Nuorilla nykyään niin vaikeaa. Onko heitä jotenkin ajettu tähän?
Nykyään puhutaan koko ajan kuinka nuorilla niin vaikeaa eivätkä saa töitä, eivätkä usko tulevaisuuteen jne.
Onko tämä mennyt liian pitkälle ja onko heille syötetty ulkopuolelta tätä tunnetta että tulevaisuus on synkkä ja saa (pitää??) masentua tms.
Olen itse ollut nuori 90-luvun laman aikaan. Tulevaisuus ei näyttänyt valoisalta muttei meistä joka toinen masentunut. Eteen päin mentiin niillä työkaluilla mitä oli. Ja aina oli vaikeaa saada kesätöitä, mutta otimme vastaan mitä saimme!
Emme kaikki päässeet Vero Modaan tai Normaliin. Kaukana siitä!
Itselläni on tytär 19v, joka on tehnyt siivoustöitä koko lukioajan ja nyt sai toisenkin työn. Kumpikaan hänen töistään ei tunnu nuorille kelpaavan, mutta hänelle kyllä!
Kommentit (94)
Mitä vähemmän vaaditaan ja paapotaan, sitä vaikeammalta kaikki tuntuu.
Mieli, ja henkinen kantokyky, toimii kuin lihakset: mitä vähemmän käytät niitä tai harjoittelet, sitä kipeämmiksi ja heikommiksi ne tulevat.
Jos nuoret eivät koskaan kohtaa vaikeuksia ja rajoja vanhempiensa, koulun, jne., taholta, sitä haastavammilta ja ylitsepääsemättömiltä pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuvat. Suojelemalla nuoria kasvatamme hajoavia, herkkiä yksilöitä, joiden päänsilittelyä ja ymmärtämistä jatkamme sen sijaan, että pakottaisimme nuoret kohtaamaan todellisuuden. Todellinen karhunpalvelus kaikille. Ei ihme, että niin iso osa nuorista keskeyttää esimerkiksi armeijan. Tätä ei pitäisi sallia muista kuin fyysisistä syistä.
90-luvun laman aikana monet työpaikkansa menettäneet päätyivät itse m urhaan. Eipä siinä silloin tietenkään masentuneita jäänyt paljon henkiin.
Olin silloin nuori, ja vaikka sen hetkinen tilanne oli ankea, näytti tulevaisuus kuitenkin paremmalta.
Silloin vielä pystyi uskomaan, että koulutus takaa työpaikan. Nykyään yliopistostakin valmistutaan työttömiksi ja silpputyökierteeseen.
Ja samaan aikaan maailman tilanne on hyvin sekava. Suuret maat uhittelevat pienempiään ohjukset tanassa ja aivan avoimesti hakevat taloudellista hyötyä hyökkäilemällä milloin mihinkin. 90-luvulla ei ollut sodan uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä hiukan. Nuorilla on vaikeaa, vaikka saa valita mitä sukupuolta haluaa olla, saa ronklata ruoan kanssa ja käytettyjen vaatteiden ostaminen on trendikästä. Ei ole pakko ostaa niitä kalliita uusia muotifarkkuja jollaiset on kaikilla muilla. Oli rahaa tai ei.
Ymmärrän, että sota ja tulevaisuus pelottaa, mutta välillä voisi ottaa pään pois omasta persauksesta.
Ei se ole mikään hyvä asia tai etu, jos on päästään niin sekaisin ettei tiedä mitä sukupuolta on. Eikä sekään ole ihanaa jos pystyy syömään vain yhtä tai kahta ruokaa.
Vanhoina aikoina ruokaongelmaiset kuoIivat pois, ja mielenterveysongelmaiset suljettiin laitoksiin.
Nykyään laitoksia ei enää ole kuin pahimmille tapauksille, ja ruokaongelmaisetkin säilyvät hengissä.
Eivät ihmiset ennen olleet yhtään parempia kuin nykyään. Ongelmat vaan olivat toisenlaisia.
Nyky nuorien ongelma on että kaikki pitää saada nyt ja heti ja jos eivät saa tahtoaan läpi masentuvat ja ovat vaatimassa työkyvyttömyyseläkettä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän vaaditaan ja paapotaan, sitä vaikeammalta kaikki tuntuu.
Mieli, ja henkinen kantokyky, toimii kuin lihakset: mitä vähemmän käytät niitä tai harjoittelet, sitä kipeämmiksi ja heikommiksi ne tulevat.
Jos nuoret eivät koskaan kohtaa vaikeuksia ja rajoja vanhempiensa, koulun, jne., taholta, sitä haastavammilta ja ylitsepääsemättömiltä pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuvat. Suojelemalla nuoria kasvatamme hajoavia, herkkiä yksilöitä, joiden päänsilittelyä ja ymmärtämistä jatkamme sen sijaan, että pakottaisimme nuoret kohtaamaan todellisuuden. Todellinen karhunpalvelus kaikille. Ei ihme, että niin iso osa nuorista keskeyttää esimerkiksi armeijan. Tätä ei pitäisi sallia muista kuin fyysisistä syistä.
Olet oikeassa. Lasten ja nuorten tulee saada myös kriittistä palautetta silloin kun on sen paikka mutta nykymaailma on muodostettu sellaiseksi että kaikkea vähänkin kritisoivaa vältellään kuin se olisi jälkikasvulle pahasta. Lapset ja nuoret saavat sellaisen mielikuvan että kritiikkiä ei edes tarvitse kestää vaan sitä esittänyt on automaattisesti väärässä ja oma toiminta on aina oikeutettua ja oikein. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä se että nuorille ei aseteta rajoja eikä velvoitteita ollaankin todellisessa pulassa ja se on jo täällä.
