Työnhaku on todella masentavaa, kun työpaikan saadakseen pitäisi olla joku yli-ihminen

Ei tarvitse olla yli-ihminen. Riittää vain, että on parempi kuin muut hakijat.

Työnhaku on yhtä skitsoilua. Kaikki ohjeet, miten teet toimivan ansioluettelon  ja hakemuksen  ovat yhtä shaibaa. Erotu muista mutta älä erotu liikaa. Ole persoonallinen mutta älä liian hyvä tyyppi - haemme tekijää, emme viihdetaiteilijaa. Ole innostunut, mutta älä paljasta heti kaikkea. Pyri erottumaan muista luomalla hakemukseen sellainen aloitus, että työnantaja "kiinnostuu" ja lukee tekstisi loppuun asti ... Kuitenkin lähes mitä tahansa itsensä brändäystä ja myyntipuhetta voidaan pitää huonona tai kontekstiin sopimattomana.

Ollaan siis tilanteessa, jossa työnantajilla on niin iso runsaudenpula, että pitää kehittää kaikenlaisia temppuratoja, että voidaan sitten seuloa yksi työntekijä kaivamaan ojaa tai pyyhkimään pöytiä satojen tai jopa tuhansien hakijoiden joukosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla yli-ihminen. Riittää vain, että on parempi kuin muut hakijat.

Parempi?

Ei, vaan erottua edukseen. 

Työpaikan "omistaminen" on aivan eri asia kuin osaaminen ja pätevyys. 

Ensinnäkin, jos nyt kaikki irtisanottaisiin töistään ja tehtäisiin uudet valinnat, töissä oleva porukka olisi todennäköisesti aika lailla eri kuin siellä nykyään oleva.

Toiseksi, miksi ihmeessä keskitytte joihinkin osaamisiin, pätevyyksiin ja kokemuksiin työn haussa? Osaamistahan ei kukaan alkumetreillä edes tutki, sillä se on aikaavievää ja siten kallista. Rekrytoija käyttää n. 7s. aikaa screenatessaan hakemuksia ( https://duunitori.fi/tyoelama/erottuva-cv-linkedin-profiili ), joten siinä ei osaamista tutkita, vaan sitä, kuinka hyvin osaa herättäää mielenkiintoa, mikä nyt, kuten itsestään selvää onkin, on aivan eri asia kuin osaaminen ja pätevyys. Päästäksesi jatkoon sinun pitää itse asiassa hallita osaamisesi kehumisen taito.

Kolmanneksi, suhteita ei voita mikään. Jos olet "hyvä ja sopiva tyyppi" niiden silmissä, joita työnantajien verkostossa on, sillä ohitetaan kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se oli jo 50 vuotta sitten. Työhön pääsi jos ensin hyväksyi vaikka mitä tilapäisiä hanttihommia. Kun oli niistä nippu työtodistuksia iskeä pöytään, niin saattoi saada ihan elääkkeelle asti kestävän työsuhteen.

Mä olen tehnyt elämässäni vuosia näitä hanttihommia enkä ole saanut ainuttakaan vakipaikkaa. Ei toimi enää nykypäivänä.

Ap

Sama. Olen ollut työelämässä 20+ vuotta. Tehnyt töitä hanttihommissa ahkerasti, aina venyen ja parhaani antaen. Vaihtanut työpaikkoja, ollut eri aloilla, laajentanut osaamistani.

Lopputuloksena on kuitenkin edelleen työttömyys ja vaan pätkää pätkän perään. Muita vakinaistetaan, muut pääsevät eteenpäin, muut hyötyvät näistä verkostoistaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain aivan kaamealla tavalla pielessä tai olen jotenkin mystisesti aivan jumalattoman vastenmielinen Aku Ankka, ettei mikään määrä ahkeruutta, kympin suorituksia töissä, esimiehesten tyytyväisyyttä, suosittelijoiden määrää, minimaalisia sairaspoissaoloja, ylitöitä, muuttamista ja venymistä riitä vakituiseen työpaikkaan.

Että jos joku vielä keksii, että mitä pitäis tehdä (muuta kuin muuttaa maasta pois)....

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla yli-ihminen. Riittää vain, että on parempi kuin muut hakijat.

Entinen työkaverini oli parempi kuin muut hakijat sillä, että hän osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti. Pääsi sillä eläkevirkaan valtiolle heti suoraan lukiosta.

