Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Koko suhtautuminen ruokaan oli niin erilainen. Ei silloin laskeskeltu, että saanhan mä varmasti kaksi grammaa proteiinia painokiloa kohti joka päivä. Silloin syötiin sen verran että päästiin taas eteenpäin. Silloin oli jokin yksinkertainen keitto tai laatikko, jota syötiin kunnes kyllästyttiin syömään. Leivänpäällisiä oli yksi viipale. Sipsejä lauantai-iltaisin 90 gramman pussi.

Ja jatkan vielä: kauppa meni kiinni arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 14. Ei lähdetty karkintuskissa autolla kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Milläs silloin liikuttiin?

Skuuteilla? 

Meidän kerrostalossa Autoja oli pihalla ehkä viisi. Asuntoja varmaan 25kpl.

Arki ja muun liikunnan määrä oli silloin satakertainen. Ruokakin maistui. Eikä mitkään rehut riittäneet. LIHAA!

Sillon ei ollut harrastuksena, mäkkäreissä ja pizerioissa syöminen ja ruoka-annosten kuvaaminen. Minä elin keskikaljalla.

Siis lapsena ja nuorena oltiin koko ajan ulkona koulun jälkeen. Kun koulu loppui, samantien pihalle hyppimään narua, tvistaamaan (kysykää AI:ltä jos ette tiedä mitä tämä oli!😁), leikkimään sotaa metsään (kyllä!), talvella luistelemaan jne. Ja siis sisälle tultiin vasta kun oli ihan pakko.

Eli liikuttiin valtavasti! Ruoka oli osittain varmaan epäterveellisempää (sydänperäiset sairaudet); eli vähän salaattia ja aika rasvaista lihaa. Mutta koskaan ei naposteltu.

Nyt karkkihyllyt ja sipsit täyttävät kaupat, liikkuminen on aikataulutettua vaikka muutamaan treeniin viikossa. Koko ajan syödään jotain. Vaikka on terveellisempiä ruokia, ei se auta kun latte ja mässy täyttää ruokailujen väliajan

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Yhteiskunta ja suhde ruokaan oli silloin monellakin tavalla erilainen, kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi. Jotkut ovat tosin sanoneet että aiemmin liikuttiin enemmän, mutten ole tuosta ihan samaa mieltä. Lapset ehkä olivat aktiivisempia, mutta vanhemmat liikkuivat autolla joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Rovaniemellä lyötiin lumiketjut fillariin ja menoksi. Niin kouluu, kylille kuin yreeneihin. Tosin takarenkaan ketju joskus pois, niin pysty luistattaan oikein huoleella...

- 1980 lähtien koko peruskoulu

Muistan että oli useinkin nälkä, mutta sitten oli. En kaivanut kaapista snacksejä, koska niitä ei ollut. Kaupassa ramppaaminen ei myöskään ollut tapana. Nykyään kakarat mussuttaa suklaata ja paistopistehöttöä aamulla, ruokavälkällä ja vielä koulun jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmainen läskihullu se jaksaa keulia sillä ainoalla asialla, jossa hän ei ole huono. 

Lihavuus on todellinen ongelma. Lihavuus on myös riski lähes kaikissa sairauksissa. 

Ei silloin tuotteet olleet täynnä glugoosi-fruktoosisiirappia. Se kun lihottaa ja samalla pilaa maksan tekemällä rasvamaksan. 

Kaupat eivät olleet täynnä eineksiä ja ruuat tehtiin kotona raaka-aianeista lähtien. Herkkuja syötiin juhlissa ja no 50-luvun äitin kertoi että viikon kohokohta hänen lapsuudessaan oli kun sai saunan jälkeen pullolisen jaffaa (0.33l), siis kerran viikossa. 

Nykyisin pätee se että olet mitä syöt. Ja että dietti tehdään keittiössä ei kuntosalilla tai pururadalla.

26 lisää, että en ole sama kuin lainaamani tekstin kirjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Puuroa? 80-luvulla ei tosiaankaan syötetty paljon puuroa. Joskus koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Rovaniemellä lyötiin lumiketjut fillariin ja menoksi. Niin kouluu, kylille kuin yreeneihin. Tosin takarenkaan ketju joskus pois, niin pysty luistattaan oikein huoleella...

- 1980 lähtien koko peruskoulu

Me ei pyöräilty talvella, mutta bussipysäkille piti kävellä. Vapaa-ajalla, kun ei ollut ilmaista koulukyytiä, piti kävellä jos halusi ihmisten ilmoille. Jos ei ollut muuta tekemistä, niin lähdin hiihtämään. 

