Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Minä miinustin, kun meillä oli ihan erilaista. Molemmat vanhempani olivat toimitusjohtajia, asuimme Helsingissä. En ole koskaan eläessäni vieläkään syönyt ruskeaa kastiketta, jos se tarkoittaa pelkkää kastiketta ilman lihaa. Meillä oli joka aterialla aina lihaa.

Olette liiallisella lihansyönnillänne syyllisiä ilmastonmuutokseen. Ihmisen ei ole joka päivä tarpeen mussuttaa lihaa. Hyi hyi.

Käytiin isäukon kanssa paljon metsästämässä ja kalastamassa. Lähes joka päivä oli riistaa tai kalaa pöydässä. Luomua. Sitä on edelleen.

80-luvulla oli juppiaikaa. Käytiin vaihto-oppilaina USA:ssa, katsottiin telkkarista amerikkalaisia sarjoja, harrastettiin jazztanssia (Fame-tv -sarja...), käytiin diskoissa, koko vuosikymmen oli diskon kulta-aikaa, syötiin hampurilaisia, pitsaa ja kiinalaista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia pidettiin nälässä pitkien tarha- ja koulupäivien aikana.

Jotakin sinnepäin muistan kyllä, kun ystäväni poika oli päiväkodissa, niin hyvä ruoka loppui useinkin. Muistan hyvin kun äitinsä laittoi omia eväitä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tosiaankaan syöty koko ajan. Ruoka oli kyllä hyvää ja jopa kouluruoka usemmiten maittavaa, tavallista ruokaa. Annokset olivat kohtuullisia, mutta riittäviä. Kodeissa leivottiin ja varsinkin isoäidit leipoivat paljon eli aina oli jotain herkkujakin saatavilla. Mutta kaikki oli niin paljon järkevämpää kuin nykyään. Ja lisäksi liikuttiin paljon eikä autolla menty joka paikkaan.

Tuota noin...

Kouluruoka oli pahaa 80-luvulla.

Lisäksi kumpikaan isoäitini ei ole koskaan leiponut mitään, he kävivät töissä 80-luvulla.

Meillä oli ainakin hyvää ruokaa kouluissa kaikissa kouluasteissa mitkä kävin.  Ala-asteella oli välipalaakin iltapäivällä muistelen

Riippui keittäjästä kuinka hyvää ruokaa halusi/ osasi laittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Muisteltiin muijan kanssa aikaa, kun iltapaksi snagarilla kartsaillan jälkeen riitti pieni hampurilainen ananasrenkaalla ja 2dl maito. Ei mitään Big Mac -meininkiä.

Jotain synttärijuhlaa mentiin juhlistamaan Rossoon, misså otettiin pitsa puoliksi ja harmiteltiin kahden markan puolituslisää ja kun vielä vesikannukin maksoi markan.

Nykyisistä normaalipainoisista +/- 70- vuotiaista olen työhommissa tehnyt sellaisen kivan havainnon että makeaa kahvileipää heille tarjotessa useat kieltäytyvät kohteliaasti jos ovat juuri syöneet. Eli ei kiitos, söin just! Eli on heille jäänyt selkärankaan joku oppi ja järki, että kunnollinen ateria pitää mieliteot loitolla.

Ehkä voisikin alkaa simuloida 80-lukua edes sillä lailla, että kävisi kaupassa vain pari kertaa viikossa ostoslistan kanssa. Ei heräteostoksia ja ylimääräisiä herkkuja, vaan tekisi kunnollista, täyttävää kotiruokaa. Saattaisi säästää aika paljon rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Vaikka on totta. Nää miinukset tulevat varmaan 80-luvun juppien kakaroilta. Meillä tosiaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta loputtomiin. Ei sillä tehnyt mieli herkutella. Herkkua olivat itse metsästä ja omista pensaista kerätyt marjat, ja niistä tehdyt piirakat, ja silloin tällöin marjarahka. Lauantaina saunan jälkeen joskus saatiin siskon kanssa jakaa 3,3 dl. jaffapullo puoliksi. Kotitöistä saatiin jotain killinkejä, joita tarpeeksi kerättyä pyöräiltiin kolmen kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. 

 

Kyllä mä myönnän, että lihoin, kun aloin tienata omaa rahaa, ja kaupoissakin alkoi olla enemmän valikoimaa. Vielä omille muutettuani en oikein tajunnut, että kaupasta voisi ostaa muutakin kuin ruisleipää, kaalia ja porkkanaa. Sitten kun tajusin, niin myönnän, että aloin herkutella vähän liikaa. Mikä minun kohdallani tarkoittaa liian hyvää ruokaa. Juustoja, leikkeleitä ym. Makeaa ei tee mieli koska en oppinut lapsena sitä saamaan. 

 

Tämä edellä kuvailtu oli lapsuutta meille, joiden vanhemmat muuttivat pohjoisen syrjäkyliltä teollisuuskaupunkeihin rakentamaan uutta elämää. 

