"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/liisa-keltikangas-jarvinen/
"Nykykulttuurissa ihmissuhteet nähdään yhä useammin oman mielihyvän lähteinä ja jonkinlaisina hyödykkeinä. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä on johtanut siihen, että kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan, koska ristiriitoja ei olla valmiita ratkaisemaan.
Aikaisemmin oli lähtökohtana, että ihmisten kanssa yritetään tulla toimeen. Nykyään tilanne on kääntynyt sillä tavalla, että jos ihmissuhteet eivät miellytä tai ihmiset eivät käyttäydy haluamallani tavalla, suhteet katkaistaan.
Keltikangas-Järvisen mukaan toimimalla toisin voidaan rikkoa nykykulttuuristamme kumpuavaa minäkeskeisyyttä. Kun ristiriitoja selvitetään, lisääntyy myös yhteisöllisyys."
Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskat akat heivataan, mikä siinä on muka vikana?
Siinä on se vika, että mies tulee kuitenkin takaisin itkemään. Jos sillä akalla on ongelmia, vaikeaa, huono olla ja se koittaa suhteessa vielä puhua niin se koetaan vaan nalkuttamisena ja että se nyt huvikseen haluaa vaan ankeuttaa. Jos mies itse perseilee ja siitä sanotaan, niin mies toteaa että hänpä lähtee jos ei kelpaa.
Sit jätetään se masentunut akka kun siitä ei hyödytä eikä huvita muuttaa omaa toimintaansa, tuollahan on maailma täynnä helpompia akkoja.
Vaihdetaan uuteen akkaan ja kun sekin alkaa alun jälkeen osoittaa inhimillisiä tunteita, niin tuleekin ikävä sitä exää ja huomataan että eihän se itseasiassa ollutkaan paska akka, sehän oli itseasiassa aika hiton hyvä akka ja aletaan itkemään takaisin ties millä lupauksilla ja vannomisilla.
Sillä välin se akka on nuoleskellut haavansa ja saanut itsensä kuntoon ja odotetaan, että ne edellisen ongelmat on vaan poistunut sillä kun se upea ukko on lähtenyt lätkimään kun on vaikeaa ja jättänyt sen paskan akan yksin niiden kanssa.
Melko yleinen toimintatapa. Mitään negatiivisia tunteita ei suostuta käsittelemään. Eri asia toki, jos vaan tykkää velloa ja vatvoa ongelmissa, mutta usein ihmisillä on vaan niin pirun vaikeaa kohdata toinen kokonaisena ja ihmisenä.
Ja mikä hassua, niin yleensä ne ihmiset vielä ihan vapaasti ilmaisee omaa suuttumusta ja turhautumistaan, toiselle sitä ei suvaita.
Onko sulla kaikki hyvin? Mielenterveyden järkkyessä saa ja kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meno li aikaisemminkin. Kirjoittaja on ehkä vain ollut nuorempi jolloin ihmisuhteet olivat erilaisia
Eihän avioeroakaan pidetty hyväksyttävänä. Sosiaalinen murros meidän ajassa on kyllä käynnissä, arvot muuttuvat.
Eikö kotiliestä lue lähinnä naiset niin kuin tuulilasia ehkä lähinnä vain miehet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meno li aikaisemminkin. Kirjoittaja on ehkä vain ollut nuorempi jolloin ihmisuhteet olivat erilaisia
Aivan varmasti on ollut vastaavanlaista käytöstä aiemminkin, mutta sitä ei ehkä ole tunnistettu ja tiedostettu yhtä hyvin kuin nykyään. Emerita professori Keltikangas-Järvinen on puhunut paljon narsismista ja esittänyt ihan aiheellisesti kysymyksen, onko narsistisesta käytöksestä tullut uusi normaali. Ongelma narkissostyyppien kanssa on se, että he eivät kykene introspektioon ja siten arvioimaan omaa käytöstään. Hyvin kuormittavia ihmissuhteita, ja ei kai kukaan halua olla tietoisesti ns. mahdollistaja (enabler) - henkilö, joka myötäilee, suojelee tai puolustelee narsistin käytöstä, mahdollistaen siten henkisen väkivallan ja manipuloinnin jatkumisen.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tietysti katkaistaan, ei oo velvollisuutta olla sekakäyttäjän seuraneiti 😄
Onko sekakäyttäjä sellainen, joka ei osaa päättää tykkääkö enemmän vuoristoradasta vai maailmanpyörästä?