Olen itsekin 90-luvun nuori ja tein monta vuotta opintojen ohella töitä siivoojana. Sille naureskeltiin todella paljon, monelle ei olisi vastaava työ ns. kelvannut. Mutta eipä tarvinnut ottaa opintolainaa!
Silloin oli vaikeaa mutta uskottiin tulevaisuuteen. Odotettiin suurten ikäluokkien eläkeikää, minkä piti tuoda nuorille työpaikkoja. Heheh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän vaaditaan ja paapotaan, sitä vaikeammalta kaikki tuntuu.
Mieli, ja henkinen kantokyky, toimii kuin lihakset: mitä vähemmän käytät niitä tai harjoittelet, sitä kipeämmiksi ja heikommiksi ne tulevat.
Jos nuoret eivät koskaan kohtaa vaikeuksia ja rajoja vanhempiensa, koulun, jne., taholta, sitä haastavammilta ja ylitsepääsemättömiltä pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuvat. Suojelemalla nuoria kasvatamme hajoavia, herkkiä yksilöitä, joiden päänsilittelyä ja ymmärtämistä jatkamme sen sijaan, että pakottaisimme nuoret kohtaamaan todellisuuden. Todellinen karhunpalvelus kaikille. Ei ihme, että niin iso osa nuorista keskeyttää esimerkiksi armeijan. Tätä ei pitäisi sallia muista kuin fyysisistä syistä.
Olet oikeassa. Lasten ja nuorten tulee saada myös kriittistä palautetta silloin kun on sen paikka mutta nykymaailma on muodostettu sellaiseksi että kaikkea vähänkin kritisoivaa vältellään kuin se olisi jälkikasvulle pahasta. Lapset ja nuoret saavat sellaisen mielikuvan että kritiikkiä ei edes tarvitse kestää vaan sitä esittänyt on automaattisesti väärässä ja oma toiminta on aina oikeutettua ja oikein. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä se että nuorille ei aseteta rajoja eikä velvoitteita ollaankin todellisessa pulassa ja se on jo täällä.
Meillä on ollut niin hyvin asiat sen 90-luvun jälkeen (jotkut ei ole vieläkään tietysti päässeet yli siitä, kun menetetivät kotinsa vaikka takaamalla naapurin velkoja. Siitäkin sitten toivuttiin, vaikka menetettiin asunto ja mökki ja elettiin loppuelämä vuokralla jossain kerrostaloluukussa.)
Vaikeita aikoja aina tulee millon mistäkin syystä.
Ei ihminen lopultakaan paljon tarvitse: paikan missä nukkua ja ruokaa. Monilla maailmassa ei ole sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Vaatimukset liian kovia nuorille.
Mitä nuorilta vaaditaan
Paljon enemmän kuin sinulta näköjään
Et sitten osannut antaa ainuttakaan esimerkkiä. Miten nykynuorilta vaaditaan enemmän kuin 10, 20 tai 30 vuotta sitten?
Eri oon, mutta kovastihan noita on uutisoitukin, esim. se että ei palkata tarpeeksi tekijää/työ vaan "säästääkseen" mennään alimiehityksellä.
Etkö lue koskaan mitään?
Tuo tyyppi on vauvan ainoa alkuperäisasukas
Vierailija kirjoitti:
Nyky nuorien ongelma on että kaikki pitää saada nyt ja heti ja jos eivät saa tahtoaan läpi masentuvat ja ovat vaatimassa työkyvyttömyyseläkettä itselleen.
Joillakin niinkin, mutta olennaisempi kysymyshän on, että miksi he ajattelevat niin. Kasvatus on vanhempien vastuulla, mutta jos se sysätään yhteiskunnan vastuulle, niin se on turha valittaa lopputuloksesta.
Se on säälittävää katsoa, kun täälläkin aikuiset ihmiset itkee kuinka koulut on pilalla, vaikka itse ovat olleet ajamassa niitä siihen tilaan. Vanhemmat itse päättivät alkaa murentamaan opettajien auktoriteettia menemällä aina lapsen puolelle opettajia vastaan lapsen kohdatessa mitään nuhtelua tms ja itkemällä itsemääräämisoikeudesta ja mistä lie, kun opettajat koittivat pitää jonkinlaista kuria. Se oli nimenomaan vanhemmat, jotka sen sopimuksen halusivat rikkoa opettajien ja vanhempien välillä.
Se on turha itkeä, kun ne karhunpalvelukset mitä te lapsillenne teitte tuleekin "maksettaviksi" esimerkiksi mielenterveysongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla ei puhuttu maailman tuhoutumisesta mitään, kun siitä ei oikeastaan edes tiedetty. Nyt on jo tiedossa että ihminen on lajina maapallon syöpä.
Maailman tuhoutumisesta on puhuttu jo paljon ennen 90-lukua. Esim. vuosikymmeniä kestänyt kylmä sota Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä piti yllä jatkuvaa ydinsodan uhkaa.
Ydinsota ei riitä maailman tuhoon. Melkein mutta ei ihan.
No siis, juuri tuli vastaan joku kysely missä nuorilta oli kysytty millä palkalla menisivät kesätöihin ja ehdoton minimi oli 13e.., kesätöistä. Moni ei saa edes vakitöissä koulutuksella 13e.
Vienyt talvet? Helmikuu oli mittaushistorian toiseksi kylmin.
Ennen oli helppoa. 90 luvulla valmistunut opiskeli velaksi ja hanttihommilla yöllä, jättilainoilla. 14% korko ja pitkiä töitä ei ollutkaan. Eläkettä ei kertynyt työttömänäkään. Omistusasunto myytiin. Kyllä oli helppoa silloin. Nyt pitäisi eläkkeet viedä vaikka jäi pieneksi, vihreille kiitos
On sulla nytkin vapautta olla ja tehdä mitä vaan.