Minä miinustin, kun meillä oli ihan erilaista. Molemmat vanhempani olivat toimitusjohtajia, asuimme Helsingissä. En ole koskaan eläessäni vieläkään syönyt ruskeaa kastiketta, jos se tarkoittaa pelkkää kastiketta ilman lihaa. Meillä oli joka aterialla aina lihaa.

Sama täällä, meillä oli kaikkea. En edes tiennyt ettei kaikilla ole samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut välipalakulttuuria. Ei ollut miljoonia eri snackseja tai valmiita leipiä ym paistopistetuotetta. Nälkä oli ihan normaali tunne, jota siedettiin oikeaan ruokaa asti eikä syöty mitään välisipsejä. Energiajuomia ei ollut. 

Perunalastuja, popcornia, juustosuikeroita jne oli jo 1980-luvulla. Siihen aikaan myytiin myös energiajuomaksi laskettavaa Vitanova-juomaa. Sokeria syötiin siihen aikaan enemmän kuin nykyään. Oli ihan ok antaa lapsille muroja ja antaa heidän laittaa niiden päälle vielä hienoa sokeria tai sokeroitua hilloa. Monessa kodissa leivottiin pullaa jne lauantaisin seuraavaa viikkoa varten. 

Ihmisillä on nykyään omituinen käsitys siitä, mitä oli ja mitä ei ollut aikaisempina vuosikymmeninä Suomessa. Kuitenkin toinen maailmansota oli jo loppunut kymmeniä vuosia aiemmin ja Suomessa ei kärsitty elintarvikepulasta. Herkkujen nykyistä korkeampi hinta ja kalliimpi ruoka rajoittivat niiden käyttöä enemmän kuin nykyään. Nykyään suklaa on suunnilleen samoissa hinnoissa kuin se oli 1970-80-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Tehtii siskon kanssa isämme kotiin muuttosiivous. Löyty Arabian soppalautanen. Muistimme hyvin kuinka lapsena oltii syöty makkarasoppaa ja kalakeittoa näiltä. Lautaseen mahtu ehkäpä puolet tämän päivän soppalautaseen verrattuna. Oli ahaa elämys huomata lautasten koko ero.

Meillä oli ruoka-ajat, herkkuja ei ostettu kaupasta, karkkia sai harvoin.

Ja ruoka-annokset oli pienempiä, eikä pystynyt ottamaan lisää koska ruoka oli loppu.

Ihmiset menivät nukkumaan nälissään. 

Lautasen läpimitta oli silloin 17-19 cm. Nykyään se on 23-25 cm. Se on valtava ero.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmainen läskihullu se jaksaa keulia sillä ainoalla asialla, jossa hän ei ole huono. 

ja sinua harmittaa, kun itse et ole hyvä edes siinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Juu kyllä, mutta ne oli ylellisyyttä, ei arki päivää.

Muisteltiin muijan kanssa aikaa, kun iltapaksi snagarilla kartsaillan jälkeen riitti pieni hampurilainen ananasrenkaalla ja 2dl maito. Ei mitään Big Mac -meininkiä.

Jotain synttärijuhlaa mentiin juhlistamaan Rossoon, misså otettiin pitsa puoliksi ja harmiteltiin kahden markan puolituslisää ja kun vielä vesikannukin maksoi markan.

me ei kyllä käyty paikoissa, joissa vedestä rahastettiin ja pitsakin me puolitettiin itse salaa pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Pari syytä lihavuusepidemiaan. Pitää muistaa että vielä 80 luvulla syötiin ja juotiin sokeria.

 

Aspartaami (E951)
Keksitty: 1965.
Yleistyminen Suomessa: Lähti todelliseen kasvuun 1980-luvun puolivälissä. Se mullisti Suomen virvoitusjuomamarkkinat (kuten "kevytlimut"), ja siitä tuli nopeasti käytetyin keinotekoinen makeutusaine mehuissa ja jogurteissa.

 

Asesulfaami K (E950)
Keksitty: 1967.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Se yleistyi erityisesti 1990-luvun aikana, kun elintarviketeollisuus alkoi sekoittaa sitä aspartaamin kanssa. Tämä yhdistelmä on nykyään vakio useimmissa sokerittomissa juomissa, koska se peittää sakariinimaisen jälkimaun paremmin.

 

Sukraloosi (E955)
Keksitty: 1976.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin EU-alueella vuonna 2004, ja sen käyttö Suomessa yleistyi nopeasti 2000-luvun loppupuolella. Se on noussut suosituksi leivontaan soveltuvissa tuotteissa ja proteiinivalmisteissa, koska se kestää kuumennusta.

Kiitos kun kokosit nuo myrkyt yhteen muillekin luettavaksi. Itse vältän noita täysin ja oloni on aika hyvä enkä sairastele yhtään.

Aspartaamista kyllä oli vuosikausia tappelua; joopas/eipäs/joopas/eipäs ikinä en osta mitään jos tuo on ainesluettelossa.

