla syömään jo 11-12. Mutta aamupalan jälkeen ei ollut soveliasta syödä mitään ennen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Kasarilla ei karkit olleet missään puolen kilon mättöpusseissa, vaan pienissä rasioissa. Irtokarkkejakin ostettiin lauantaisin tyyliin kymmenen merirosvorahaa markalla. Muistan, kuinka kaveriani pidettiin hulluna kun osti niitä kympillä.

"Carrols oli suomalainen, alun perin Tukon omistama hampurilaisiin erikoistunut pikaruokaketju, joka toimi vuosina 19752012."

Eli jo vuodesta -75 lähtien on Suomessa ollut Mäkkärin kaltainen pikaruokaketju. Muistan kun se oli mm. Mannerheimintien varrella Kisahallin vieressä, sittemmin siihen liiketilaan talonkulmaan tuli McDonalds.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Minä miinustin, kun meillä oli ihan erilaista. Molemmat vanhempani olivat toimitusjohtajia, asuimme Helsingissä. En ole koskaan eläessäni vieläkään syönyt ruskeaa kastiketta, jos se tarkoittaa pelkkää kastiketta ilman lihaa. Meillä oli joka aterialla aina lihaa.

Olette liiallisella lihansyönnillänne syyllisiä ilmastonmuutokseen. Ihmisen ei ole joka päivä tarpeen mussuttaa lihaa. Hyi hyi.

Silloin oli muutakin tekemistä kuin syödä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Höpö höpö. Minusta ne olivat aiemmin kylläkin halvempia. Muistan 90-luvun alussa ollessani opiskelija, että söin niitä paljon juuri halvan hinnan takia. Usein oli tarjous, että sai kaksi BigMackiä 10 markalla, eli vajaalla 1,5 eurolla.