Minne minä pääsisin hyväpalkkaisiin vakitöihin sillä, että osaan naputtaa tietokonetta tai syöttää tekoälykomentoja muita nopeammin? Varsinkin, kun sitä samaa työpaikkaa hakee pahimmillaan 10 000 muuta, kuten Lidlin avoimiin työpaikkoihin haki hiljattain?

Löydätkö 10 000 herneen joukosta herneen, joka on muita parempi, vai otatko vaan satunnaisesti sieltä jonkun herneen?

Vierailija kirjoitti:

Joo vaikka on 20 vuotta kokemusta niin nyt pitää olla 40 vuotta kokemusta.

Ikää ei kuitenkaan saa olla yli 35v ja silloinkin saa kuulla olevansa "vähän iäkäs meille". 

Laatu on nykyään sontaa suorastaan. Menee koulutukset ja potentiaalit ihan hukkaan kun opiskellaan ensin alan ammattilaisiksi ja puolivalmista pika krääsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla yli-ihminen. Riittää vain, että on parempi kuin muut hakijat.

Entinen työkaverini oli parempi kuin muut hakijat sillä, että hän osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti. Pääsi sillä eläkevirkaan valtiolle heti suoraan lukiosta.

Minne minä pääsisin hyväpalkkaisiin vakitöihin sillä, että osaan naputtaa tietokonetta tai syöttää tekoälykomentoja muita nopeammin? Varsinkin, kun sitä samaa työpaikkaa hakee pahimmillaan 10 000 muuta, kuten Lidlin avoimiin työpaikkoihin haki hiljattain?

Löydätkö 10 000 herneen joukosta herneen, joka on muita parempi, vai otatko vaan satunnaisesti sieltä jonkun herneen?

Itse ratkaisin asian niin, että hankin osaamista, jota ei ole jokatoisella kaduntallaajalla. Sitten mietin realistisesti ketkä ovat mun kilpailijoita duuneihin, joihin haluan ja hankin relevanttia osaamista, jota kilpailijoilla ei ole.

Palkkasin juuri tiimiini asiantuntijan. Vajaa 150 hakemusta, joista katsoin jokaisen. CV:stä ja hakemuksesta ei pysty erottamaan persoonaa, onko joku oma itsensä tai hurtilla huumorilla varustettu. Täytyy katsoa faktoja ja heitäkin oli ihan hirveästi joilla oli kaikki tosi mallillaan roolia ajatellen. Pakko on vaan valita! Ja paikan sai se jolla oli ihan perus CV, hyvä selkeä hakemus, haastattelussa juurikin se oma itsensä, tultiin hyvin juttuun ja näyttää olevan hyvä lisä tiimiin. Eikä ketään pyydetty juoksemaan tulisilla hiilillä ja kävelemään nuoralla, ihan perusprosessi. Mutta niin monta hyvää hakijaa jäi ilman paikkaa. Nyt on tosi tiukka tilanne ja tuuriakin tarvitaan. Tsemppiä työnhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se oli jo 50 vuotta sitten. Työhön pääsi jos ensin hyväksyi vaikka mitä tilapäisiä hanttihommia. Kun oli niistä nippu työtodistuksia iskeä pöytään, niin saattoi saada ihan elääkkeelle asti kestävän työsuhteen.

Mä olen tehnyt elämässäni vuosia näitä hanttihommia enkä ole saanut ainuttakaan vakipaikkaa. Ei toimi enää nykypäivänä.

Ap

Sama. Olen ollut työelämässä 20+ vuotta. Tehnyt töitä hanttihommissa ahkerasti, aina venyen ja parhaani antaen. Vaihtanut työpaikkoja, ollut eri aloilla, laajentanut osaamistani.

Lopputuloksena on kuitenkin edelleen työttömyys ja vaan pätkää pätkän perään. Muita vakinaistetaan, muut pääsevät eteenpäin, muut hyötyvät näistä verkostoistaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain aivan kaamealla tavalla pielessä tai olen jotenkin mystisesti aivan jumalattoman vastenmielinen Aku Ankka, ettei mikään määrä ahkeruutta, kympin suorituksia töissä, esimiehesten tyytyväisyyttä, suosittelijoiden määrää, minimaalisia sairaspoissaoloja, ylitöitä, muuttamista ja venymistä riitä vakituiseen työpaikkaan.

Että jos joku vielä keksii, että mitä pitäis tehdä (muuta kuin muuttaa maasta pois)....