Olen syntynyt 1980. Olin pulleahko penska, en kuitenkaan ylipainoinen. Ruokaa syötiin ruoka-aikoina. Koulussa tuli kauhea nälkä iltapäivällä ja kotiin päästyäni mätin sitten hirveän määrän, mistä syystä varmaan olinkin vähän pyöreä. Sipsejä maistoin eka kertaa ehkä 11-vuotiaana. Karkkia sai 5 mk pussin kerran viikossa, limsaa 0,33 l pullon samoin kerran viikossa. Äiti leipoi pullaa usein. Pitsaa tehtiin kotona ehkä kerran kuussa. Olen edelleen normaalipainoinen, mutta se on nykyään paljon vaikeampaa, koska herkkuja on kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisikin alkaa simuloida 80-lukua edes sillä lailla, että kävisi kaupassa vain pari kertaa viikossa ostoslistan kanssa. Ei heräteostoksia ja ylimääräisiä herkkuja, vaan tekisi kunnollista, täyttävää kotiruokaa. Saattaisi säästää aika paljon rahaakin.

Kuinka monta kertaa viikossa oikein käyt kaupassa, jos 2 kertaa on vähän? Itse käyn kerran.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisistä normaalipainoisista +/- 70- vuotiaista olen työhommissa tehnyt sellaisen kivan havainnon että makeaa kahvileipää heille tarjotessa useat kieltäytyvät kohteliaasti jos ovat juuri syöneet. Eli ei kiitos, söin just! Eli on heille jäänyt selkärankaan joku oppi ja järki, että kunnollinen ateria pitää mieliteot loitolla.

Meidän kesätyöporukassa on eräs seitsenkymppinen laihahko mies joka syö aamukahvilla sämpylän, sitten runsaan lounaan ja iltapäiväkahveilla jonkun viinerin tai pullan. Itse nautin kahvitunneilla vain kahvit ja olen hiukan ylipainoinen. Ihan samoja töitä tehdään. Iltaisin syön pari voileipää. Toisilla on erilainen aineenvaihdunta.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Höpön löpön. Puhut kuin jostain nälkävuosista 1800-luvulla. Todellakin on ollut hyviä ja maistuvia ruokia ennen 80-lukua. Pikemminkin silloin niitä juuri olikin, kun ainekset olivat puhtaampia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut välipalakulttuuria. Ei ollut miljoonia eri snackseja tai valmiita leipiä ym paistopistetuotetta. Nälkä oli ihan normaali tunne, jota siedettiin oikeaan ruokaa asti eikä syöty mitään välisipsejä. Energiajuomia ei ollut. 

Ei mutta karkkia ja limpparia oli. Lisäksi itse tehtiin kakkaroita, jotka sisälsivät aitoa voita, fariinisokeria ja sokeria. Lämpimiä leipiä uunissa, pohjana vehnäleipä 

Mokkapalaa, keikauskakkuja, riisisuklaata, näitä tehtiin itse. Kaupasta ostettiin perunaleivoksia ja käpykakkuja, sekä kääretorttuja. Limsoissa oli atsovärejä ja paljon sokeria 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari syytä lihavuusepidemiaan. Pitää muistaa että vielä 80 luvulla syötiin ja juotiin sokeria.

 

Aspartaami (E951)
Keksitty: 1965.
Yleistyminen Suomessa: Lähti todelliseen kasvuun 1980-luvun puolivälissä. Se mullisti Suomen virvoitusjuomamarkkinat (kuten "kevytlimut"), ja siitä tuli nopeasti käytetyin keinotekoinen makeutusaine mehuissa ja jogurteissa.

 

Asesulfaami K (E950)
Keksitty: 1967.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Se yleistyi erityisesti 1990-luvun aikana, kun elintarviketeollisuus alkoi sekoittaa sitä aspartaamin kanssa. Tämä yhdistelmä on nykyään vakio useimmissa sokerittomissa juomissa, koska se peittää sakariinimaisen jälkimaun paremmin.

 

Sukraloosi (E955)
Keksitty: 1976.
Yleistyminen Suomessa: Hyväksyttiin EU-alueella vuonna 2004, ja sen käyttö Suomessa yleistyi nopeasti 2000-luvun loppupuolella. Se on noussut suosituksi leivontaan soveltuvissa tuotteissa ja proteiinivalmisteissa, koska se kestää kuumennusta.

Kiitos kun kokosit nuo myrkyt yhteen muillekin luettavaksi. Itse vältän noita täysin ja oloni on aika hyvä enkä sairastele yhtään.

Aspartaamista kyllä oli vuosikausia tappelua; joopas/eipäs/joopas/eipäs ikinä en osta mitään jos tuo on ainesluettelossa.

Keinotekoiset makeutus- ym. kemikaalit eivät vie näläntunnetta pois niinkuin luonnolliset raaka- aineet ja niitä lisätään tarkoituksella ruuan menekin lisäämiseksi. Tästä oli puhetta aikanaan kun ns. Light- tai kevyttuotteet tulivat markkinoille. Niitä saa syödä enemmän jotta nälkä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Sun mutsis ei vaan osannut kokata 😂