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tietysti katkaistaan, ei oo velvollisuutta olla sekakäyttäjän seuraneiti 😄
Onko sekakäyttäjä sellainen, joka ei osaa päättää tykkääkö enemmän vuoristoradasta vai maailmanpyörästä?
Sellainen, joka vetää korvaushoitolääkettä, bentsoja ja lonkeroa aamusta iltaan
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Ei, mutta ihan yhtä lailla on rajattomia miellyttäjiä jotka voivat huonosti mukautuessaan kaikkeen ja heille suhteesta lähteminen voi olla vahvistava oppimiskokemus.
Kumman ykaipuolisesti proffa nyt asian esittää. Sävyjä on paljon enemmän kuten erilaiset arvot. Tai se että toinen haluaa kehittyä, toista ei kiinnosta. Miksi sen joka haluaa kehittyä ja aikuistua pitäisi jaksaa tätä lapsenomaista?
Jätetty voi kokea että hänet petettiin julmasti kun faktisesti toisen täytyi irrottautua oman elämänlaatunsa, jopa mielenterveytensä takia. Kai K-Jn nyt luulisi tämmöiset ymmärtävän!?
Jos sitoutuneit ongelmanratkaisijoita on kaksi ja se näkyy myös käytännössä niin minusta suhteelle pitää antaa mahdollisuus niin kauan kun taustalla ei ole mitään pettämistä tai suhteen olemassaolon vakavasti romuttavaa tekijää. Jos vain yhtä kiinnosta venyä ja tehdä kompromissia niin täyttä tyhmyyttä haikailla marttyyriksi vaan lusikat jakoon.
Kyllä minä yritän tulla toimeen ihmisten kanssa, joiden kanssa on pakko: työkavereiden, naapurien. Mutta jos ei ole pakko, niin miksi pitäisi?
Itse en ole ikinä katkaissut välejä keneenkään muuhun kuin eksään. Ei ole yhtään syytä yrittää tulla toimeen hänen kanssaan.
N57
Keltinkangas-Järvinen on äärimmäisen raskas ihminen, jonka mielestä nykyihmisessä on kaikki vialla. Todellisuudessa silti olemme esim. vähemmän väkivaltaisia ja impulsiivisia kuin menneet sukupolvet. Ei suomalaiset ennen todellakaan olleet mitään altruistisia yhteisön edun oman etunsa edelle asettajia.
Jokainen tekee omalla tyylillään. Jotkut jaksaa olla vuosikymmenet kusipäitten kynnysmattona ties mistä henkilökohtaisesta syystä. Joku toinen "ottaa etäisyyttä", kun tajuaa, että kusipää ei muuksi muutu, vaikka kiipeäisi perse edellä puuhun hänen pyynnöstä. Ne on kai niitä omia johtopäätöksiä, joitten mukaan toimitaan, ei arvostettujen proffien mielipiteitten.
ennen ei katkaistu, koska yhteisössä se ei ollut sallittu. Ja sitten näitä kamalia ihmissuhteita veettiin kuin kivireki perässä. toisaalta ihmissuhteet eivät nykyään ole niin rajoitettavia kuten esim. lähisukulaisten kanssa kuten ennen vanhaan oli, ihmiset voivat murtatautua siitä roolista mihin sinut on jo synnyttyäsi laitettu. ja luojan kiitos siitä.
Maailma on muutenkin paljon kuormittavampi kuin ennen. Meiltä nykyvanhemmilta odotetaan lasten kasvatuksessa enemmän kuin ennen, työelämä vaatii meiltä enemmän kuin ennen. Yhteydenpito ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin on intensiivisempää kuin ennen siitä syystä, että joka ikinen ihminen on yhden pikaviestin päässä heti tavoitettavissa. On kohtuutonta odottaa, että täytyisi vielä pitää yllä ihmissuhteita, jotka ei toimi, ja tuota jotain positiivista elämään.
Liisallekin tiedoksi, että se entisaikojen yhteisöllisyys oli mm. sitä että naisilla ei ollut yksinkertaisesti mitään edellytyksiä erota juoposta ja väkivaltaisesta aviomiehestä. Eikä ollut sosiaaliturvaa, joten lähiyhteisön ulkopuolella ei käytännössä kukaan pärjännyt. Yhteisöllisyyden väheneminen on käytännössä aina yhteiskunnan tasa-arvoistumisen sivutuote.