Mun talvinen arkipäivä 1987 13-vuotiaana: aamulla ylös ja tuhti aamupala puurolla ja useilla makkaraleivillä. Kouluun fillarilla 2km sekä koulureppu (muutama omena tai banaani repussa), että lätkäkassi selässä. Koulussa oli kahtena koulupäivänä liikuntaa. Kuvitellaan, että tänään oli. Lounaalla tajuton nälkä. Niin paljon sitä ruokaa mitä nyt kulloinkin oli, kuin pystyy. Koulusta klo 14 tai 15 suoraan fillarilla kentälle. Omaa höntsää kaverien kanssa tunti tai kaks ennen treenejä. Ennen treenejä myös lasti hedelmiä naamaan. 1,5h treenit. Kotiin fillarilla painavt läpimärät kiekkokamat kassissa. Ihan tajuton päivällismättö joskus klo 18-19. Läksyt ja telsua. Kaakaokippo ja leipää klo 21-22 ja täysin puhki nukkumaan.

Jännä miten jonkun verran väärää mielikuvaa ja tietoa tuosta ajasta näin -80 lapsena/ teininä mietin. Silloin ei nälkää kyllä nähty ja ruoka maistui ja lihaa oli yleensä lähes joka aterialla. Tomaatti oli aika yleinen ruoan kanssa ja eri raasteet. Oli varmaan salaattiakin. Paljon perunaa ja eri kastikkeita ja keittoja sekä pataruokia.  Koulussa oli hyvää ruokaa. Ulkona oltiin leikkimässä ja harrastamassa kesät talvet ja pyörällä kuljettiin ja käveltiin kesät talvet.  Lumessa raahasin pyörää jos ei ollut aurattu. Karkkipäivä lauantaina ja kyllä joskus herkkuja oli jäätelöä ja muuta muulloinkin varsinkin kun kävi vieraita. Se kyläily kulttuuri oli normaalia tuohon aikaan.  En kyllä muista mitää puutetta ajatelleeni koskaan missään muotoa. Vaatteita oli vähemmän, ja harvoin ostettiin. Se oli ero.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tosiaankaan syöty koko ajan. Ruoka oli kyllä hyvää ja jopa kouluruoka usemmiten maittavaa, tavallista ruokaa. Annokset olivat kohtuullisia, mutta riittäviä. Kodeissa leivottiin ja varsinkin isoäidit leipoivat paljon eli aina oli jotain herkkujakin saatavilla. Mutta kaikki oli niin paljon järkevämpää kuin nykyään. Ja lisäksi liikuttiin paljon eikä autolla menty joka paikkaan.

Tuota noin...

Kouluruoka oli pahaa 80-luvulla.

Lisäksi kumpikaan isoäitini ei ole koskaan leiponut mitään, he kävivät töissä 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin liikuttiin kakarasta saakka. Nyt räplätään vaan puhelinta ja munia. Siksi jätkät ei pärjää edes intissä.

Miksi pitäisi pärjätä? Ei olla enää metsästäjäkeräilijöitä vaan ruoka tulee kaupasta ja sähkö seinästä. Jotenkin ihmeellistä tämä menneiden aikojen glorifiointi, ihan niinkuin kurjuuden maksimointi olisi elämän hyvyyden mittari :D 

Nykyään toimitaan niissä puitteissa ja olosuhteissa, missä toimitaan. Se ei vaadi pellolla tai ojanpohjalla raatamista vaan nimenomaan mukavuuksiin sopeutumista ja kognition kehittämistä. Lapiota heiluttava ja lihaksiaan pumppaava ukko ei ole sopeutunut muutoksiin ja on siksi huonompi kuin puhelintaan näpräävä mies :D

Tuossahan puhuttiin liikkumisesta. Nyt ihmiset liikkuu vähemmän, eli istuu ja syö. Onhan sekin sitä olosuhteisiin sopeutumista toki. 

Liikunta ei laihduta. Toki liikunta parantaa sydänterveyttä ja lihaskuntoa, mutta vain ammattiurheilija kuluttaa liikunnalla niin paljon kaloreita, että sillä on merkitystä. Painonhallinnassa suurin merkitys on sillä, mitä ja miten paljon syö. Ja kyllä, myös perimällä on suuri merkitys, vaikka moni sen haluaisi kiistää. 

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Ei 80-luvulla syöty mitään puuroja eikä juureksia. 🤣 Meillä ainakin oli kotona joka päivä lihaa, käytiin myös joka viikko ravintolassa syömässä pihvit. Oli myös hampurilaisravintoloita ja pitserioita, joissa käytiin.

Olimme kyllä kaikki laihoja. Ehkä silloin liikuttiin enemmän ja oli vähemmän välipaloja.

T. Hki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko suhtautuminen ruokaan oli niin erilainen. Ei silloin laskeskeltu, että saanhan mä varmasti kaksi grammaa proteiinia painokiloa kohti joka päivä. Silloin syötiin sen verran että päästiin taas eteenpäin. Silloin oli jokin yksinkertainen keitto tai laatikko, jota syötiin kunnes kyllästyttiin syömään. Leivänpäällisiä oli yksi viipale. Sipsejä lauantai-iltaisin 90 gramman pussi.

Ja jatkan vielä: kauppa meni kiinni arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 14. Ei lähdetty karkintuskissa autolla kauppaan.

Tämä! Hyvä oivallus. Silloin kaupat eivät olleet auki samalla lailla kuin nykyään, niin ei voinut piipahtaa kaupassa hakemassa herkkuja milloin vain, kun tuli mieliteko.