Useimmat duunit alkavat olla niitä, joissa porukkaa kutsutaan tarvittaessa töihin. Vakituisia on vähän, joskus ei ollenkaan.

Pointti on tämä: Kun kutsutaan jengiä seuraavan päivän töihin, soitellaan poolia niin kauan, että löytyy. Useimmiten kannattaa tehdä niin, että ne hyvät, jotka tulevat aina pyydettäessä, jätetään hätävaraksi, plan B:ksi. Toki näillekin töitä tarjotaan, sen verran, etteivät lähde. 

Vakinaistamista ei kannata tehdä, liian hyvä "joustoelementti" (heittopussi) tuhlattavaksi.

Eikö kantti kestä lähteä ulkomaille töihin?

Miten on mahdollista, että massiivisen suurin osa ihmisistä on saanut töitä ja saa kokoajan? 

Onko Suomessa niin valtavasti yli-ihmisiä?

Ap herää kysymys millaisiin töihin sinä oikein haet? Tuskin siivoojaksi, kaupan kassalle tai vaikka myyntityöhön tarvitsee tuollaisia kykyjä mitä sinä sanoit viestissäsi. 

Viimeksi teininä jouduin kesätöitä hakiessani hakemaan paljon, mutta heti kun opinnot oli valmiit niin jotakuinkin mennyt aina ajatuksella "yksi hakemus, yksi haastattelu ja suoraan töihin". Taas yhdestä firmasta kosiskellaan töihin ja toisessa ilmoitettiin epävirallisesti, että mun kaltaista osaamista olisi hyvä olla sielläkin. En ole mikään yli-ihminen, vaan olen vaan panostanut osaamiseeni riittävästi tunnistaen sen että työmarkkinoilla osaaminen on kovaa valuuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kantti kestä lähteä ulkomaille töihin?

Kerros noin alkuun joku maa, missä on täystyöllisyys ja vääränkielisillekin töitä tarjolla

Ne teistä ketkä ovat tehneet hanttihommia paskapalkalla viimeiset 10v, miisi jatkatte samaa rataa, ettekä opiskele parempaa osaamista, ammattia ja uraa? Itse kaksi maisteria suorittanut ja nyt pohdin vielä amk-insnöörin tutkintoa kun se paperi tukisi omaa urakehitystäni uusiin suuntiin. Harrastuspohjalta jo iso osa amk-inssin osaamisesta löytyy, eli opiskelu olisi hauskaa ja leppoisaa. Ja ennen kuin joku alkaa vikisemään, niin on minulla pieni lapsi ja kokopäiväisesti käyn töissä, mutta aina voi tehdä pieniä muutoksia, jolla homman saa hoitumaan. Eli siis kysyn: Miksi keskivertotyötön pelkää opiskelua ja rahakkaita työpaikkoja?

Muutaman kerran ketjussa mainittu: kaikkia töitä ei löydy kaikilta paikkakunnilta, pitää olla myös valmis muuttamaan työn perässä.

Suhteilla menee paikat. Ellei sulla ole suhteita - olet ikityötön. Harmi. Nuoruudessani minäkin vain menin ja kysyin. Aina pääsi hommiin. Harvoin tuli talsittua kotiin ilman luvattua työtä. Sanoisin 10 paikasta 9 pääsi varmasti.  Tultiin jopa kotoakin hakemaan. Minulle on monta kertaa käynyt noin. Ei tartte uskoa mutta totta on. Puolet työpaikoistani on minua tulleet hakemaan kotoa. Ja 2 on soittanut ensin. Oi, sitä aikaa kultaista. Nyt ei saa hommia, vaikka antaisi rahaa pomolle. Sitä kahvitusta en ole vielä kokeillut, mistä taannoin oli uutisjuttuja.

Kokemukseni työelämästä.

1) Hoida työsi. Muut vastaavaa tekevät saavat enemmän bonuksia. Lähde pois firmasta.

2) Hoida työsi. Joudu kuitenkin kostotoimenpiteiden kohteeksi lapsen sairastelun takia. Lähde pois firmasta.

3) Hoida työsi. Työkaveri kavaltaa sinut muutaman 10-minuuttisen tähden. Lähde pois firmasta.

4) Hoida työsi. Työnantaja varastaa rahaa. Saa rahat. Älä saa luvattua jatkoa.

Ja pitäisi vielä mennä uudestaan kiusattavaksi / kusetettavaksi.