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
Vierailija kirjoitti:
Liisallekin tiedoksi, että se entisaikojen yhteisöllisyys oli mm. sitä että naisilla ei ollut yksinkertaisesti mitään edellytyksiä erota juoposta ja väkivaltaisesta aviomiehestä. Eikä ollut sosiaaliturvaa, joten lähiyhteisön ulkopuolella ei käytännössä kukaan pärjännyt. Yhteisöllisyyden väheneminen on käytännössä aina yhteiskunnan tasa-arvoistumisen sivutuote.
Ei se määrä vaan se laatu. Vaihtoehtojen puuttuminen ja sosiaalinen paine eivät luo tervettä ja tukevaa yhteisöllisyyttä. Yhteisö on käytännössä aina niin terve kuin sen jäsenetkin ovat. Sen vuoksi tasa-arvoistuminen ja henkilökohtaisen liikkumavaran lisääntyminen luovat myös edellytyksiä oikeiden motiivien pohjalle rakennetulle yhteisöllisyydelle. Silloin motivaattorina ei ole pelko, ympäristön odotukset tai huoli toimeentulosta vaan aidosti halu luoda ja kehittää asioita yhdessä niin, että jokaisella on mahdollisuus päästä siitä osalliseksi.
En ymmärrä, miksi näiltä vanhoilta horiskoilta kysytään enää yhtään mitään kun ulostulot on just tätä miten ennen oli kaikki paremmin ja nykynuoret/nykyvanhemmat/nykyihmiset on pilalla. Aina sieltä loistaa alta lähinnä ne omat ennakkoluulot, päteminen, itseriittoisuus ja homehtuneet arvot. Jari Sinkkonen on toinen aivan vastaavanlainen pönttö.
Totta puhuakseni en ole ikinä ymmärtänyt, miksi välit pitää KATKAISTA, jos joku sukulainen tms. on vain "ärsyttävä". En nyt puhu tässä mistään väkivaltaisista narsistivanhemmista (henkinen väkivalta lasketaan toki myös), ihmisillä on tietysti ihan todellisiakin syitä katkoa lopullisesti välit. Mutta tunnen ihmisiä, jotka ihan omien sanojensa mukaan eivät vain "jaksa kuunnella", "ärsyttää", "meillä ei ole mitään yhteistä" yms. ja siksi ovat jollain verukkeella katkaisseet välit lähisukuunsa. Yleensähän se menee noissa tapauksissa niin, että nuo sukulaiset ovat jotain noloja juntteja, joilla on tyhmät tavallisten ihmisten jutut ja vieläpä väärät mielipiteet monista asioista. Ei se, että he olisivat kohdelleet tätä välienkatkojaa huonosti.
On kuulemma niin helppo ja kevyt olo, kun ei tarvitse kuunnella tylsän vanhan äidin typeriä naapurijuoruja enää.
Jokainen saa tietysti tehdä arjestaan mahdollisimman mukavaa, mutta miksi tuota varten pitää KATKOA VÄLIT? Sitä en tajua. Eikö sitä tylsää junttimuoria voi kestää edes joskus ja jouluna?
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
No haloo, mistä ihmeestä te päättelette että hän kehottaa pysymään tuhoisan ihmisen kanssa tekemisissä?
Tuossa on kyse siitä, että itseensä keskittynyt ihminen ei edes yritä ratkoa yksinkertaisia ristiriitoja, vaan pistää heti välit poikki jos ihmissuhde ei ole helppo ja mukava. Jos tulee edes hetkellinen ristiriita "ystävä" pistetään kiertoon koska "fiilis" meni ja uusiakin löytyy.
Tämä on muuten aika lailla tavallista. Miniä ilmoittaa, että meille ei lapsille tuoda kuin pyynnöstä lahjoja ja silloinkin juuri se, mikä on pyydetty. Anoppi tottelee. Tytär ilmoittaa, että osta lapselle leluja, jos siltä tuntuu, saahan ne kirppikselle, jos en niistä pidä. MIniä katkaisee välit, koska heidän perheeseen ei panosteta samalla tavalla kuin tyttären perheeseen.